Mikä rotu mielestäsi lapsirakkain?

  • Viestiketjun aloittaja Omenankukka
  • Ensimmäinen viesti
Omenankukka
Hei kaikki koiranomistajat!
Nyt saa kehua omaa lemmikkiä.
Olemme jonkin aikaa suunnitelleet seuraavaksi perheenlisäykseksi koiranpentua =)
Kertokaahan, mikä rotu mielestänne olisi mahdollisimman lapsirakas :heart:
Meillä on kaksi menevää pojannassikkaa, 6-vuotias isoveli ja melkein 2- vuotias pikkuveli.
Tähän jonon jatkoksi tarvittaisiin lemmikki, jota vois paijata ja rutistella :hug
 
varmaan kaikki rodut ovat aika lapsirakkaita jos pennusta asti tottuvat heihin.tärkeää on tosiaan antaa koiran antaa olla välillä rauhassakin,esim.syönnin ajan ja nukkumisen ajan.eikä saa kiusata.näillä eväillä pärjää jo pitkälle.joku suositteli leonbergiä ja itsekin voin suositella,sellainen kun talostamme löytyy,jos isoista koirista tykkää :heart:
 
Meillä Hollanninpaimenkoira ja Saksanpaimenkoira, ja aivan mahtavia lapsen kanssa. Toki niitä ei saa kokoajan paijata ja halia, ettei ne luule olevansa kuninkaita/johtajia tässä laumassa. Antavat meidän oman pojan olla niiden kanssa ihan miten vaan, ja riehuvat ja riekkuvat mukana mahdottomasti!! Omaa laumaa puolustavia, joten ei vieraiden auta mennä suinpäin silittelemään.. :whistle:
 
Ihan mistä koirasta vaan saa varmasti lapsirakkaan kun oikealla tavalla pennusta asti totuttaa. Ennemminkin lähtisin sinuna miettimään että millaisen koiran haluatte tai mikä koira sopii teille. Iso vai pieni koira? Paljonko on aikaa koiralle yleensä, ulkoilutukseen ja muuhun toimintaan? Aiotteko harrastaa koiran kanssa jotain? Ja jos niin mitä? Ja minkälainen koiran pitäisi olla luonteeltaan? hyvin lempeä ja rauhallinen vai vai vähän vilkkaampi ja kovapäisempi? vai jotain siltä väliltä jne..
Koska esim. vaikka joku saksanpaimenkoira (ihan nyt esimerkkinä) on todella söpö ja hellyyttävä etenkin pentuna ja siitä varmasti saa hyvän perhekoiran, mutta lähestulkoon kaikki niistä ovat liian isoja ja aktiivisia ihan pelkästään sohvalle löhöilemään.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.01.2006 klo 22:16 Nasu1 kirjoitti:
Ihan mistä koirasta vaan saa varmasti lapsirakkaan kun oikealla tavalla pennusta asti totuttaa. Ennemminkin lähtisin sinuna miettimään että millaisen koiran haluatte tai mikä koira sopii teille. Iso vai pieni koira? Paljonko on aikaa koiralle yleensä, ulkoilutukseen ja muuhun toimintaan? Aiotteko harrastaa koiran kanssa jotain? Ja jos niin mitä? Ja minkälainen koiran pitäisi olla luonteeltaan? hyvin lempeä ja rauhallinen vai vai vähän vilkkaampi ja kovapäisempi? vai jotain siltä väliltä jne..
Koska esim. vaikka joku saksanpaimenkoira (ihan nyt esimerkkinä) on todella söpö ja hellyyttävä etenkin pentuna ja siitä varmasti saa hyvän perhekoiran, mutta lähestulkoon kaikki niistä ovat liian isoja ja aktiivisia ihan pelkästään sohvalle löhöilemään.
Näin juuri.
Ja saksanpaimenkoiraa ei suositella ensimmäiseksi koiraksi,varsinkaan perheeseen jossa on lapsia.Eikä muita ns.vaativia rotuja.

Meillä on yksi uros joka edustaa tuota rotua,ja se on toinen koiramme.Ensimmäinen oli kultainennoutaja..
Jos vielä kolmas koira otetaan niin se on sitten rottweiler.Ainakin näillä näkymin.

