MIkä olisi sinulle kituuttamista? Mistä et lähtisi elämässä tinkimään?

Mietin, kun joskus jotkut riitelevät täällä rahan riittävyydestä ja siitä, että kun toinen elää pienesti niin toisen mielestä se on kituuttamista johon ei itse pystyisi. Mikä sinulle on se juttu, josta et luopuisi, mistä et kerta kaikkiaan halua tinkiä? Siis voisit, mutta et halua.

Onko se luomuruoka?
Harrastukset?
Auto?
Asuminen?

 

En mistään saavutetuista eduista luopuisi.

 

se, että mun olisi pakko ostaa vaatteet ja esim. vauvan tarvikkeet käytettynä. Se, että en voisi ostaa kaupasta mitä mieli tekee vaan joutuisin aina valitsemaan halvimman ja käytännöllisimmän vaihtoehdon. Se, että joutuisin asumaan kaukana keskustasta ja sellaisessa asunnossa jossa en itse viihtyisi, mutta jossa joutuisin alhaisen hinnan takia asumaan.

 

[QUOTE="vieras";27438626]se, että mun olisi pakko ostaa vaatteet ja esim. vauvan tarvikkeet käytettynä. Se, että en voisi ostaa kaupasta mitä mieli tekee vaan joutuisin aina valitsemaan halvimman ja käytännöllisimmän vaihtoehdon. Se, että joutuisin asumaan kaukana keskustasta ja sellaisessa asunnossa jossa en itse viihtyisi, mutta jossa joutuisin alhaisen hinnan takia asumaan.[/QUOTE]

JA enkä tarkoita ettei vaatteita ja vauvantarvikkeita kannattaisikin ostaa käytettynä jos hyvää ja halpaa löytää, mutta mulle kituuttamista olisi se että ko. tuotteet olisi PAKKO ostaa käytettynä, uuteen ei olisi edes mahdollisuutta.

 

Meikit ja kunnollinen ruoka, en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka syövät yksipuolisesti jotain tonnikalaa ja makaronia..

 

Kituuttamista, no kai se olisi sitä että olisi jatkuvasti liian vähän rahaa ruokaan ja vaatteisiin tms. En siis ole mikään kovapalkkainen nytkään, ostan kirpparilta ja tarjouksesta. Mutta jos siitä olisi stressiä rahan riittävyydestä, niin ettei yöllä saisi nukuttua niin se harmittaisi.

Lasten harrastukset on toinen mikä harmittaisi, jos niistä joutuisi luopumaan. Kaksi lasta jotka molemmat harrastavat 2 maksullista (joskaan ei kovin kallista) lajia. Miehen kanssa kuitenkin puhuttiin että jopa näiden harrastusten hinnat todennäköisesti karsivat osan halukkasita harrastajista.

 

Olen elänyt myös niukkuudessa joten voin luopua omasta puolestani oikeastaan mistä vain. Pääasia että on katto pään päällä ja perhe kasassa.

How ever...kodinkoneet olis varmaa sellanen, menis liian kauan pyykätessä käsin, tai tiskatessa astioita.

 

Mun raja menee siinä kun pitää kaupassa miettiä joka ikinen sentti. Normaali tilanne on se että ostan suurimman osan sellaista minkä kilohinta on edullisin (eli xtraa sun muuta) . Jugurttia, leikkeileitä ym ei ole nytkään säännöllisesti kaapissa kun ei vaan raski. Ruokalasku on tällä hetkellä sen 800-1000. Ja jos tuosta pitää se 200 tiputtaa kuten välillä ollaan jouduttu niin sit ei mun hermot enää riitä. Syöjiä on 8 joista 2 alle 10 v.

Vaatteet ym sellaisen on tottunut ja oppinut haalimaan jostain ja mahdollisimman halvalla. Ei sitä edes ajattele että joskus vois mennä kauppaan ja ostaa itelle tai lapselle koko vaatekerran uusiksi. Ostetaan vain se mitä ei oikeasti ole. Kirpparilta sit raskii ostaa ns ylimääräistäkin.

 

Eläminen ilman pesukonetta/tiskikonetta!! Muutama päivä kituuteltu välillä mutta kun perheessa useampi lapsi ja pyykissä kestovaippoja, on niitten toimittava!!

 

Puhelin ja hyvä ruoka.Salaatit, hedelmät, tuore kala.

 

Ruoasta en halua tinkiä.

 

Mitää helevetin halapakahaveja en juo. Ostan residenttiä tai parempaa makso mitä makso.

