Olen lapseton ja olen kuullut tuon mikset adoptoi noin tuhat kertaa eri tahoilta. Vastaan tässä lyhyesti, miksi minä (ja varmaan monet muutkin minun tapaiseni) en ole adoptoinut, vaan odotan lapsettomuushoitojen alkua:
1) Adoption on erittäin pitkä prosessi, nykyisin minimissään 5 vuotta. Lapsettomuushoidot ovat nopeampia, vuodessakin pääsee jo pitkälle syiden selvittelyssä ja saattaa saada kokeiltua eri hoitomahdollisuuksia.
2) Adoption on todella kallis, tässäkin asiassa sinällään hinnakkaat lapsettomuushoidot ovat kuitenkin halvempia.
3) Adoptiolasta ei "oteta" vaan adoptio-oikeutta ja -lasta haetaan. Vaatimukset halukkaille ovat erittäin tiukat esim. parisuhteen, varallisuuden, työsuhteen, asumisolojen terveyden jne. suhteen. Pidän itseäni täysin normaalina ihmisenä, siltikin noista vaatimuksista ainakin kaksi jäisi täyttymättä, terveys (nuoruudessa sairastettua tauti, joka automaattisesti estää adoption useimmista maista, tietoja en saa pois KELA:n rekistereistä) sekä työsuhde (ei vakituinen vaan yrittäjä/freelancer). Lisäksi ei hirveästi nappaa alkaa sijoittaa lapsiperheelle sopivaan asuntoon, jota voisi sitten näyttää adoptioprosessin kotitarkastuksessa, kun tuossa vaiheessa lapsen saanti on vielä äärettömän epävarmaa ja useiden vuosien päässä. Normaali perha kun voi tämänkin tehdä siinä vaiheessa, kun lapsi on tulollaan tai jo syntynyt.
4) Ei maailmassa, saati Suomessa ole mitään suurta joukkoa kodittomia, adoptioon sopivia lapsia. Suuri osa kodittomista lapsista/teineistä on jossain vaiheessa joutunut vanhempiensa pihalle heittämäksi tai karannut. Heidän ensisijainen paikkansa olisi takaisin vanhemmillaan, sijaiskodissa, josta sukulaisten tapaaminen olisi mahdollista tai laitoksessa ja nimenomaan omassa kotimaassaan. Adoptioon yleensä, ja varsinkin kv. adoptioon käyvät nimenomaan hyvin pienet lapset tai vauvat, joilla ei oikeasti ole ollenkaan vanhempia. Vauvoille on runsaasti kysyntää adoptiomarkkinoilla ja itse asiassa jopa monien kehitysmaiden omassakin väestössä on adoptiohalukkaita lapsettomia pareja, vauvoista on siis jopa "pulaa". Sen sijaan aika harva pystyisi tai haluaisi ottaa itselleen esim. 10-vuotiaan, viimeiset 4 vuotta jossakin vaikkapa Aasian suurkaupungin kadulla eläneen lapsen. Hänen sijoittamisensa adoptiolapsena varsinkaan johonkin ulkomaiseen perheeseen olisi kyllä hyvin kyseenalainen ratkaisu kaikkien asianosallisten suhteen. Hyljätyt lapset ja nuoret ympäri maailman ansaitsevat kyllä tulla autetuiksi, mutta ratkaisu ei useimmiten taida olla adoptio.
