Miksi joku tekee 2 vauvaa heti peräjälkeen?

Minustakin oli mukava keskittyä jokaiseen vauvaan erikseen ja ajan kanssa, ilman että siinä ois pitänyt jakaa huomiota toiselle vauvalle samaan syssyyn pää huurussa.

Onko teillä jotenkin hyvin vaativia lapsia/lapsi, vai miksi olisit ollut päähuurussa?

Tätä mäkin ihmettelen. Vaikka meillä oli kakkonen tosi vaativa niin eipä mun päässäni mitään vikaa ollu. Ja ajan saa hyvin riittämään kaikille, se nyt ei ole edes ongelma.

Meillä oli koliikkivauva ja siltikin esikoinen sai varmasti huomiota ja hoitoa. Onhan siinä isäkin hoitamassa ja huomioimassa.

Toihan on ihan liukuhihna elämää.

Voi apua.. Tulkaa ihan oikeesti sitten puhumaan kun asiasta oikeasti jotain tiedätte.
Olis sekin aika kamalaa, et ei uskalla tehdä enempää lapsia kun pelottaa jos se onkin sitten ihan kamalaa.. Tai sillä 10v ikäerolla..

 

Nii-i! Mikä ihmisillä on kun 3v ikäerolla lapsista ei muka ole seuraa? Ja esikoiselle pitää vääntää heti kaveri ettei itse tarvitse "viihdyttää" lapsia. Huoh.

No sitähän minä tarkoitin Onpas taas..

 

Minä sain nämä kolme poikaani neljän vuoden sisällä ja jos minä olisin asiasta päättäny niin ikäeroa olisi voinut olla vähemmänkin.

 

onko tämä sinulle joku henkilökohtainen ongelma? jos joku kaverisi on nyt ollut pahalla tuulella, niin voisitko keskittyä auttamaan häntä ja käyttää energiasi häneen etkä ihmetellä meidän palstalaisten lastentekoa ja ajankohtia.

mikäs parempi paikka on asiasta puhua kuin tällainen äitien palsta, jospa joku osaisi välttyä katastrofilta esimerkiksi ja ajatella ettei teekään niin.

 

Eiköhän nuo lie vahinkoja suurinosa, ei vain tunnnusteta. Miks ihmeessä pitäs tehdä lapset äkkiä. Sitekö ne voi jättää omilleen ostarille pyörii kun jaloilleen pääsevät. Kumpikin/kaikki jäävät ilman vanhempien jakamatonta aikaa.

Tätä mäkin ihmettelen, kun asiaa perustellaan sillä että niistä on seuraa toisilleen ja sitten voi itse alkaa "elää".. outoa logiikkaa. Voihan sitä elää tässä hetkessä ja kokoajan jos ei aja itseään siihen jamaan että kolme vaippaikästä pyörii jaloissa.
Ystäviä tosiaan löytyy muualtakin, ja jopa niistä sisaruksista jotka ovat muutaman vuoden eri ikäsiä.

Nii-i! Mikä ihmisillä on kun 3v ikäerolla lapsista ei muka ole seuraa? Ja esikoiselle pitää vääntää heti kaveri ettei itse tarvitse "viihdyttää" lapsia. Huoh.

Kuule suurinosa ei väännä lapsia toiselle seuraksi. Meillä ne lapset "väännettiin" ihan meidän vanhempien itsekkäiden syiden takia eli me haluttiin lapsia ja saatiin niitä kaksi ja vielä pienellä ikäerolla. Ei meillä siihen mitään muuta syytä ollut!

 

Minustakin oli mukava keskittyä jokaiseen vauvaan erikseen ja ajan kanssa, ilman että siinä ois pitänyt jakaa huomiota toiselle vauvalle samaan syssyyn pää huurussa.

Onko teillä jotenkin hyvin vaativia lapsia/lapsi, vai miksi olisit ollut päähuurussa?

Tätä mäkin ihmettelen. Vaikka meillä oli kakkonen tosi vaativa niin eipä mun päässäni mitään vikaa ollu. Ja ajan saa hyvin riittämään kaikille, se nyt ei ole edes ongelma.

Meillä oli koliikkivauva ja siltikin esikoinen sai varmasti huomiota ja hoitoa. Onhan siinä isäkin hoitamassa ja huomioimassa.

Toihan on ihan liukuhihna elämää.

Voi apua.. Tulkaa ihan oikeesti sitten puhumaan kun asiasta oikeasti jotain tiedätte.
Olis sekin aika kamalaa, et ei uskalla tehdä enempää lapsia kun pelottaa jos se onkin sitten ihan kamalaa.. Tai sillä 10v ikäerolla..

Mikä vika 10v ikäerossa sitten on?

 

Mikä vika 10v ikäerossa sitten on?

