Miksi ihmiset haluavat välttämättä biologisia lapsia??

[taustalla]

Olen aina ihmetellyt tätä. Monet lapsettomat käyvät vuosikausia hedelmöityshoidoissa ja jäävät ennemmin lapsettomiksi, kuin adoptoivat lapsen Voiko se halu saada lapsia olla silloin kovinkaan suuri? Miksi sen lapsen täytyy olla juuri omista geeneistätullut...kuka haluaa pienoismalleja itsestään? Olen luullut, että lapsia halutaan, koska on kova vauvakuume/hoivavietti ja haluaa hoitaa/kasvattaa lasta rakkaudella...mutta ilmeisesti monille ensisijaisesti on tärkeää saada geneettinen pienoismalli itsestään ja katsoa, mitä omista geeneistä on tullut, tärkeämpää kuin saada lapsi jota kasvattaa ja rakastaa??!

 

[Keittiönoita]

Koska lisääntyminen on nisäkkäille ihan luonnollinen tarve. Ei kai siihen sen kummallisempaa syytä ole.

 

[taustalla]

\

Koska lisääntyminen on nisäkkäille ihan luonnollinen tarve. Ei kai siihen sen kummallisempaa syytä ole.

Niin, mutta eihän hedelmöityshoidot nyt varsinaisesti ole tavallista lisääntymistä...on aivan sama, käytetäänkö omia vai luovutettavia sukusoluja, mutta jostain syystä moni jää ennemmin lapsettomaksi kuin käyttää muiden siittiöitä/munasoluja :/ Minä en ainakaan rakasta lastani sen takia, että hän on geneettisesti minun vaan koska olen hänet kasvattanut ja kiintynyt häneen.

 

[taustalla]

Että ei tarvitsisi olla yksin, miehillä geenien jatkaja yms.

 

[taustalla]

\

Että ei tarvitsisi olla yksin, miehillä geenien jatkaja yms.

Voisitko selventää? en ymmärtänyt...miten niin vain miehillä tuo geenien jatkaja??

 

[JuiceFani]

Tuota minäkää en oikein ymmärrä ettei sit voi adoptoida jos ei saa omia biologisia lapsia. Ja miehille varsinki tuntuu olevan (joillekin) tosi tärkeetä se että suku jatkuu ja lapsi on omaa verta. :headwall:

 

[taustalla]

\

\

Että ei tarvitsisi olla yksin, miehillä geenien jatkaja yms.

Voisitko selventää? en ymmärtänyt...miten niin vain miehillä tuo geenien jatkaja??

Tv:ssä tuli joskus taannoin dokumentti missä miehet kertoi et miksi he juuri haluavat lapsia, niin kaikilla tuli esiin juuri et geenien jatkaja ja et jos lapsia halutaan niin ne on sitten juuri niitä omista geeneistä tehtyjä. Toki toi oli hyvin yleistävää mut kuitenkin. Toki naisillakin toi geenien jatko on tärkeää mut ei varmasti samoissa määrin kuin naisille.

 

[taustalla]

\

\

\

Että ei tarvitsisi olla yksin, miehillä geenien jatkaja yms.

Voisitko selventää? en ymmärtänyt...miten niin vain miehillä tuo geenien jatkaja??

Tv:ssä tuli joskus taannoin dokumentti missä miehet kertoi et miksi he juuri haluavat lapsia, niin kaikilla tuli esiin juuri et geenien jatkaja ja et jos lapsia halutaan niin ne on sitten juuri niitä omista geeneistä tehtyjä. Toki toi oli hyvin yleistävää mut kuitenkin. Toki naisillakin toi geenien jatko on tärkeää mut ei varmasti samoissa määrin kuin naisille.

tuon sanan tilalla pitäis olla miehille.. typo :ashamed:

 

[Rieputarallaa]

Kiinnostava aihe, samaa oon miettinyt monesti.

Itselläni on aina ollut haaveena saada lapsia, olivat he sitten biologisia tai adoptoituja. Geenien siirtymistä en pidä ollenkaan niin tärkeänä. Vanhemmuuskin on mielestäni ensi sijassa sosiaalinen asia, ei biologinen.


