Miksi junnaan suhteessa, jossa minua jatkuvasti syyllistetään ja muistutetaan virheistä, joita tein ennen miestä??

["vieras"]

MIKSI, kertokaa?? Miksi sen täytyy olla mun eämän rakkaus ja miksi tän täytyy olla näin vaikeaa? Miksi se ainut ihminen, josta olen ikinä oikeasti välittänyt ja jota rakastanut, voi olla mulle näin ilkeä?

Kaikkihan me virheitä tehdään, eikö?? Miksi minun pitäsiis omistani kärsiä vielä tanäänkin??

 

["aloittaja"]

Ja "virhe" on niinkin järkyttävän kamala asia, ku lapsi.

 

[Millenia]

Jaajaa, en kyllä minäkään ymmärrä mitä helvettiä sinä teet suhteessa miehen kanssa, joka ilmeisesti inhoaa sinun lastasi ja vielä näyttää nämä tunteensa jatkuvasti. Kyllä minun rakkauteni tuollaiseen ihmiseen kuolisi aika helvetin nopeaa.

 

[Ken guru]

Siis mitä! Sun mies syyllistää sua sun lapsesta! Olipa se lapsi tullut sitten mihin tilanteeseen hyvänsä, niin se on nyt siinä kuten kuuluukin. Miehelläsi ei ole mitään oikeutta syyllistää sua siitä, eikä se edes hänelle muutenkaan kuulu mitä oot aiemmin tehyt.

 

[Data]

[QUOTE="aloittaja";24567704]Ja "virhe" on niinkin järkyttävän kamala asia, ku lapsi.[/QUOTE]

Miten tuo ilmenee? En olisi sellaisen kanssa joka ei hyväksyisi lapsiani.

 

[Snoopy]

Ei sellainen ihminen voi rakastaa joka tuolla tavalla toista kohtelee

Mies vaikuttaa todella lapselliselta ja katkeralta. Sinun tai lapsen vika se ei kuitenkaan missään nimessä ole. Kova kovaa vastaan ja lähde suhteesta ellei asenne ala muuttumaan. Usko - et tule tuollaista kaipaamaan!

 

["aloittaja"]

Jaajaa, en kyllä minäkään ymmärrä mitä helvettiä sinä teet suhteessa miehen kanssa, joka ilmeisesti inhoaa sinun lastasi ja vielä näyttää nämä tunteensa jatkuvasti. Kyllä minun rakkauteni tuollaiseen ihmiseen kuolisi aika helvetin nopeaa.

Kyllä lapsen kanssa tulee toimeen ja kuulemma tykkäkin kovasti, mutta se, että minä olen "muuten vaan pannut" toista ihmistä, on ihan ylitsepääsemättömän kamala asia, ja minä olen sitten ilmeisesti typerä lutka, jolle voi asiasta huutaa aina toisinaan.

 

["aloittaja"]

Siis mitä! Sun mies syyllistää sua sun lapsesta! Olipa se lapsi tullut sitten mihin tilanteeseen hyvänsä, niin se on nyt siinä kuten kuuluukin. Miehelläsi ei ole mitään oikeutta syyllistää sua siitä, eikä se edes hänelle muutenkaan kuulu mitä oot aiemmin tehyt.

Ei kuulukaan! En ymmärrä miten mies voi olla noin julma.. Tosi paha olla..

 

[voi kuule]

Mä olen ihan tasan samassa tilanteessa ollut kaksi vuotta ja nyt vihdoin päässyt pois. Mun lapsi on kuitenkin kaikki kaikessa enkä halua kuulla siitä syyllistämistä. Mutta olen saanut kuulla olevani huora kun olen tehnyt lapsen ja myös tämäkin mies tulee lapsen kanssa toimeen ja tykkää kovasti..

 

["aloittaja"]

Ei sellainen ihminen voi rakastaa joka tuolla tavalla toista kohtelee

Mies vaikuttaa todella lapselliselta ja katkeralta. Sinun tai lapsen vika se ei kuitenkaan missään nimessä ole. Kova kovaa vastaan ja lähde suhteesta ellei asenne ala muuttumaan. Usko - et tule tuollaista kaipaamaan!

Olen miettinytkin lähtemistä, mutta aina jotenkin... en tiedä. Kylläpä ne omat tunteet alkaa tässä pikkuhiljaa kuolemaan, sattuu vaan silti ihan hirveästi.

 

[Ken guru]

[QUOTE="aloittaja";24567766]Ei kuulukaan! En ymmärrä miten mies voi olla noin julma.. Tosi paha olla..[/QUOTE]

Vaikka susta tuntuu että rakastat tosi paljon tuota miestä, niin varmaa on se, että tuo mies ei rakasta sua, koska rakkaus ei ole tuollaista.

 

["aloittaja"]

Mä olen ihan tasan samassa tilanteessa ollut kaksi vuotta ja nyt vihdoin päässyt pois. Mun lapsi on kuitenkin kaikki kaikessa enkä halua kuulla siitä syyllistämistä. Mutta olen saanut kuulla olevani huora kun olen tehnyt lapsen ja myös tämäkin mies tulee lapsen kanssa toimeen ja tykkää kovasti..

