Miksi junnaan suhteessa, jossa minua jatkuvasti syyllistetään ja muistutetaan virheistä, joita tein ennen miestä??

["aloittaja"]

Sairaalloisen mustasukkainen mies kaikesta päätellen on. Ei hyvä ollenkaan... Sun kirjoituksesta huomaa miten mies on jo saanut manipuloitua sinutkin ajattelemaan lasta "virheenä" (varmasti rakastat lastasi yli kaiken, mutta silti pidät lapsen saamista virheenä josta pitää maksaa...). Ja tämä on varmasti seurausta tuosta nöyryyttämisestä.

Tiedätkö - mä olen varma että asioiden raadollisuus aukeaisi sinulle kun saisit voimia erota. Ihmettelisit pian mitä ihmettä tuossa miehessä alunperin edes näit.

Taidan tietää sen itsekin. Kun vaan löytäisi ne tarvittavat voimat jostain.. Tämä on ihan kamalaa..

 

[Snoopy]

Eka askel voisi olla puhuminen. PUHU asiasta läheisillesi; äidille, ystäville... Äläkä kaunistele tai puolustele miehen sanomisia! Sitten on enää vaikea perääntyä ja saat takuuvarmasti tukea. Tee asiasta "julkinen". Miehen käytös ei puolusteluja kaipaa.

Tsemppiä, mitä ikinä aiotkin tehdä!

 

["sama"]

Sairaalloisen mustasukkainen mies kaikesta päätellen on. Ei hyvä ollenkaan... Sun kirjoituksesta huomaa miten mies on jo saanut manipuloitua sinutkin ajattelemaan lasta "virheenä" (varmasti rakastat lastasi yli kaiken, mutta silti pidät lapsen saamista virheenä josta pitää maksaa...). Ja tämä on varmasti seurausta tuosta nöyryyttämisestä.

Tiedätkö - mä olen varma että asioiden raadollisuus aukeaisi sinulle kun saisit voimia erota. Ihmettelisit pian mitä ihmettä tuossa miehessä alunperin edes näit.

Tää on niin totta. Mä ainakin opin ajattelemaan et oon tehny väärin kun oon saanu mun lapsen. Ja kun erosta oli pari viikkoa niin kovasta ikävästä ja kaipuusta ja kaikesta huolimatta ihmettelin että miksi olen ollut niin kauan siinä. Ja huomasin että mun lapsi riittää siihen että jaksan eteenpäin ja yritän päästä erosta yli.

 

["aloittaja"]

Eka askel voisi olla puhuminen. PUHU asiasta läheisillesi; äidille, ystäville... Äläkä kaunistele tai puolustele miehen sanomisia! Sitten on enää vaikea perääntyä ja saat takuuvarmasti tukea. Tee asiasta "julkinen". Miehen käytös ei puolusteluja kaipaa.

Tsemppiä, mitä ikinä aiotkin tehdä!

Se tässä onkin.. mietin jo aiemmin että soittaisin jollekin, mutta kun en halunnut tehdä asiasta julkista.. ja nyt on varmaan jo ihmiset nukkumassa ja huomenna olen kuitenkin taas ihan miehen pauloissa.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="sama";24567906]Tää on niin totta. Mä ainakin opin ajattelemaan et oon tehny väärin kun oon saanu mun lapsen. Ja kun erosta oli pari viikkoa niin kovasta ikävästä ja kaipuusta ja kaikesta huolimatta ihmettelin että miksi olen ollut niin kauan siinä. Ja huomasin että mun lapsi riittää siihen että jaksan eteenpäin ja yritän päästä erosta yli.[/QUOTE]

Voi, kun mä niin haluaisin olla yhtä rohkea kuin sinä!

Kiitos teille, ihanat ihmiset, kun jaksatte ventovierasta auttaa. Tuntuu jo hitusen paremmalta, kun tietää ja saa kuulla muiltakin, että minä en ole tässä se "pahis" kuitenkaan..

 

["sama"]

[QUOTE="aloittaja";24567924]Voi, kun mä niin haluaisin olla yhtä rohkea kuin sinä!

Kiitos teille, ihanat ihmiset, kun jaksatte ventovierasta auttaa. Tuntuu jo hitusen paremmalta, kun tietää ja saa kuulla muiltakin, että minä en ole tässä se "pahis" kuitenkaan..[/QUOTE]

Se sun miehes on sairas. Tää on mun mielipide jokasesta miehestä joka ajattelee noin. Mun ex meinas jo saada mut uskomaan että lapsi oli niin iso virhe että mun olis parempi antaa se pois. En onneks uskonu mutta sai se mut sitäkin asiaa ajattelemaan parin päivän ajan joskus kun oikein oli mulle huutanut ja haukkunut. Luojan kiitos rakastan lastani yli kaiken enkä ikinä oikeasti vois siitä luopua..

