Miksi joku tekee 2 vauvaa heti peräjälkeen?

Aijaa. No lapset saan hoitoon ihan milloin haluan, yöksi tai päiväksi, illaksi tai aamuksi.

On aikaa miehen kanssa, ystävien kanssa ja omia harrastuksia ja vielä töitäkin.

No enpä ole perseelle ammuttukarhu, lapset kun leikkii keskenään, mä voin vaikka istua sen ajan näin koneella

Tuskin monella on noin hyvä tilanne jolla lapset peräjälkeen pantu alulle.=)
Saan minäkin koneella istua, 1v ja 5v katselee pikkukakkosta, 11v on ulkona.

Ikäerot suunnilleen kuin meillä oli, paitsi sitten vielä iltatähti 4-kymppisenä
Tää iltatähti nyt on yksin muttei suinkaan yksinäinen, kavereita on paljon mutta viihtyy kyllä hyvin yksikseenkin. On kiva vauvankin kanssa olla kun ei ole mustasukkaista tai uhmaikäistä tai toista vaipoissa. Vauva nukkuu paljon mutta pian hänestä jo viihdykettäkin isommille.
Mukava katsoa kun sellainen 14v murkkupoika hellittelee pikkusisarusta vaikka on olevinaan niin cool.

 

Eiköhän nuo lie vahinkoja suurinosa, ei vain tunnnusteta. Miks ihmeessä pitäs tehdä lapset äkkiä. Sitekö ne voi jättää omilleen ostarille pyörii kun jaloilleen pääsevät. Kumpikin/kaikki jäävät ilman vanhempien jakamatonta aikaa.

Tätä mäkin ihmettelen, kun asiaa perustellaan sillä että niistä on seuraa toisilleen ja sitten voi itse alkaa "elää".. outoa logiikkaa. Voihan sitä elää tässä hetkessä ja kokoajan jos ei aja itseään siihen jamaan että kolme vaippaikästä pyörii jaloissa.
Ystäviä tosiaan löytyy muualtakin, ja jopa niistä sisaruksista jotka ovat muutaman vuoden eri ikäsiä.

On se niinkin, että kun on lapset tehty, on työmarkkinoillakin kuumempaa kamaa.Toisin kuin ne, jotka laskevat tarkkaan, että tenavat syntyy kolmen vuoden välein.

Niin, joillekin tietenkin ura on tärkeämpi kun lasten ja perheen hyvinvointi.

 

Niin joo tossa muuten tuli joltain hyvä pointti että sitähän on sit päälle nelikymppisenä jo "vapaa" Enpä oo tullut ajatelleeksi... Kylläpä sitä on ollut fiksu ja kaukaa viisas

 

Eiköhän nuo lie vahinkoja suurinosa, ei vain tunnnusteta. Miks ihmeessä pitäs tehdä lapset äkkiä. Sitekö ne voi jättää omilleen ostarille pyörii kun jaloilleen pääsevät. Kumpikin/kaikki jäävät ilman vanhempien jakamatonta aikaa.

Tätä mäkin ihmettelen, kun asiaa perustellaan sillä että niistä on seuraa toisilleen ja sitten voi itse alkaa "elää".. outoa logiikkaa. Voihan sitä elää tässä hetkessä ja kokoajan jos ei aja itseään siihen jamaan että kolme vaippaikästä pyörii jaloissa.
Ystäviä tosiaan löytyy muualtakin, ja jopa niistä sisaruksista jotka ovat muutaman vuoden eri ikäsiä.

On se niinkin, että kun on lapset tehty, on työmarkkinoillakin kuumempaa kamaa.Toisin kuin ne, jotka laskevat tarkkaan, että tenavat syntyy kolmen vuoden välein.

Niin, joillekin tietenkin ura on tärkeämpi kun lasten ja perheen hyvinvointi.

ei. Vaan jotkut haluavat myös tehdä jotain elatuksen eteen.

 

Eiköhän nuo lie vahinkoja suurinosa, ei vain tunnnusteta. Miks ihmeessä pitäs tehdä lapset äkkiä. Sitekö ne voi jättää omilleen ostarille pyörii kun jaloilleen pääsevät. Kumpikin/kaikki jäävät ilman vanhempien jakamatonta aikaa.

