Paperittomien välttämätön toimeentulo ja henkilön tunnistamisen ongelmat - Tuet monella nimellä
Kiireellisissä tapauksissa paperittomalla on oikeus saada sosiaalipalveluita, kuten välttämätön toimeentulo ja huolenpito, sisältäen ruuan ja lääkkeet ja hänelle on järjestettävä tilapäistä asumista. Kiireellisissä tilanteissa paperittoman on hyvä olla yhteydessä sosiaalipäivystykseen, jonka on ympärivuorokautisesti järjestettävä välttämätön ja kiireellinen apu kaikille. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 12§, 21§, 29§.) Jokaisella tuen tarpeessa olevalla ihmisellä, joka ei työnteolla, yrittämisellä tai muilla keinoin saa toimeentuloa, on oikeus saada toimeentulotukea (Laki toimeentulotuesta 1412/1997).
Paperittomuus Suomessa vuoden 2018 alussa arvioitiin Turun yliopiston teettämän Urmi Kaupunkianalyysin mukaan, että Suomessa on 2000-4000 paperitonta 42 kunnan alueella. Suurin osa heistä oli sijoittunut Helsingin, Turun ja Tampereen alueelle. Analyysin mukaan tulee paperittomien määrä tulevaisuudessa kasvamaan, kun tuhannet vuonna 2015 Suomeen tulleet turvapaikanhakijat saavat kielteisen päätöksen eivätkä poistu maasta. Kaupunkianalyysin mukaan nähdään paperittomuus Suomessa pysyvänä ilmiönä. (Jauhiainen & Gadd 2018.)
Suomessa perustuslaki takaa paperittomalle välttämättömän toimeentulon ja kuntien tulee järjestää paperittomille kiireelliset sosiaali- ja terveyspalvelut sekä auttaa toimeentulossa ja asunnon hankkimisessa. Valtio ei ole kuitenkaan antanut selkeää ohjeistusta kunnille siitä, miten paperittomien kanssa tulisi toimia ja kuka hoitaa kustannukset. Muutamat isommat kunnat, kuten Helsinki, Turku ja Tampere tarjoavat peruspalveluiden lisäksi myös muita palveluita paperittomille. Kaupunkianalyysin mukaan minimoi malla elinolosuhteita ei ratkaista paperittomuuden ongelmaa, vaan yhteiskunnan toimijoiden ja paperittomien tulisi toimia yhteistyössä. (Jauhiainen & Gadd 2018.)
.
Ongelma on se että poliisi kertoo heidän ja sosiaalitoimen yhteistyön olevan puutteellista. Sosiaalitoimi tekee siis päätöksiä paperittomien kanssa heidän itse ilmoittamiensa henkilötietojen mukaan. Esim. sormenjälkirekisteri puuttuu, jonka kautta paperittomat asioisivat sosiaalitoimessa ja muissa viranomaispalveluissa. Kun koko Suomi jakaisi nämä sormenjälki- ja myös passikuvatiedot (paperittoman asiointikortti) yhteisen rekisterin kautta, ei tapahtuisi sitä että paperiton esiintyy eri henkilöllisyydellä eri paikkakuntien sosiaalipalveluissa ja saa näin välttämämättömän toimeentulon eli sossutuet useilla tiedoilla eri paikkakunnilta.
Jokaisessa sosiaalitoimistossa, kelassa jne. pitäisi olla sähköiset sormenjälkilukijat, jolla henkilön identiteetti sormenjälkitunnisteilla ja sinne syötetyllä passikuvalla varmistetaan. Ilman näitä tietoja ei rahaa ym. tukia voi jakaa, koska henkilöllä voi olla kaksoishenkilöllisyyksiä Suomessa.
Tämä paperittomien rekisteri pitäisi laajentaa koskemaan kaikkka Pohjoismaita ja koko EU:ta, jotta paperitta eri henkilöllisyyksiä eri maista tukia hakevat henkilöt tunnistettaisiin ja tällainen sosiaalitukien kuppaus estettäisiin. Kaikkialla tukien ehtona pitäisi olla paperittoman asiointikortti sekä sähköiset sormenjäljet ja passikuva järjestelmässä, joka tarkastettaisiin aina tukia myönnettäessä.
On käsittämätöntä ettei tällaista Suomen tasolla tai EU-tasolla toteutettua tunnistusjärjestelmää ole, vaan rahaa ym. tukia jaetaan henkilön oman kertoman henkilöllisyyden mukaan. Vaikka joka paikkakunnalla eri henkilöllisyyden, koska paperittomathan ovat saapuneet yleensä Suomeen ilman passia, henkilötodistusta tai muuta matkustusasiakirjaa, josta heidän identiteettinsä voidaan tarkistaa.
Henkilö voi satuilla eri paikkakunnilla eri henkilötiedot ja saada niiden perusteella niissä jokaisessa oman tunnistautumisasiakirjan palveluihin, joissa ei tarkisteta keskitetysti sormenjälkiä ja passikuvaa. Tämä mahdollistaa petostehtailun sosiaalituilla ja palveluilla.
Suomalaisen henkilöllisyys tarkistetaan erittäin tarkkaan poliisilaitoksella ennen kuin hän saa henkilötodistuksen, passin ym. jolla voi todistaa henkilöllisyyden Suomen sosiaalipalveluissa, kelassa ym. viranomaispalveluissa. Henkilötodistuksen saamiseen kuuluu myös sähköisten sormenjälkien ottaminen sekä viralliset hyväksytyt passikuvat. Jopa henkilökortin hakeminen vaatii jonkin muun virallisen henkilötunnuksen esittämisen. Jos sitä ei ole tai on vanhentunut henkilöasiakirja, joutuu kolmannen asteen kuulusteluun, jossa kysytään sukulaistiedot, entiset asumistiedot ym. ennen kuin henkilötodistuksen, passin tai ajokortin saa.
On uskomatonta että paperittomat ei Suomen kansalaiset voivat itse satuilla henkilöllisyytensä, eikä vaadita edes sähköisiä sormenjälkiä ja virallista passikuvaa, jotka laitettaisiin maanlaajuiseen järjestelmään, josta voisi tarkistaa etteivät samat sormenjäljet ja naaman omaavat hae sosiaalitukia ym. monella henkilöllisyydellä eri paikkakunnilta.
Vaikuttaa että tämä leväperäisyys on jopa tahallista.