"vieras"
Ihan mielenkiinnosta kyselen mielipiteitä ja kokemuksia, kun olen tässä törmännyt yllättävään ilmiöön. Minulla on siis yksi lapsi ennestään ja toinen tulossa piakkoin. Olen kolmen- ja neljänkympin välillä ja aion tämän uuden tulokkaan jälkeen pistää ns. piuhat poikki. Syyt: kaksi riittää, luonto kiittää, talous ei mene hurjan tiukille, en halua enää olla raskaana, en tahdo vetää jaksamista liian tiukille, pelkään iän tuomia riskejä, hormonaaliset ehkäisyt eivät sovi eikä kuparikierukka kiehdo.
No, nytpä kun olen ratkaisustani kertonut ystäville, niin lähes kaikki ovat olleet jotenkin todella hämmentyneen oloisia ja kehottaneet vielä harkitsemaan. Ilmeisesti jopa näinä valistuneina aikoina on todellinen tabu, ettei nainen tahdo säilyttää hedelmällisyyttään ja pitää menopaussiin saakka auki mahdollisuutta hankkia lisää mukeloita. Miksi pitäisi? En ymmärrä. Useimpien perusteena on ollut se, että "mitäs jos sulle tulee halu hankkia iltatähti". Olen vastannut, että minusta kaikkia haluja tai kuumeiluja ei tarvitse lähteä toteuttamaan ja että varmaankin jonkinlainen vauvakuumeen tapainen voi tullakin, mutta mitä siitä. Jotkut perustelevat sterilisaation tekemättä jättämistä uusperhekuvioilla; jos liitto hajoaa ja tulee uusi kumppani, niin pitäisi saada se yhteinen lapsi omien lisäksi. No, mulla tulee todella kiire erota, hankkia uusi mies ja päättää tehdä lapsi, jos tässä elämässä meinaan vielä niin tehdä.
Minusta on ylipäätään hämmentävää, että sterilisaatioon vaaditaan tiettyjen kriteerien täyttyminen (ikä, lasten lukumäärä jne.), mutta abortin saa kuka tahansa. Minusta näiden kahden asian tulisi olla samalla viivalla keskenään miten ihmeessä nykypäivänä nainen ei saa päättää omasta kehostaan, kun kyseessä on sterilisaatio?
No eniveis, kertokaa ihmeessä mielipiteenne / kokemuksenne. Onko se nyt niin kauhistuksen kauhistus, jos nainen päättää että kaksi riittää? Ketä varten mä niitä putkia auki pitäisin?
No, nytpä kun olen ratkaisustani kertonut ystäville, niin lähes kaikki ovat olleet jotenkin todella hämmentyneen oloisia ja kehottaneet vielä harkitsemaan. Ilmeisesti jopa näinä valistuneina aikoina on todellinen tabu, ettei nainen tahdo säilyttää hedelmällisyyttään ja pitää menopaussiin saakka auki mahdollisuutta hankkia lisää mukeloita. Miksi pitäisi? En ymmärrä. Useimpien perusteena on ollut se, että "mitäs jos sulle tulee halu hankkia iltatähti". Olen vastannut, että minusta kaikkia haluja tai kuumeiluja ei tarvitse lähteä toteuttamaan ja että varmaankin jonkinlainen vauvakuumeen tapainen voi tullakin, mutta mitä siitä. Jotkut perustelevat sterilisaation tekemättä jättämistä uusperhekuvioilla; jos liitto hajoaa ja tulee uusi kumppani, niin pitäisi saada se yhteinen lapsi omien lisäksi. No, mulla tulee todella kiire erota, hankkia uusi mies ja päättää tehdä lapsi, jos tässä elämässä meinaan vielä niin tehdä.
Minusta on ylipäätään hämmentävää, että sterilisaatioon vaaditaan tiettyjen kriteerien täyttyminen (ikä, lasten lukumäärä jne.), mutta abortin saa kuka tahansa. Minusta näiden kahden asian tulisi olla samalla viivalla keskenään miten ihmeessä nykypäivänä nainen ei saa päättää omasta kehostaan, kun kyseessä on sterilisaatio?
No eniveis, kertokaa ihmeessä mielipiteenne / kokemuksenne. Onko se nyt niin kauhistuksen kauhistus, jos nainen päättää että kaksi riittää? Ketä varten mä niitä putkia auki pitäisin?