Mikä on normaalia avioliitossa? Yhdessä toimimisesta.

Olen ollut miehen kanssa yhdessä 15 vuotta. Naimisissakin kohta kymmenen. Mies on hyvä suomalainen mies. Käy töissä, on melko kiltti, hoitaa lapsia ja osallistuu kotitöihin. Silti minua ihmetyttää, että kaikkien näiden vuosien jälkeen emme oikein pysty toimimaan yhdessä. Minua ahdistaa miehen kanssa puuhailu, esim siivoaminen. Vika on ehkä minussa, mutta minun on mahdotonta löytää 2yhteistä säveltä" asioiden tekemiseen. Tänään esimerkiksi siivosimme. Ja koska olen huomannut, että hänen kanssaan onvakeaa tehdä yhdessä samaa hommaa, aloin siivota keittiötä. Tyhjensin astianpesukoneen, täytin sen, siivosin iltaruoat jne. äkkiä mies tulee paikalle ja sanaa sanomatta järjestää astiat koneeseen uudeelleen ja jatkaa keittiön raivausta vaikka työ oon tavallaan minulla kesken ja asunnossa paljon täysin tekemättömiä töitä, esim pyykit viemättä kaappeihi, myös hänen vaatteensa. No, minä siitä sitten siirryin muihin töihin ja annoin miehen jatkaa keittiössä.
Olin lisäksi laittanut pöytään aamua varten valmiiksi lasit ja mehua (usein aamulla helpottaa jos jotain on vähän valmiiksi , kiireellä kun lähdetään). Mies keräsi lasit astianpeuskoneeseen ja joi mehun pois. Hän tavallaan tekee asiat jotka olen jo tehnyt uudelleen. Tai kokonaan on välittämättä miten jonkun asian olin suunnitellut No nää nyt oli vain esimerkkejä... Mutta tuon tyyppistä on paljon.
En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä yritän selittää ja mikä minua rasittaa. Mutta olen jotenkin väsynyt olemaan "ylikäveltävänä". Enkä ymmärrä miksi miehen kanssa yhdessä tekeminen on niin vastenmielistä minulle.
Sanokaa nyt, etä juuri tälläisiä pieniä ongelmia on joka pariskunnalla.

 

Kai niitä pieniä kiviä on kaikkien pariskuntien kengissä . Oletko ko tilanteissa sanonut miehellesi että "mä just laitoin ne lasit ja mehun aamua varten valmiiks ...". Jos se vaan on niin ajatuksissaan ettei hoksaa. Mäkin välillä keräilen pöydältä puhtaat ja likaiset kun en ala erottelemaan että "Maija" ei käyttänytkään veistä jne.
Vielä lisään että aika harva mies varmaan osaa tarttua kotihommaan ellei opasteta että viikkaa sä noi pyykit niin mä siivoon keittiön. Mä annan miehelleni aina jonkun idioottivarman homman jonka varmasti osaa ja tekee. Jos sanon että siivoo keittiö (tarkoittaa just astioiden koneeseen laittoa yms yleistä) niin ei onnistu, mutta kun sanon että siivoatko ruokapöydän ja tiskipöydän niin saattaa aika hyvin onnistuakin .

 

Miehen ja naisen eroja mielestäni. Ei miehen kanssa voi silleen puuhastella. Pitää vaikka ajatella ääneen miehen kuullen, jotta voi hienovaraisesti ohjeistaa häntä. Ei ne tajua, koska niillä on putkiaivot...

Meillä toimii puhe. "alatko raivata keittiötä, pesin jo kylppärin ja vessan, minä alan vaikka imuroimaan." "puisteletko matot, niin minä moppaan." "viitsitkö selvittää tuon tietsikkapöydän, minä pyyhkäisen pölyt muualta."

 

No mitä jos vaikka puhuisitte ja sopisitte että miten tullaan toimimaan?

 

No sama kävi mielessä kuin Miilillä että oletko maininnut tästä miehellesi? Mä huomaan välillä olettavani että miesparkani on ajatustenlukija. Jospa sopisitte etukäteen että mies hoitaa homman A ja sinä homman B eikä toisen reviirille ole tarpeen mennä sähläämään.

 

No tottakai pieniä ja suurempiakin ongelmia on pariskunnilla. Mutta ihmettelen sitä, että miten ette kommonikoi asiasta. Jos mies tulee keittiöön tekemään asioita mitä itse olin tekemässä, niin kysyisin,että halautko jatkaa tästä ja minä teen muuta. Ja huomauttaisin vielä, että nuo mehut ja lasit on aamua varten. Siispä puhetta ja kommunikointia ettei tule väärinkäsityksiä ja turhaa harmistusta asiasta jotka ois puhumalla saanut selvitettyä.

 

Täytyy kyl sanoa, että oisit vaan kiitollinen että ylipäätään tekee mitään Ja voihan sen suun tosiaan avata ja sanoa, että olit juuri tekemässä sitä ja tätä jne.