Tätä mäkin ihmettelen, kun asiaa perustellaan sillä että niistä on seuraa toisilleen ja sitten voi itse alkaa "elää".. outoa logiikkaa. Voihan sitä elää tässä hetkessä ja kokoajan jos ei aja itseään siihen jamaan että kolme vaippaikästä pyörii jaloissa.
Ystäviä tosiaan löytyy muualtakin, ja jopa niistä sisaruksista jotka ovat muutaman vuoden eri ikäsiä.

On se niinkin, että kun on lapset tehty, on työmarkkinoillakin kuumempaa kamaa.Toisin kuin ne, jotka laskevat tarkkaan, että tenavat syntyy kolmen vuoden välein.

Niin, joillekin tietenkin ura on tärkeämpi kun lasten ja perheen hyvinvointi.

No täälläpä on liikkellä kyllä niin mustavalkoista porukkaa että huh huh. Siis ei voi enään olla edes totta, joidenkin ihmisten ajatuksen juoksu

 

Minusta taas olisi kamalaa, jos lapsille olisi tullut pitkät ikävälit. Juuri kun itse totut pois vauvan hoitamisesta, mahd. yövalvomisesta sun muusta, alkaisi taas sama juttu. Meillä on kolme lasta, ikävälit 2 v ja oivallisesti toimii. -- Sitäpaitsi hermorakenteet ja kestäminen on yksilöllinen juttu... Mikä on yhdestä hyvä, ei toisesta ole. Miksi pikemminkin pitää aina kummastella, jos kaikki eivät ole samaa mieltä ja tee asiat juuri samoin?

 

No onpa houkutteleva työntekijä, jolla on liuta lapsia sairastamassa. Ja mikä tuo "työelämä odottaa"-juttu oikein on? IHan yhtälailla voi olla välissä töissä. Pysyy ammattitaitokin paremmin tallella, kuin että olisit viisikin vuotta putkeen kotona, harvalla riittää jos peräjälkeen tehdään.

Ja jokaisen oma valinta, mutta tosiaan, jos niin valitaan, niin turha valittaa ainaista väsymystä ja sitä että kun ei olla kokoajan tyrkyttämässä apua.

Ja ei kukaan ole määrännyt, että äidin pitää paikata puuttuvaa sisärusta leikkimällä 12h päivästä tenavan kanssa...

Totta, ei noita paljon työpaikalla näy kun aina joku sairaana tai itse ja kyllä siinä useampi vuosi silläkin pelillä vierähtää kun töihin selviää. Töissä saa käytyä hyvin kun lapset pidemmillä ikäeroilla. Turhaa puhetta.

 

No onpa houkutteleva työntekijä, jolla on liuta lapsia sairastamassa. Ja mikä tuo "työelämä odottaa"-juttu oikein on? IHan yhtälailla voi olla välissä töissä. Pysyy ammattitaitokin paremmin tallella, kuin että olisit viisikin vuotta putkeen kotona, harvalla riittää jos peräjälkeen tehdään.

Ja jokaisen oma valinta, mutta tosiaan, jos niin valitaan, niin turha valittaa ainaista väsymystä ja sitä että kun ei olla kokoajan tyrkyttämässä apua.

Ja ei kukaan ole määrännyt, että äidin pitää paikata puuttuvaa sisärusta leikkimällä 12h päivästä tenavan kanssa...

Totta, ei noita paljon työpaikalla näy kun aina joku sairaana tai itse ja kyllä siinä useampi vuosi silläkin pelillä vierähtää kun töihin selviää. Töissä saa käytyä hyvin kun lapset pidemmillä ikäeroilla. Turhaa puhetta.

Tää on kyllä päivän huvittavin ketju

 

en voi ymmärtää tätä ainaista vääntämistä tästä asiasta.
Me saatiin 2 lasta vuoden ikäerolla. Kaikki paasasivat että liian vaikeaa ja väsyttävää jne.. Nooh nyt on esikoinen 2 ja kuopus 1 ja ihanaa on ollut. Voin sanoa että meillä meni "luvattoman" helposti tämä. Toki raskausaika oli vaikeaa, myöskin ekat kk pikkuisen kanssa mutta kun on ihana mies joka auttaa ja rakastaa niin en kadu hetkeäkään. Nyt jo mennyt vajaa vuosi niin hienosti että uskalletaan antaa kolmannenkin tulla. En todellakaan tee "liukuhihnalla" lapsia tai siksi että niistä on seuraa toisilleen. Onhan niistä seuraa mutta myös saa olla riitoja setvimässä.

