Mikähän mun 8vuotiaallani on?Opettaja soitti just koulusta.. =0

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Multakussuu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Multakussu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
On aika vakavia ongelmia. Nyt kyllä otatte asiaksenne selvittää nää asiat perinjuurin koulussa ja oisko joku koulupsykologi tms. tueksi.

Joo,käyty ollaan muttei poika kerro mitään.Sehän se paha onkin kun ei kerro mitään,saattaa vaan hymähdellä tai hymyillä kun kysytään tai sanoo ettei muista.

Siinä ainoat vastaukset mitä on kukaan saanut pojalta. :/

Tuo on normaalia asioiden välttelyä.
 
Onko lapsella kavereita koulussa?Entä koulun ulkopuolella?
Käykö he teillä?
Jos ei niin yrittäisin tukea tätä puolta mahollisimman paljon myös.

Voisko joku muu koulukaveri esim osata kertoa poikasi asioista?
Toiset lapset näkee niin paljon selvemmin kuin opettajat asiat.Esim ootteko läheisiä jonkun luokkatoverin perheen kanssa,voisitte pyytää kylään.

Jotain on pahasti vialla jos 8 vee ei mene kouluun.
Todella isosti.
:hug:
Tuon ikäiset ovat vielä kovin innokkaita koululaisia yleensä.

Mutta pikaista apua,erityisopettaja tms sekä vähintään koulukuraattori ja oma opettaja palaveri ja pian.
 
Puhuisiko poika paremmin, jos juttelisi kahden kesken koulukuraattorin tai koulupsykologin kanssa? Joskus äidin tai isän läsnäolo voi olla este rehellisille vastauksille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Multakussu:
Alkuperäinen kirjoittaja heps:
Ota ihmeessä yhteyttä uudelleen perheneuvolaan ja kerro tilanne, et sä siinä ainakaan mitään menetä. Pystyisitkö sä puhumaan pojan tilanteesta hänen isänsä kanssa? Jos poika pystyisi isälleen sitten avautumaan jne? Toivottavasti poikaa ei kiustata koulussa. Olen joskus kuullut lasten sanovan julmiakin juttuja toiselle lapselle, jonka vanhemmat eronneet.

Joo,meillä on tosi hyvät välit pojan isän kanssa.

Soitinkin tänään heti pojan isukille että pitäisköhän meidän istua saman pöydän ääreen joku ilta ja jutella pojan kanssa. (taas) :(

Tuo on hieno ja tärkeä asia.

Ja tuosta lasten julmuudesta. Kaverini erosi pari vuotta sitten miehestään ja heidän vanhin poikansa oli tuolloin 7-vuotias. Koulussa kun pojan vanhempien ero tuli pikku hiljaa muiden lasten tietoon, niin jotkut alkoivat aina ohi mennessään nimitellä poikaa luuseriksi ja sanoivat, että hänen isänsä lähti siksi, kun poika on niin surkea tapaus jne. Nuo tietyt koulukaverit pystyivät jatkamaan tuota kaiken kaikkiaan noin puoli vuotta aikuisilta salassa, eikä poika kertonut asiasta opettajalle tai vanhemmilleen mitään, oireili vain kaikin tavoin. Loppujen lopuksi se pojan hätä sitten kasvoi niin suureksi, että hän oli kummitädilleen sanonut, että toivoisi olevansa kuollut. Siitä se sitten pikku hiljaa lähti vyyhti purkautumaan ja kummitädin saadessa poikaan keskusteluyhteyden. Kukaan ei ollut huomannut yhtään mitään tuollaista koulussa.



 
Mun siskolla oli sama juttu. Se on lapsen psykologinen reaktio muutoksiin, joskus jopa masennukseksi laskettavissa. 8-vuotias kieltäytyi menemästä kouluun. Perheneuvolaan vaan ja perheterapiaan. Monen kuukauden terapia alkoi hiljalleen auttaa. Lapsi ripustautui aluksi täysin äitiinsä ja aluksi äiti (tai muu läheinen) oli myös lapsen kanssa myös koulussa. Hiljalleen tilanne parani ja vuodessa lapsi parani. Voimia!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Multakussu:
..Kai.On opettajan tarkan valvonnan alla ollut koko tämän lukuvuoden eikä kiusaamista ole kuulemma voinut päästä tapahtumaan etteikö sitä oltaisi huomattu.

Syytä kun on yritetty selvittää,tuloksetta.Poika itse ei vastaa mitään jos kyselee syytä käytökseen,on vain hiljaa eikä yksinkertaisesti päästä sanaakaan suustaan valottaakseen edes vähän syitä.

:(

Kiusaamistakin on monenlaista - kaikki ei tapahdu suinkaan open silmien alla - valitettavasti kiusaajatkin osaavat vähän harkita missä silloin ja miten kiusaavat!
 
Juttelisiko poika isälleen? Jos iskä kyselisi asioista? Onko pojalla kavereita? Tietäisikö kaverit mikä mättää? Käykö poika yksin kuraattorin tai terkan juttusilla? Onko poika välitunneillakin opettajan silmien alla?
 
