Mikä on se ikä, jolloin viimestään heität lapsen pihalle?

Tuskin pihalle heitän koskaan.

Muuttaa kun muuttaa. Mutta hotellikohtelua ei enää 18v tule saamaan.

 

En ma niita heita, lahtevat sitten kun tuntevat olevansa valmiina. Uskon ja luotan, ettei ne tanne ikuisiksi ajoiksi jaa. No vanhin tytto 18 v lahtee ensi kesana Skotlantiin opiskelemaan. Tekee hakuja parhaillaan UCAS;n kautta.

 

En heitä missään iässä,mutta toivon että ymmärtävät lähteä siinä 20-25v viimeistään.

peesan tätä, kotiin saa aina tulla

 

Helppoa pienten lasten äitien on tähän vastata. Odottakaas, kun ne lapset kasvaa teini-ikäisiksi/nuoriksi aikuisiksi niin huomaatte, ettei ne niin täysivaltaisia aikuisia 18-20v:nä kaikki välttämättä ole. Moni 18v ei ole edes valmis vielä muuttamaan omaan asuntoon. Kyllä sitä omaa lastaan rakastaa aikuisena yhtä paljon kuin lapsenakin ja häntä tulee ikävä siinä vaiheessa, kun hän kotoaan pois muuttaa.

 

up

 

Taitaa se ikä tulla kohta eli jos nyt pari vuotiaaksi saa toi uhmis täällä olla :headwall:

 

Jos eivät 20 v synttäreihin mennessä osoita aikeita lähtemiseen, niin voisin mä hieman avittaa...

näin varmaan meilläkin. mä en oikein osaa ottaa tosissani aikuisia ihmisiä, jotka asuvat vielä äitinsä helmoissa. ( ellei sitten kyse ole sairaan vanhemman hoidosta yms... )

 

Mun kotini on lapsenikin koti ja kodistaan ei ole pakko lähteä ennen kuin itse sen kokee tarpeelliseksi.

Peesi, kummallinen suomalainen konsepti pakottaa lapsi muuttamaan omilleen, koti on koti. Taalla meillapain todella harva lahtee alle 20 v.

 

Riippuu paljolti millainen kaveri on. Jos ei suostu opiskelemaan tai töitä asumisensa eteen tekemään on aika lähteä pärjäämään omillaan.
Toivon, että olisivat niin fiksuja et siinä parinkympin kieppeillä osaisivat jo asua ilman äitiä ja isää. B)

Ovi on aina auki ja apua saa jos tarvitsee. Ihan niinkuin meilläkin molemmilla on ollut.

 

Ei sellaista ikää ole. Saa lähteä sitten kun haluaa, oli 16v tai 35v.

 

Noo, just ja just nuo voi tossa rippikouluikäsenä pyöriä....ihme ketju TAAS!!

 

En heitä ikinä pois ja takaisinkin saa tulla jos maailma alkaa murjomaan. Ite muutin kotoa pois 22-vuotiaana ja oli ihana, että sain asua kotona niin kauan kuin halusin eikä vanhemmat olleet mua pois ajamassa.

 

Paha sanoa nyt, kun se hetki ei ole vielä ihan käsillä...mutta en mä osaa kuvitella että lapset asuisivat vielä parikymppisinä kotona.

Minä olin lukiossa vuoden verran vaihto-oppilaana, ja satun vielä olemaan alkuvuodesta syntynyt. Joten ihan tyynesti asuin vanhempieni luona ja valmistauduin ylioppilaskirjoituksiin vielä 20-vuotiaana.

Jos se minun mielihaluistani olisi ollut kiinni, olisin muuttanut "omilleni" heti 18 täytettyäni. Mutta käytännössä se olisi tarkoittanut sitä, että vanhempani olisivat joútuneet maksamaan täysi-ikäisen lapsensa vuokraa, mikä on mielestäni kaikkea muuta kuin "itsenäistymistä". Kun asuin vanhemmillani, auttelin heitä kotitöissä ja tein koulun ohessa pientä osa-aikatyötä, pystyin oikeasti olemaan taloudellisesti vähän riippumattomampi heistä.

Mieheni asui vielä pari vuotta pitempään kotonaan, koska haluttu opiskelupaikka ei irronnut ensi yrittämällä. Hän kävi töissä, maksoi vanhemmille elämisestä ja säästi sen verran rahaa, ettei tarvinnut lainkaan opintolainaa. Jos tuo ei ole itsenäisyyttä, niin ihmetyttää, mikä olisi.

 

Mäkin odotan toki että muuttavat säälliseen aikaan omilleen.
Kaikki riippuu kaikesta,
mutta lähtökohtana pidän n. 20-22v, jolloin olis "viimeistään" hyvä häipätä.

Missään tapauksessa en aja ketään pihalle ja toivon että lukio ois käytynä ennen kun muuttaa pois kotoa.

 

ei sellasta ikää tuukkaan et heittäsin kotoota pois.

peesaan, itse en halua että lapseni kokisi saman ku miekin..

 

jaa-a.. olisko joku reilu 20 ku alkaisin ehdottelemaan asiaa.. riippuu tietty millanen el'm'ntyyli lapsella..

 

ja lisään vielä kun itse olen 24 niin tuntuu hassulta ajatella että asuisin vielä vanhemmilla, ekaks meinasin nimittäin sanoa 25 kun alkaisin ajamaan asiaa eteenpäin, pihalle en potkisi..

 

Kyllä minusta olisi todella ikävää jos joutuisin pakon edestä lähtemään paikasta jota olen kutsunut kodiksi esim. 18-vuotta.

Lapseni lähtevät sitten kun itse kokevat että nyt on oikea aika.

 

näin varmaan meilläkin. mä en oikein osaa ottaa tosissani aikuisia ihmisiä, jotka asuvat vielä äitinsä helmoissa. ( ellei sitten kyse ole sairaan vanhemman hoidosta yms... )

Viitaten aiempaan viestiini: jos et ota tosissasi kotona asuvaa työtä tekevää ja opiskelurahoja säästävää 20-vuotiasta, niin miksi otat tosissasi yhteiskunnan/vanhempien rahoilla vuokra-asunnossa asustelevan 20-vuotiaan, joka ei tee mitään hyödyllistä?

 

Toivon, että lapsellani tulee se normaali itsenäistymisen vaihe, jolloin hän haluaakin lähteä pois kotoa. Toivon myös, että hänellä on tulevaisuuden suunnitelmia ja kiinnostuksenkohteita, jotka saavat kiinnostumaan itsenäisestä elämästä. Kotiin saa tietenkin aina tulla jos tulee vaikeuksia, mutta jos kaikki normaalisti menee ja lapselle annetaan hyvät eväät elämään, kyllä hän haluaa parikymppisenä lähteä kotoa.

 

Kolmeseiskana jos ei vielä ole osannut omaa kotia etsiskellä, niin saatan jo laittaa.
Parin kympin tienoilla kun ovat, niin autan kyllä kodin etsimisessä jos siltä tuntuu.