Miten löysit voimat siihen? Mä en aina edes tiedä haluanko lähteä, koska mies osaa olla todella ihana.. ja kun lapsikin tosiaan tykkää ja kyselisi varmasti perään.

 

["aloittaja"]

Vaikka susta tuntuu että rakastat tosi paljon tuota miestä, niin varmaa on se, että tuo mies ei rakasta sua, koska rakkaus ei ole tuollaista.

Ei se kai voi olla.. Mutta iso osa haluaa silti jäädä, enkä oikeasti tiedä miten selviäisin erosta.

 

[Data]

[QUOTE="aloittaja";24567794]Ei se kai voi olla.. Mutta iso osa haluaa silti jäädä, enkä oikeasti tiedä miten selviäisin erosta.[/QUOTE]

Ero voi olla rankka, mutta uskon että pitemmän päälle se olisi hyväksi sinulle ja lapsellesi.

 

["aloittaja"]

Ero voi olla rankka, mutta uskon että pitemmän päälle se olisi hyväksi sinulle ja lapsellesi.

Niin on sanoneet äiti ja parhaat ystävätkin. Jotenkin en vaan löydä sitä rohkeutta, eikä kellään heistäkään olisi aikaa minua koko ajan olla tukemassa..

MItä oikeen teen?? Kyllähän minä tiedän, ettei parisuhteen kuuluisi olla tällaista, mutta en PÄÄSE POIS.

 

[samoin]

[QUOTE="aloittaja";24567785]Miten löysit voimat siihen? Mä en aina edes tiedä haluanko lähteä, koska mies osaa olla todella ihana.. ja kun lapsikin tosiaan tykkää ja kyselisi varmasti perään.[/QUOTE]

Kuulostat ihan multa. Me yhdessä sovittiin ettei jatketa koska se on väärin lasta kohtaan ja toisaalta meitäkin kun pitkitetään sitä vaikka tiedetään ettei tule koskaan toimimaan niin kun pitäis just tän asian takia. Ja olen todella rikki, olen käynyt kerran jo psykiatrilla ja kaks kertaa vielä edessä mut tiedän et teen niin ku on parhaaks mun lapselleni. Ja hän kyseleekin perään ja ikävöi miestä mutta ei auta ku kestää ja yrittää selittää. Munkin mies oli todella ihana mut ei tollasesta asiasta voi syyllistää jatkuvasti. Jos se on ongelma nyt niin tulee olemaan aina.

 

[Snoopy]

[QUOTE="aloittaja";24567749]Kyllä lapsen kanssa tulee toimeen ja kuulemma tykkäkin kovasti, mutta se, että minä olen "muuten vaan pannut" toista ihmistä, on ihan ylitsepääsemättömän kamala asia, ja minä olen sitten ilmeisesti typerä lutka, jolle voi asiasta huutaa aina toisinaan.[/QUOTE]

Miehellä itsellään on jotain käsittelemättömiä traumoja! Sun on vaan tehtävä loppu tuolle syyllistämiselle tai se ei lopu koskaan. Ihan oikeasti Sun on tehtävä selväksi että tuo v*tuilu ja nöyryyttäminen loppuu nyt eikä tuota asiaa enää ikinä oteta esille. Sulla on lapsi toisen miehen kanssa ja piste. Ei se asia muuksi muutu vaikka mitä tekis. Jokaisella meillä on menneisyys, ja sillä joka parisuhteeseen ryhtyy on se vaan hyväksyttävä. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

 

["aloittaja"]

Kuulostat ihan multa. Me yhdessä sovittiin ettei jatketa koska se on väärin lasta kohtaan ja toisaalta meitäkin kun pitkitetään sitä vaikka tiedetään ettei tule koskaan toimimaan niin kun pitäis just tän asian takia. Ja olen todella rikki, olen käynyt kerran jo psykiatrilla ja kaks kertaa vielä edessä mut tiedän et teen niin ku on parhaaks mun lapselleni. Ja hän kyseleekin perään ja ikävöi miestä mutta ei auta ku kestää ja yrittää selittää. Munkin mies oli todella ihana mut ei tollasesta asiasta voi syyllistää jatkuvasti. Jos se on ongelma nyt niin tulee olemaan aina.

Kävittekö pariterapiassa? Jos sieltä löytyisi vaikka apuja..

 

["aloittaja"]

Miehellä itsellään on jotain käsittelemättömiä traumoja! Sun on vaan tehtävä loppu tuolle syyllistämiselle tai se ei lopu koskaan. Ihan oikeasti Sun on tehtävä selväksi että tuo v*tuilu ja nöyryyttäminen loppuu nyt eikä tuota asiaa enää ikinä oteta esille. Sulla on lapsi toisen miehen kanssa ja piste. Ei se asia muuksi muutu vaikka mitä tekis. Jokaisella meillä on menneisyys, ja sillä joka parisuhteeseen ryhtyy on se vaan hyväksyttävä. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Olen sanonut tuon miehelle useammin kuin jaksan laskea...silti asia nousee aina esiin. Kai tälle miehelle sitten pohjimmiltaan kelpaa vain tynnyrissä kasvanut neitsyt..