Voin vaan kuvitella miten huolissasi olet.

mullekin tuli mieleen et oisko joku koulussa sanonut jotain ilkeetä siitä avioerosta, niin kun Heps tossa esimerkin kertoikin. kun ne lapset voi todellakin olla aika julmia ja ei tuollaista välttämätä opettajat huomaa, vaikka kuinka tarkkailisivat.
 
Miten poika pärjää koulussa. Onko erityisen helppoa tai vaikeaa? Vasta luin jostain lehdestä eroryhmistä, joissa lapset tapasivat toisia eroperheiden lapsia ja heille oli ohjattua toimintaa (terapiaa). Kehuttiin kovasti, että oli sulkeutunuttakin lasta auttanut kummasti. Onko teillä mahdollisuutta päästä semmoiseen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja piina:
Miten poika pärjää koulussa. Onko erityisen helppoa tai vaikeaa? Vasta luin jostain lehdestä eroryhmistä, joissa lapset tapasivat toisia eroperheiden lapsia ja heille oli ohjattua toimintaa (terapiaa). Kehuttiin kovasti, että oli sulkeutunuttakin lasta auttanut kummasti. Onko teillä mahdollisuutta päästä semmoiseen?

Suht hyvin.On erityisluokassa ja opetus on mukautettua pojan lukivaikeuden vuoksi.

Ei päästy,sinne otettiin tietty määrä ja kuulin siitä niin myöhään.Toki ens syksynä alkaa uus ryhmä jos siihen sitten mahtuis. :flower:
 
Kiusataanko matkalla sinne kouluun? Eihän kiusaajan tarvitse välttämättä olla samasta koulusta, tai edes toinen lapsi. Jos joku aikuinen on tehnyt/sanonut jotain, ja nyt poika pelkää sitä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
tuliko teidän ero lapselle jotenkin yllätyksenä? se voi masentaa ja pahasti.

Ei se yllätys ollut lapsille...kärsivät varmaan kun riideltiin paljon.Ainakin lapset sanoivat eron jälkeen,jonkin ajan kuluttua että on mukavaa kun isä ja äiti ei enää riitele.Nyt kun ollaan todella hyvissä väleissä. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja NannaIhana:
Juttelisiko poika isälleen? Jos iskä kyselisi asioista? Onko pojalla kavereita? Tietäisikö kaverit mikä mättää? Käykö poika yksin kuraattorin tai terkan juttusilla? Onko poika välitunneillakin opettajan silmien alla?

:attn:
 
Mä aloin käyttäytymään ala-asteella noin, kun mua kiusattiin koulussa. Sanoit kyllä, että opettaja oli sanonut, että lastasi ei kiusata, mutta entäpä jos se kiusaaja on juuri se opettaja. Ei minuakaan niin paljon toiset oppilaat kiusanneet vaan se opettaja, joka meille kotiin juuri soitteli näistä "ongelmista" ja väitti vielä vanhemmilleni, että meillä siis minulla ja opettajalla menee keskenään ihan hyvin vaikka itse sanoin toista. Opettaja laittoi kaikki sen piikkiin, että mä olen vähän vaikeassa iässä vaan. Opettaja siis teki muiden opettajien ja oppilaiden silmissä minusta jostain syystä silmätikun joka oli vaan tyhmä ja huono kaikessa. Levitteli perättömiä juttuja ja muuta sekä harrasti luokan nähden sellasta henkistä piilokiusaamista. Välttämättä teillä ei tarvitse olla näin, mutta tuli vaan mieleen, kun itse käyttäydyin just noin silloin. Toivottavasti asia selviää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Multakussu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
helpottaisiko sitä lasta jos se yksin kävisi jollekkin puhumassa,ettei se äiti olekkaan siinä kuulemassa?

Joo,poika on käynyt yksinkin kuraattorin,lääkärin sekä terveudenhoitajan sekä opettajan juttusilla,tuloksetta.

:|

itse koulukiusattuna (huom en toki väitä että poikasi kokee näin mutta tuli vaan mieleen) tuli eräs asia mieleen..
Jos on kovinkin kiusattu poikasi niin silloin enemmän nuo painostamiset koulukuraattorin,open ja terkan kanssa jutteluun vaan lisäsivät huonoa oloa.
En luottanut silloin oikein keneenkään aikuiseen enkä varsinkaan kuraattoriin kun se pakotti kasvokkain kiusaajien kanssa vaikka itkin hysteerisenä että ei.
Ja siihen tuotiin sitten opettajat ja muut ja tilanne käänty hutulleen ja kiusaus jatkui enemmän.
Pitäisi olla joku "ulkopuolinen" luottoaikuinen / ihminen jolle poika pystyisi kertomaan.
Niin rakas kuin isä ja äiti onkin niin pitääkseen kulissit pystyssä niin lapsi ei kerro vanhemilleen kun ei luota tai sitten ei halua huolestuttaa vanhempia lisää.
Itse juu tuli valitettavasti lintsattua koulusta kiusaamisen takia ..mutsikaan ei niistä edes kaikista taida tietää.

