Miksi annan tämän tapahtua kerta toisensa jälkeen?

En ole unohtanut perhettäni tai ystäviäni. Tänään kävin urheilemassa, luin kirjaa ja kävin kahdella ystävällä kylässä. Mies tuli jossain vaiheessa kotiin ja söimme yhdessä. Kerroin ettei tämä vastannut käsitystäni yhteisestä juhannuksesta, mies ei vastannut.

Sen jälkeen kävimme saunassa sanomatta sanaakaan, jonka jälkeen mies meni suoraan nukkumaan. Nyt minä paistan yksin lettuja ja katson tv:tä. Että sellainen efekti niillä sanomisilla ja sellainen yhteinen juhannus.

Miehen käytös on kusipäistä. Sitten se taas on aivan ihanaa. Nämä ihanat päivät ovat todella kivoja ja kusipäisiin valitettavasti turtuu.

 

Vietän juhannustani istuessa tässä miehen olohuoneessa yksin koneen äärellä. Sovittiin että vietetään yhdessä juhannusta, mutta kesken kaiken hän päätti yksipuolisesti, että yksi päivä riitti ja hän käyttää tämän ja huomisen päivän harrastukseensa. Sanoi sen toki charmantisti, mutta lopputulosta se ei muuta. Yksin toisen kotona, odottelemassa että tulee kotiin ja päästään syömään ja saunaan. Melkoisen surkeaa.

Melko surkeaa, niin onkin. Miksi ihmeessä vietät surkeaa juhannusta yksin toisen kotona, kun aikuisena ihmisenä sinulla olisi mahdollisuus valita toisinkin?! Herää pahvi, kerää kamasi ja lähde kotiin viettämään laatuaikaa, ilman tuollaista dorkaukkoa.

 

En ole unohtanut perhettäni tai ystäviäni. Tänään kävin urheilemassa, luin kirjaa ja kävin kahdella ystävällä kylässä. Mies tuli jossain vaiheessa kotiin ja söimme yhdessä. Kerroin ettei tämä vastannut käsitystäni yhteisestä juhannuksesta, mies ei vastannut.

Sen jälkeen kävimme saunassa sanomatta sanaakaan, jonka jälkeen mies meni suoraan nukkumaan. Nyt minä paistan yksin lettuja ja katson tv:tä. Että sellainen efekti niillä sanomisilla ja sellainen yhteinen juhannus.

Miehen käytös on kusipäistä. Sitten se taas on aivan ihanaa. Nämä ihanat päivät ovat todella kivoja ja kusipäisiin valitettavasti turtuu.

I S O H U O K A U S.

 

Miksi ihmeessä istut siellä miestä odottelemassa? Eikö sinua ota päähän? Eikö itsekunnioituksesi vaadi häipymään ja tekemään jotain itsekin, vaikka sitten menemään omaan kotiin ja lukemaan hyvää kirjaa? Mahtaa olla kivaa olla tämä mies, saa tehdä mitä mieleen juolahtaa eikä kumppani sano juuta eikä jaata, istuu vain kotona kuin tatti ja odottaa kiltisti. Tai ehkä sanotkin jotain, mutta mies tietää ettei niillä sanomisilla ole oikeasti yhtään mitään väliä, joten ne voi jättää omaan arvoonsa. Siinä syy miksi mies kohtelee sinua huonosti - koska tietää että voi.

Oletko koskaan kokenut sitä hiljaista tyydytystä kun lähdet yksikoikoisesti ja ilman sen suurempia selityksiä tuollaisesta suhteesta? Ei tarvitse enää miettiä ja pähkiä, eikä antaa mitään kummempia selityksiä miksi häipyi ("suhteemme ei enää toimi" on tässä vaiheessa ihan riittävä ja sen jälkeen suu suppuun ja yhteydet poikki). Miettiköön sitä mies kerrankin vuorostaan jos haluaa. Olen tehnyt niin muutaman kerran ja itsetunto nousi kohisten kun tajusin että pärjään enkä tarvitse tuollaisia suhteita elämässäni. Uusia potentiaalisia kumppaneita on maailma täynnä.

hyvät neuvot!
Mutta, lopetetaan neuvomasta tuollaisia naisia , kun ei ne tee asialle kuitenkaan yhtään mitään, jatkavat vain elää huonossa suhteessa, tulevat vain toisten luokse valittamaan kuinka kusipää miehen kanssa elää ja kuinka vaikea on elää tuollaisen kusimutterin kanssa, sitten seuraava päivä tai, ei jopa sama ilta istuu nainen tuollaisen tyypin kanssa saunassa!

ei sentään mikä uskomaton pahvi, ei voi muuta sanoa.