Itse koen omassa elämäntilanteessani tämän hyväksi tehdä kaikki lapset jotka haluamme ja sitten olla putkeen kotona. Itselläni ei ole ammattia ja haaveilen oppisopimuksesta tai kouluun menosta sitten kun lapset on tehty. Ja jos kolmas itsestään ilmoittaa jossain vaiheessa niin tervetuloa. Olen kotona niin pitkään (luultavasti kunnes pienin 2v) kuin pystyn ja sit lähden tavoittelemaan niitä muita unelmiani. Suurimmat unelmat on tavoitettu sen kakkos unelman kustannuksella mutta kaikkea ei kerralla voi tietenkään saada. Valitsin näin ja piste..

Jokaisella on omat mielipiteensä ja tuokoon ne julki mutta miksi ihmeessä tätä ainaista "haukkumísta, syyttelyä". Niin netissä kuin livenä. On jokaisen oma asia miten tahtoo elämänsä elää. Yhdelle sopii 1 lapsi, toiselle 2 pienellä ikäerolla ja kolmannelle 3 lasta 10 vuoden ikäeroilla! Ei ole oikeaa tai väärää tapaa.. On vaan se jokaisen oma tapa..

Huh anteeksi tämä purkaus :hug: kaikille

 

No onpa houkutteleva työntekijä, jolla on liuta lapsia sairastamassa. Ja mikä tuo "työelämä odottaa"-juttu oikein on? IHan yhtälailla voi olla välissä töissä. Pysyy ammattitaitokin paremmin tallella, kuin että olisit viisikin vuotta putkeen kotona, harvalla riittää jos peräjälkeen tehdään.

Ja jokaisen oma valinta, mutta tosiaan, jos niin valitaan, niin turha valittaa ainaista väsymystä ja sitä että kun ei olla kokoajan tyrkyttämässä apua.

Ja ei kukaan ole määrännyt, että äidin pitää paikata puuttuvaa sisärusta leikkimällä 12h päivästä tenavan kanssa...

Totta, ei noita paljon työpaikalla näy kun aina joku sairaana tai itse ja kyllä siinä useampi vuosi silläkin pelillä vierähtää kun töihin selviää. Töissä saa käytyä hyvin kun lapset pidemmillä ikäeroilla. Turhaa puhetta.

Jos teillä on lapset koko ajan sairaana tai jos sinä et pysty käymään töissä jos lapset olisivat pienillä ikäeroilla, niin se ei tarkoita että se olis muilla niin, vai mitä??
Mä en olet ollut yhtään kertaa vielä pois töistä kun olen työt aloittanut, tosin elokuussa ne vasta aloitinkin. Niin mikä tässä ei mee nyt yksiin? Oisko se että ihmiset on erillaisia?

 

Ja mitä vaikutusta sillä on onko lapset isoilla ikäeroilla vai pienillä, ne sairastaa joka tapauksessa jos on sairastaakseen

 

Meillä lasten ikäeroksi tulee noin 1v7kk ja kyllä ihan suunniteltiin tätä kakkostakin, joka nyt siis massussa... Olen oikein tyytyväinen ikäeroon koska haluan tehdä lapset nuorena (alle 25v) ja pienellä ikäerolla.
1v7kk ikäinen ei osaa olla mustasukkainen vauvasta niinkuin esim. vuotta vanhempi osaisi. Esikoinen täyttää kohta 1v ja on jo vieroitettu tuttipullosta ja tutti on vain unilla.
Esikoisen vauva-aika on ollut todella helppoa. Mielestäni siinäkin on kysymys vain asennoitumisesta. Jos ajattelee että yöheräämiset ja vauvan kiukuttelut ovat kamalia eikä vauvan kanssa voi käydä missään ja elämä loppuu kun vauva syntyy niin asiahan sitten on niin. Mutta me ollaan eletty aika lailla samanlaista elämää kuin ennenkin: käydään miehen kanssa leffassa 1-2kertaa/vuosi, mies käy juopottelemassa 1-2 kertaa/vuosi, kavereiden luona käydään lähes päivittäin.. Molemmat saa käydä yksin kavereiden kanssa/luona silloin tällöin.
Näinhän se tulee olemaan sittenkin kun toinen syntyy. Me voidaan elää elämäämme lasten kanssa.. Ja sitten kun parinkymmenen vuoden päästä lapset muuttaa omilleen niin me ollaan miehen kanssa vasta nelikymmpisiä, eli jaksamme elää "kahdenkeskistä" elämää sitten.