 

[Snoopy]

[QUOTE="aloittaja";24567924]Voi, kun mä niin haluaisin olla yhtä rohkea kuin sinä!

Kiitos teille, ihanat ihmiset, kun jaksatte ventovierasta auttaa. Tuntuu jo hitusen paremmalta, kun tietää ja saa kuulla muiltakin, että minä en ole tässä se "pahis" kuitenkaan..[/QUOTE]

:heart: koita jaksella!

 

["aloittaja"]

No nyt se on sitten ohi... mies ei halua/pysty yrittään tulla toimeen ko. asian kanssa. Ei tämä etene silloin mihinkään, kumpaankin sattuu vaan..

Miksi tämä nyt sitten sattuu näin paljon??

 

[Data]

[QUOTE="aloittaja";24568224]No nyt se on sitten ohi... mies ei halua/pysty yrittään tulla toimeen ko. asian kanssa. Ei tämä etene silloin mihinkään, kumpaankin sattuu vaan..

Miksi tämä nyt sitten sattuu näin paljon??[/QUOTE]

Koska on yhä tunteita jäljellä ja olet tunteva ihminen. Joka tapauksessa selviät siitä ja ei paljoa tarvitse löytääkseen myöhemmin paremman.

 

["aloittaja"]

Koska on yhä tunteita jäljellä ja olet tunteva ihminen. Joka tapauksessa selviät siitä ja ei paljoa tarvitse löytääkseen myöhemmin paremman.

Mutta miten kaun tätä kestää? Olo on niin käsittämättömän kauhea.. Teinkö sittenkään oikeaa ratkaisua ja miten selitän tämän tytölle??

 

[Data]

[QUOTE="aloittaja";24568254]Mutta miten kaun tätä kestää? Olo on niin käsittämättömän kauhea.. Teinkö sittenkään oikeaa ratkaisua ja miten selitän tämän tytölle??[/QUOTE]

Se että koskee ei tarkoita että olisit tekemässä väärää ratkaisua. Sinulla ei selkeästikään ole hyvä olla suhteessa, joten teit oikean ratkaisun. Se miten kerrot riippuu lapsestasi, sinä tunnet hänet parhaiten.

 

[Mörriäinen]

Mulla oli enne mies ,joka aluksi tykkäs mun lapsesta ja sit kun kasvo isommaksi niin ei hyväksynyt yhtään. jätin sen sitten. nyt mulla ihana mies ,joka hyväksyy mun lapsen ja meillä myös kolme yhteistä lasta. Aivan kauheeta oli kun se haukku poikaa ties miksi sen kuullen ,ja rupes vihaamaan kun ikää tuli,sen takia kun näytti mun exältä.

 

[Millenia]

Mulla oli enne mies ,joka aluksi tykkäs mun lapsesta ja sit kun kasvo isommaksi niin ei hyväksynyt yhtään. jätin sen sitten. nyt mulla ihana mies ,joka hyväksyy mun lapsen ja meillä myös kolme yhteistä lasta. Aivan kauheeta oli kun se haukku poikaa ties miksi sen kuullen ,ja rupes vihaamaan kun ikää tuli,sen takia kun näytti mun exältä.

Tämäkin on hyvä pointti. "Virhelasta" on pienenä vielä helppo rakastaa, kun se on sievä ja viaton. Mutta odotas kun murrosikä tulee. En oikein usko että ap:n miehen kaltaisilta enää sitä rakkautta piisaisi...

 

["aloittaja"]

Liikaa sattuu.. Tuntuu etten pysty mihinkään, kädetkin aivan puuduksissa. Miten tässä nyt sammuttaa kaikki vielä olemassaolevat tunteet ja kieltää ikävää tulemasta? Mä en kestä tätä oloa..

 

["sama"]

[QUOTE="aloittaja";24568835]Liikaa sattuu.. Tuntuu etten pysty mihinkään, kädetkin aivan puuduksissa. Miten tässä nyt sammuttaa kaikki vielä olemassaolevat tunteet ja kieltää ikävää tulemasta? Mä en kestä tätä oloa..[/QUOTE]

