[QUOTE="vieras";25187519]Nytkö se on jo AIVOPESUPOLKU uskooko joidenkin lapset kaiken mitä telkkarissa sanotaan tai kaikki mitä tarhassa leikitään? Meillä poika kävi kesällä merirosvoretkellä missä etsittiin aarretta,eikä kyllä kuvitellut sen jälkeen että ne merirosvot ois ollu oikeita :xmas: Lapsi ottaa asiat leikin kannalta ja kevyesti,vanhemmat sen hysterian vetävät asioihin mukaan. Tosin jos kyse on pelottavista asioista,niin ne jäävät helposti mieleen kummittelemaan. Sellaiseksi en kuitenkaan miellä vauvaa seimessä.[/QUOTE]
Minusta tässä on suuri ero, että sinä sitten kerrot samalla lapselle että homma on satua. Kyllä minäkin voin mennä lapseni kanssa kirkkoon tai synagoogaan ja kerron sitten asioista hänelle.
Meillä taas lapsi tuli päiväkodista tohkeissaan selittäessään että Jumala on mun isä, tms. Siinä sitten kysellään, että mistäs nämä jutut tulee ja kuka niitä puhuu. Selvisi tietysti että seurakunnan hetkihän siellä oli ollut. Musta on suuri ristiriita, että pienen lapsen pitäisi uskoa, mitä aikuiset sanovat, mutta sitten siellä päiväkodissa vierailee joku aikuinen, jonka juttuihin pitäisikin suhtautua hieman eri tasolla. Hän kun kertoo nämä asiat ihann totena. Kun syksyllä näin hyvin paatumuksellisen suunnitelman, mitä kaikkea tällä kaudella tilaisuuksiin kuuluu, mulle tuli stoppi. Niissä ei ollut kyse mistään yleismaailmallisista "rakasta lähimmäistä", tms. jutuista kyse. Vaan selkeästi pyhäkoulusta. Se voi olla henkilökysymys, mutta ainakin tämä ihminen ottaa homman ihan liian tosissaan.
Eivätkö teidän lapset usko siihen mitä te heille kerrotte? Kyllä minun ainakin auktoriteettejä uskoo (vanhemmat, isovanhemmat, hoitajat, jne). Joten mä en tykkää siitä, että joudun arvailemaan mitä siellä on kerrottu ja sitten oikomaan kotona käsityksiä. Kyllä sinunkin lapsesi on varmasti moneen asiaan uskonut ennenkuin olet ne hänelle toisin kertonut. Jännä ajatusmaailma, että lapsi tietäisi tuosta vain, että aikuiset kertovat satuja. Kyllä monessa asiassa meillä 5vee vielä varmistaa, kusetetaanko häntä silmään vai ei.
Minusta tässä on suuri ero, että sinä sitten kerrot samalla lapselle että homma on satua. Kyllä minäkin voin mennä lapseni kanssa kirkkoon tai synagoogaan ja kerron sitten asioista hänelle.
Meillä taas lapsi tuli päiväkodista tohkeissaan selittäessään että Jumala on mun isä, tms. Siinä sitten kysellään, että mistäs nämä jutut tulee ja kuka niitä puhuu. Selvisi tietysti että seurakunnan hetkihän siellä oli ollut. Musta on suuri ristiriita, että pienen lapsen pitäisi uskoa, mitä aikuiset sanovat, mutta sitten siellä päiväkodissa vierailee joku aikuinen, jonka juttuihin pitäisikin suhtautua hieman eri tasolla. Hän kun kertoo nämä asiat ihann totena. Kun syksyllä näin hyvin paatumuksellisen suunnitelman, mitä kaikkea tällä kaudella tilaisuuksiin kuuluu, mulle tuli stoppi. Niissä ei ollut kyse mistään yleismaailmallisista "rakasta lähimmäistä", tms. jutuista kyse. Vaan selkeästi pyhäkoulusta. Se voi olla henkilökysymys, mutta ainakin tämä ihminen ottaa homman ihan liian tosissaan.
Eivätkö teidän lapset usko siihen mitä te heille kerrotte? Kyllä minun ainakin auktoriteettejä uskoo (vanhemmat, isovanhemmat, hoitajat, jne). Joten mä en tykkää siitä, että joudun arvailemaan mitä siellä on kerrottu ja sitten oikomaan kotona käsityksiä. Kyllä sinunkin lapsesi on varmasti moneen asiaan uskonut ennenkuin olet ne hänelle toisin kertonut. Jännä ajatusmaailma, että lapsi tietäisi tuosta vain, että aikuiset kertovat satuja. Kyllä monessa asiassa meillä 5vee vielä varmistaa, kusetetaanko häntä silmään vai ei.