MIKSI haluat/halusit lapsen?

[mimosalle]

Meidän tenava oli täydellinen vahinko ja ylläri, en ollut koskaan vakavissani harkinnut lasten tekemistä. Nyt kun poika on olemassa, täytti juuri 2kk, en voisi muunlaista elämää kuvitellakaan. En voisi häntä enempää toivoa, haluta elämääni ja rakastaa. Olen löytänyt kaikki syyt äitiyteen näistä tunteistani tuota pikkuihmistä kohtaan. Tämä kaikki on tullut kuitenkin vasta raskaaksi tulemisen jälkeen, ja lapsen syntymän jälkeen. Etukäteen ajattelin, että mulla on muutakin tekemistä..

Nyt kysynkin teiltä vauvakuumeilijat, ja teiltä lapsia tarkoituksella tehneet: MIKSI? Mikä on saanut teidät tekemään lapsia tai haluamaan sitä? Minkälaisia syitä lapsekkaiksi hakeutuvilla on mielessä?

Kiitos vastauksista näihin ihmettelyihin, ja hauskaa yön jatkoa kaikille kyöpeleille!

 

[Otsoemo]

Hmmm...olipa vaikea kysymys. Se vain tuntui luonnolliselta, olen aina ajatellut, että saan lapsen ja minusta tulee äiti. Että niin se miun elämä vaan menee. Syitä on hyvin vaikea itse kriittisesti tarkastella.

 

[Rain86]

meillä oli kanssa ihan vahinko ja täydellinen yllätys, raskausajan painin ahdistuksissa kun toisaalta oli iloinen ja toisaalta niin puulla päähän lyöty ja koko elämä muuttunut ja tuntu että mitäs nyt sitten enää voi tehdä, sitten pikkumies synty ja todellakin vaikka välillä hermoja kiristää ja väsyttää niin en vaihtais mihinkään vaan ihan äitinä mennään ja toista yritetään toisilta se tulee kai niin luonnostaan, meiltä toisilta sitten sen lapsen myötä, ilman vahinkoa en kai olisi lasta halunnut, ainakaan 10 vuoteen tai edes ollenkaan

 

[DsariaL]

Miulle ainakin ajatus äitiydestä on ollut aina hyvin selvä. Haluan lapsia, mielellään monta, olen niitä aina halunnut. Kun muut ihmiset (ainakin monet ikäiseni tällä hetkellä) ovat haaveilleet matkustamisesta, urasta, opiskelusta, minä olen aina haaveillut lapsista ja perheestä. Se on ollut itselle hyvin itsestäänselvyys, että haluan perheen ja monia asioita olen myös valmis uhraamaan tämän unelman saavuttamiseksi...

Nyt olen 20-vuotias ja esikoisesta kuumeillaan. Pettymys on aina tädin tullessa suuri. Ajatukset siitä, että jään lapsettomaksi, ahdistaa suunnattomasti, enhän koskaan ole mistään muusta oikein haaveillut, kuin omasta pienestä nyytistä...

Tähän aikaan yöstä ei voi enää vaatia kovin selvää tekstiä

 

[Sonnet82]

Minä haluan perheen, olen aina tiennyt haluavani Ja nyt tilanne on lasten hankkimisen kannalta täydellinen, joten mitäs sitä enää odottelemaan.

 

[mimosalle]

nosto!

miksmiksmiks?

:attn:

 

[HalleB]

Miulle ainakin ajatus äitiydestä on ollut aina hyvin selvä. Haluan lapsia, mielellään monta, olen niitä aina halunnut. Kun muut ihmiset (ainakin monet ikäiseni tällä hetkellä) ovat haaveilleet matkustamisesta, urasta, opiskelusta, minä olen aina haaveillut lapsista ja perheestä. Se on ollut itselle hyvin itsestäänselvyys, että haluan perheen ja monia asioita olen myös valmis uhraamaan tämän unelman saavuttamiseksi...

Nyt olen 20-vuotias ja esikoisesta kuumeillaan. Pettymys on aina tädin tullessa suuri. Ajatukset siitä, että jään lapsettomaksi, ahdistaa suunnattomasti, enhän koskaan ole mistään muusta oikein haaveillut, kuin omasta pienestä nyytistä...

mulla muuten sama, mut täytän 24...ihmetyttää olemassaoloni tarkoitus, jos en lapsia pystyisi saamaan..nyt yk13..

 

[Tiukun äiti]

Miulle ainakin ajatus äitiydestä on ollut aina hyvin selvä. Haluan lapsia, mielellään monta, olen niitä aina halunnut. Kun muut ihmiset (ainakin monet ikäiseni tällä hetkellä) ovat haaveilleet matkustamisesta, urasta, opiskelusta, minä olen aina haaveillut lapsista ja perheestä. Se on ollut itselle hyvin itsestäänselvyys, että haluan perheen ja monia asioita olen myös valmis uhraamaan tämän unelman saavuttamiseksi...