 

No sen oikeastaan haluankin kuulla, että on ok, kun välillä ajattelen, että jääköön puuhaamaan yksikseen. Ja nykyisin huomaan, että nautin kun mies on poissa. Vaikka joudun tekemään aisat itse, niin kaikki on jotenkin helpompaa, kuin olla tässä vieressä arvailemassa miten toinen aikoo seuraavaksi toimia. Kun hän on paikalla, tapoja on vain yksi oikea. Olen kyllä hänelle sanonu, nytkin sanoin että eikös kelvannut mun tapa laitta astoita, niin hän selitti miksi hänen tapansa on parempi. Ihan oikeasti ? Ne on astoita, ihan sama miten ovat koneessa sen kerran. Siivoaa sitten keittiön ja tekee kuten haluaa. Mutta hänellä kyllä on sellainen ongelma, että jos hän selittää jonkin asian, enkä sen jälkeen ole samaa mieltä, en ole hänen mielestään ymmärtänyt hänen perusteitaan. Olen yrittänyt kertoa, että on monia tapoja tehdä asioita ja nähdä niitä. Eikä toinen tapa ole välttämättä väärä, enkä välttämättä ole väärässä, vaikka olisin eri mieltä hänen kanssaan. Mutta hänen vastauksensa on, että jos en hänen selityksensä jälkeen ole samaa mieltä, enä ymmärrä hänen selitystään.

 

Mun mies tekee joskus tuota, mutta sanon silloin että se häiritsee. Olen vaikka tekemässä ruokakaapeille perusteellista inventaariota ja latonut kaapeista ruokapaketit pöydälle, mies tulee paikalle ja alkaa tutkia niitä siirrelleen paikasta toiseen tai alkaa mättää niitä kaappiin jota en ole vielä ehtinyt pyyhkiä, jotenkin kuitenkin sotkee sen mitä olen tekemässä. Pyydän silloin olemaan puuttumatta mulla kesken olevaan hommaan ja ehdotan jotain muita juttuja mitä voisi tehdä sotkematta mun hommia. Molemmat suhtautuu noihin huumorilla ja saatan vaikka heittää miestä rätillä (ja saada kostoksi suihkepullosta suihkun naamalleni ). Tietysti huonoina päivinä saattaa tulla sanottua vähän ikävämpään sävyyn toisen "jaloissa pyörimisestä", mutta mies ei onneksi ala riidellä vaan koittaa olla ärsyttämättä enempää.

Mutta meillä tosiaan on sama juttu että mies tulee usein "auttamaan" mua ollen oikeasti vain tiellä, vaikka vieressä olisi jotain muuta mitä mies voisi tehdä ollen oikeasti avuksi. Vietetään aika paljon aikaa appivanhempien kanssa ja oon huomannut, että siellä on ihan sama meininki; koko porukka nyhrää saman asian kimpussa ja kaikki on toistensa tiellä ja sit tiuskivat toisilleen Onneksi mies älyää kun sille sanoo jos jotain on pielessä, ja saadaan asiat hoidettua sujuvasti yhdessä. Mä kyllä tykkään tosi paljon yhdessä tekemisestä.

 

Mulla samanlainen mies paitsi että taitaa mun olla vielä pahempi. Mikään mun tekemä asia ei ole hyvin.

 

Nyt muakin kyllä ihmetyttää. Jos mies tulee laittamaan niitä astioita koneeseen, niin kaipa sinä sanot että olet juuri sitä tekemässä? Ei varmasti toimi hommat yhteen jollei kerro toiselle mitä puuhaa.

*Muoks* Luin myöhemmin kirjoitettua uudestaan. Mies siis korjailee sinun jälkiä :O Sanot vaan että tehköön sit itse jos ei homma kelpaa.
Niin mun mies sano joskus suhteen alkuaikoina kun ripusti minun mielestä pyykit väärin ja naputin sille siitä. Totta tosiaan, oon 8vuotta meidän pyykit hoitanut

Meillä menee jokseenkin niin, että siivouksessa on nuo työjaot muovautuneet aikoja sitten. Mies hoitaa tiskit, oman huoneensa ja imuroi. Minä raivaan tavarat paikoilleen, pesen imuroinnin jälkeen lattiat ja hoidan pyykit. Kun jotain muuta tehdään yhdessä (kuten vaihdetaan autoon renkaita), niin kyllä hyvinkin jouhevasti jaetaan hommat: minä ennakoin mitä mies tekee seuraavaksi niin homma luistaa. Mies ei kykene ennakointiin ja on aika säätäjä noissa hommissa

 

Mieheni on alkanut ymmärtää tekevänsä jotain perseelleen, kun saa tehdä kaiken ihan vaan itsekseen nykyisin.

 

Niin se siinä ehkä tosiaan rassaa, että koen ettei minulta hänen mielestään onnistu kunnolla mikään. Oikeasti ajattelen, että monissa hänen tavoissaan on sellaista "hölmölän touhuamisen" makua. Niinkuin jonkun esimerkissä tuossa edellä, nostellaan pyyhkimättömään kaappiin tavaroita. Mutta jos kovasti huomautan, hän ottaa vähän nokkiinsa, niinpä olen oppinut väistelemään.