Mulla ja mun sisarella on 11vuotta ikäeroa ja meillä ei ole kyllä mitään yhteistä. Ainakaan tällähetkellä, en tiedä sitten 10vuoden päästä, joillakin tosin sopii tuokin ikäero.

 

Minustakin oli mukava keskittyä jokaiseen vauvaan erikseen ja ajan kanssa, ilman että siinä ois pitänyt jakaa huomiota toiselle vauvalle samaan syssyyn pää huurussa.

Onko teillä jotenkin hyvin vaativia lapsia/lapsi, vai miksi olisit ollut päähuurussa?

Tätä mäkin ihmettelen. Vaikka meillä oli kakkonen tosi vaativa niin eipä mun päässäni mitään vikaa ollu. Ja ajan saa hyvin riittämään kaikille, se nyt ei ole edes ongelma.

Meillä oli koliikkivauva ja siltikin esikoinen sai varmasti huomiota ja hoitoa. Onhan siinä isäkin hoitamassa ja huomioimassa.

Toihan on ihan liukuhihna elämää.

Voi apua.. Tulkaa ihan oikeesti sitten puhumaan kun asiasta oikeasti jotain tiedätte.
Olis sekin aika kamalaa, et ei uskalla tehdä enempää lapsia kun pelottaa jos se onkin sitten ihan kamalaa.. Tai sillä 10v ikäerolla..

Mikä vika 10v ikäerossa sitten on?

Tuskimpa siinäkään mitään vikaa on. Ei vaan todellakaan olis sopinu mulle.

 

No onpa houkutteleva työntekijä, jolla on liuta lapsia sairastamassa. Ja mikä tuo "työelämä odottaa"-juttu oikein on? IHan yhtälailla voi olla välissä töissä. Pysyy ammattitaitokin paremmin tallella, kuin että olisit viisikin vuotta putkeen kotona, harvalla riittää jos peräjälkeen tehdään.

Ja jokaisen oma valinta, mutta tosiaan, jos niin valitaan, niin turha valittaa ainaista väsymystä ja sitä että kun ei olla kokoajan tyrkyttämässä apua.

Ja ei kukaan ole määrännyt, että äidin pitää paikata puuttuvaa sisärusta leikkimällä 12h päivästä tenavan kanssa...

 

Meidän lapsilla ikäeroa on ihan vähän reilu vuosi. Suunniteltu oli kakkonen ja nimenomaan halusimme lapset lyhyellä välillä. Ajateltiin että paljon helpomalla pääsee kun vauva-aika ja vaipparumba on kerralla ohi. Olihan se ajoittain raskasta kun lapset olivat ihan pieniä, mutta se kai kuuluu asiaan lapsiperheissä vaikka ikäeroa olisi enemmänkin. Meillä tosin esikoinen oli todella kiltti vauvana ja pääasiassa nukkui ja naureskeli ensimmäisen vuotensa. Ei meillä kakkonenkaan vaikea vauvana ollut mutta saattoi joskus itkeskelläkin niinkuin vauvoilla on tapana

Tällä hetkellä on ihanaa kun lapset ovat 3- ja 4-vuotiaat ja heistä on oikeasti seuraa toisilleen. Paljon mielummin olen nyt tässä tilanteessa kuin siinä että toista vasta suunniteltaisiin. Tuntuu vaan uuvuttavalta ajatukselta että pitäisi pientä vauvaa alkaa hyysäämään kun 4-vuotias on jo niin omatoiminen.

Omasta mielenterveysasiani ovat myös ihan hyvällä mallilla vaikka lapset ovatkin peräkkäin tulleet. Jokainen tavallaan mutta voin kyllä suositellakin kaikille pientä ikäeroa. Eipä mene koko aikuisikä siinä kun joku roikkuu tississä kiinni.

 

Kuule suurinosa ei väännä lapsia toiselle seuraksi. Meillä ne lapset "väännettiin" ihan meidän vanhempien itsekkäiden syiden takia eli me haluttiin lapsia ja saatiin niitä kaksi ja vielä pienellä ikäerolla. Ei meillä siihen mitään muuta syytä ollut!

On tullut jo selväksi. Kiitä nyt onnea ettei ollut kolmea pientä samaan aikaan ainakaan.=)

 

Kuule suurinosa ei väännä lapsia toiselle seuraksi. Meillä ne lapset "väännettiin" ihan meidän vanhempien itsekkäiden syiden takia eli me haluttiin lapsia ja saatiin niitä kaksi ja vielä pienellä ikäerolla. Ei meillä siihen mitään muuta syytä ollut!

On tullut jo selväksi. Kiitä nyt onnea ettei ollut kolmea pientä samaan aikaan ainakaan.=)

Kyllä sekin olisi ihan hyvin meille sopinut.

 

Olen onnekas, sain kaikki lapseni pienellä ikäerolla.

