Miksi annan tämän tapahtua kerta toisensa jälkeen?

Tyypillinen marttyyriasenne miehellä(kin), saa sinut tuntemaan huonoa omaatuntoa ilmeisesti ihan aiheellisista huomautuksista. Ja tottakai kaikki on sinun syytäsi, "Hänelle tulee kuulemma siitä tunne, ettei huvita edes yrittää olla kiva tai tehdä mitään mukavaa."

Kuules, normaali ihminen yrittää parantaa tapansa, jos huomaa loukanneensa rakasta kumppaniaan. Kusipää (kuten tuo mies) sen sijaan syyllistää loukkaantujan, ja vierittää kaiken syyn omasta huonosta käytöksestään kärsijän päälle. Ja kiltti ap tietysti uskoo taas kuinka kaikki olikin hänen vikansa - eihän miesraukka voi mitään käytökselleen, kun akka on tuollainen valittaja ja mäkättäjä!

Mietipä nyt ihan itse, kumpi oli ensin, muna vai kana (miehen huono käytös ja sinun loukkaantumisesi), ja kenen pitäisi pyytää anteeksi sekä parantaa tapansa...

 

Hieno juttu, että pystytte keskustelemaan asiasta. Se nimittäin on tärkeintä tässä jutussa. Jos kumpikaan ei osaa sanoa asioistaan, niin ero taitaa olla pakon sanelema juttu.

Sivuan vielä tuota työasiaa. Minusta on helpompaa olla työssä joustava, tiukka jne tarpeen vaatien, koska kyse on kuitenkin vain työstä. Työssä olen työpersoona, en minä itse. Kotona kuitenkin peliin laitetaan minä itse ilman roolia. Kotioloissa on minä, tunteet laidasta laitaan, seksi, kotityöt, raha jne. On paljon helpompaa töissä olla tiukka ja vaativa kuin kotona.

Ei muuten kannata pihtailla kehuja ja välittämistä. Joku fiksu asiantuntija on sanonut, että kun suhteeseen tulee ensimmäisiä ongelmia, niin se näkyy heti pariskunnan välisen hellyyden vähentymisenä tai jopa poistumisena. Kannattaa miettiä sitä oman parisuhteen tilaa, että missä vika, jos aamusuukkoja, päivittäisiä halauksia, yhdessä tv:n katselua sylikkäin tms ei enää ole ollenkaan.

Omaa ulosantia kannattaa myös miettiä. Onko kaikessa sanomisessa marttyyrimäinen voivottelu, itkun tuherrus ja epätoivo vai voiko asioista jutella ihan asiallisesti ja miettiä, että voisiko näitä asioita tehdä toisella tavalla? On toisaalta ymmärrettävää, että sinusta on tullut pessimistinen, mutta ymmärrät varmaan, että se voi olla miehelle tosi raskasta, kun asetut hänen yläpuolelleen ("Kyllähän MINÄ osaisin juhannushauskuuksia järjestää, mutta kun tuo mies EI KOSKAAN viitsi lähteä minnekään").

 

Joopa joo, kuka niitä sanoja miehen suuhun laittaa?

Yrittää parantaa... ole nyt varovainen, että et ole narsistin vallassa. He osaavat antaa naruun löysää juuri silloin, kun huomaavat paljastuvansa. Ja sinä kuljet kiltisti narussa.

 

Mitä lyödään vetoa ettei tässäkään suhteessa lopulta mikään muutu?

Kuulosti ilkeältä, mutta en oikeastaan tarkoittanut sitä. Miehellä ei ole aikomustakaan muuttaa mitään, ja naisella on jo valmiiksi liikaa katkeria muistoja ja pettymyksiä tästä suhteesta. Ei tuosta mitään tule, sama vanha peli jatkuu ja jatkuu. Suomalaiset miehet ovat muutenkin sellaisia mököttäjiä. Mikä tahansa tekosyy kelpaa että saa aloitaa mykkäkoulun ja lähteä ilman selityksiä omille teilleen. Naiset taas loukkaantuvat ja itkeä tihrustavat hiljaa itsekseen ja yrittävät sitten varovasti keskustella myöhemmin tunteistaan vastahakoisen miehen kanssa. Summa summarum . tätä jatkuu vuosia ja taas vuosia.