 

[No joo]

Jos lapsi on vielä pieni, on helppo tykätä. Lapsen kasvaessa tulee varmasti ristiriitoja, jos miehen asenne on tuo. Olen sivusta seurannut kahden lapsen kärsimystä, kun naisen uusi aviomies nakersi pikkuhiljaa lasten itsetunnon. Nainen ei huomannut pitkään aikaan mitään, luuli että mies pitää lapsista. Lasten tullessa murrosikään puhkesi suuret vaikeudet. Mies epäili naista uskottomuudesta, vaikka ihan varmasti ei ollut antanut siihen aihetta. Naljailua ja vähättelyä lapsille... varsinkin kun äiti ei ollut paikalla. Erohan siinä tuli ja nyt varsinkin nuorimmalla on vaikeaa. On ollut psykiatrisessa hoidossa

 

["sama"]

[QUOTE="aloittaja";24567844]Kävittekö pariterapiassa? Jos sieltä löytyisi vaikka apuja..[/QUOTE]

Ei käyty. Enkä usko että se voi tossa asiassa auttaa kun kysymys on vaan miehen asenteesta ja mielipiteestä. Odotin kaks vuotta että asia muuttuis eikä muuttunut. Ensimmäiset neljä kuukautta meni ihan hyvin mut sen jälkeen alko syyttelemään ja haukkumaan siitä mitä olen tehnyt. Ikinä ei lapselle sitä sanonut tai näyttänyt mutta ei noin voi elää. Lähde pois lapsen takia jos ei muuten..

 

["aloittaja"]

[QUOTE="sama";24567858]Ei käyty. Enkä usko että se voi tossa asiassa auttaa kun kysymys on vaan miehen asenteesta ja mielipiteestä. Odotin kaks vuotta että asia muuttuis eikä muuttunut. Ensimmäiset neljä kuukautta meni ihan hyvin mut sen jälkeen alko syyttelemään ja haukkumaan siitä mitä olen tehnyt. Ikinä ei lapselle sitä sanonut tai näyttänyt mutta ei noin voi elää. Lähde pois lapsen takia jos ei muuten..[/QUOTE]

Ihan kuin omasta suustani, paitsi että itse odottanut jo yli kaksi vuotta.. Ehkä pitäisi vaan soittaa ystäville ja äitikullalle, että nyt on tuki paikallaan... Jotenkin tiedän etten kyllä pysty siihen.

 

[Ken guru]

[QUOTE="aloittaja";24567851]Olen sanonut tuon miehelle useammin kuin jaksan laskea...silti asia nousee aina esiin. Kai tälle miehelle sitten pohjimmiltaan kelpaa vain tynnyrissä kasvanut neitsyt..[/QUOTE]

Senkin tynnyrissä kasvaneen neitsyen menneisyydestä löytäisi mörköjä...Kukaan ei olisi riittävän pulmunen tuollaiselle miehelle.

Hänen omasta asenteesta ja suhtautumisesta asioihin se on kiinni, ei kenenkään menneisyydessä tehdyistä jutuista.

 

[Snoopy]

[QUOTE="aloittaja";24567851]Olen sanonut tuon miehelle useammin kuin jaksan laskea...silti asia nousee aina esiin. Kai tälle miehelle sitten pohjimmiltaan kelpaa vain tynnyrissä kasvanut neitsyt..[/QUOTE]

Sairaalloisen mustasukkainen mies kaikesta päätellen on. Ei hyvä ollenkaan... Sun kirjoituksesta huomaa miten mies on jo saanut manipuloitua sinutkin ajattelemaan lasta "virheenä" (varmasti rakastat lastasi yli kaiken, mutta silti pidät lapsen saamista virheenä josta pitää maksaa...). Ja tämä on varmasti seurausta tuosta nöyryyttämisestä.

Tiedätkö - mä olen varma että asioiden raadollisuus aukeaisi sinulle kun saisit voimia erota. Ihmettelisit pian mitä ihmettä tuossa miehessä alunperin edes näit.

 

["sama"]

Vaikka se olis miten vaikeeta niin pyydä apua ja tukea ja mitä vaan mutta lähde.. Mitä kauemmin se jatkuu sitä vaikeempaa ero tulee olemaan ja kuitenkin varmasti itekin tiedät ettei toi voi jatkua loputtomiin. Ja että se mies ei siitä muutu kun on noin kauan jo tehnyt sitä. Mä luulin välissä ite jo pitkään että on muuttunut, neljä-viis kuukautta meni ihan hyvin eikä maininnut asiasta ja sitten kerran räjähti ja sano että on ollu niin vaikee pitää sisällä sitä mitä oikeesti ajattelee. Sillon me sitten erottiin.