Ilahduin ihan suunnattomasti, kun sain positiivista palautetta yläasteikäisestä lapsestani, on koulussa erityisen lahjakas yhdessä ns. taitoaineessa. Koulu menee muutenkin kohtalaisesti ja nuori on murkkukiukutteluistaan huolimatta aika järjissään. Juttelin asiasta erään ystäväni kanssa ja hän teilasi iloni täysindotas vaan, niin kyllä se into siitä lopahtaa, kyllä ne tuossa vaiheessa pärjäävät, mutta odotas vaan...
Elämä kaiken kaikkiaan on yhtä ylösalasmenoa, mutta halusin jakaa iloni lapsen menestyksestä, ekoja kertoja, kun hänestä tuli positiivista palautetta. Tähän asti on ollut hiljainen, lapsellinen, liian vetäytyvä, osallistumaton, mitä milloinkin. Miksi olemme toisillemme niin ilkeitä, miksi pitää mitätöidä toisen hetkellinenkin ilo. Samanlaista nälvimistähän se on näillä palstoillakin monesti. Kun yrittää jakaa jotain ongelmaa tai muuta juttua muiden kanssa saadakseen neuvoja tai muuta kannustusta tai ylipäätään palautetta, niin jotkut ovat heti syyttelemässä ja ivailemassa.
Tämä 40+ palsta olisi niin hyvä foorumi meille kypsemmille vanhemmille, joilla elämä saattaa olla jo seesteisempää kuin parikymppisellä! Jätetäänkö iva, kauna, katkeruus pois täältä ja ollaan toistemme ystäviä!
Elämä kaiken kaikkiaan on yhtä ylösalasmenoa, mutta halusin jakaa iloni lapsen menestyksestä, ekoja kertoja, kun hänestä tuli positiivista palautetta. Tähän asti on ollut hiljainen, lapsellinen, liian vetäytyvä, osallistumaton, mitä milloinkin. Miksi olemme toisillemme niin ilkeitä, miksi pitää mitätöidä toisen hetkellinenkin ilo. Samanlaista nälvimistähän se on näillä palstoillakin monesti. Kun yrittää jakaa jotain ongelmaa tai muuta juttua muiden kanssa saadakseen neuvoja tai muuta kannustusta tai ylipäätään palautetta, niin jotkut ovat heti syyttelemässä ja ivailemassa.
Tämä 40+ palsta olisi niin hyvä foorumi meille kypsemmille vanhemmille, joilla elämä saattaa olla jo seesteisempää kuin parikymppisellä! Jätetäänkö iva, kauna, katkeruus pois täältä ja ollaan toistemme ystäviä!