 

Sen jälkeen kävimme saunassa sanomatta sanaakaan, jonka jälkeen mies meni suoraan nukkumaan. Nyt minä paistan yksin lettuja ja katson tv:tä. Että sellainen efekti niillä sanomisilla ja sellainen yhteinen juhannus.

 

Olette sopineet, että vietätte yhteisen juhannukset. Oletko varma, että te olette sopineet, vai oletko sinä ilmoittanut, että haluat viettää yhteisen juhannuksen? Mitä te sovitte tekevänne yhteisen juhannuksen aikana? Jos ette sopineet mitään, ymmärrän hyvin sen, että mies keksii tekemistä itselleen, varsinkin jos vaihtoehtona on vaan olla yhdessä. Olisiko miehen pitänyt keksiä tekemistä teille? Jos olisi, oletko kertonut siitä miehelle? Vai olitko suunnitellut jotain ja mies pilasi sen lähtemällä harrastukseensa?

Kun mies tuli kotiin, aloit heti moittia tätä. Ei ihme, että saunoitte hiljaisuuden vallitessa ja että mies meni nukkumaan. Häntä varmaan v***tti kympillä että lainkaan tuli kotiin.

Kannattaa laskea hyvä mies vapaaksi ja antaa hänelle mahdollisuus onneen.

 

Olen sitä mieltä, että tälta palstalta ei saa sen kummempaa apua. Ehkä sun pitäisi vain tehdä päätös, että haluat jotakin muuta, mitä nykyinen miehesi tarjoaa. Suosittelisin jatkamaan eteenpäin. Tämä on tietty helppo sanoa, mutta oikeasti meillä jokaisella on vain yksi elämä. Miksi se pitäisi hukata väärässä seurassa? Rohkeutta vain. Pärjäät hyvin itseksesi ja kun aika on sopiva löydät jonkun hyvän miehen rinnallesi. Koita vaikka liikuntaa vapaa-ajallesi. Se auttaa. Voimia sulle

 

"Miehen käytös on kusipäistä. Sitten se taas on aivan ihanaa. Nämä ihanat päivät ovat todella kivoja ja kusipäisyyteen valitettavasti tottuu."

Millaisia nämä ihanat päivät ovat? Kuinka usein niitä on ja kuinka kauan ihanuus kestää? Voitko ennekoida niitä, tiedätkö mistä ne johtuvat? Onko omalla käytökselläsi osuutta asiaan?

Kuinka voit unohtaa kaikki kusipäisyydet kun mies välillä päättää kohdella sinua paremmin? Se joka kohtelee sinua hyvin, on se sama mies, joka myös kohtelee sinua huonosti ja päinvastoin. Tässä ei ole kahta eri miestä, vaan yksi ja sama. Tuollainen pompottelu hyvän ja pahan välillä on todella rasittaavaa ja voimia vievää. Mutta ehkä et oikeastaan halua tasapainoa elämääsi. Jotenkin vaikuttaa siltä, ettet haluakkaan muutosta. Odotat vain, että hän taas alkaisi "ihanaksi."

 

Jäi vielä mainitsematta, että poppottelu hyvän ja huonon kohtelun avulla ylläpitää läheisriippuvuutta. Anteeksi vain, mutta odotat kuin kurjasti kohdeltu koira makupalaa joka tulee joskus, sensijaan että eläisit hyvässä suhteessa koko ajan. Puhun myös omasta kokemuksesta, minäkin olin makupalaa odottava koira.

 

Harvoin superihana, vahvasti elämää elävä ja tasapainoinen mies sopivat samaan pakettiin. Kaikkea ei voi saada. Tyydy tylsyyteen niin saat vastuullisen ja tasapainoisen miehen.