 

Etpä ole ainoa kenen mies korjailee vaimonsa jälkiä! Täällä samaa monessakin asiassa. Tässäpä muutama esimerkki:
- järjestelin uuden asuntovaunun kaapit mieleisekseni, herra tuli ja pisti järjestyksen uusiks oman mielensä mukaiseksi.
- pitkään narisi kun en ennen tiskaamista huuhtonut astioita ennen tiskiveden laskemista. Enemmän narisutti kun en pitkään aikaan tiskannut ollenkaan ja hänelle jäi kaikki. On nykyisin pitänyt turpansa kiinni tuosta.
- en osannut imuroida, tuli oikein heiluttamaan imurin suutinta mun eteen, että näin paljon kissan karvaa matosta hän sai irti minun imuroinnin jälkeen. Enpä ole tuon jälkeen siihen vekottimeen koskenut ja tietää kyllä miksi.
- monta kertaa olen järjestänyt lasten lelut ja kirjat paikoilleen niin, että ne mahtuvat paremmin ja niiden järjestyksessä olis joku järki, mutta illan tullen viskoo kaiken sekaisin vaikka itse narisee kun tavaraa on hujan hajan (on niin kun eivät sitten mahdu minnekään)
- mulla oli hyvä järjestys lastenruokapurkeissa. Tytön ruuat yhdessä kaapissa, pojan toisessa ja hedelmät kolmannessa. Eipä ole enää kun mies on laitellut ne mieleisekseen.

Näitä olis miljoona muutakin, mutta en jaksa nyt muistaa. Sentään lasten vaatekaapilta on älynnyt pysyä poissa, sen jos laittais uuteen uskoon niin posauttaisin tyypin atomeiks ja se tietää sen

 

Meillä tommoseen suhtaudutaan hyväntahtoisella kettuilulla ja naureskelulla. Mies esim rupee imuroimaan ja kun saa touhunsa loppuun minä sanon että mä kyllä imuroin tunti sitten mutta tee toki jos mun jäljiltä ei siivotulta näytä. Mies sanoo että vähän ihmettelinkin miten oli niin siistin näköistä..

 

harmaavakkarin ja aloittajan miehestä tulee mieleen jonkinlainen vallankäyttö. Mies ei varmaan itsekään sitä hoksaa, että tuollainenhan on toisen alistamista. Itse saisin raivokohtauksen jos mies ei topuutteluistani huolimatta lopettaisi toimintaansa. Hyvähän se on kun mies auttaa mutta...

Istuttaisin miehen pöydän ääreen ja pitäisin "palaverin"

 

Ystävällinen, selvä ja jämäkkä viestintä auttaa tähänkin ongelmaan. Ei kuulosta siltä, että olisistte todella keskustelleet, miten eri kotitaloiustyöt tehdään: kuka tekee, koska tehdään, miten, millä välineillä ja miltä valmis lopputulos näyttää. En minäkään sietäisi sellaista puuhastelua, että kumpikin huseeraa omiaan ilman yhteistä säveltä ja jaettuja tavoitteita.

Tästä huolimatta kannattaa miettiä, eikö kumppanin voisi joskus antaa saada tahtonsa läpi. Meillä on hyvin toiminut se periaate, että asiasta enemmän välittävä saa käyttää enemmän valtaa ja kantaa enemmän vastuuta. Jos juomalasien täytyy miehen mielestä olla tietyllä tavalla mutta itselle asia on se ja sama, antaa miehen järjestää ne kuten haluaa. Ristiriidat ratkaistaan neuvottelulla ja yhdessä sopimalla. Harvalla on pokkaa sooloilla, kun on reilusti päässyt vaikuttamaan tehtyyn päätökseen.

 

[QUOTE="vieras";28399480]harmaavakkarin ja aloittajan miehestä tulee mieleen jonkinlainen vallankäyttö. Mies ei varmaan itsekään sitä hoksaa, että tuollainenhan on toisen alistamista. Itse saisin raivokohtauksen jos mies ei topuutteluistani huolimatta lopettaisi toimintaansa. Hyvähän se on kun mies auttaa mutta...

Istuttaisin miehen pöydän ääreen ja pitäisin "palaverin"[/QUOTE]

Aloittajan ja harmaavakkarin miehestä tulee mieleen myös moni tuntemani nainen...

 

Täytyy kyl sanoa, että oisit vaan kiitollinen että ylipäätään tekee mitään Ja voihan sen suun tosiaan avata ja sanoa, että olit juuri tekemässä sitä ja tätä jne.

Olisit kiitollinen, että se ryyppää vaan viikonloppusin?
Olisit kiitollinen, ettei se sentään paneskele kaikkia naapurin eukkoja?
Olisit kiitollinen, ettei se hakkaa sua?

Minuu niin särähtää korvaan...

 

Meillä on työnjako ja se toiminut hyvin. Toisen poissaollessa kotona oleva hoitaa muualla olevankin työt, jos ovat kiireellisiä. Apua voi pyytää puolin ja toisin. Eipähän kuitenkaan työnjaolla tule samat hommat kahteen kertaan tehtyä.