mutta oli murhe mikä tahansa pojalla :hug: toivottavasti selkenee
 
Alkuperäinen kirjoittaja Puupään Justiina:
Sanoit kyllä, että opettaja oli sanonut, että lastasi ei kiusata, mutta entäpä jos se kiusaaja on juuri se opettaja. Ei minuakaan niin paljon toiset oppilaat kiusanneet vaan se opettaja, joka meille kotiin juuri soitteli näistä "ongelmista" ja väitti vielä vanhemmilleni, että meillä siis minulla ja opettajalla menee keskenään ihan hyvin vaikka itse sanoin toista. Opettaja laittoi kaikki sen piikkiin, että mä olen vähän vaikeassa iässä vaan. Opettaja siis teki muiden opettajien ja oppilaiden silmissä minusta jostain syystä silmätikun joka oli vaan tyhmä ja huono kaikessa. Levitteli perättömiä juttuja ja muuta sekä harrasti luokan nähden sellasta henkistä piilokiusaamista. Välttämättä teillä ei tarvitse olla näin, mutta tuli vaan mieleen, kun itse käyttäydyin just noin silloin. Toivottavasti asia selviää.

Kaverin lapsella tapahtui tuota samaa :/ Ja vanhemmille sanoi aina että vika on lapsessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Multakussu:
Alkuperäinen kirjoittaja joSSSu:
Alkuperäinen kirjoittaja Multakussu:
..Kai.On opettajan tarkan valvonnan alla ollut koko tämän lukuvuoden eikä kiusaamista ole kuulemma voinut päästä tapahtumaan etteikö sitä oltaisi huomattu.

Syytä kun on yritetty selvittää,tuloksetta.Poika itse ei vastaa mitään jos kyselee syytä käytökseen,on vain hiljaa eikä yksinkertaisesti päästä sanaakaan suustaan valottaakseen edes vähän syitä.

:(

valitettavasti aika usein kiusaamista tapahtuu myös opettajan huomaamatta vaikka kuinka olis tarkkailun alla. ja sen ei tartte olla mitään isoa kiusaamista.
kannattaa ottaa selvää, onko jotain tapahtunut siellä.

Tämä on kyllä kanssa totta.Tätä ollaan yritetty kysellä mutta ei poika ainakaan kerro että kukaan kiusaisi.On tää kyllä huolestuttavaa... :/

Kiusaaja voisi olla vaikka muualtakin mutta ei kai tuossa tapauksessa kun kyydillä kulkee ja yksikseen uskaltaa kylillä olla.
Onpas outoa ja pelottavaa, ihan kuin jonkun murkkuikäisen lintsarin. Onneks mun murkku ei vielä ole lintsannut.
Jotain patoutumia pojalla nyt kyllä. Ihme että purkautuu haluttomuutena käydä koulua.
 
Itselläni on 8 vuotias tyttö, ja ihan pahaa tekee ajatellakin että tuo olisi oma lapsi josta puhut. Älä ainakaan syyllistä itseäsi tai eroa. Ne on asioita joille et mitään voi, ja varmasti parhaasi olet tehnyt. Tietenkin, voi vaikuttaa poikaaan että millainen eronne miehesi kanssa oli? Edelsikö riitoja, dramatiikkaa tms.
Pojasta, vaikka onkin jo 8, voi tuntua, että syy eroon oli hänen.
Nyt olis tosi tärkeää, että saatte pojan avautumaan jollekin. Äidille ei aina ole helppoa jutella, vaik olis kuin ihana ja hyvä äiti. Mutta jollekin olis hyvä saada purettua tuntojaan. Pojalla on ilmeisesti todella paha olla!!

Älä syyllistä itseäsi, sekin voi vaikuttaa poikaan, saattaa ajatella,että ei halua kuormittaa sinua enempää, kun jo nyt harmittaa hänen käytöksensä, jolle hän ei ehkä edes mitään voi. Ei ehkä itsekään syytä moiseen tiedä. Lapsi haluaa aina vanhemmilleen parasta, ja saattaa suojella sinuakin puhumattomuudellaan.
 
Tuosta kiusaamisesta. Sekin voi olla sellasta, ettei sitä kukaan huomaa. Joku väärä ilme opettajalta, kaverilta tms, saattaa pojassasi herättää ajatusta että hänestä ei tykätä, tai tekee jotain väärin. 8vuotias on fiksu, ei tyhmä. Näkee kyllä kuka on aito ja kuka ei.

Koulussa pärjäämisestä. Onko hyvä oppilas, vaikeuksia jossain aineessa? Okei, nämäki voi olla sellasia, että lapsen mielestä voi olla vaikeaa, vaikka oliskin joka aineessa kasin oppilas. Jotkut lapset vaativat itseltään hirveesti. Esim oma 8vuotiaani itkee välillä kun on niiiiiiiin huono matikassa, eikä osaa mitään!! Ja aivan kauheaa. HÄn on ihan oikeasti sitä mieltä, koska vaatii itseltään hirmu paljon. On sen luontonen. Silti hänellä on aina lähes täydet pisteet joka kokeessa matikasta, ja opettaja kiittää aina miten hyvin hän on osannut laskea yms.
 

Yhteistyössä