Mutta onnea koiran hankintaan :)
 
Meillä on suomenlapinkoira sekä sekarotuinen. Suosittelen lappalaista!!!! se sopii niin sisälle kuin uloskin, on äärimmäisen kärsivällinen ja tykkää myös löhöillä siellä sohvalla... Mainio lenkkeily kaveri mut toki liikuntaa tarvii mut ei oo niin hirvittävän aktiivinen koko ajan (verrattuna meijän seropiin...) Järkevä ja leppoisa rotu sekä TERVE niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
 
enpä tiedä
Meillä Bretoni, ja lapsirakkaampaa koiraa saa kyllä etsiä. Mutta bretonit niin riistaverisiä, että jos perheessä ei ole metsästäjää, rotua ei kannata ottaa. Vaatii hurjasti liikuntaa ja ja riistaa ollakseen todella onnellinen.
 
Riisenityttömme n. 2v. (suusnautseri) on aivan ilmiömäisen lapsirakaskoira. Pienestä pitäen tykännyt lapsista ihan hulluna ja vaikka muuten oli aika vauhdikas tapaus ihan pentuna, niin lasten kanssa se osasi käyttäytyä nätisti. Antoi silittää, jakeli pusuja ja haki pikkuisille heittäjille palloa. Lisäksi vierailimme päiväkodissa ns. piristysnumerona pikkutaaperoille.

Nyt meillä on 3kk vanha vauveli ja koiramme on aivan upea isosisko. Vahtii vaunuja, tervehtii aina vauvan herätessä, löhöilee vauvan vieressä lattialla, jakelee pusuja, hakee vauvalle lelujaan ja lohduttaa itkevää vauvaa hieromalla kuonoaan vauvan massuun ;) Lisäksi koiralla on kokoa, joten ei tarvitse sitten lapsen kasvaessa isommaksi pelätä, että koira "särkyy" vähän rajumpien leikkien yhteydessä.
 
Meillä on sekarotunen, berninpaimenkoira/ajokoira (kuva profiilissa)
Tosi sosiaalinen, ehkä liikaakin. Lasten kanssa pärjää hyvin. Varoo leikkiessään kuopusta ja muutenkin on aika mahtava tapaus. Yllätyin täysin, kun oon seuraillu sen touhuja muksujen seassa. Seurailtavahan sitä kumminkin on (on vielä pentu 11 kk) Mutta tähän mennessä ei vielä ole ongelmia tullut...isompia.
 
meillä kans 2 leonbergiä, lasten kans aivan loistavia! VAIKKA AINA SANOTAAN ETTÄ NARTTU ON EKAKS HELPOMPI NIIN MEILLÄ PÄINVASTOIN; NARTTU OLLU MIELETÖN JÄÄRÄPÄÄ JA HANKALA KOULUTTAA KUN TAAS UROS OLLU AINA "HELPPO TAPAUS" no, tuli vahingos kirjotettua isolla... =)
 
KaisuK
Minäkin suosittelen lapinkoiraa :) Varsinkin paimensukuista. Lisätietoja ja kasvattajia löytyy sivuilta www.paimensukuinen.fi

Ja kaikki koirat tarvitsevat aikuisen, joka huoltaa asiat niin, että koiralla on mahdollisuus levätä ja olla rauhassa jossain paikassa halutessaan. Muuten kaikkien rotujen edustajista saa hankalan lapsiperheen koiran, jopa lapsille vihaisen.

Minulla on kaksi lapinkoiraa ( ja kaksi kääpiökoiraa ) ja kolme lasta, neljäs ehkä tulossa...
 
moi
belgianpaimenkoira on paras ainakin meillä!
yllätyin miten huonosti sakemanni on suhtautunut!
mun mielestä olis parempi ottaa uros, mutta muilla varmasti päinvastaisia kokemuksia,näistä ei viitsi kinata :heart:
 
englanninsetteri;todella pitkäpinnainen ja hyvähermoinen, iloinen perhekoira. Vaatii kyllä paljon ,paljon liikuntaa ja riistaverisen koiran pitää myös päästä metsälle. Me otettiin tuo koira kun kuopus on 1 v, ovat siis kasvaneet yhdessä ja hyviä kavereita keskenään.
 
Eiköhän se ole enemmän tapaus- kuin rotukohtaista. Koiran kokemukset lapsista , mukaan lukien muut taustatekijät vaikuttavat siihen miten koira lapsiin suhtautuu, ei niinkään rotu.