Mut varmasti tiedät itekin että se on parempi sulle ja tyttärelles näin. Ja jos mieskään ei halua edes yrittää niin miksi jäisit siihen roikkumaan. Ikävä tulee varmasti ja tunteet eivät hetkessä häviä mutta voin luvata sulle että muutaman viikon kuluttua on jo vähän helpompaa jos suostut hyväksyy sen että se on nyt ohi. Mä makasin sängyssä ja itkin ensimmäiset kaks viikkoa ja sit se vaan loppu. Vieläkin tulee iltaisin välillä ikävä mutta se menee ohi. Ja koita keksiä itelles mahollisimman paljon muuta tekemistä ja ajateltavaa sit kun siihen pystyt.
Ja en tiedä minkä ikänen sun lapsi on mutta varmasti sopeutuu asiaan myös. Mulla on vajaa kolmevuotias joka ei ole muutenkaan miestä tavannut nyt kolmeen kuukauteen mutta edelleen päivittäin puhuu ja kysyy miksei tule enää. Ei siihen voi sanoa muuta kun että joskus aikuisille tulee niin isoja riitoja joita ei voi selvittää ja että ei ole lapsen vika kun toinen ei enää tule leikkimään.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="sama";24568861]Mut varmasti tiedät itekin että se on parempi sulle ja tyttärelles näin. Ja jos mieskään ei halua edes yrittää niin miksi jäisit siihen roikkumaan. Ikävä tulee varmasti ja tunteet eivät hetkessä häviä mutta voin luvata sulle että muutaman viikon kuluttua on jo vähän helpompaa jos suostut hyväksyy sen että se on nyt ohi. Mä makasin sängyssä ja itkin ensimmäiset kaks viikkoa ja sit se vaan loppu. Vieläkin tulee iltaisin välillä ikävä mutta se menee ohi. Ja koita keksiä itelles mahollisimman paljon muuta tekemistä ja ajateltavaa sit kun siihen pystyt.
Ja en tiedä minkä ikänen sun lapsi on mutta varmasti sopeutuu asiaan myös. Mulla on vajaa kolmevuotias joka ei ole muutenkaan miestä tavannut nyt kolmeen kuukauteen mutta edelleen päivittäin puhuu ja kysyy miksei tule enää. Ei siihen voi sanoa muuta kun että joskus aikuisille tulee niin isoja riitoja joita ei voi selvittää ja että ei ole lapsen vika kun toinen ei enää tule leikkimään.[/QUOTE]

Lapsi on viisi. En tiedä haluanko edes hyväksyä sitä, että tää on ohi.. Meillä oli tarkoitus viettää "treffiviikonloppu" ensi viikonloppuna, kun tyttö on isällään, nyt mä varmaan kuolen ikävään kun yksin joudun olla. Nytkin on tyttö tuossa lähellä, mutta ei ole tainnut vielä huomata että äiti itkee..

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";24568254]Mutta miten kaun tätä kestää? Olo on niin käsittämättömän kauhea.. Teinkö sittenkään oikeaa ratkaisua ja miten selitän tämän tytölle??[/QUOTE]

Suhteen päättyminen oli varmasti miehellekin parempi ratkaisu, jos häntä sattui niin paljon ajatella sun menneisyyttä. Mä ymmärrän sitäkin osapuolta, mulle oli eräs asia miehen menneisyydessä kauan ihan tajuttoman kova pala ja mietin usein, että joko mun pitää ihan yksin kipuilla sen kanssa ja yrittää unohtaa tai erota, mutta en todellakaan voinut miehelle enää siitä avautua, hän oli jo entisiä asioita katunut ja kärsinyt niistä.

Voimia!

 

["sama"]

[QUOTE="aloittaja";24568892]Lapsi on viisi. En tiedä haluanko edes hyväksyä sitä, että tää on ohi.. Meillä oli tarkoitus viettää "treffiviikonloppu" ensi viikonloppuna, kun tyttö on isällään, nyt mä varmaan kuolen ikävään kun yksin joudun olla. Nytkin on tyttö tuossa lähellä, mutta ei ole tainnut vielä huomata että äiti itkee..[/QUOTE]

Keksi itelles jotain muuta tekemistä viikonlopuks. Ihan mitä vaan kunhan saat ajatukset pois tosta!
Etkä varmasti haluakaan vielä hyväksyä mutta kun oot viettäny vähän aikaa erossa siitä miehestä niin huomaat ihmetteleväsi miks oot siinä suhteessa ollut. Kyllä lapsi menee kaiken edelle, tai ainakin pitäis mennä, ja jos mies ei kerran hyväksy sitä niin ei se tule myöhemminkään hyväksymään. Päinvastoin pahenee vaan.

 

[Kepsis]

Sama se jos itseäsi satutat, mutta ainahan pitäisi toki muistaa lapsi ja hänen hyvinvointi, tekeekö lapselle hyvää että isäpuoli on selkeästi sitä mieltä että hänen ei tulisi olla olemassa.

 

["Liila"]

Onneksi silmäsi alkavat näköjään pikkuhiljaa avautumaan. Kohta ihmettelet, mitä ihmettä siinäkin kusipäässä oikein näit. Kyllä minun rakkauteni alkaisi hyvin nopeasti karisemaan, jos joku urpo syyllistäisi minua omasta rakkaasta lapsestani.