Kuka kertoisi tällaisille ihmisille että parisuhteeseen ei kuulu itsestäänselvyytenä joka jumalan asiasta riitely, surkea olo ja huono kohtelu. Ne ovat merkkejä että suhde on läpimätä.

 

Kuka kertoisi tällaisille ihmisille että parisuhteeseen ei kuulu itsestäänselvyytenä joka jumalan asiasta riitely, surkea olo ja huono kohtelu. Ne ovat merkkejä että suhde on läpimätä.

Niin , kuka sen kertoisi?

 

Ihan samahan tuo on vaikka se huudettaisiin megafonilla korvaan, "hyviä" syitä jatkaa suhdetta löytyy kyllä aina... Jos ei itse älyä, että parisuhteen ei kuulu olla tuollaista paskaa, niin ei sitä kukaan muukaan pysty toisen päähän hakkaamaan.

 

Yksi hyvä tapa paeta itseään on hankkiutua ongelmalliseen parisuhteeseen, jonka miettiminen ongelmineen vie niin paljon aikaa ja voimia, että ei riitä resursseja oman itsensä kohtaamiseen. Jos elää ihmisen kanssa, joka saa voimaan huonosti, niin ei tarvitse myöskään ottaa selvää niistä todellisista syistä, jotka aiheuttavat huonon olon, eli siitä, että oma identiteetti on hukassa. Silloin voi syyttää toista omasta huonosta olosta. Jos alkaa elämään yksin, niin voi syyttää vain itseään jos voi huonosti. Riippumatta siitä, mitä toinen tekee, valitsemme itse tavan reagoida toisen tekemisiin, eli olemme itse vastuussa mielentilastamme tekipä toinen mitä tahansasa.

Jos jää huonoon parisuhteeseen, niin siihen on syynsä. Vaikka järki sanoisi mitä, niin alitajunta voi sanoa jotain toista. Alitajunta ehkä haluaa paeta isompaa tuskaa, joka seuraisi, jos alkaisi kohdata oman sisimmän itsensä, joka on ollut haudattuna iät ja ajat ja jota ei edes tunneta. Kun järjen ääntä ei kuunnella, niin alitajunta päättää mitä tehdään. Hankkimalla syntipukin omaan huonoon oloon elämällä ongelmallisen ihmisen kanssa, ei tarvitse aloittaa sitä vaativaa hommaa, mitä itsensä todella tuntemaan opetteleminen on.

Jos ei ole lapsena hyväksytty omana itsenä, ilman suorituspakkoa, niin identiteetti voi olla hukassa. Silloin oma itse on niin pieni ja heikoilla, kuin kellariin tungettu, koska kukaan ei ollut siitä kiinnostunut, että se tuntuu itsestäkin vieraalta, kun se yrittää kellarista ulos. Oman itsensä oppii hyväksymään ja tuntemaan, kun sille annetaan vahvistusta kotioloissa, joissa vanhemmat aidosti kunnioittavat ja rakastavat lastaan omana itsenä, ilman että tarvitsee olla jotain erityistä. Henkilö, joka arvostaa itseä ja toisia sinä ihmisenä, jota he ovat, ei ole tittelinkipeä eikä vaadi suorituksia, jotta voisi arvostaa toista.

 

Kuka kertoisi tällaisille ihmisille että parisuhteeseen ei kuulu itsestäänselvyytenä joka jumalan asiasta riitely, surkea olo ja huono kohtelu. Ne ovat merkkejä että suhde on läpimätä.

Niin , kuka sen kertoisi?

Tässä yksi hypoteesi, miksi huonoa suhdetta jatketaan. Vaikka tämä liittyykin kuvattuun tilanteeseen, kuvaus on yleisellä tasolla. Ei ole tarkoitus suoraan osittaa aloittajaa.

Miehellä on hyvä urastatus, joka voi vastata myös apn perheen (isän) toiveita. Hänellä on rahaa, ainakin oma saunallinen asunto, luultavasti myös merkkiauto. Hän on kohtuullisen hyvännäköinen, siisti ja tyylikäs. Miehellä on hyvä (kallis) harrastus, jota ei voi jättää, vaikka nainen kokee sen kilpailijakseen. Mutta sellainen harrastus, jota muut arvostavat.