Sanopas tuo sitten kun vauva on syntynyt Luulen olevan hyvinkin mustasukkainen toisin kun vaikka reilun 1-2 päästä.

 

Sanopas tuo sitten kun vauva on syntynyt Luulen olevan hyvinkin mustasukkainen toisin kun vaikka reilun 1-2 päästä.

No tietyshän se on niin kuin sinä sanot, kaikillahan asiat menee samalla tavalla

 

Niin joo tossa muuten tuli joltain hyvä pointti että sitähän on sit päälle nelikymppisenä jo "vapaa" Enpä oo tullut ajatelleeksi... Kylläpä sitä on ollut fiksu ja kaukaa viisas

No voi kai joku 3- tai 4kymppisenäkin tehdä kolme lasta putkeen. Mitä tämä nyt siihen liittyy, typerää se on jokatapauksessa.

 

Meillä lasten ikäeroksi tulee noin 1v7kk ja kyllä ihan suunniteltiin tätä kakkostakin, joka nyt siis massussa... Olen oikein tyytyväinen ikäeroon koska haluan tehdä lapset nuorena (alle 25v) ja pienellä ikäerolla.
1v7kk ikäinen ei osaa olla mustasukkainen vauvasta niinkuin esim. vuotta vanhempi osaisi. Esikoinen täyttää kohta 1v ja on jo vieroitettu tuttipullosta ja tutti on vain unilla.
Esikoisen vauva-aika on ollut todella helppoa. Mielestäni siinäkin on kysymys vain asennoitumisesta. Jos ajattelee että yöheräämiset ja vauvan kiukuttelut ovat kamalia eikä vauvan kanssa voi käydä missään ja elämä loppuu kun vauva syntyy niin asiahan sitten on niin. Mutta me ollaan eletty aika lailla samanlaista elämää kuin ennenkin: käydään miehen kanssa leffassa 1-2kertaa/vuosi, mies käy juopottelemassa 1-2 kertaa/vuosi, kavereiden luona käydään lähes päivittäin.. Molemmat saa käydä yksin kavereiden kanssa/luona silloin tällöin.
Näinhän se tulee olemaan sittenkin kun toinen syntyy. Me voidaan elää elämäämme lasten kanssa.. Ja sitten kun parinkymmenen vuoden päästä lapset muuttaa omilleen niin me ollaan miehen kanssa vasta nelikymmpisiä, eli jaksamme elää "kahdenkeskistä" elämää sitten.

Sanopas tuo sitten kun vauva on syntynyt Luulen olevan hyvinkin mustasukkainen toisin kun vaikka reilun 1-2 päästä.

Niin tai juuri kuule päin vastoin. Meillä oli esikoinen sen verran pieni 1v5kk ettei edes huomannu olla mustasukkanen. Sen ne 3-4v kyllä osaa ja osaavatkin hyvin jos niin tahtovat.

 

Sellaset sisarukset joilla on pieni ikäero, on usein aikuisinakin katkeria toisilleen ja välit on usein huonot. Tulee mieleen serkkuni ja oman isän sisarukset
Sitten taas kun ehtii olla muutama vuos välissä, suhteet muosostuu lämpimiksi ja aikuisena ollaan ihan bestiksiä.

 

Minusta taas olisi kamalaa, jos lapsille olisi tullut pitkät ikävälit. Juuri kun itse totut pois vauvan hoitamisesta, mahd. yövalvomisesta sun muusta, alkaisi taas sama juttu. Meillä on kolme lasta, ikävälit 2 v ja oivallisesti toimii. -- Sitäpaitsi hermorakenteet ja kestäminen on yksilöllinen juttu... Mikä on yhdestä hyvä, ei toisesta ole. Miksi pikemminkin pitää aina kummastella, jos kaikki eivät ole samaa mieltä ja tee asiat juuri samoin?