 

["Liila"]

[QUOTE="aloittaja";24567749]Kyllä lapsen kanssa tulee toimeen ja kuulemma tykkäkin kovasti, mutta se, että minä olen "muuten vaan pannut" toista ihmistä, on ihan ylitsepääsemättömän kamala asia, ja minä olen sitten ilmeisesti typerä lutka, jolle voi asiasta huutaa aina toisinaan.[/QUOTE]

Suurin osa ihmisistä on ihan muuten vaan ja huvikseen pannut montaakin ihmistä elämänsä aikana. Ei siinä olen mitään pahaa. Jos joku niin ajattelee, niin hänellä on pahoja pään sisäisiä ongelmia.

Yksi exäni oli sairaalloisen mustasukkainen ja jauhoi aivan liikaa vanhoista suhteistani. Vaikka olisin ollut neitsyt vielä yli parikymppisenä hänet tavatessani, niin varmasti olisi löytynyt muitakin kytättäviä aiheita, kuten esimerkiksi se, että pomoni on varmasti ihastunut minuun ja sehän on tietysti taas minun syytänä. Kaikki tämä vain naurettavaa kuvittelua. Sairas mikä sairas ja näillä psyykkisillä oireilla on iän myötä tapana vain pahentua. Ei niin raskasta elämää (turhaa syyllistämistä) kukaan tervejärkinen ihminen jaksa.

Vielä pahempi asia, jos lapsesikin joutuu siihen samaan suohon mukaan. Onneksi teit viisaan päätöksen. Pitkällä tähtäimellä sekä sinun että lapsesi elämä parantuu satavarmsti.

 

[hieman samanlaista]

meillä oli muutama vuosi takaperin hieman samanlaista. mies on aina tiennyt että petin entistä kumppaniani. joka riidan yhteydessä puhui asiasta aivan kuin tämä entinen mieheni olisi hänen veljensä tai jotain, todellisuudessa tietävät toisensa vain ulkonäöltä. yhen kerran mulla palo päreet ihan totaalisesti kun taas aukoi päätään asiasta. sanoin miehelle painokkaasti että mun ja "reiskan" asiat ei kuulu sulle v*tun vertaa, eikä sulla ole mitään oikeutta puhua mun ja "reiskan" parisuhteesta. nämä asiat on "reiskan" kanssa selvitetty jo vuosia sitten, enkä aio enää keskustella siitä. siihen loppu. mä uskon että nämä kumpuaa miehen omasta epävarmuudesta, oma mieheni on aika epävarma itsestään.

 

[no huh huh]

Tässä sen nyt näkee, miten äitiys jalostaa ja lapsi on kaikkein tärkeintä ja blaa blaa. Eikä ole ainoa laatuaan, valitettavasti. Jättäisitte tekemättä, jos ette pidä lapsen onnellista elämää tärkeämpänä kuin miestä.

Terv. lapsen puolesta pöyristynyt vapaaehtoisesti lapseton

 

[no huh huh]

Ja lisättäköön vielä, että tuollaisesta suhteesta pitäisi lähteä alkumetreillä, ei vasta sitten kun lasten on leimattu virheeksi ties kuinka kauan. En koskaan voisi olla miehen kanssa suhteessa, jos en hyvksyisi hänen lapsiaan. Lapsi on syytön aikuisten sekoiluihin.

Elän muuten lapsiperhe-elämää omasta lapsettomuudestani riippumatta, joten kyllä, minulla on varaa puhua. Lapsi menee näissä asioissa aikuisten edun edelle, oli oma tai vieras. Mutta ai niin, enhän voi ajatella näin kun en ole äiti enkä siten jalostunut yksilö vaan itsekäs ja pinnallinen jne...

 

[no huhhuh2]

Ja lisättäköön vielä, että tuollaisesta suhteesta pitäisi lähteä alkumetreillä, ei vasta sitten kun lasten on leimattu virheeksi ties kuinka kauan. En koskaan voisi olla miehen kanssa suhteessa, jos en hyvksyisi hänen lapsiaan. Lapsi on syytön aikuisten sekoiluihin.

Elän muuten lapsiperhe-elämää omasta lapsettomuudestani riippumatta, joten kyllä, minulla on varaa puhua. Lapsi menee näissä asioissa aikuisten edun edelle, oli oma tai vieras. Mutta ai niin, enhän voi ajatella näin kun en ole äiti enkä siten jalostunut yksilö vaan itsekäs ja pinnallinen jne...

no ainakin kovin itseriittonen jos et muuta...
jotenki tuli het semmonen karvat pystyyn-fiilis susta.
mä oon paskantärkee kun en ole tehnyt lapsia mutta silti elän lapsiperhe-elämää..