Pistää silmään, että harrastat kirjallisuutta. Kokemukseni mukaan juuri tällaisten ihmisten on vaikea tyytyä perusmiehiin, koska he eivät anna henkisesti eläville tyydytystä.

 

Et vältttämättä koskaan saa vastausta siihen, miksi toimit, niin kuin toimit. Tai sitten saat. Mutta ehkä sitäkin oleellisempaa on tehdä asiaan muutos. Sinä et ole onnellinen nykyisessä suhteessasi, muuten et kirjoittelisi tänne. Älä tyydy onnen rippeisiin mieheltä, joka aina uudestaan kohtelee sinua huonosti. Voiko mies hetkittäisellä hyvällä käytöksellään "ostaa" itselleen oikeuden myöhemmin kohdella sinua huonosti? Mielestäni toisen ihmisen hyvin kohtelu on parisuhteessa oletusarvo, eikä mikään bonus, jonka ansaitsee silloin, kun on ensin kestänyt vähän paskaa.

Olet tyytymätön tilanteeseen ja ihmettelet itsekin, miksi päädyt uudestaan ja uudestaan tähän tilanteeseen. TEE SIITÄ LOPPU. Jätä mies. Jos hän rakastaa sinua aidosti, hän tulee perääsi ja tekee kaikkensa suhteenne eteen. Jos ei tule, silloin tiedät tehneesi oikean ratkaisun. Kun löydät uuden miehen ja jos uusissa suhteissa alkaa ilmetä näitä huonon kohtelun merkkejä, tee siitä loppu heti alkuunsa. Älä lähde tuohon kierteeseen enää, jos et siinä halua elää.

 

Mutta, lopetetaan neuvomasta tuollaisia naisia , kun ei ne tee asialle kuitenkaan yhtään mitään, jatkavat vain elää huonossa suhteessa, tulevat vain toisten luokse valittamaan kuinka kusipää miehen kanssa elää ja kuinka vaikea on elää tuollaisen kusimutterin kanssa, sitten seuraava päivä tai, ei jopa sama ilta istuu nainen tuollaisen tyypin kanssa saunassa!

Niinpä. Joillekin ihmisille tuntuu se valittaminen olevan elämän suola. Valitetaan asiasta X, ja sitten kun joku esittää asiaan X ratkaisun, niin löydetään heti jokin syy olla noudattamatta neuvoa. Jos sulla on paska mies, niin jätä se! Mutta ei, "ei voi kun [tähän liuta täysin toisarvoisia tekosyitä olla lähtemättä]". Ja sitten taas seuraavassa lauseessa valitetaan hieman lisää miehestä, ja oikein rakastetaan sitä itsesäälissä kierimistä. On helppoa, kun elämän paskuudesta voi syyttää puolisoa - jos lähtisi lätkimään, olisikin elämä omissa käsissä ja vastuulla.

Eli hyvä ihminen, joko TEE asialle jotain, tai pidä suusi kiinni ja kärsi ihan hiljaa!

 

Oli virhe sanoa että olet johtoryhmässä. Heti sen jälkeen lähtivät kateelliset panettelemaan kirjoituksillaan.

Minä olen sitä mieltä, että olet liian fiksu. Sinun vain pitää löytää tasoistasi seuraa. Kun siihen vielä yhdistetään se, että sinusta paistaa läpi, että haluat suhteen onnistuvan ja teet kaikkesi sen eteen, niin miehen reaktio on se, että hän ottaa omia vapauksia ja suorastaan v...uilee tekemisillään. Ja sinä annat kaiken tapahtua. Seuraavaksi teet, niin että vastaat miehen pässimäisyyteen pakkaamalla laukkusi ja palaat, jos muutos tapahtuu , jos taas kaikki palaa entiselleen, niin lopetat suhteen.