 

No onpa houkutteleva työntekijä, jolla on liuta lapsia sairastamassa. Ja mikä tuo "työelämä odottaa"-juttu oikein on? IHan yhtälailla voi olla välissä töissä. Pysyy ammattitaitokin paremmin tallella, kuin että olisit viisikin vuotta putkeen kotona, harvalla riittää jos peräjälkeen tehdään.

Ja jokaisen oma valinta, mutta tosiaan, jos niin valitaan, niin turha valittaa ainaista väsymystä ja sitä että kun ei olla kokoajan tyrkyttämässä apua.

Ja ei kukaan ole määrännyt, että äidin pitää paikata puuttuvaa sisärusta leikkimällä 12h päivästä tenavan kanssa...

Mulle on sanottu työelämässä, kun olen just siinä lapsenteko iässä että hyvä ettet ole jäämässä äitiyslomalle, kun olen sanonut että lapset on tehty jo. Ja tietenkin voi, olen minäkin tehnyt keikkaa äitiyslomalla. Meillä mies jää lapsien kanssa kotiin jos on tarvetta, tosin lapset sairastavat hyvin vähän meillä tähän mennessä.

Miks sitä väsymystä tarvis valittaa yhtään enempää oli lapsia 1 tai 3, aivan riippuu millaisia lapset ovat. 1 lapsisen äidillä voi olla vaikeampaa kuin 3 lapsisella äidillä.

Ja kukaan ei ole sanonutkaan että pitäis puuduttaa persettä 12tuntia.

 

Meidän lapsilla ikäeroa on ihan vähän reilu vuosi. Suunniteltu oli kakkonen ja nimenomaan halusimme lapset lyhyellä välillä. Ajateltiin että paljon helpomalla pääsee kun vauva-aika ja vaipparumba on kerralla ohi. Olihan se ajoittain raskasta kun lapset olivat ihan pieniä, mutta se kai kuuluu asiaan lapsiperheissä vaikka ikäeroa olisi enemmänkin. Meillä tosin esikoinen oli todella kiltti vauvana ja pääasiassa nukkui ja naureskeli ensimmäisen vuotensa. Ei meillä kakkonenkaan vaikea vauvana ollut mutta saattoi joskus itkeskelläkin niinkuin vauvoilla on tapana

Tällä hetkellä on ihanaa kun lapset ovat 3- ja 4-vuotiaat ja heistä on oikeasti seuraa toisilleen. Paljon mielummin olen nyt tässä tilanteessa kuin siinä että toista vasta suunniteltaisiin. Tuntuu vaan uuvuttavalta ajatukselta että pitäisi pientä vauvaa alkaa hyysäämään kun 4-vuotias on jo niin omatoiminen.

Omasta mielenterveysasiani ovat myös ihan hyvällä mallilla vaikka lapset ovatkin peräkkäin tulleet. Jokainen tavallaan mutta voin kyllä suositellakin kaikille pientä ikäeroa. Eipä mene koko aikuisikä siinä kun joku roikkuu tississä kiinni.

Musta taas oli ihanaa saada toinen lapsi kun esikoinen oli 4vuotias, oli muuten paljon avuksi. Ja toisilleen on seuraa, leikkivät keskenään. Musta vauva-aika ois mennyt ihan pilalle, jos ois olut kaksi avutonta lasta samaan aikaan.

 

No onpa houkutteleva työntekijä, jolla on liuta lapsia sairastamassa. Ja mikä tuo "työelämä odottaa"-juttu oikein on? IHan yhtälailla voi olla välissä töissä. Pysyy ammattitaitokin paremmin tallella, kuin että olisit viisikin vuotta putkeen kotona, harvalla riittää jos peräjälkeen tehdään.

Ja jokaisen oma valinta, mutta tosiaan, jos niin valitaan, niin turha valittaa ainaista väsymystä ja sitä että kun ei olla kokoajan tyrkyttämässä apua.

Ja ei kukaan ole määrännyt, että äidin pitää paikata puuttuvaa sisärusta leikkimällä 12h päivästä tenavan kanssa...

Ja niinkun yhden lapsen vanhemmat, tai isoilla ikäeroilla tehtyjen lasten vanhemmatko ei väsymystä valita? Tai työssä käyvät. Heillekkö se on oikeus?

