Naama on ruma ja keho tikku pituuden takia (176cm...). Tai ei oikeastaan naama vaan PÄÄ; hiukset , iso pää ja naama Tuntemattomat teinit haukkuu rumaksi ja nauraa mulle joten enköhän ole ihan oikeutettu sanomaan että olen oikeasti ruma. Eikä tämä ole siis mitään kateellisuutta (ei ole muut kun sukulaiset jonkun kerran kutsuneet kauniiksi). Kyllä niitä rumia ihmisiä on olemassa. En oikeen tiedä mitä tehdä kun on köyhäkin niin ei ole varaa vaatteilla koreilla ynm. Rumuus pilaa elämäni kun se tekee niin epävarmaksi ja ujoksi Kuolen yksin.Tää on aina niin ihanaa lässynläätä, ihmisten ilmoilla liikkuessa se karu totuus tulee kuitenkin julki. Nuorena tuli käytyä paljon kaikkialla tapahtumissa ja muualla ja sain useammankin kerran kehotuksia tappaa itseni kun olen niin hirveän ruma ja vastenmielinen hirvitys. Kerran jopa jouduin tämän takia pahoinpidellyksi. Ja saman kuuli ihan aikuisiltakin ihmisiltä. Sitten vielä kun allergian ja silmäoireiden takia on vaikea ja kivulias meikata ja iho on huono huolimatta roaccutanista ja pillereistä ja kun hiuksetkin on tosi hauraita ja ohuita. Ei ollut helppoa aikaa.Alkuperäinen kirjoittaja slörde;19451147:
mollahan kaikki sisältä kaunihia tosi juttu
Niin, mutta jos ei karvat kasva ollenkaan ja pigmentoija on tehnyt ne päin peetä useat kerrat eikä väri enää tartu ja laserpoistolla koittanut saada niitä törkyjä pois, mutta.... MUTTA
. Just kävin kuvaamossa, ja voi kauheeta mikä otos.. Muut ei kuitenkaan näe minua samalla lailla kuin itse. Nimenomaan silloin on oikeesti ruma, jos pitää meikeillä ja hiustyylillä kikkailla että saa itsensä edes siedettävän näköiseksi!