 

Olen ap:n kanssa samanlainen, aika monessa mielessä alkaen muusta elämästä sekä miessuhteista. Minä vaan olen muuttanut tyyliäni niin, etten anna yhdenkään miehen enää vittuilla, vedättää, käyttäytyä huonosti tai valehdella. Lopputulos: olen miehen kanssa, jonka kanssa ei muuta tehdä kuin riidellään. En jaksa erota, koska syytä'n vieläkin kaikesta itseäni; onhan tälläkin miehellåä ollut todella pitkäaikaisia suhteita, eli ilmeisesti joku toinen aina sietää sitä kusipäisyyttä ja pelleilyä kuitenkin. Mietin olenko liian tiukka ja vaativa --> mies treffailee muita naisia ("kavereita"), pettää lupauksiaan, unohtaa ottaa yhteyttä ja käyttäytyy täysin itsekkäästi. Mutta ah, niin vaan 9 vuotta joku nainen sitäkin katseli ja ovat edelleen todella hyviä ystäviä. Eli suo siellä, vetelä täällä. Jos et halua olla ovimatto, joudut joko olemaan yksin tai sitten riitelemään ja saat itse siitä inhottavan ihmisen leiman. Aina näillekin miehille ymmrätäjiä löytyy. Olihan se aluksi helppoa kun ei uskaltanut puuttua miehen käytökseen eikä tiennytkään mitä hän tekee selkäni takana.

 

Joo, kaikki miehet ei muutes ole tuollaisia. Toki jos niitä kusipäitä haluaa, niin sitten vaihtoehtoina on alistuminen tai tappelu...

Ja hei, koko ajanhan sinä annat miehen vittuilla ja vedättää, jos hän kerran tapailee muita naisia ja pettää lupauksiaan!! Jos pitäisit puolesi, olisit lähtenyt kävelemään jo ajat sitten.

 

No kun mies sanoo, että olen outo kun en hyväksy hänen naisystäviään ja että muutenkin olen todella tiukka, ja omituinen kun en luota häneen. Lupausten pettämisestä seurasi kamala draama, annoin miehen kyllä tuta että sellainen ei vetele. Ja riitoja sitten riidan jälkeen. Ehkä siksi yritän, koska muutkin hänen kanssaan ovat pärjänneet. Mietin vaan, millainen nainen hänen exänsä oli kun miehen käytös on välillä suorastaan aivotonta. Luulisi 9 vuotta suhteessa opettavan miten naisia kohdellaan. Ja nyt saan kärvistellä sen asian kanssa, että olen rajoittava ja mustasukkainen kun hän ei saa tapailla exiään tai viestailla selkäni takana kaikille haareminsa naisille.

 

Sitä vain, että eikö miehellä voi olla naispuolisia ystäviä? Ainakin minulla on naispuolisia kavereita, jotka todella ovat kavereita. En ikinä edes voisi kuvitella heistä mitään muuta. Onko miehesi tehnyt jotakin epäilyttävää "haareminsa" kanssa?

 

No mitä nyt pitää puhelinta äänettömällä ja nurinpäin pöydällä kun olen maisemissa
Eikä kerro näistä naisista ennenkuin satun kysymään. Eikä kerro kaikkea, faktoja tipahtelee ns. pakon edessä kun otan asiat puheeksi. En ole ikinä hänen luuriaan kytännyt enkä puheluita kuunnellut, mutta kun ex soittaa niin puhelimeen ei yllättäen ehdikään vastaamaan vaikka kaikki on niin reilua ja rehtiä.

 

www.healingeagle.net

Kirjoituksia läheisriippuville.

 

Mitä he**etin väliä sillä on, kuinka kauan mies on exänsä/exiensä kanssa seurustellut?!? Pitääkö sinun lyödä heidän ennätyksensä sarjassa "kuinka kauan kestän idioottia miestä"? Jos sinulla on suhteessa paha olla niin sinulla on suhteessa paha olla, vaikka mies olisi norjan kuningas, nobelin palkinnon voittaja, gandhi ja 80 vuotta aiemmin naimisissa ollut.

Kuten jo aiemmin sanoin - täysin merkityksettömiä tekosyitä paskan suhteen jatkamiselle kyllä löytyy, kunhan ei tarvitse ottaa omasta elämästään vastuuta.

 

..."Mietin olenko liian tiukka ja vaativa --> mies treffailee muita naisia ("kavereita"), pettää lupauksiaan, unohtaa ottaa yhteyttä ja käyttäytyy täysin itsekkäästi."