Tällä hetkellä minulla on yksi biologinen lapsi. Toinen saa tulla jos on tullakseen, mutta sitäkin enemmän toivon, että saisin suostuteltua mieheni mukaan adoptiohankkeeseen - olisi ihanaa voida tarjota koti lapselle, jolla sellaista ei ole. Mies vain kuuluu tähän "geeni-kategoriaan", epäilee kuulemma voisiko rakastaa biologisesti vierasta lasta kuin omaansa.

 

[Ford Prefect]

Mua ihmetyttää aina toi MIESTEN perilliset- juttu. (löytyy joku hieno sanakin tähän, mutta...)

Ennen vanhaan oli NIIN tärkeetä saada suvulle jatkaja, MUTTA naisistahan se lapsi tulee, joten ÄITI helpompi selvittää. :xmas:

Aasinsilta...

 

[Mahoton mirri]

No varmaan se lisääntymisen tarve ja ehkä monet naiset vaan haluaa kokea sen kaiken alusta loppuun eli kokea sen raskaudenkin ja synnytyksen. =)

 

[taustalla]

En ymmärrä minäkään. Toki raskaus ja imetys on ihanaa, ja siitä jää paitsi jos ei saa omia.

Mutta minulle oli ainakin aivan selvää, että jos ei tule normaalisti lapsia, ollaan ilman. NÄin köyhälle ja huonoista lähtökohdista olevalle ei tuo adoptio oikein ole sopiva vaihtoehto. Isä alkoholisti, eikä muutenkaan suvusta apua, molemmat köyhiä miehen kanssa jne, joten en usko, että olisin jaksanut sellaiseen rääkkiin alkaa, jossa tutkitaan olemmeko sopivia. Olisin ollut ilman ja aivan varmasti kyennyt sisällöllisesti rikkaaseen elämään ilmankin. Ehkä panostanut töihin ja viettänyt aikaa muiden lasten kanss? (tai tullut katkeraksi lastenvihaajaksi ).

Minä muutenkaan en usko perimään ollenkaan, vain pelkästään ympäristöön ja sen esimerkkiin, joten minulle geeneillä ei ole merkitystä. Mutta siis meille adoptio ei olisi ollut vaihtoehto, pers.aukisia korkeakoulutettuja.

 

[NaRikka]

Toi adoptointi ei ole lainkaan niin helppoa, kun vois kuvitella. Pitkä ja hermojaraastava prosessi, kallis, epävarmuutta.. Lisäksi lapset tarvitsevat aivan erityistä hoivaa ja huolenpitoa, johon ei kaikista edes ole. Itse voisin hyvin kuvitella adoptoivani jossain elämänvaiheessa. Mutta jos en omia lapsia lainkaan pysty saamaan, haluaisin sijaisvanhemmaksi. Sekin on lapsettomille oikein hyvä vaihtoehto, sillä apuatarvitsevia lapsia on kotimaassakin.

 

[Silvia Logo]

Juu ei se adoptoiminen niin helppoa ole. Siihen menee paljon rahaa.

 

[Lissu]

Minä haluan oman lapsen, en vieraan.

 

[taustalla]

minä sain biologisen lapse helpommin. myös adoptiolapsi olisi tervetullut, mut se prosessi on pitkä ja raskas.

 

[Lissulle]

\

Minä haluan oman lapsen, en vieraan.

Väitätkö, ettei adoptiolapseni ole omani??! Hän on tasan MUN oma rakas lapsi eikä kenenkään vieraan!!