Meillä esim. on kolme welsh corgi pembrokea (kaikki uroksia,joista nuorin pentu) ja ovat äärettömän lapsirakkaita. Niin ovat olleet kaikki muutkin perhepiirissämme vaikuttaneet koirat (labbis, kultsu, nöffi, sakemanni,beagle ja Suomen pystykorva). Ainoastaan veljen colliet ovat tietyllä lailla varautuneita aina hetken aikaa tavatessamme (ohimenevää aina) johtuen heidän naapurin lasten aiheuttamasta kiusanteosta.

:(
 
leo on (yleensä) helposti koulutettava, rauhallinen, lapsirakas ja itsevarma. sen ei pitäis olla kovin dominoiva, mutta meijän narttu oli n. vuodenikään asti aivan "kamala". se tiesi kyllä tarkkaan, mitä ei saanut tehdä, ja teki silti (esim. pöydältä varastaminen) aivan silmien edessä. ja iltasin ku muu porukka ois halunnu istua sohvalla ja katsoa tv:tä niin tää "pieni" leoneitokainen haki lasten lelukopasta leluja ja istui suoraan tv:n eteen niitä mukamas pureksimaan. kurakelillä kun ois pitäny tassut putsata niin meillä se tehtiin yleensä 2 ihmisen voimin kun neiti ei olisi siihen muuten millään alistunut=) ja jos joskus erehdyttiin antamaan siankorva tai muuta herkkua niin eikös tämä kulkenut ympäri asuntoa elvistelemässä että "mullapa on tämmönen" ja irvisteli mennessään.. lenkillä jos päästi sen vapaaksi niin ei puhettakaan että olisi tullut kutsuttaessa luokse! ja sit kaikki heti kyselemään, että ettekö oo käyny koulutuksessa? no totta helvetissä! joka viikko! ja silti tämä koiruus sai varmasti tarpeeksi rakkautta ja huomiota.. no, nyt on jo vuosia kulunut ja mulla istuu tää sama leoneitonen (täyttää 10v) vieressä rapsutettavana.. "hoitelee" lapsia aina ihan niin ku ne olis sen pentuja ja kulkee ilman remmiä mun perässä vaikka maailman ääriin ja tekee lähes kaiken mitä keksin pyytää.. aivan ihana! eli sillä kesti vuos tajuta, kuka on johtaja ja kuka ei.. meijän toinen leo ollu tosiaan pennusta saakka ns. "helppo" ja se taas on poika.. mutta joo, se meijän koirista, jos haluut leotietoa, kuvia, linkkejä yms. ni käy www.leonet.fi
 
n86
mulla rottweiler ja aivan rakastunut lapsiin..sen saa repiä väkisin pois kun lapsia kovasti tahtoo pussailla..aivan ihana tapaus.lukee rotukirjoissakin että erittäin lapsirakas rotu.
 
luonne vaikuttaa
Mielestäni koiran luonne vaikuttaa eikä rotu siihen että onko koira lapsirakas vai ei. Meillä on kolme saksanpaimenkoiraa ja 2,5v. poika. Kaksi näistä koirista ei ole moksiskaan vaikka poika paijjaa ja telmii niitten kans. Mut sit tää yksi on sellanen että se murisee pojalle jos se menee nykimään koiraa. Tosin se ei ole sellasta hampaat irvessä murisemista vaan sellasta hieman toisenlaista, jos tajusitte :snotty: Joten mielestäni koiran luonne sen ratkaisee eikä rotu.
 
Koiran luonne on tärkeä, mutta niin on myös rotu! Esim. kääpiörotuja ei voi suositella lapsiperheen koiriksi, eikä kyllä näitä palveluskoiriakaan. Kolmas mielestäni (ja kokemukseni perusteellakin) ei sopiva, olisivat nuo paimensukuiset. Syyt: Kääpiörodut käyvät yleensäkin herkästi agressiivisiksi johtuen pienestä koostaan, palveluskoirat vaativan aikaa ja kunnon koulutuksen, ja nuo paimenkoirat taas hermostuvat turhaan lasten juoksentelusta ja metelöinnistä (laumahanpitää saada pysymään koossa). Yksilöllisiä erojahan on, eli jos jollain nämä ovat toimineet lasten kanssa, ihan hyvä...

Noutajat taas oman kokemuseni perusteella aivan ylivetoja lapsiperheen koiria! Pitkämielisempää ja pehmeämpää luonnetta kuin vaikkapa kultsilla saa hakea!

Mutta koira kuin koira, muistaa pitää tehdä selväksi koiralle, sen olevan vain koira. Eli koira on ja pysyy lauman alimmassa kastissa.
 

Yhteistyössä