Mies on yleensä aktiivinen ja tehokas. Tämä piirre näyttäytyy positiivisena, kun mies ehtii ja viitsii olla yhdessä ja järjestää molemmille tekemistä. Mies on yliverto kaikilla ulkoisilla mittapuilla. Hän tietää sen itsekin ja kaipaa (vaati) huomiota ja arvostusta. Hyvin samanlainen kuin ehkäpä apn vaativa isä, mutta toimeliaampi ja todennäköisesti fyysisempi, mikä saattaa aiheuttaa kilpailua myös ko miesten kesken.

Joku aiemmin kirjoitti ja linkitti läheisriippuvuudesta. Niin, onkohan apn riippuvuus enemmän isäriippuvuutta, kiltin tytön syndrooma. Silloin nainen voi olla miehelle myös erittäin suuri rasite. Kaikessa on vertailukohteena "ukkojumala", vaikkei sitä ääneen sanottaisikaan. Isäsidonnaiset tytöt (naiset) ovat myös kilpailevia, urahakuisia ja vahvoja. Myös parisuhde voi olla eräänlainen kilpakenttä ja voimien koettelua. Silti riippuvuus aiheuttaa sen, ettei koskaan ole sinut itsensä kanssa, on pohjimmiltaan alistuva ja haluaa puolisokseen (parikseen) vahvan johtajan, miehen joka vie, määrää ja alistaa lukemalla isällisesti apn toiveet ja ajatukset.

 

Joskus tulee epäuskoinen olo, kun miettii miten kenenkään on mahdollista saavuttaa tasapainoista parisuhdetta. Jokaisella tuntuu olevan omia lukkojaan ja ongelmiaan ja kun ne lyödään yhteen, ei tilanne ainakaan helpotu.

 

Mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän on niitä pettymyksiä ja odotuksiakin ja painolasti vain kasvaa. On exiä ja lapsiakin ehkä, piintyneet tavat ja katkeruuttakin.
Ja valitettavasti aina kuitenkin ne nk. kusipäätkin löytävät jonkun, kun edellinen lähtee.

 

Joskus tulee epäuskoinen olo, kun miettii miten kenenkään on mahdollista saavuttaa tasapainoista parisuhdetta. Jokaisella tuntuu olevan omia lukkojaan ja ongelmiaan ja kun ne lyödään yhteen, ei tilanne ainakaan helpotu.

Ja siinä taas yksi (teko)syy lisää sietää huonoa suhdetta - uskotellaan itselleen, että kaikki suhteet ovat kuitenkin huonoja, joten miksi turhaan lähteä ojasta allikkoon.

 

Joskus tulee epäuskoinen olo, kun miettii miten kenenkään on mahdollista saavuttaa tasapainoista parisuhdetta. Jokaisella tuntuu olevan omia lukkojaan ja ongelmiaan ja kun ne lyödään yhteen, ei tilanne ainakaan helpotu.

Ja siinä taas yksi (teko)syy lisää sietää huonoa suhdetta - uskotellaan itselleen, että kaikki suhteet ovat kuitenkin huonoja, joten miksi turhaan lähteä ojasta allikkoon.

Ei huonoja suhteita pitäisi olla.

Ihmisten on mahdollista puhaltaa yhteen hiileen, erimielisyydet selvitetään järkevästi keskustelemalla ja toista kunnioitetaan ja hänen parastaan toivotaan. Kyllä näitä on olemassa.

 

Joskus tulee epäuskoinen olo, kun miettii miten kenenkään on mahdollista saavuttaa tasapainoista parisuhdetta. Jokaisella tuntuu olevan omia lukkojaan ja ongelmiaan ja kun ne lyödään yhteen, ei tilanne ainakaan helpotu.

Ja siinä taas yksi (teko)syy lisää sietää huonoa suhdetta - uskotellaan itselleen, että kaikki suhteet ovat kuitenkin huonoja, joten miksi turhaan lähteä ojasta allikkoon.

On jo tullut selväksi, ettei ap halua lähteä suhteesta. Mitä hän siis saa siitä? Pitääkö uhrin/marttyyrinrooli suhteessa vai mikä? Kyvyttömyys elää yksin?

Läheisriippuva voi toimia parisuhteessa siten, että toinen elää riippuvuudentunnetta (ap roikkuu miehessä) ja toinen elää absoluuttisen vapauden tunnetta (mies menee ja tulee niinkuin lystää). Absoluuttista vapautta elävää ärsyttää toisen riippuminen ja riippuva voi huonosti toisen vapaudesta. Mutta kumpikin tarvitsevat toisiaan, koska kumpikaan ei osaa elää sekä riippuvuutta että vapautta samaan aikaan. Välillä vaihdetaan osia. Onko silloin ap:n hyvät hetket, kun mies riippuu ja hän on "vapaa"? Samalla tavalla voidaan polarisoida myös esim. "itsekkään paskahousun" ja "kiltin ja kaikkensa toisen eteen tekevän" roolien välillä. Kumpikin toimii tällaisessa suhteessa siten, että he omalla käytöksellään vaikuttavat siihen, että toinen pysyy hänelle "määrätyssä" roolissa. Tällaisia epäitsenäisiä suhteita on vaikea katkaista, koska kumpikaan ei osaa toimia itsenäisenä, omana yksilönä, vaan vain vaaán toisena kuppina. Tasapaino tulee, kun kumpikin istuu omassa kupissaan ja elää vastakkaisen tunteen ohjaamana.

Normaali, ei läheisriippuva henkilö, voi tuntea tarvista sekä riippuvuuteen että vapauteen samaan aikaan, mutta kun ne tunteet kokee sama henkilö, niin tuloksena on toisen huomioon ottava, normaali läheisyyden tarve ja vapaus, joka ottaa toisen huomioon. Yksinkertaisesti: Kun kuumaan sekoittaa kylmää, niin siitä tulee haaleaa. Normaali riippuvuus on neutraalia, haaleaa, ja normaali vapaudenkaipuu on "laimeaa", koska riippuvuus ja vapaus ovat tasapainossa yhdessä ja samassa henkilössä, joten ne "laimentavat" toisiaan.

 

Jokainen ihminen määrittelee itse ne rajat miten häntä saa kohdella.
Lasten ei anneta hyppiä vanhempiensa silmille. Silloin jo lapsikin tajuaa, että toista ei kohdella väärin. Koiraemo ärähtää pennuille, jos ne kiusaavat sitä. Se kysyy rohkeutta puolustaa itseään. Pitää olla määrätietoinen.

 

"Synkkä pilvi",kumpa tavattaisiin.Sinulla on käynyt huono tuuri ihmissuhteissasi.Jos kohtaisimme,niin saisit arvoistasi kohtelua ja kaipauksellesi täyttymyksen....

 

"Synkkä pilvi",kumpa tavattaisiin.Sinulla on käynyt huono tuuri ihmissuhteissasi.Jos kohtaisimme,niin saisit arvoistasi kohtelua ja kaipauksellesi täyttymyksen....

Mutta, mutta....ap ei todennäköisesti kiinnostuisi sinusta. Olisit liian tylsä. Hän kaipaa ylä- ja alamäkiä, tunnemyrskyjä. Alamäkiä mieli maassa, parempien aikojen odotusta ja onnenhuippua kun se vihdoin tulee. Myrskyistä voi tulla riippuvaiseksi, normaali, myrskytön elämä tuntuu silloin vieraalta. Tuurista ei ole kysymys parisuhteissa. Teemme aina omat valintamme.Jotkut käyttävät enemmän järkeä valinnoissaan, toiset menevät tunteen perässä, vaikka tunne valitsisi täysin järjenvastaisesti. Joillakin tunne ja järki sanoo samaa, toisilla täysin päinvastaista. Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä paremmin ymmärrät valintojasi ja kun ymmärrät, lakkaat uskomasta tuuriin.

 

"Synkkä pilvi",kumpa tavattaisiin.Sinulla on käynyt huono tuuri ihmissuhteissasi.Jos kohtaisimme,niin saisit arvoistasi kohtelua ja kaipauksellesi täyttymyksen....

Et kelpaa täydellisyyttä tavoittelevalle, kirjallisuudesta kiinnostuneelle. Sinulta puuttuu välilyönti pisteen perään.

 

"Synkkä pilvi",kumpa tavattaisiin.Sinulla on käynyt huono tuuri ihmissuhteissasi.Jos kohtaisimme,niin saisit arvoistasi kohtelua ja kaipauksellesi täyttymyksen....

Koska sinä olet jo itsellesi kiltin roolin ottanut, niin siinä saattaisi käydä niin, että ap olisi vähemmän kiltti sinun kanssasi.
Läheiriippuvissa suhteissa vastakohdat täydentävät toisiaan.

 

Et kelpaa täydellisyyttä tavoittelevalle, kirjallisuudesta kiinnostuneelle. Sinulta puuttuu välilyönti pisteen perään.

Kaiken lisäksi "hyvä mies" kirjoittaa: "Kumpa tavattaisiin...???" Olisi edes kirjoittanut: "Kunpa tapaisimme...", niin "tsäänssit" olisivat huomattavasti paremmat!

 

Et kelpaa täydellisyyttä tavoittelevalle, kirjallisuudesta kiinnostuneelle. Sinulta puuttuu välilyönti pisteen perään.

Kaiken lisäksi "hyvä mies" kirjoittaa: "Kumpa tavattaisiin...???" Olisi edes kirjoittanut: "Kunpa tapaisimme...", niin "tsäänssit" olisivat huomattavasti paremmat!

Nyt tuli lainausmerkki väärään paikkaan! Että pitikin sattua!

 

Jokainen ihminen määrittelee itse ne rajat miten häntä saa kohdella.
Lasten ei anneta hyppiä vanhempiensa silmille. Silloin jo lapsikin tajuaa, että toista ei kohdella väärin. Koiraemo ärähtää pennuille, jos ne kiusaavat sitä. Se kysyy rohkeutta puolustaa itseään. Pitää olla määrätietoinen.

No, haluat olla avarakatseinen ja toiveesi ovat hyviä. Todellisuus on kuitenkin usein muuta. Luonnon yksinkertaiset lait eivät päde ihmisten monimutkaisissa ja kieroutuneissa suhteissa. Huonoja suhteita ei pitäisi olla, mutta tuntuu kuin niitä olisi enemmän kuin hyviä.

Jokainen pyrkii määrittelemään rajansa, mutta silti häntä voidaan kohdella huonosti. Jos toinen, vaikkakin kehittymässä oleva lapsi, ylittää rajat loukaten, ja "ärähdät" hänelle tai ilmaiset muutoin loukkaantumisesi kohtelusta ja kiusaaamisesta, niin osa sen tajuaa ja osa ei. Toiselle loukkaantumisen näyttäminen voi olla atrappi, jota hän tietoisesti jatkaa huomatessaan oman vaikutuksensa.

Lisäksi tilanteessa on usein muitakin, jotka vaikuttavat omalla tavallaan. Ihmisperheessä on monesti myös emon lisäksi uros, joka voi kannustaa kiusaamiseen tai ylilyönteihin. Hänen mielestään vaatiikin rohkeutta saada toinen alakynteen ja häviämään. Tai ärähtelyä ja asian esiin nostamista ei hyväksytä, koska se on "naputtamista, moitteita ja riitelyä". Määrätietoinen rajojen asettaminen itsen puolustamiseksi koetaan monesti joustamattomuudeksi ja riitaisuudeksi. Eli juttu kääntyy ihan miten vaan halutaan nähdä. Lopputulos on aina, että on huono tavalla tai toisella ja vieläpä anteeksipyynnön velkaa

Ainoa todella toimiva keino välttää huonon kohtelun jatkuminen on sanoutua siitä irti. Tarkoittaa joko sitä että vähät välittää, mitä toinen sanoo ja tekee ja suhtautuu välinpitämättömästi ja korkeintaan naurahdellen. Suuntautuu omaa elämäänsä vaikkakin saman katon alla. Tai sitten lähtee pois.

 

Kävimme aamulla pienen keskustelun aiheesta. Mies sanoi kokevansa lannistavana, että minun lähtökohtainen asenteeni on niin negatiivinen ja epäluuloinen. Kaikesta kuulemma huokuu, että mitä tahansa on sovittu tai suunniteltu, menee se kuitenkin pilalle koska mies on paska. Hänelle tulee kuulemma siitä tunne, ettei huvita edes yrittää olla kiva tai tehdä mitään mukavaa.

Pitänee paikkansa. Kerroin ettei meillä vaikuta tällä hetkellä olevan juurikaan luottamusta toisiimme (en tarkoita mitään ulkopuolisia suhteita). Oma nykyinen asenteeni on lopputulosta monista pettymyksistä, joiden takia olen oppinut suhtautumaan häneen ja sopimisiimme asenteella "pessimisti ei pety". Ei varmaan kovinkaan rakentavaa, mutta näinhän siinä käy. Tuntui kyllä ymmärtävän miksi näin on käynyt.

Kerroin aika paljonkin ajatuksiani ja tunteitani ja hän kerrankin kuunteli. Monesti nämä keskustelut ovat päättyneet siihen, että hän tuskastuu eikä halua enää puhua. Ottaa negatiiviset tunteeni herkästi kritiikkinä. Kerroin mm. havainneeni olevani liian kiltti ja joustava ja etten osaa pitää jämäkästi rajoistani kiinni. Kerroin jo muokanneeni käytöstäni ja jatkossa panostavani näiden ongelmien selättämiseen. Jatkossa sanon ei.

Mies sanoi tunnistavansa havaintoni. Sanoi pyrkivänsä kohtelemaan minua paremmin ja huomioimaan paremmin. Sanahelinää ehdottomasti, mutta itselleni tuli kuitenkin parempi mieli siitä, että olen saanut havaittua tällaisia asioita itsestäni ja tuotua asioita esille. Jo pelkästään sen sanominen, että jatkossa sanon ei, sai aikaan vahvemman olon siitä, että minun todella täytyy tehdä niin.

Voi ei.
Jos teidän täytyy edes käydä moinen keskustelu, on suhteenne huono.
"Sanoi pyrkivänsä kohtelemaan minua paremmin ja huomioimaan paremmin." JEE, mahtavaa, että miehesi PYRKII kohtelemaan sinua paremmin.
Ei tost tuu mitään hei.
Neeeeext.

 

pyrkiminen vaatii aina ylimäääräistä energiaa ja vaivaa. Eipä tule siis luonnostaan tuo hyvin kohtelu. Ei muuta kuin seuraava mies kiikariin. Sano, ettei pyrkiminen riitä. Ei riittäis mulle. Ihmeen kauan olet tykännyt lattiarättinä elää.

Heh, tavoittelen hyvää suhdetta. pyrin parempaan, sehän jo tarkottaa et lähtökohta on surkea.

 

pyrkiminen vaatii aina ylimäääräistä energiaa ja vaivaa. Eipä tule siis luonnostaan tuo hyvin kohtelu. Ei muuta kuin seuraava mies kiikariin. Sano, ettei pyrkiminen riitä. Ei riittäis mulle. Ihmeen kauan olet tykännyt lattiarättinä elää.

Heh, tavoittelen hyvää suhdetta. pyrin parempaan, sehän jo tarkottaa et lähtökohta on surkea.

AIVAN.

Ap:lle; mene ihmeessä terapiaan juttelemaan ongelmastasi, joka on selvästikin itsekunnioituksen ja itsetunnon puute. Käsittääkseni hyvin yleistä kaltaistesi fiksujen ja kunnianhimoisten "people-pleaser"- naisten keskuudessa. (itsellänikin muutama samanlainen ystävä) Jännää muuten, että kaltaisiasi miehiä on hyvin vähän. Vai onko ollenkaan? Miksi me naiset olemme niin usein kynnysmattoja?
Voit aloittaa vaikka varaamalla psykologille ajan esim. yksityiseltä lääkäriasemalta.
Tsemppiä! Ja NYT JÄTÄT SEN MIEHEN.

 

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito. ( kiin. sananlasku )

Minusta sinun ap pitäisi vain ymmärt'ää että olet liian hyvä tän tason miehelle. Hän on sinun kanssasi ainoastaan syystä että jokin ego nousee hänellä että hänellä on oppinut ja työelämässä menestyvä nainen. Muu kahdenkeskinen on sitten niin ja näin.

Näitä Jalmareita ja Matteja kuule riittää. Minä tein samat päätökset aikanaan, enkä kadu. Kuin moni täällä on jo ehdottanut sinullekin, että nosta matkalaukku sängylle ja pakkaat ja lähdet. Ilman kysymyksiä ilman selityksiä.
Meinaan jos aiot säilyttää omanarvon tuntosi itselläsi elämässä jossa ei työn rooli pelit päde.

Mulkkuja kasvaa ilman ymmärrystäkin.

Mutta ymmärtäväinen huomioiva hauska puhelias mies on vasta sitten mahdollista kun osaat potkia huonot edestä pois.

Mulkku nousee kun rikkaruoho pystyyn.
Siksi sinä niihin törmäät.Mutta ne paremmat vaativat pienen etsinnän eivätkä kasva joka nurkassa.