Ä
Äiti itsekin
Vieras
Minulla on ystävä, joka sai lapsen neljä vuotta sitten. Minulla ei vielä silloin ollut lapsia. Muilla ystävillämme kyllä on lapsia aika monillakin, ja olen seurannut lapsiperheiden arkea läheltä vuosikaudet.
Kun ystäväni sai lapsen, alkoi jatkuvasti tulla näitä kommentteja: "Ei sitäjasitä oikeesti voi ymmärtää, kun ei oo lapsia" "Ei niillä Mikalla ja Eevalla (lapsettomat ystävät) oo mitään käsitystä miten erilaista tää nyt on" ja ihanimpana tämä klassikko että "Kyllä säkin sit ymmärrät, kun sulla on lapsia". En siis ystäväni mielestä voinut ymmärtää esim. kesälomasuunnitelmista mitään, koska olin lapseton.
Ajattelin tälläisen menevän ajan kanssa ohi. Nyt olen itse äiti ja ystäväni on saanut toisenkin lapsen. Kuvittelin meidän nyt olevan samalla viivalla ja minun olevan jotenkin käsittämättömästi valaistunut ymmärtämään kaiken universumista, mutta ei. Nyt kommentit ovat "Kyllä se on yhden lapsen kanssa vielä niin helppoa, että..." "Kyllä sä sitte huomaat kun tulee toinen lapsi..." "Olis meilläkin vaan yksi lapsi niin tekisin sitäjasitä" jne. En siis koskaan voi ymmärtää lapsiperheen elämästä mitään, koska hänellä on kaikki jotenkin eritavalla paremmin/huonommin asiasta riippuen.
Tämä tuntuu jotenkin kummalliselta. Miksi äitiydestä ja vanhemmuudesta on tullut kilpailua ihan ystävienkin kesken? Emme me muuten ole mitenkään eriarvoisia ystäväni puheissa, mutta tämä perheasia on hänestä edelleen kuilu välillämme. Tuntuu inhottavalta, kun ystäväni sanoo yhteiselle lapsettomalle ystävällemme, miten hän ei VOI ymmärtää jotakin ihan tavallistakin asiaa, koska hänellä ei ole lapsia. Se tuntui typerältä silloin lapsettomana ja se tuntuu typerältä nyt.
Olen miettinyt, johtuuko tämä osaksi siitä, että ystäväni esikoinen on aina ollut todella vaativa lapsi, syöminen ja nukkuminen on aina ollut vaikeaa ja lapsi on kovin temperamenttinen ja huomionkipeä. Oma lapseni taas on todella rauhallinen ja helppo, syö ja nukkuu hyvin jne. Siinä mielessä ymmärrän kyllä, että en varmasti tiedä, millaista heidän perheessään arki on kun näen siitä vain pieniä välähdyksiä tavatessamme.
Mutta onko muiden ystäväpiirissä tälläistä tyyppiä? Alamme olla sen ikäisiä, että melkein kaikilla lapsia jo on, eikä kukaan muu käyttäydy näin.
Kun ystäväni sai lapsen, alkoi jatkuvasti tulla näitä kommentteja: "Ei sitäjasitä oikeesti voi ymmärtää, kun ei oo lapsia" "Ei niillä Mikalla ja Eevalla (lapsettomat ystävät) oo mitään käsitystä miten erilaista tää nyt on" ja ihanimpana tämä klassikko että "Kyllä säkin sit ymmärrät, kun sulla on lapsia". En siis ystäväni mielestä voinut ymmärtää esim. kesälomasuunnitelmista mitään, koska olin lapseton.
Ajattelin tälläisen menevän ajan kanssa ohi. Nyt olen itse äiti ja ystäväni on saanut toisenkin lapsen. Kuvittelin meidän nyt olevan samalla viivalla ja minun olevan jotenkin käsittämättömästi valaistunut ymmärtämään kaiken universumista, mutta ei. Nyt kommentit ovat "Kyllä se on yhden lapsen kanssa vielä niin helppoa, että..." "Kyllä sä sitte huomaat kun tulee toinen lapsi..." "Olis meilläkin vaan yksi lapsi niin tekisin sitäjasitä" jne. En siis koskaan voi ymmärtää lapsiperheen elämästä mitään, koska hänellä on kaikki jotenkin eritavalla paremmin/huonommin asiasta riippuen.
Tämä tuntuu jotenkin kummalliselta. Miksi äitiydestä ja vanhemmuudesta on tullut kilpailua ihan ystävienkin kesken? Emme me muuten ole mitenkään eriarvoisia ystäväni puheissa, mutta tämä perheasia on hänestä edelleen kuilu välillämme. Tuntuu inhottavalta, kun ystäväni sanoo yhteiselle lapsettomalle ystävällemme, miten hän ei VOI ymmärtää jotakin ihan tavallistakin asiaa, koska hänellä ei ole lapsia. Se tuntui typerältä silloin lapsettomana ja se tuntuu typerältä nyt.
Olen miettinyt, johtuuko tämä osaksi siitä, että ystäväni esikoinen on aina ollut todella vaativa lapsi, syöminen ja nukkuminen on aina ollut vaikeaa ja lapsi on kovin temperamenttinen ja huomionkipeä. Oma lapseni taas on todella rauhallinen ja helppo, syö ja nukkuu hyvin jne. Siinä mielessä ymmärrän kyllä, että en varmasti tiedä, millaista heidän perheessään arki on kun näen siitä vain pieniä välähdyksiä tavatessamme.
Mutta onko muiden ystäväpiirissä tälläistä tyyppiä? Alamme olla sen ikäisiä, että melkein kaikilla lapsia jo on, eikä kukaan muu käyttäydy näin.