On tullut myös mietittyä, että onko sitä tosiaan liian tiukka ja vaativa . Jos nimittäin asettaan jotain vaatimuksia toisen käyttäytymiselle ja menemiselle (ironiaa). Joo, aiemmin aina tulin siihen tulokseen, että ehkä sitä on tiukkis, kun muka kaikki muut antavat luvan eivätkä rajoita ja vaadi mitään. Tähän puoleen on lepsu, valehteleva osapuoli sitten osannutkin vedota .

Tiukkuus ja vaatimustasostaan kiinni pitäminen on ollut siten jotenkin negatiivinen piirre, josta on ruvennut piilottelemaan, väheksymään ja antamaan periksi. Ei ole mukamas mukava, empaattinen, sympaattinen, ymmärtävä. Miksi tuollainen virhearviointi itseltänikin? Olen kysynyt sitä monet kerrat ja lopputulos on aina ollut se, että noilla ominaisuuksilla ei ole mitään kytkyä. Miksi siis luopua hyvästä ominaisuudestaan. Ei lepsuilu, valehtelu ja törkeily kuitenkaan loppupeleissä kannata eikä selliasen sietäminenkään. Kärsisin vain antaessani periksi kaikelle typeryydelle, itseni aliarvostamiselle ja yli kävelylle.

Se, että aina on joku, joka sietää moista on tuttua. Sietää ja sietää, mutta ei kuitenkaan nauti! Ei sellaisen halpaan tarvitse mennä kerrasta toiseen, kun palkkana voi olla satunnainen kiireinen pusu poskelle tai luulottelu, että mies olisi ehkä pahemmassa liemessä, ellei häntä sietäisi ja jeesaisi omalla elämällään. Näitä jeesattavia maailmanvalloittajia näyttää muuten olevan aika paljon.

Se, että ap on jossain johtoryhmässä ei kerro muusta kuin halusta järjestellä, puuttua ja vaikuttaa, mikä taitaa olla persoonallinen ominaisuus, joka ei ole yhtä kuin fiksuus tai älykkyys. Johtoryhmiä ja johtoryhmän poikasia on maailma täynnä. Ei niissä suinkaan ole aina pätevimmät ja osaavimmatkaan, vaan ne jotka haluavat, ovat sopivia vaikkapa antamaan periksi pomolle ja tekemään pieniä palveluksia systeemin hyväksi. Kaikenlaista oheis- ja näennäistoimintaa voi olla joryn tuotoksena, kun ollaan sitoutuneita ja ryhmän jäseniä. Kertoisiko tuokin jotain ap:sta?

 

no tuotas noin, alkuperäisestä ei kuulu mitään, mies on ollut kiltisti ,mies paijaa päätä ja naiset unohtaa sikamaiset kohtelut? tulevat sitten parin päivän päästä taas valitttaa että mies on taas sika ja kohtelee enemmän huonosti kuin hyvin uaghhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh!! ;D


voi teitä pahveja...

 

Mitä se yhteinen aika sitten on? Älä tee sitä virhettä, että miehen pitäisi sukupuolensa vuoksi olla automaattisesti se organisoija ja kaiken ihanan romanttisen jutun keksijä vain siksi, että naisten mielestä miesten kuuluu tehdä niin.

Jos olisit halunnut miehen kanssa mennä ystävien kanssa mökille, vuokrata itse joku mökki, järjestää kivaa juhannustekemistä jne, niin niitä voi ihan itsekin järjestää tai yhdessä sen kaveripariskunnan kanssa siihen tyyliin, että me tehdään ruoat perjantaiksi, tehkää se lauantaiksi jne. Itse muuten perjantaina vain löhöilin ja katselin telkkaria, jonka jälkeen lauantaina tein vähän aikaa puutöitä ja kävin saunassa ja sunnuntaina tein kotihommia sekä keräsin voimia maanantain työpäivää varten. Juhannuksenakaan ei ole mikään pakko tehdä mitään, jos ei ole sellaista fiilistä. Jos työ väsyttää, kannattaa muistaa ottaa aikaa myös sellaiseen tekemiseen, jossa akkuja saa ladattua. Jos joku saa energiaa tv:n katselusta, urheilusta, kasvimaan kitkemisestä, postimerkkeilystä tai mistä tahansa, niin se toinen osapuoli ei saisi pakottaa luopumaan niistä vain siksi, että se ei ole juuri se "oikea" tapa viettää aikaa. Minusta tämä ei välttämättä ole mitään kusipäistä käytöstä puolisolta, jos ei halua tehdä mitään erityistä. Ihan toinen juttu on sitten se, että pitääkö sen tyytymättömän puolison alistua tällaiseen ajanviettotapaan (pitäisikö erota vai pitäisikö juhannus viettää omien kavereiden seurassa vai voisiko niitä juhannuksia viettää vuorotellen toisen haluamalla tavalla).

