Miksi aina ehdotetaan parisuhdeterapiaa avuksi parisuhdeongelmiin? Eikö saa vaan luovuttaa?

["vieras"]

En ymmärrä, miksi aina tuputetaan parisuhdeterapiaa. Ei se aina ole mikään ratkaisu. Entäs jos on jo luovuttanut? Entäs jos ei halua enää olla toisen kanssa?

Miksi ei saisi erota, ja esimerkiksi vaihtaa kumppania? Miksi pitäisi riutua suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei viihdy eikä ole hyvä olla? Joskus on hyvä myös pystyä päästämään irti.

 

["jojo"]

Kyllä erota saa, mutta liian moni eroaa vai siksi, että joku asia tökkii, eikä kummallakaan riitä kypsyys hoitaa asiaa aikuismaisesti. Itse olen ollut yli puolet elämästäni saman miehen kanssa ja meillä on kaksi lasta, joten varmana kävisin terapiassa kokeilemassa, eikö sittenkin tämä suhde voisi olla vielä korjattavissa, jos se alkaisi säröillä. Tähän asti ollaan tultu, niin jotain hyväähän tässä on siis oltava. Turhan moni eroaa itsekkäistä syistä, päästäkseen kokeilemaan muita ja pelätessään, että jää vaille jotakin vakisuhteessa ollessaan. Ainahan jää jotakin vaille, ei voi sekä syödä että säästää kakkua. Minulla esimerkiksi on valkoihoinen, pitkä duunarimies, joten on turha märehtiä, että haluaisin mustaihoisen, lyhyen toimitusjohtajan käyttöön noin niinkuin kokeeksi.

Mutta jos tilanne on se, että suhde on peruuttamattomasti hajalla, tai siihen liittyy isoja ongelmia, kutren väkivaltaa, kannatan ehdottomasti eroa. Satunnaiset ihastumiset ja arjen puuduttavuus ja seikkailunjano eivät mielestäni ole kelvollisia perusteita erolle, niiden mukaan huojuvan tyypin kannattaisi pysyä sinkkuna.

 

[konservatiivitaavi]

Jos suhteessa on lapsia, sen on perheelle velkaa että edes käy sen terapiavaiheen läpi ammattilaisen avustuksella. Sitten jos homma ei toimi, ei toimi. Mutta karilleajoa ei hetkessä selvitetä, vaan kriisistä toipuminen voi viedä vuoden, pari. Se on pitkä aika jos ei ole "kivaa". Elämässä ja parisuhteessa vaan ei ole aina kivaa. Mutta jos on vaan sä ja mä, ja hauskuus loppuu, niin mitä tuota löysässä hirressä roikkumaan.

 

["vieras"]

Se parisuhdeterapia auttaa myös eroamaan jos se todella on paras ratkaisu. Näin meillä kävi.

Uskon että niiden käyntien vuoksi eromme sujui kohtuullisen rauhallisesti, siellä avattiin solmuja ja keskusteltiin kirpaisevan rehellisesti. Lopulta oli vain todettava että tunteet ovat kuolleet, pelastettavaa ei ole.
Koska käsiteltiin ennen eroa kipeitä asioita on nyt helpompi olla tekemisissä, lasten vuoksi se kun on pakollista.

 

["vieras"]

Jos ei ole lapsia, niin silloin on tilivelvollinen ainoastaan itselle. Mutta jos on lapsia, niin silloin pitää ajatella myös heitä eikä suoraan luovuttaa.

 

["vieras"]

Jos suhteessa on lapsia, sen on perheelle velkaa että edes käy sen terapiavaiheen läpi ammattilaisen avustuksella. Sitten jos homma ei toimi, ei toimi. Mutta karilleajoa ei hetkessä selvitetä, vaan kriisistä toipuminen voi viedä vuoden, pari. Se on pitkä aika jos ei ole "kivaa". Elämässä ja parisuhteessa vaan ei ole aina kivaa. Mutta jos on vaan sä ja mä, ja hauskuus loppuu, niin mitä tuota löysässä hirressä roikkumaan.

Me eletään miehen kanssa kämppiksinä. Ei seksiä, ei läheisyyttä, ei keskusteluja, ei yhteistä tekemistä... Nukutaan sentään samassa sängyssä, mutta selät vastakkain ja mahdollisimman kaukana toisistamme. Ei hyvänyöntoivotuksia tai -suukkoja. Aamulla lähdetään eri aikoihin töihin, nähdään illalla, syödään ruoka eri aikaan, aletaan molemmat tehdä omia juttujamme, ei välttämättä vaihdeta illan aikana montakaan sanaa. Sitten molemmat vuorollamme suihkuun ja nukkumaan. Sama jatkuu päivästä ja viikosta toiseen. En kyllä edes mieti ketään muita miehiä, elän vain kuin sumussa. Välillä havahdun miettimään, että hukkaan elämäni parhaita vuosia, mutta meneehän se näinkin. Viisainta meille molemmille olisi silti erota. Parisuhde toistemme kanssa ei tuo meille mitään iloa tai "potkua elämään".

 

["vieras"]

Niin ja meillä ei lapsia. Yritettiin aikamme, mutta tajusimme molemmat, että tähän ei kannata edes ajatella sotkevansa perheenlisäystä.

 

[Criminal Mind]

Kuten aiemmin sanottu niin auttaa se myös eroamaan Minullekin kävi niin, tosin pariterapia oli yksilöterapiaa kun ei ukko sinne tullu.