Meidän lapset eivät olleet valvottajia ja nukkuneet yönsä hyvin, myös täysimetyksellä ollut. Kai ne on saanut päivisin tarpeeksi huomiota ja aikaani niin ei ole tarvinnut yöllä pomppia ja huutaa

 

Sellaset sisarukset joilla on pieni ikäero, on usein aikuisinakin katkeria toisilleen ja välit on usein huonot. Tulee mieleen serkkuni ja oman isän sisarukset
Sitten taas kun ehtii olla muutama vuos välissä, suhteet muosostuu lämpimiksi ja aikuisena ollaan ihan bestiksiä.

Joo ja kun sun serkuilla ja isälläs on ollut huonot välit niin se on sitten usein, ok

Mikä siinä on niin vaikea älytä että ihmiset on erillaisia, lapset on erillaisia, työpaikat suhtautuu eritavalla, lapset ei sairastele samalla tavalla jne jne jne jneeeeeeeeee?

 

Totta, ei noita paljon työpaikalla näy kun aina joku sairaana tai itse ja kyllä siinä useampi vuosi silläkin pelillä vierähtää kun töihin selviää. Töissä saa käytyä hyvin kun lapset pidemmillä ikäeroilla. Turhaa puhetta.

Niin minustakin.

 

Mun mielestä suht pieni ikäero on loistojuttu.

Nyt, kun lapset ovat 3 v ja 5 v, ei tulisi mieleenkään alkaa tekemään enää vauvaa

Täysimetys, kestovaippailu, ulkoilu, yöunet yms...kaikki sujui mainiosti vaikka kaikesta peloiteltiin.

Mustasukkaisuutta odotellaan edelleen alkavaksi.

Mutta tuo tasan 2 v ikäero on eri juttu kuin vaikkapa 1 v ikäero, eli ei kahta vaippaikäistä samaan aikaan, yms.

 

Sellaset sisarukset joilla on pieni ikäero, on usein aikuisinakin katkeria toisilleen ja välit on usein huonot. Tulee mieleen serkkuni ja oman isän sisarukset
Sitten taas kun ehtii olla muutama vuos välissä, suhteet muosostuu lämpimiksi ja aikuisena ollaan ihan bestiksiä.

Ja tunnet ehkä yhden sisarus parin joilla on asiat huonosti ja sehän sitten automaattisesti tarkottaa, et se menee kaikilla niin..

 

Kaverit löytyy muualtakin, nimimerkki.

Sä oot aika kova jakamaan niitä sun mutu faktojas jokaiseen tekstiin, mutta et kumminkaan vastaa niihin joilla asiat menee aivan täysin erillailla kuin sä kuvittelet. Haluatko välttämättä luulla että olet oikeassa, vai etkö millään halua uskoa että ihmisiä on erillaisia?

 

Meidän muksuilla on ikäeroa 1v 6kk. Haluttiin toinen lapsi mahdollisimman nopeasti, silti meni noinkin kauan ennenkuin toinen saatiin aikaiseksi. Tottakai yövalvomiset välillä väsyttivät, mutta niin tuntuu monella muullakin väsyttävän. Muksut on toistensa ylimmät ystäväkset ja kinastelevat yllättävän vähän. Tyttö toteaa monesti pikkuveljestään X on mun paras pikkuveli

 

Mun mielestä suht pieni ikäero on loistojuttu.

Nyt, kun lapset ovat 3 v ja 5 v, ei tulisi mieleenkään alkaa tekemään enää vauvaa

Täysimetys, kestovaippailu, ulkoilu, yöunet yms...kaikki sujui mainiosti vaikka kaikesta peloiteltiin.

Mustasukkaisuutta odotellaan edelleen alkavaksi.

Mutta tuo tasan 2 v ikäero on eri juttu kuin vaikkapa 1 v ikäero, eli ei kahta vaippaikäistä samaan aikaan, yms.

Eihän siittäkään kovin kauaa oo, kun sitä kolmatta suunnittelit.. B)

 

Ne tekevät jotka osaavat, jaksavat, pystyvät ja onnistuvat! ( Vitsi, vitsi... )

Ja hei haloo, ei muuten ole itsestään selvää, että mikään ikäväli on kiinni vain ja ainoastaan vanhempien tahdosta.