 

[harmaana]

On niin helppoa sanoa, että mulle on aivan sama onko lapseni biologisesti oma vai adoptoitu. Asia muuttuu sillä hetkellä kun lapsettomuus osuu omalle kohdalle! Meillä usean vuoden yrittämisen, lapsettomuustutkimusten, tuloksettomien lapsettomuushoitojen sekä raastavien keskenmenojen jälkeen syntyi kuudennen IVF-hoidon tuloksena biologisesti oma ihana poika.
Rahaa ja aikaa on kyseisessä projektissa kulunut niin, että adoptoitu olisi jo kauan sitten.
Kuitenkin sellaisen, joka ei kyseistä tilannetta ole kokenut, on hyvin vaikea kuvitella sitä epäonnistumisen ja luopumisen tuskaa! Koko ajan mielessä pyörii vaihtoehtona adoptointi, mutta se prosessi vaatii kokonaan uudenlaisen näkökulman asiaan.
Ei ole helppo myöntää vuosienkaan jälkeen sitä asiaa, että biologista lasta ei tule.
Haluan nähdä lapsessani omia piirteitäni, haluan nähdä hänessä mieheni piirteitä, haluan tuntea ensipotkut vatsassani. Haluan kuulla ne paljon puhutut sydänäänet, haluan tuntea kivuliaat supistukset.
Haluan olla ehjä nainen, tuntea onnistuneeni.
Jos se ei toista kertaa kohdallani onnistu, minun täytyy tehdä valtava surutyö, jotta voin alkaa rakentaa uutta ajatusmaailmaani adoption kautta.

 

[äiti]

Meillä kaksi lasta, molemmat lapsettomuushoidoilla alkunsa saaneita. Kolmas tulee jos luoja suo. Kyllä itselläni ainakin oli kova halu olla raskaana, kantaa lasta kohdussa sen 9kk, synnyttää ja imettää, olla lapsen elämässä läsnä ihan ensiminuuteista alkaen.

Mutta jos meille biologista lasta ei olisi tullut niin ihan varmasti olisimme adoptoineet lapsen, jos meidän olisi hyväksytty vanhemmiksi. Adoptio ei ole niin helppoa, se on pitkä prosessi. Olen aina halunnut lapsia joko biologisia tai adoptoituja, omia ne olisivat molemmat.

 

[baby2003]

Mun mielestä on ihanaa kun miehen kanssa tulee yhteinen vauva joka on molempia meitä :heart: lihaa ja verta .... ja muistuttaa vaikka isäänsä ilmeillään tai jotenkin muuten

 

[ilveskissanminttu]

Jospa he haluavat kokea luonnollisesti asioita kuten raskaus, synnytys ja imetys. Ei biologisen lapsen kanssa nuo asiat jäävät väistämättä kokematta.
Joillekin voi olla myös tärkeää saada OMAT geeninsä kiertoon.

 

[lisko]

Jos niitä lapsia tulee niin onhan se ihan tavallisesti tehty lapsi se ensimmäinen vaihtoehto. Ja kieltämättä itsekkäästi hivelee kun noissa superihanissa ja rakkaissa muksuissa näkee myös niitä omia piirteitään. Mutta olen samaa mieltä siinä että adoptiolapsi on myös ihan ikioma ja rakas- synnyttäminen ei tee kenestäkään äitiä, vaan hoitaminen, huolehtiminen ja yhteiset kokemukset. Olen joskus ehdottanut miehelle, että jos suunnitellaan isoa perhettä niin voisihan adoptiokin olla yksi tapa kasvattaa perhettä. Olen melko varma että sillä hetkellä kun saisin adoptiolapsen omille vastuilleni, alkaisin yhtä neuroottisesti hoitaa ja varjella häntä kuin näitä biologisiakin lapsiani. Mutta mies on sitä mieltä että ei voi olla varma pystyisikö asettamaan biologiset ja adoptoidut lapset samaan asemaan, ei ole kyllä pystynyt selittämään miksi näin. Niin että ei liene se sitten vaihtoehto meille ainakaan.

 

[N11NU]

Meillä on yksi biologinen lapsi (2kk) ja voisin kuvitella adoptiota jatkossa. Kuitenkin tiedän lähipiirin kautta sen olevan hyvin vaikea ja pitkä, kalliskin tapa. Jos saadaan lisää biologisia lapsia, niin sitä kautta sitten. Mulle oli myös tärkeää saada kokea raskaus, synnytys ja nyt imetys (ihana kokemus). Ja onhan se ihana nähdä lapsessa omia ja miehen piirteitä. Mutta adoptio ei ole mikään mahdoton vaihtoehto.