 

no tuotas noin, alkuperäisestä ei kuulu mitään, mies on ollut kiltisti ,mies paijaa päätä ja naiset unohtaa sikamaiset kohtelut? tulevat sitten parin päivän päästä taas valitttaa että mies on taas sika ja kohtelee enemmän huonosti kuin hyvin uaghhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh!! ;D


voi teitä pahveja...

Niin, miksei ap lähtenyt, kun mies oli pois ja pettänyt lupauksensa yhdessäolosta - varsinkaan jos kerta ei ollut ensimmäinen. Vastaavassa tilanteessa mikään ei sitonut jäämään miehen luo edes sitä tovia, minkä siellä yksin katselin ja odottelin. Jälkeenpäin sitten tuli mieleen ajatus, miksei poistunut vähin äänin, kun mikään ei velvoittanut tuskaisena odottelemaan.

Niin, paijausta ja pieni hyväksyvä ele . Mies on varmaan ilahtunut letuista, kehunut ja saanut apn tunteman itsensä hyväksi ja naisellisen äidilliseksi. Kun mies on hieman saanut levätä ja koota voimiaan harhapoluilta, lienee taas ollut valmiutta seksiin. Maistuuhan sekin useimmille lohdutuksena. Sellaista lohtuseksiä .

Kun vastaavassa tilanteessa tajusi, miten ala-arvoisesti tuli kohdelluksi, alkoi läheisyyskin tuottaa pahoinvointia. Elleissäkin on aika ajoin kirjoiteltu, miten seksissä alkoi inhottaa ajatus, että mies on vasta vähän aiemmin uittanut kaluaan toisessa ja itse ottaa sen kaiken suopeana vastaan .

 

Kävimme aamulla pienen keskustelun aiheesta. Mies sanoi kokevansa lannistavana, että minun lähtökohtainen asenteeni on niin negatiivinen ja epäluuloinen. Kaikesta kuulemma huokuu, että mitä tahansa on sovittu tai suunniteltu, menee se kuitenkin pilalle koska mies on paska. Hänelle tulee kuulemma siitä tunne, ettei huvita edes yrittää olla kiva tai tehdä mitään mukavaa.

Pitänee paikkansa. Kerroin ettei meillä vaikuta tällä hetkellä olevan juurikaan luottamusta toisiimme (en tarkoita mitään ulkopuolisia suhteita). Oma nykyinen asenteeni on lopputulosta monista pettymyksistä, joiden takia olen oppinut suhtautumaan häneen ja sopimisiimme asenteella "pessimisti ei pety". Ei varmaan kovinkaan rakentavaa, mutta näinhän siinä käy. Tuntui kyllä ymmärtävän miksi näin on käynyt.

Kerroin aika paljonkin ajatuksiani ja tunteitani ja hän kerrankin kuunteli. Monesti nämä keskustelut ovat päättyneet siihen, että hän tuskastuu eikä halua enää puhua. Ottaa negatiiviset tunteeni herkästi kritiikkinä. Kerroin mm. havainneeni olevani liian kiltti ja joustava ja etten osaa pitää jämäkästi rajoistani kiinni. Kerroin jo muokanneeni käytöstäni ja jatkossa panostavani näiden ongelmien selättämiseen. Jatkossa sanon ei.

Mies sanoi tunnistavansa havaintoni. Sanoi pyrkivänsä kohtelemaan minua paremmin ja huomioimaan paremmin. Sanahelinää ehdottomasti, mutta itselleni tuli kuitenkin parempi mieli siitä, että olen saanut havaittua tällaisia asioita itsestäni ja tuotua asioita esille. Jo pelkästään sen sanominen, että jatkossa sanon ei, sai aikaan vahvemman olon siitä, että minun todella täytyy tehdä niin.