Nyt olen 20-vuotias ja esikoisesta kuumeillaan. Pettymys on aina tädin tullessa suuri. Ajatukset siitä, että jään lapsettomaksi, ahdistaa suunnattomasti, enhän koskaan ole mistään muusta oikein haaveillut, kuin omasta pienestä nyytistä...

mulla muuten sama, mut täytän 24...ihmetyttää olemassaoloni tarkoitus, jos en lapsia pystyisi saamaan..nyt yk13..

Mulla vähän sama juttu. Mä olen vaan "aina halunnut lapsia" :heart:
Olin 20v kun esikoista ruvettiin yrittämään, siihen menikin sitten melkein vuosi ennen kun raskaaksi tulin. Olin sitten 22v kun esikoinen syntyi.
Täytän tänä vuonna 28v ja nelosta kovasti kuumeillaan

DsariaL ja HaLPe :hug: Toivottavasti molemmilla pian onnistaisi ja raskaaksi tulisitte :heart:

 

[Kilppis]

Ei mullakaan mitään erityistä syytä siihen ole, miksi lapsia on. Niin vaan on, että perheen olen aina halunnut ja lapsia rakastan ylikaiken. Vaikka ne välillä hermoille käyvätkin. Esikoisen synnyttyä olin 21v ja tänä vuonna täytän 27v. Kolmas toiveissa ja yritystä takana puoli vuotta.

Toivottavasti myös teillä DsariaL ja HaLPe tärppäisi nopeasti! :heart: :hug:

 

[SuukkoSuulle]

Kai lähinnä sen vuoks, et on upea kasvattaa sisällään uutta elämää ja sen jälkeen antaa hälle se syntymisen lahja. Rakastaa koko sydämestään toista ja huolehtia että kaikki on hyvin. Kasvattaa tähän maailmaan hyvin pärjäävä ihmislapsi, joka nauttisi elämästään ja jolle kehittyisi oikeanlaiset arvot. Paljon tulee sisältöä elämään kun lapsen saa, näin ainakin uskon :heart: Ehkä suurin syy on se, et näkee sen pienen kehittyvän ja saa yrittää ohjeistaa häntä hellästi oikealle polulle elämässä =)

 

[HalleB]

Kiitos Tiukun äiti ja Kumkvatti! Onnea teillekkin yritykseen

 

[Murmelin]

Haluan, että elämälläni olisi jokin tarkoitus, haluaisin niin kovasti kokea sen rakkauden omaan lapseen, haluan antaa elämästäni jotakin lapsilleni, elämän.. Olen kohta jo kolmekymmentävuotias ja koko sydämestäni olisin nyt valmis kaikkeen siihen mullistavaan, mitä laspi toisi tullessaan. Nyt haluaisin olla jo äiti :heart:

 

[Lily-Jane]

Aloin lapsista haaveilemaan vasta n. vuosi sitten, tosissani vasta oikeastaan puoli vuotta sitten.. Kaikki tämä oikeastaan lähti siitä, kun tapasin nykyisen mieheni. Nuorempana olin täysin sitä mieltä, että naimisiin menen aikaisintaan n. 28-vuotiaana ja lapsia vielä myöhemmin, ja että minusta tulee uranainen. Ja mites kävikään, tapasin mieheni, 23-vuotiaana naimisiin, nyt paria viikkoa vaille 24 ja kamala vauvakuume. Niin se vaan luonnostaan tapahtui, nyt en osaisi kuvitellakaan, että haluaisin odottaa kauemmin, vaikka en voi tietää, vaikka tässä jouduttaisinkiin kauan odottaa. Olen nyt onnellisempi kuin ikinä, opiskelen yhä, ja tilanne kotona on niin vakaa taloudellisesti ym, että lapsi olisi niin tervetullut :heart: Mulla vaan yhtäkkiä heräs joku kutsumus.. Ja liittyy osaksi mun suunnattomaan rakkauteen miestäni kohtaan, se että voimme luoda jotain yhdessä.

 

[mimosalle]

Ihania vastauksia! Tunnepitoisia syitä, niin kai sen kuuluu ollakin..

 

[Empuuu]

En varmaan nyt vielä haluaisikaan, ellen olisi tullut kesällä raskaaksi suunnittelemattomasti. Tuo raskaus päättyi keskenmenoon, ja sen jälkeen sain todennäköisesti (r-testi näytti hailakkaa viivaa, runsaat "menkat" viikon myöhässä ) vielä toisenkin keskenmenon. :'( Lapsen kaipuu on kova, ja HALUAN kokea onnistuneen raskauden loppuun saakka, mielellään useita.

Olen aina halunnut lapsia. Yhdessä kuumeilemme avomieheni kanssa vauvasta, yksi huone on lasta varten ihan tyhjillään. =) :heart:

 

[Minkkius]

En osaa sanoa miks. Aina mulla on ollut haaveissa lapsia, mun äiti sanoi että ihan pienestä asti olen puhunut. Ja kaksi lasta mulla nyt on, komatta kovasti yritetään, vielä ei ainakaan ole onnistanut.
Nyt se lasten saaminen ei enään ole mulle itsestäänselvyys, aika paljon lapsettomuutta ja hoitoja tarvitsevia ystäviä ympärillä.