ymmärrät mua ainakin väärin. mä kävin vuos sitten mummoni hautajaisissa. mummo kaatui kotonaan, löi päänsä lavuaariin ja sai aivoverenvuodon. lääkärit leikkasi mutta mummo ei enää herännyt. 3vkoa myöhemmin mummo kuoli. mummo oli ostanu hautaansa jo monta vuotta sitten mutta se paikka kuului siihen osaan minkä Helsinki vei. eli hautajaiset ei saatu hoidettua heti. ennen toimituksen alkua äitini halusin mennä hyvästelemään mummoa ja menin mukaan tueksi. se näky oli aika kauhee. keltainen, jäykkä, naama "valunut", se iso arpi korvasta korvaan...jne. ei ollu enää ihminen siinä arkussa. ja joo..tiesin että se oli kuollut, enkä pelkää kuolemaa tai kuolleita mutta ei se mitään sellaista ollut mitä olisin halunnut katella koko hautajaiset läpi. näin painajaisiakin pitkään se jälkeen. kävin mummon luona vajaa vuorokaus ennen kuin mummo kuoli joten tiesin mitä oottaa mutta silti näky ja oma reagoiminen yllätti muakin.
älä tuu sanoo mulle mitä saan tuntea ja mitä en..mummo oli rakkaampi kuin ykskään aikuinen tähän mennessä ollut mun elämässä. ikinä et voi tietää mihin reagoisit. mitä jos arkussa makais oma lapsi??