Ikävä tuottaa pettymys, ei väsytä eikä lapsetkaan juuri ole hoidossa. Rv 30+3 ja elämä on vallan ihanaa

 

Meillä lasten ikäeroksi tulee noin 1v7kk ja kyllä ihan suunniteltiin tätä kakkostakin, joka nyt siis massussa... Olen oikein tyytyväinen ikäeroon koska haluan tehdä lapset nuorena (alle 25v) ja pienellä ikäerolla.
1v7kk ikäinen ei osaa olla mustasukkainen vauvasta niinkuin esim. vuotta vanhempi osaisi. Esikoinen täyttää kohta 1v ja on jo vieroitettu tuttipullosta ja tutti on vain unilla.
Esikoisen vauva-aika on ollut todella helppoa. Mielestäni siinäkin on kysymys vain asennoitumisesta. Jos ajattelee että yöheräämiset ja vauvan kiukuttelut ovat kamalia eikä vauvan kanssa voi käydä missään ja elämä loppuu kun vauva syntyy niin asiahan sitten on niin. Mutta me ollaan eletty aika lailla samanlaista elämää kuin ennenkin: käydään miehen kanssa leffassa 1-2kertaa/vuosi, mies käy juopottelemassa 1-2 kertaa/vuosi, kavereiden luona käydään lähes päivittäin.. Molemmat saa käydä yksin kavereiden kanssa/luona silloin tällöin.
Näinhän se tulee olemaan sittenkin kun toinen syntyy. Me voidaan elää elämäämme lasten kanssa.. Ja sitten kun parinkymmenen vuoden päästä lapset muuttaa omilleen niin me ollaan miehen kanssa vasta nelikymmpisiä, eli jaksamme elää "kahdenkeskistä" elämää sitten.

 

Voiko enää kateellisempaa lapsetonta (tai yksilapsista) ihmistä ollakaan kuin ap?! HAH!

 

Tuskimpa siinäkään mitään vikaa on. Ei vaan todellakaan olis sopinu mulle. [/quote]


No eihän sen sulle kai ole tarkotus sopiakaan, lastenhan elämästä on kysymys.
Oletko liukuhihnailija?

 

Tuskimpa siinäkään mitään vikaa on. Ei vaan todellakaan olis sopinu mulle.

No eihän sen sulle kai ole tarkotus sopiakaan, lastenhan elämästä on kysymys.
Oletko liukuhihnailija?[/quote]

Sunko mielestä sillä ei ole väliä sopiiko VANHEMPIEN mielestä lapsille millaiset ikäerot?

 

Tuskimpa siinäkään mitään vikaa on. Ei vaan todellakaan olis sopinu mulle.

No eihän sen sulle kai ole tarkotus sopiakaan, lastenhan elämästä on kysymys.
Oletko liukuhihnailija?[/quote]

Minulla ja isoveljelläni on 1v8kk ikäeroa eikä meillä kyllä liukuhihnailtu ja meillä oli äärimmäisen ihana lapsuus, vaikka oltiinkin pienellä ikäerolla. Ei ollut kyllä minulta pois yhtään, vaikka isovelikin sai oman huomionsa. Siinä me kasvettiin sulassa sovussa yhdessä =)

 

Tuskimpa siinäkään mitään vikaa on. Ei vaan todellakaan olis sopinu mulle.

No eihän sen sulle kai ole tarkotus sopiakaan, lastenhan elämästä on kysymys.
Oletko liukuhihnailija?[/quote]

Ja kamalaahan se on lapsille, et on sisaruksia.

ja kamalaahan sekin on, et äiti ja isi jaksaa hyvin lapsiensa kanssa. Ihan hirveetä, kyllä nyt hävettää.. :saint:

 

Toiset aattelee, että parempin kerta jytinä kuin ainainen kitinä ja tekee lapsoset nopiassa tahdissa ja toiset, kuten mie, aattelee, että hiljaa hyvä tulee pitää pidemmän tauon. Eiköhän ihmiset tunne itsensä ja voimavaransa sen verran, että tietävät mistä kunnialla selviävät?

 

Voiko enää kateellisempaa lapsetonta (tai yksilapsista) ihmistä ollakaan kuin ap?! HAH!

Anteeksi? Ensinnäkään en ole lapseton tai yksilapsinen (vaikka nekin on ihan hyviä vaihtoehtoja elää), toisekseen en ole kenellekään kateellinen. Miksi olisin kateellinen ihmisille joilla elämä on helvettiä ja selviytymistä päivästä päivään.. ja elämää odotellaan alkavaksi sitten myöhemmin?
Mä oon nyt niin vaan kurkkuani myöten tuttavaani, joka on tullut todella katkeraksi ja ikäväksi ihmiseksi sen jälkeen, kun hankkiutui peräjälkeen 3 kertaa raskaaksi, vaikka jo ensimmäisen kanssa oli piipussa. Välillä tuntuu että hänellä oli vain tarve äkkiä saada minut löapsiluvussa kiinni, ja nyt onkin minulle sitten kateellinen kun elämäni on helpompaa kuin hänellä. Esikoinen jo koululainen, toinen jo kohta esikoululainen ja tämä pieninkin alkaa jättää vauva-aikaa taakseen. En koe elämääni raskaaksi, kuten tuttava, ja se on hänen mielestään jotenkin väärin.

 

Siksi että täällä saataisiin päivitellä sitä. :saint: