Miksi annan tämän tapahtua kerta toisensa jälkeen?

  • Viestiketjun aloittaja synkkä pilvi
  • Ensimmäinen viesti
mulla näin
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja Riippunut itsekin:
Synkkä pilvi on läheisriippuvainen. Aiheesta löytyy luettavaa ja ohjeita netistä ja kirjastosta.
Googlasin ja löysin itseni. Millä lailla tuosta voi parantua? Miten itse paranit?
Tuota minäkin epäilin, mutta en viitsinyt sanoa suoraan. Minä paranin omasta läheisriippuvuudesta terapiassa. Huonoihin suhteisiin toistuvasti jumittuminen on hälyyttävä merkki siitä, että kaikki ei ole oikein ihmissuhteissa. Hakeuduin terapiaan, kun jatkuvasti jäin kiinni miehiin, joita en järjellä ajatellen edes halunnut.
 
ap.
Google olisi toki taas paras ystävä, mutta olisi ihanaa jos te jotka asian kanssa olette jo painineet, neuvoisitte hieman. Miten tällaisen asian kanssa kannattaisi lähteä etenemään? Miten terapiaan hakeudutaan tällaisesta asiasta? Ei varmaan minkään kunnallisen kautta vaan yksityisen? Saako terapiasta Kela-vähennyksiä? Miten kauan tai usein terapiaa käydään? Asia on todella vieras.
 
no
Onpa visainen kysymys. Minusta sinä haet liikaa syitä itsestäsi, jos suhteet ovat epäonnistuneet. Sinä olet ainutlaatuinen ihminen, olet siis oma itsesi. Pankkirosvokin on oma itsensä, samoin talonmies, ehkä pörssikeinottelijakin:) Mutta yhteistä heille on, että kyllä heitä joku rakastaa ja ainakin he itse. Et varmaan pysty kuvittelemaan itseäsi jokaisen puolisona, mutta ei tarvitsekaan. Eivät ne sinun miesystäväsi olleet sinun puolisoita; eivät olleet sinun toinen puolikas. Mutta mistä sinä sen tiesit lähtiessäsi suhteeseen. Huonoa tuuria tavata heitä, mutta onneksi he ovat ex:iä.

Et voi siis missään terapiassa parantaa miestä, jonka kanssa seurustelet. Isäsi on sen sivusta kyllä nähnyt.

Kun haet kumppania, niin käytä paljon sanaa "ei". Mutta sitten, kun joku kiinnostaa, tutustu häneen. Sänky ei ole hyvä paikka tutustua, sillä sitouttaa itsensä liian aikaisin.
 
osu ja uppos
Alkuperäinen kirjoittaja vaatimustaso:
Osa miehistä näyttelee vielä maailman valloittajaa, fiksumpaa, menestyneempää ja charmantimpaa kuin oikeasti on. Heillä on tarve saada fiksu, kaunis ja menestyvä, kaltaisesi nainen, vaikka heidän resurssinsa eivät todellisuudessa ole riittävät. Kun heitä aluksi myötäilee ja hyväksyy puutteet, jottei vain olisi liian vaativa, niin juttu voi jonkin aikaa tutustumisaikana pelittää. Toisen mokailut ovat ikään kuin hauskoja. Tositilanteessa kumpikaan ei kuitenkaan kestä toista.
Aivan! Olen kahdeksan vuotta vääntänyt ja kääntänyt ja ollut ihan ymmällä, miksi inhoan niin kovin miestä, jota rakastan. Tai ehkä vain kuvittelen rakastavani, koska hän osaa olla niin ihana ja äärettömän rakastunut minuun kaikkien kusipäätempaustensa väliajoilla. Hoh-hoijaa tätä elämää...
 
Suutu ja puolusta itseasi
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Google olisi toki taas paras ystävä, mutta olisi ihanaa jos te jotka asian kanssa olette jo painineet, neuvoisitte hieman. Miten tällaisen asian kanssa kannattaisi lähteä etenemään? Miten terapiaan hakeudutaan tällaisesta asiasta? Ei varmaan minkään kunnallisen kautta vaan yksityisen? Saako terapiasta Kela-vähennyksiä? Miten kauan tai usein terapiaa käydään? Asia on todella vieras.
Mina en tarvinnut terapiaa, vaan suutuin kerrankin oikein kunnolla ja perusteellisesti. Paatin etta nyt se miessukukunnan pottuilu ka ketkuilu minulle saa kerta kaikkiaan riittaa, yhtaan luuseria en enaa katsele! Olen mieluummin yksin kuin deittaan enaa yhtakaan jackass tyyppista miesta. Ja se varmasti nakyi paalle! Lakkasin hymyilemasta ja miellyttamasta, mies kuin mies sai tehda tosissaan toita jos halusi seuraani. Kumma kylla niita haluajia alkoi pikkuhiljaa loytya. Kunnon miehia, jotka nain nyt kuin uusin silmin. Asennemuutos joka lahti selkaytimesta oli se avain jonka avulla loputon rentturalli loppui. Jos loydat sen terapian avulla niin hyva, mutta halusin vain kertoa etta ilman terapiaakin se onnistuu kun alkaa tykkaamaan itsestaan enemman kuin noista luuserimiehista.

P.S. Minakin olin teinina ujo ja kompelo, poikaystavaehdokkaita ei todellakaan ollut tykylle asti.
 
uoh....
Kirjoitat että siulla on kaikki. eikö?

so? miksi et nauti ensin omasta elämästäsi ilman jotakin miestä? Onko sinun pakko elää suhteessa jotta tunnet olosi mukavaksi? onko sulla pakko olla " JOKU " jotta voit hyvin?
siis sorrut miehiin, annat alistaa itseäsi, hyväksyt huonoa kohtelua vaikka että jos tyypit kaataa paskaa niskaasi, silti jatkat olla huonossa suhteissa?, miehen ei tarvitse kuin paijaa sun aivottomia päätä miesten suhteen ja sä taas sulaat niille, ja ajattelet " oi niitä aikoja " miksi???
noh, koska et osaa elää omaa ihanaa elämää ilman jotakin kaksijalkaista oliota jolla roikkuu jonkinlainen värkki jalkojen välissä? pelkäät olla yksin, siis hyväksyt huonoa seuraa, tässä tapauksessa hyväksyt jatkaa elää huonossa suhteessa siis kun " joku pitää olla " tapaus, taidat sinäkin olla.

" Googlasin ja löysin itseni. Millä lailla tuosta voi parantua? Miten itse paranit? "

joooooo, mene terapia sessioon, saat kuulla siellä samaa.
mutta, meneekö tuo sun pollaan?

 
ap.
Alkuperäinen kirjoittaja uoh....:
Kirjoitat että siulla on kaikki. eikö?

so? miksi et nauti ensin omasta elämästäsi ilman jotakin miestä? Onko sinun pakko elää suhteessa jotta tunnet olosi mukavaksi? onko sulla pakko olla " JOKU " jotta voit hyvin?
siis sorrut miehiin, annat alistaa itseäsi, hyväksyt huonoa kohtelua vaikka että jos tyypit kaataa paskaa niskaasi, silti jatkat olla huonossa suhteissa?, miehen ei tarvitse kuin paijaa sun aivottomia päätä miesten suhteen ja sä taas sulaat niille, ja ajattelet " oi niitä aikoja " miksi???
noh, koska et osaa elää omaa ihanaa elämää ilman jotakin kaksijalkaista oliota jolla roikkuu jonkinlainen värkki jalkojen välissä? pelkäät olla yksin, siis hyväksyt huonoa seuraa, tässä tapauksessa hyväksyt jatkaa elää huonossa suhteessa siis kun " joku pitää olla " tapaus, taidat sinäkin olla.

" Googlasin ja löysin itseni. Millä lailla tuosta voi parantua? Miten itse paranit? "

joooooo, mene terapia sessioon, saat kuulla siellä samaa.
mutta, meneekö tuo sun pollaan?
Kiitos panoksestasi. En tiedä vielä "meneekö pollaan", kun olen vasta tiedostanut mistä tässä on kyse. Vinkkejä kyllä mielellään otetaan vastaan. Joitain hyviä on tullutkin.
 
mulla näin
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Google olisi toki taas paras ystävä, mutta olisi ihanaa jos te jotka asian kanssa olette jo painineet, neuvoisitte hieman. Miten tällaisen asian kanssa kannattaisi lähteä etenemään? Miten terapiaan hakeudutaan tällaisesta asiasta? Ei varmaan minkään kunnallisen kautta vaan yksityisen? Saako terapiasta Kela-vähennyksiä? Miten kauan tai usein terapiaa käydään? Asia on todella vieras.
Oletan, että asut Suomessa. En tunne Suomen olosuhteita, joten en voi neuvoa miten haet parhaiten apua.

Opin terapiassa arvostamaan itseäni niin paljon, ettei tulisi mieleenkään elää huonossa suhteessa tai hyväksyä mieheltä mitä vain. Osaan myös olla yksin, en tarvitse välttämättä miestä. Ennen piti aina olla joku, vaikka huono paremman puutteessa. Minäkin unohdin liian helposti huonon kohtelun, kun mies välillä käyttäytyi paremmin. Olin oppinut siihen kotona, kun lapsena ei voinut kotoaan lähteä minnekkään, olipa kohtelu millaista tahansa.

Aikuisena ei tarvitse enää tyytyä huonoihin ihmissuhteisiin, kun on melkein koko maailman ihmiset valittavana, eikä vain yksi äiti tai isä. Olin oppinut hyväksymään huonon kohtelun, en uskonut ansaitsevani parempaa. Lapsi ottaa usein syyn huonosta kohtelusta niskoilleen ja voi samaistua vanhempiinsa ja alkaa kohtelemaan itseään samoin kuin vanhemmat kohtelivat.

Sinun ongelmasi voivat johtua myös teini-iän aikaisista kokemuksista, eikä kotioloista. Ehkä tunsit itsesi arvottomaksi silloin, koska sinua kohdeltiin huonosti ja uskoit ansaitsevasi huonon kohtelun, jota nyt hyväksyt kumppaneiltasi?

Ennen terapian aloittamista voisit kokeilla sitä, mistä joku kirjoittaja kertoi. Lakkaat yksinkertaisesti hyväksymästä huonoa käytöstä. Laita kumppanillesi selvät rajat siitä, mitä hyväksyt ja mitä et. Jotkut jatkavat huonoa käytöstä koska tietävät, ettei toinen tule vaatimaan muuta. Voi olla, että kun asetat rajat, niin mies häippäsee. Anna häippästä, maailman on täynnä hyvin käyttäytyviä ja toiset huomioon ottavia miehiä. Sellainen löytyy sinullekin kun lakkaat tyydymästä vähempään.
 
mulla näin
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja uoh....:
Kirjoitat että siulla on kaikki. eikö?

so? miksi et nauti ensin omasta elämästäsi ilman jotakin miestä? Onko sinun pakko elää suhteessa jotta tunnet olosi mukavaksi? onko sulla pakko olla " JOKU " jotta voit hyvin?
siis sorrut miehiin, annat alistaa itseäsi, hyväksyt huonoa kohtelua vaikka että jos tyypit kaataa paskaa niskaasi, silti jatkat olla huonossa suhteissa?, miehen ei tarvitse kuin paijaa sun aivottomia päätä miesten suhteen ja sä taas sulaat niille, ja ajattelet " oi niitä aikoja " miksi???
noh, koska et osaa elää omaa ihanaa elämää ilman jotakin kaksijalkaista oliota jolla roikkuu jonkinlainen värkki jalkojen välissä? pelkäät olla yksin, siis hyväksyt huonoa seuraa, tässä tapauksessa hyväksyt jatkaa elää huonossa suhteessa siis kun " joku pitää olla " tapaus, taidat sinäkin olla.

" Googlasin ja löysin itseni. Millä lailla tuosta voi parantua? Miten itse paranit? "

joooooo, mene terapia sessioon, saat kuulla siellä samaa.
mutta, meneekö tuo sun pollaan?
Kiitos panoksestasi. En tiedä vielä "meneekö pollaan", kun olen vasta tiedostanut mistä tässä on kyse. Vinkkejä kyllä mielellään otetaan vastaan. Joitain hyviä on tullutkin.


Huomaatko, mitä täälläkin teet. Kiittelet vastauksista, jotka voi olla totta, mutta on kirjoitettu tyyliin, josta moni muu loukkaantuisi. Osoitat omalla käytökselläsi, että sinua saa kohdella miten vain.

 
no
Alkuperäinen kirjoittaja mulla näin:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja uoh....:
Kirjoitat että siulla on kaikki. eikö?

so? miksi et nauti ensin omasta elämästäsi ilman jotakin miestä? Onko sinun pakko elää suhteessa jotta tunnet olosi mukavaksi? onko sulla pakko olla " JOKU " jotta voit hyvin?
siis sorrut miehiin, annat alistaa itseäsi, hyväksyt huonoa kohtelua vaikka että jos tyypit kaataa paskaa niskaasi, silti jatkat olla huonossa suhteissa?, miehen ei tarvitse kuin paijaa sun aivottomia päätä miesten suhteen ja sä taas sulaat niille, ja ajattelet " oi niitä aikoja " miksi???
noh, koska et osaa elää omaa ihanaa elämää ilman jotakin kaksijalkaista oliota jolla roikkuu jonkinlainen värkki jalkojen välissä? pelkäät olla yksin, siis hyväksyt huonoa seuraa, tässä tapauksessa hyväksyt jatkaa elää huonossa suhteessa siis kun " joku pitää olla " tapaus, taidat sinäkin olla.

" Googlasin ja löysin itseni. Millä lailla tuosta voi parantua? Miten itse paranit? "

joooooo, mene terapia sessioon, saat kuulla siellä samaa.
mutta, meneekö tuo sun pollaan?
Kiitos panoksestasi. En tiedä vielä "meneekö pollaan", kun olen vasta tiedostanut mistä tässä on kyse. Vinkkejä kyllä mielellään otetaan vastaan. Joitain hyviä on tullutkin.


Huomaatko, mitä täälläkin teet. Kiittelet vastauksista, jotka voi olla totta, mutta on kirjoitettu tyyliin, josta moni muu loukkaantuisi. Osoitat omalla käytökselläsi, että sinua saa kohdella miten vain.
Niiin, eli kyllä täälläkin saa vetää herneen nenäänsä, jos on aihetta:)

Olen sen usein sanonutkin, että arvostan sellaisia ihmisiä, jotka tietävät oman tilanteensa ja puolustavat itseään. Se on vain tosiasia, että sellainen ihminen vaikuttaa töykeältä kun paria valitaan. Ja sitten kuitenkin mennään yhteen sellaisen tossukan kanssa, kun hän vaikuttaa niin kiltiltä. Loppujen lopuksi se nujerrettu ihminen on helppo saalis.

 
vaatimustaso
Alkuperäinen kirjoittaja mulla näin:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja uoh....:
Kirjoitat että siulla on kaikki. eikö?

so? miksi et nauti ensin omasta elämästäsi ilman jotakin miestä? Onko sinun pakko elää suhteessa jotta tunnet olosi mukavaksi? onko sulla pakko olla " JOKU " jotta voit hyvin?
siis sorrut miehiin, annat alistaa itseäsi, hyväksyt huonoa kohtelua vaikka että jos tyypit kaataa paskaa niskaasi, silti jatkat olla huonossa suhteissa?, miehen ei tarvitse kuin paijaa sun aivottomia päätä miesten suhteen ja sä taas sulaat niille, ja ajattelet " oi niitä aikoja " miksi???
noh, koska et osaa elää omaa ihanaa elämää ilman jotakin kaksijalkaista oliota jolla roikkuu jonkinlainen värkki jalkojen välissä? pelkäät olla yksin, siis hyväksyt huonoa seuraa, tässä tapauksessa hyväksyt jatkaa elää huonossa suhteessa siis kun " joku pitää olla " tapaus, taidat sinäkin olla.

" Googlasin ja löysin itseni. Millä lailla tuosta voi parantua? Miten itse paranit? "

joooooo, mene terapia sessioon, saat kuulla siellä samaa.
mutta, meneekö tuo sun pollaan?
Kiitos panoksestasi. En tiedä vielä "meneekö pollaan", kun olen vasta tiedostanut mistä tässä on kyse. Vinkkejä kyllä mielellään otetaan vastaan. Joitain hyviä on tullutkin.


Huomaatko, mitä täälläkin teet. Kiittelet vastauksista, jotka voi olla totta, mutta on kirjoitettu tyyliin, josta moni muu loukkaantuisi. Osoitat omalla käytökselläsi, että sinua saa kohdella miten vain.
Valitettavasti voi olla niinkin, että hyvän kasvatuksen ja heikohkon itsetunnon myötä on eräänlaisessa hyvän käytöksen ansassa. Kaikkeen toisen taholta tulevaan ei tarvitse reagoida, voi jättää sen omaan arvoonsa. Tai sitten ärähtää loukkauksesta.

Mutta hyvä käytös voi joskus velvoittaa sanomaan vastaukseksi jotain neutraalia, sopivaa ja kohteliasta, kun tosiasiassa kokee loukkauksen johon tulee tarve puolustautua. Haluaa nousta tilanteen yläpuolelle omalla hyvällä ja "ystävällisellä" käytöksellään. Voi olla tavoiteltavaa ja diplomaattista esim. työelämässä, mutta tunnetason ihmissuushteissa se voi johtaa viheliäiseen harhaan.

Jos oikeasti loukkaantuu toisen tekemisistä ja loukkaavista ja vähättelevistä sanomisista (tuskin menee sun pollaan) niin, silloin kannattaisi loukkaantuminen ja tunnekokemus tuoda myös esiin. kommunikaatio voi pahasti häiriintyä, kun loukkauksensa ilmaiseekin jotenkin ironisesti (kiitos PANOKSESTASI), jonka toinen kyllä huomaa, jollei sanoista niin helposti ilmeestä ja äänensävystä. Ironiakin osuu toiseen kuin nuoli ja sen sanotaan olevan aggressiota ja vihamielisyyttä huumoriin verhottuna.

Siinä sitten ollaan "taistelevien virtasten" ihmissuhdekehässä, jossa loukkaus seuraa toistaan. Hyvä käytös on jossain tapauksessa aiheuttanut oikeiden tunteiden piilottelun, eikä lopulta tiedä itse sen paremmin kun toinenkaan, mitkä ovat toisen perimmäiset ajatukset ja mitä hän ihmisenä edustaa.

Tällaista itselle tuli mieleen yleensä hyvien käytöstapojen kannattajana. Ehkä on tarpeen joskus oikeasti suuttua loukkauksista ja tuoda se julki aidosti ja brutaalisti. Osittaa samalla, ettei ole käveltävissä yli ja salli mitä tahansa. Lapsuudestaan asti hyvät käytöstavat omaksuneelle voi "puhdistavan tehokas" suuttuminenkin olla äärimmäisen vaikeaa. Joutuu ylittämään rajat.

 
vaatimustaso
no: "Olen sen usein sanonutkin, että arvostan sellaisia ihmisiä, jotka tietävät oman tilanteensa ja puolustavat itseään. Se on vain tosiasia, että sellainen ihminen vaikuttaa töykeältä kun paria valitaan. Ja sitten kuitenkin mennään yhteen sellaisen tossukan kanssa, kun hän vaikuttaa niin kiltiltä. Loppujen lopuksi se nujerrettu ihminen on helppo saalis."

Anteeksi ensin edellisen kirjoituksen virheet ja osin epäonnistunut kappalejako.

Mitä tarkoittaneetkaan tuolla, että nujerrettu ihminen on helppo saalis? Milloin ihminen on saalis? Saalishan on aina jotain avutonta, toisen (metsästäjän/ryöstäjän) armoilla.
 
ap.
Alkuperäinen kirjoittaja vaatimustaso:
Jos oikeasti loukkaantuu toisen tekemisistä ja loukkaavista ja vähättelevistä sanomisista (tuskin menee sun pollaan) niin, silloin kannattaisi loukkaantuminen ja tunnekokemus tuoda myös esiin. kommunikaatio voi pahasti häiriintyä, kun loukkauksensa ilmaiseekin jotenkin ironisesti (kiitos PANOKSESTASI), jonka toinen kyllä huomaa, jollei sanoista niin helposti ilmeestä ja äänensävystä. Ironiakin osuu toiseen kuin nuoli ja sen sanotaan olevan aggressiota ja vihamielisyyttä huumoriin verhottuna.
Sikäli olet kyllä oikeassa, että vastaus olisi pitänyt mitoittaa toisen älykkyystason mukaan ja muotoilla vittuilu suorilla selkeillä lauseilla eikä epäsuorasti sarkasmilla. Koin kuitenkin, ettei typeryksen kanssa kannata lähteä samalla linjalla tai havaitsee vain että kaksi typerystä kilpailee typerimmän palkinnosta.

 
no
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja vaatimustaso:
Jos oikeasti loukkaantuu toisen tekemisistä ja loukkaavista ja vähättelevistä sanomisista (tuskin menee sun pollaan) niin, silloin kannattaisi loukkaantuminen ja tunnekokemus tuoda myös esiin. kommunikaatio voi pahasti häiriintyä, kun loukkauksensa ilmaiseekin jotenkin ironisesti (kiitos PANOKSESTASI), jonka toinen kyllä huomaa, jollei sanoista niin helposti ilmeestä ja äänensävystä. Ironiakin osuu toiseen kuin nuoli ja sen sanotaan olevan aggressiota ja vihamielisyyttä huumoriin verhottuna.
Sikäli olet kyllä oikeassa, että vastaus olisi pitänyt mitoittaa toisen älykkyystason mukaan ja muotoilla vittuilu suorilla selkeillä lauseilla eikä epäsuorasti sarkasmilla. Koin kuitenkin, ettei typeryksen kanssa kannata lähteä samalla linjalla tai havaitsee vain että kaksi typerystä kilpailee typerimmän palkinnosta.
Erittäin hyvä perustelu.

 
no
Alkuperäinen kirjoittaja vaatimustaso:
no: "Olen sen usein sanonutkin, että arvostan sellaisia ihmisiä, jotka tietävät oman tilanteensa ja puolustavat itseään. Se on vain tosiasia, että sellainen ihminen vaikuttaa töykeältä kun paria valitaan. Ja sitten kuitenkin mennään yhteen sellaisen tossukan kanssa, kun hän vaikuttaa niin kiltiltä. Loppujen lopuksi se nujerrettu ihminen on helppo saalis."

Anteeksi ensin edellisen kirjoituksen virheet ja osin epäonnistunut kappalejako.

Mitä tarkoittaneetkaan tuolla, että nujerrettu ihminen on helppo saalis? Milloin ihminen on saalis? Saalishan on aina jotain avutonta, toisen (metsästäjän/ryöstäjän) armoilla.
Ehkä nujerrettu voi olla liian raflaava sanonta. Juuri sellaiset ihmiset, joille on erittäin vaikea hyväksyä toisen mielipiteitä tai virheitä, aavistavat parinmuodostusvaiheessa toisen oman tahdon ja eivät halua heidän kanssaan edetä. Sen sijaan he kyllä huomaavat kiltin ("nujerretun") ihmisen olevan heille sopiva kumppani. Toisaalta taas kiltti ihminen ihastuu hänet huomioivaan käytökseen. Kiltti, voimaton tai hyväkäytöksinen ihminen on saalis. Hänestä vaistoaa, että häntä voi dominoida ja sellainen ihminen (esim narsistinen) käyttää tilanteensa hyväkseen. Hallitseva ihminen valitsee hallittavan. Toisen huomioiminen on viisautta ja kypsyyttä; sitä ei ole kaikille suotu.

Nyt joku sitten kysyy, mistä tunnistaa ihmisen, joka haluaa hallittavan puolison. Alussa sitä ei tunnistakaan, mutta sitten alkaa tuntua pahalta, eikä oikein edes ymmärrä miksi.

 
mulla näin
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja vaatimustaso:
Jos oikeasti loukkaantuu toisen tekemisistä ja loukkaavista ja vähättelevistä sanomisista (tuskin menee sun pollaan) niin, silloin kannattaisi loukkaantuminen ja tunnekokemus tuoda myös esiin. kommunikaatio voi pahasti häiriintyä, kun loukkauksensa ilmaiseekin jotenkin ironisesti (kiitos PANOKSESTASI), jonka toinen kyllä huomaa, jollei sanoista niin helposti ilmeestä ja äänensävystä. Ironiakin osuu toiseen kuin nuoli ja sen sanotaan olevan aggressiota ja vihamielisyyttä huumoriin verhottuna.
Sikäli olet kyllä oikeassa, että vastaus olisi pitänyt mitoittaa toisen älykkyystason mukaan ja muotoilla vittuilu suorilla selkeillä lauseilla eikä epäsuorasti sarkasmilla. Koin kuitenkin, ettei typeryksen kanssa kannata lähteä samalla linjalla tai havaitsee vain että kaksi typerystä kilpailee typerimmän palkinnosta.
Minä en kyllä ymmärtänyt sarkasmiasi, kuulostit lähinnä kiltiltä. Itse olisin jättänyt vastaamatta tuolle henkilölle. Ymmärsiköhän henkilö, jolle vastasit, sarkasmisi?
 
ap.
Alkuperäinen kirjoittaja mulla näin:
Minä en kyllä ymmärtänyt sarkasmiasi, kuulostit lähinnä kiltiltä. Itse olisin jättänyt vastaamatta tuolle henkilölle. Ymmärsiköhän henkilö, jolle vastasit, sarkasmisi?
Tuskin, edes selitysten kera, mutta sarkasmi onkin vaikea laji ilman äänenpainoja. Itse sain tyydytystä siitä, vaikka sitä onkin varmaan vaikea ymmärtää.

Tätäkin on ehkä vaikea ymmärtää, minunkin, mutta en ole millään muulla elämän osa-alueella kiltti rassukka. Olen työssäni esimiesasemassa ja istun johtoryhmässä. Asiakaspäälliköistä koostuvan tiimin esimies, jolla ei ole ongelmia selviytyä vaativista ja kovista tilanteista. Joku tietysti ärsyyntyy tästäkin ja kokee sen kehuskeluna, mutta se on kuitenkin minulle vain ihan normaalia elämää. Vessassa käyn minäkin enkä ole yhtään sen spesiaalimpi kuin muutkaan, kuten otsikon ongelmasta näkyy.

Vietän juhannustani istuessa tässä miehen olohuoneessa yksin koneen äärellä. Sovittiin että vietetään yhdessä juhannusta, mutta kesken kaiken hän päätti yksipuolisesti, että yksi päivä riitti ja hän käyttää tämän ja huomisen päivän harrastukseensa. Sanoi sen toki charmantisti, mutta lopputulosta se ei muuta. Yksin toisen kotona, odottelemassa että tulee kotiin ja päästään syömään ja saunaan. Melkoisen surkeaa.

 
Sivhos
Suoraan sanon,ovatko soomalaiset miehet tollasia naistansa kohtaan?Luultavasti pikku prosentti.Sama naiset,onko naisissa samaa vikaa nykyään?Kyllä kumppani pitää ottaa huomioon,jos yhdessä ollaan.
 
vaatimustaso
Jotkut haluavat viimeisen sanan. Sanomatta jättäminen ei sovi itsetuntoon ja älyyn, vaikka vaikeneminen voisikin olla kultaa. Esimiesrooli työelämässä varmaan kertoo jotain tarpeesta hallita ja vaikuttaa, tietenkin hyvien tapojen ja normien mukaan. Alistuva hissukka harvoin menestyy johtajana.

Älykkäät ja sanavalmiit ihmiset muutoinkin harrastavat sanailua olipa kyse sitten satiirista, vänkäämisestä tai vain oman sukkeluuden ilmaisusta. Liekö tapa jotenkin yleistynyt kaiken viestinnän ja median myötä, mutta joskus huomaa kaikenmoisia pitkiä verbaalisia vedätyksiä ilman todellista sisältöä. Jos siihen on oppinut, niin sanoilla voi suhteessa, varsinkin alkuvaiheessa leikitellä ja luoda itsestä hauska, mukava ja huumorinsävyinen kuva. Kommunikointiin mahtuu myös satiiri ja ironia, kaikenlainen kaksoissidoskommunikaatio. Sanotaan tai esitetään jotain ja tosiasiassa tarkoitetaan juuri vastakkaista. Ei siis kerrota suoraan omia ajatuksia eikä varsinkaan tunteita. Eräänlaista itsesuojelua varmaan.

Toinen voi joko ymmärtää tai sitten ei. Tulee kuitenkin helposti vääriä tulkintoja ja riitaa. Alkaa tuntua pahalta. Voi tulla tunne että toinen pitää pilkkana tai jujuttaa ja kiusaa. Ehkäpä niinkin.

Sanailu on juuri älykkäiden ja kielellisesti lahjakkaiden laji. Saa tyydytystä ollessaan nokkela ja sanavalmis, kekseliäs. Jos ja kun älykäs ihminen olisi hiljaa ja kertoisi kovin yksitotisesti omat tuntemuksensa, häntä saatettaisiin pitää tyhmänä ja vähemmän nokkelana, vaikka hän samalla olisi hyvin ymmärrettävä kaikille.

Tullaankohan tässä nyt siihen kysymykseen, millaista käyttäytymistä (mielessään) älykkääksi profiloitunut suosii ja tarvitsee itsetunnolleen?

Alkeellisen harkinnan tuloksena olen itse pyrkinyt todellisessa vuorovaikutuksessa ja suhteissani ajatukseen: vaikeneminen on kultaa. Jos mahdollista jättänyt viimeisen sanan sanomatta, mikä vaatii monesti todellista tahdonvoimaa. Korvikkeeksi olen siirtynyt nuoruuden harrastukseen: ristikoiden ratkaisuun ja netin anonyymiin kirjoitteluun. Mutta taitaa tämäkin kertoa vain siitä, miten vaikea seepran on pääsyä raidoistaan. Mutta yksinolo ja harjoitus voi kuitenkin auttaa. Ristikossa muuten jää usein juuri se viimeinen sana puuttumaan :).
 
Zippic
Alkuperäinen kirjoittaja pään seinään lyöminen on tylsää:
Alkuperäinen kirjoittaja helppo vastaus:
Koska olet joku omahyväinen säälittävä pelle, jolla on huono itsetunto ja patologinen tarve kehuskella itseään. Todennäköisesti olet myös oikeasti ruma ja "vähän" typerä. Ei kukaan tuollaista kestä.
Noh-noh, eipäs nyt ruveta häijyilemään :) Meillä kaikilla on vikamme ja me kaikki kärsimme niistä tavallamme.

Mutta tuossa väitteessä, että ap:llä on tarve kehuskella itseään, voi olla jotain perää. Ehket sinä, ap, tee sitä tietoisesti, etkä edes välttämättä sanallisesti. Sinusta vain huokuu eräänlainen viileys, joka tulkitaan ylimielisyydeksi ja ylpeydeksi, vaikka kyse olisi oikeasti varovaisuudesta tai ehkä rauhallisesta itsevarmuudesta, joka tulee siitä, että olet tyytyväinen itseesi ja elämääsi. Se on pelottavaa sellaiselle, joka itse on levoton ja epävarma. Epävarma ihminen puolustautuu, ja mikä olisi klassisempi puolustus kuin hyökkäys.

Silti se, että toistuvasti päädyt surkeisiin suhteisiin, on sinun oma valintasi. Ja jokainen itse vastaa valintojensa seurauksista. Minusta tämä oli aikoinaan vapauttavaa todeta: minä saan ja joudun itse vastaamaan elämästäni. Ei ole kyse siitä, että itseään pitää syyttää tapahtuneesta - ei aina tarvitse etsiä syyllistä - vaan siitä, että ymmärtää, että minä itse teen valintoja, ja sitten niiden vaintojen kanssa on elettävä, tavalla tai toisella. Ja aina voi tehdä uusia valintoja, jos aiemmat osoittautuivat huonoiksi. Tässä suhteessa Suomi on varsin mukava maa elää.

Minua rasittaa kuunnella muutamaa ystävääni, jotka vuodesta toiseen syyttävät ympäristöä ja yhteiskuntaa tai koko maailmaa siitä, ettei heillä mene hyvin. Työ on tylsää ja palkka surkea, laskuja on liikaa ja koti retuperällä, lapset ovat hankalia ja parisuhde tökkii. "Miten minä olen tähän joutunut?" Kuule, iIhan omien valintojesi seurauksena. Turha inistä. Jos ei miellytä, niin on hyvä tekee valintoja, joiden seuraukset miellytävät.

Se, miksi sinä ap, aina näytät valitsevan miehen huonosti, onkin merkillinen juttu. Syitä on vaikea edes arvailla. Ehkä yksinkertaisesti kyllin hyvää valikoimaa ei ole ollut sillä hetkellä tarjolla. Olisi pitänyt valita huonoista vaihtoehdoista ei ketään :)

Vai "rauhallinen itsevarmuus". Hahhhaa.
 
Ulpukka-pulu
olen ihqu, kaunis, fiksu (13 tutkintoa). laiha, täydellinen kaikinpuolin. Vaa noi muut on niiiiin kaameita, varsinki miähet, jotka ei yhtään ymmärrä miten iik-ihana mää ollenkaan olen. Mitä mää teen väärin? Vastatkaa pliis, tai masennun ihan täysin.
 
MÄÄkii kans
Alkuperäinen kirjoittaja Ulpukka-pulu:
olen ihqu, kaunis, fiksu (13 tutkintoa). laiha, täydellinen kaikinpuolin. Vaa noi muut on niiiiin kaameita, varsinki miähet, jotka ei yhtään ymmärrä miten iik-ihana mää ollenkaan olen. Mitä mää teen väärin? Vastatkaa pliis, tai masennun ihan täysin.
Onkohan tapahtunut epänormaali risteytyminen tai leimaantuminen?

Ei pulu sano MÄÄ, vaan lammas :).
 
pulu pulu
En jaksanut lukea läheskään kaikkia vastauksia, mutta kerronpa minäkin oman mielipiteeni siitä, missä menet pieleen.

Jos KAIKKI suhteesi päättyvät samalla tavalla, niin syy ei ole miehissä, vaan siinä, että A) valitset tiedostamattasi tietynlaisia miehiä B) annat miesten kohdella itseäsi huonosti.

Monella naisella on sellainen ongelma, että he haluavat antaa itsestään miehelle mahdollisimman täydellisen kuvan. Jos yrittää ylläpitää täydellistä kuvaa, niin jossakin vaiheessa tulee se ongelma, että milloin voi olla oma itsensä. Haluatko sinä, että mies rakastuu vain siihen kauniiseen, kiltisti käyttäytyvään puoleesi vai haluatko, että voit olla suhteessa oma itsesi ja SIITÄ HUOLIMATTA miehesi rakastaaa sinua?

Uskallatko sinä sanoa miesystävillesi vastaan? Uskallatko pitää kiinni niistä asioista, mitkä ovat sinulle tärkeitä? Teettekö aina valinnat miehen päätöksenteon mukaan? Jos aina vain peesaat ja myötäilet, niin sinulla on joko niin huono itsetunto, että koet miehen mielipiteen olevan arvokkaampi kuin sinun tai sitten haluat niin kovasti välttää miehen suuttumista, että haluat mieluummin myötäilä tilannetta, vaikka mies olisikin väärässä.

Osittain kyse voi olla siitäkin, että janoat niin kovasti rakkautta ja onnistunutta parisuhdetta, että yrität tehdä kaikkesi, jotta suhde onnistuisi. Totta kai pitää yrittää tehdä töitä parisuhteen eteen, mutta se ei tarkoita sitä, että SINUN pitää joka kerta olla se alistuva osapuoli. Jotta suhteesta voisi tulla tasa-arvoinen, niin sinä et saa pelätä sitä, että olette asioista eri mieltä. Kaikenlaisissa eri asioissa pitäisi kummallakin olla mahdollisuus vaikuttaa, koskipa asia sitten seksielämää, mitä tehdään ruoaksi, mitä tehdään viikonloppuna, kenen luokse mennään jouluna jne.

Intohimovaihe kestää suhteessa 6 - 24 kk, joka tarkoittaa jostakin syystä sitä, että sinun suhteesi eivät kestä sitä, että seksielämästä alkaa suurin himo mennä pois. Voisko olla niin, että mies on ihastunut sinussa kauneuteen ja seksiin, mutta mies ei ole alussa oikein tajunnut sitä, millainen sinä oikeasti olet? Minusta olisi hienompaa, että mies ihastuisi sinun hyvyyteen, huumorintajuun, fiksuuteen, empatiaan yms. henkisiin ominaisuuksiin kuin että mies ihastuisi vain kauneuteesi, oppiarvoihisi tms. ulkoisiin ominaisuuksiin.

Kerroit, että isäsi ei ole hyväksynyt yhtään miestä, jonka olet isällesi esitellyt. Vaikka lapsuutesi on ollut hyvä, niin oletko kuitenkin kokenut, että isäsi on sinua rakastanut siitäkin huolimatta, vaikka et ole tehnyt mitään erityisempää? Kilttien tyttöjen vika on se, että haetaan hyväksyntää olemalla hyvä oppilas koulussa, tekemällä kotitöitä jne, jotta saisi kiitosta. Kilttiä tyttöä ei ehkä muisteta helliä ja kehua silloin, kun hän ei tee mitään, vaan ihan vain on olemassa. Tämä kiltin tytön syndrooma jatkuu helposti aikuisenakin, kun tekee miesystävälle herkkuruokia, tarjoaa aina silloin seksiä kun mies haluaa, katsotaan miehen lempiohjelmia tv:stä jne, jolloin haetaan hyväksyntää mieheltä. Moni kiltti tyttö ei edes tajua, missä tekee väärin, vaan kiltti tyttö on hiljaa mielessään vihainen, kun ei tajua, miksi mies ei ole yhtä hyvä minua kohtaan, vaikka minä pyytämättä palvon ja hemmottelen miestä. Usein kiltti on myös läheisriippuvainen, kun on lapsesta saakka tottunut palvelemaan muiden tarpeita unohtaen ne omat tarpeensa.
 
kapinamieltä
Mitä sinä sanoit miehelle, kun hän päätti jättää sinut yksin viettämään juhannusta? Uskalsitko sanoa, että et halua hänen lähtevän? Jos hän on pois harrastuksensa parissa vain 1-2 tuntia, niin tuo aika ei_todellakaan_ole mikään iso ongelma. Läheisriippuvainen on onneton eikä osaa tehdä mitään kunnolla sillä aikaa, kun hän on erossa puolisostaan. Kun mies ei ole luonasi, niin kannattaa unohtaa kelloon tuijottelu ja tehdä jotakin sellaista, josta itse tykkäät.

P.S. Ethän ole unohtanut omia ystäviäsi seurustelun alettua? Muista pitää yhteyttä omiin ystäviisi, koska ystävyyssuhteet jatkuvat senkin jälkeen, kun parisuhde päättyy.
 
Missä selkärankasi, hoi?
Miksi ihmeessä istut siellä miestä odottelemassa? Eikö sinua ota päähän? Eikö itsekunnioituksesi vaadi häipymään ja tekemään jotain itsekin, vaikka sitten menemään omaan kotiin ja lukemaan hyvää kirjaa? Mahtaa olla kivaa olla tämä mies, saa tehdä mitä mieleen juolahtaa eikä kumppani sano juuta eikä jaata, istuu vain kotona kuin tatti ja odottaa kiltisti. Tai ehkä sanotkin jotain, mutta mies tietää ettei niillä sanomisilla ole oikeasti yhtään mitään väliä, joten ne voi jättää omaan arvoonsa. Siinä syy miksi mies kohtelee sinua huonosti - koska tietää että voi.

Oletko koskaan kokenut sitä hiljaista tyydytystä kun lähdet yksikoikoisesti ja ilman sen suurempia selityksiä tuollaisesta suhteesta? Ei tarvitse enää miettiä ja pähkiä, eikä antaa mitään kummempia selityksiä miksi häipyi ("suhteemme ei enää toimi" on tässä vaiheessa ihan riittävä ja sen jälkeen suu suppuun ja yhteydet poikki). Miettiköön sitä mies kerrankin vuorostaan jos haluaa. Olen tehnyt niin muutaman kerran ja itsetunto nousi kohisten kun tajusin että pärjään enkä tarvitse tuollaisia suhteita elämässäni. Uusia potentiaalisia kumppaneita on maailma täynnä.
 

Yhteistyössä