Mikä on ollut rankinta mitä olet elämässäsi kokenut?

  • Viestiketjun aloittaja mie
  • Ensimmäinen viesti
vieras
äidin ja isän alkoholismi, ja siitä johtuva isän joutuminen teholle ja siitä aiheutuneet pysyväisvammat.
Keskenmeno viikolla 12 oli itselleni tapahtuneista pahin, jotenkin sen jälkeiset 3 aikaisempaa ei olleet niin rankkoja kestää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nina:
Alkuperäinen kirjoittaja Suzyanne:
Hormonitoiminnan loppuminen lapsettomana 24-vuotiaana isojen kystien poiston takia.
Onko sulla lapsia?
Mä vastaan :D Hänellä on maailman söpöin pikkupoika :)
Jos voi sanoa jonkun ansaitsevan lapsensa niin tässä on yksi joka TODELLA ansaitsee poikansa. :) Mutta lapsiahan ei ansaita tai tehdä, vaan saadaan, mutta kuitenkin.... :)
 
elämä ei oo kohdellu mua oikein

mie:

Eihän noista pääse ikinä yli.
Juttelin aviomieheni ja äitini kanssa paljon, olin sairalomalla yritin saada mielen tyhjäksi ja muistaa että elämä ei kohtele aina reilusti kaikkea. Kun aivoverenvuodon sain maksasin sairaalassa 4vko:a raskasta aikaa, tapahtui n. 10kk sitten. Lääkeillä ym. pääsin sen ylin. Omanpojan kuolema oli todellatodella rankkaa, poika kuoli olleessaan 8.vuotias, kun juoppukuski ajoi kävelytiele höntä päin:( Siitä on n. 3.vuotta, yhä itken aina kun mietin häntä:( Siitä en tule ikinä pääsemään, ylipääsin sairauslomalla, puhumalla ja itkemällä niin paljon kun sitä oli tullakseen.
keskenmenoja on ollut 2, niistä ylipääseminen oli aika haastavaa, mutta tuella ja muulla ollaan rämmitty eteenpäin:)
 
IhaNainen
Skitsofreeninen isäpuoli, väkivaltainen lapsuus, lastenkodissa sekoilut, se kun exän takia mun koti ryöstettiin ja se itse koitettiin tappaa kirveellä, samaisen exän alkoholismi, narkkaaminen ja väkivaltaisuus, masennus, abortti. Nykyään on vihdoin vähän helpompaa.
 
Suzyanne
Alkuperäinen kirjoittaja nina:
Alkuperäinen kirjoittaja Suzyanne:
Hormonitoiminnan loppuminen lapsettomana 24-vuotiaana isojen kystien poiston takia.
Onko sulla lapsia?
On, luovuteltulla munasolulla alkunsa saanut 1 v. 3 kk ikäinen poika. Joskus vieläkin epäuskoinen olo, onko MULLA ihan oikeasti lapsi kaiken sen surun ja tuskan jälkeen. :heart:
 
Non compos mentis
Kovia aikoja on koettu ja edelleen läpikäydään, en osaa järjestykseen laittaa. Dickenskin kokisi elämäni liian traagisena tarinoidensa malliksi. En vain jaksa vatvoa niitä. Päivä ja hetki kerrallaan.
 
Suzyanne
Alkuperäinen kirjoittaja tiiru:
Alkuperäinen kirjoittaja nina:
Alkuperäinen kirjoittaja Suzyanne:
Hormonitoiminnan loppuminen lapsettomana 24-vuotiaana isojen kystien poiston takia.
Onko sulla lapsia?
Mä vastaan :D Hänellä on maailman söpöin pikkupoika :)
Jos voi sanoa jonkun ansaitsevan lapsensa niin tässä on yksi joka TODELLA ansaitsee poikansa. :) Mutta lapsiahan ei ansaita tai tehdä, vaan saadaan, mutta kuitenkin.... :)
Kiitos!!! :flower: :heart: :hug: :hug:
 
vieras
Äidin alkoholismi ja masennus. Se varjosti koko lapsuutta ja on kova paikka nyt kaksikymppisenäkin, kun äiti soittelee ja rukoilee apua, sanoo tappavansa itsensä ja jättää hyvästejä, ottaa jatkuvasti hatkat katkolta ja kusee asiansa koko ajan pahemmin ja pahemmin niin, että on vain ajan kysymys koska on kadulla tai kuollut.
 
Elämä exän kanssa...mies alkoholisoitui, alkoi narkkaamaan, oli väkivaltainen, sairastui psyykkisesti ja lopulta yritti riistää henkeni sen jälkeen kun oli tehnyt minulle asioita, joista en edelleenkään kykene keskustelemaan.
 

Yhteistyössä