 

kituuttamista = jos ei olisi varaa hyvään kahviin
no joo, yleensäkin jos ei olisi varaa hyvään ja laadukkaaseen ruokaan, tai joutuisi asumaan kaukana palveluista, työpaikasta ym.

 

Meidän (mun) elämäntyyli on jo nyt taloudellinen, mutta kituuttamista varmaan olis se, jos joutuisin luopumaan autosta ja käyttämään sen vuoksi työmatkaan n. 2 tuntia enemmän päivässä.

 

Kyllä se on kahvi varmaan ykkösenä sitten tulee tietty pyykinpesukone,astianpesukone ja auto! mulla ei kestäis pää kasassa jos pitäs olla ilman autoa monta päivää,eikä pääsis liikkumaa

 

Hmm.. Autosta olisi todella vaikea luopua. Eikä se oikeastaan olisi edes mahdollista ilman muuttoa työpaikan lähelle. (täällä "perähikiällä" julkinen liikenne ei todellakaan toimi niinkuin isommissa kaupungeissa)

Maittavasta ruuasta ja herkuista en luopuis. Hyvän syöminen on vaan niin parhautta

 

Ei se nyt ehkä "kittuuttamista" olisi, mutta kovin hevillä en luopuisi kotisiivoojastamme. On oikeasti niin luksusta tulla perjantaisin kotiin, kun koko kämppä on siivottu, lakanat vaihdettu jne. Ja sitten saa viikonloppuna oikeasti käyttää aikansa lasten kanssa touhuamiseen eikä imurointiin ja lattioiden luuttuamiseen...

Ja laadukkaasta hyvästä ruoasta en tinkisi missään nimessä.

 

Moi,

onko jonkun mielestä ihan pakko ostaa luomuruokaa ja pitää kaikista saavutetuista eduista kiinni (kaksi eri ihmistä)? Jos näin on, pullat ovat todella hyvin uunissa. Vertailun vuoksi entisen työkaverini elämä oli sekaisin, koska työpaikalla ei ollut sellaista kahvikonetta, josta olisi saanut "kunnollisia erikoiskahveja". Hän sitten raahasi omaan työhuoneeseensa oman koneensa.

En voi siis muuta sanoa kuin hienoa, että elintasomme on näin kova! Itse olen hyväpalkkainen ihminen, mutta en suostu maksamaan ihan järjettömiä hintoja luomuruuasta ja miksi maksaisin: eihän luomuruoka ole yhtään sen parempaa kuin ei-luomu, joskus tutkistusti ihan muuta. Luulenpa, että tiukan paikan tullen suurin osa meistä olisi valmis luopumaan aika paljosta, jos vaihtoehtona olisi esim. oman lapsen tai perheen terveyden tai turvallisuuden menettäminen.

 

Tekniikan Maailman tilauksen peruuttaminen olis mulle kipuraja. Ja kyllä sekin ottaisi helvetisti päähän jos pitäisi ruokakaupassa miettiä mitä on varaa ostaa. Ei sillä ettenkö nytkin järkeilisi ostamista mutta jos rahat oikeasti ei riittäis kuin johonkin millä nippanappa pysyy hengissä niin se vituttaisi. Suomessa tosin sellaista tilannetta ei tule kuin korkeintaan niille jotka kelluvat täysin sosiaalisen turvaverkon varassa ja käyttävät niistäkin rahoista suuren osan turhuuksiin.

 

Me kituuteltiin silloin kun mä olin kotihoidontuella. Mihinkään kivaan ylimääräiseen ollut varaa Nyt mä en tavallaan tinkisi ruuasta (multa tosin jää nykyään luomujauheliha -ja kananmunat kauppaan niiden järjettömän hinnan takia) ja matkailusta. Mä tykkään myös käydä leffassa ja ravintolassa syömässä mutta nuo nyt on sellaisia että niitä ilmankin selviää ainakin jonkun aikaa

 

Minä mietin aina ruokakaupassa melkein sentilleen ostokset Pihistelen JOKAIKISESSÄ asiassa ja suorastaan nautin mitä vähemmällä pysty kituuttamaan

MUTTA yhdestä asiasta en luovu: hyvä wc-paperi!!!!

 

Vaikea sano, kaipa sitä kykenisi toimimaan vaikka joutuisi jostain luopumaan mutten kyllä haluaisi. Hankin ja teen mitä haluan ja en halua niistä tinkiä.

 

Mulla tulisi niin hävettävän pitkä lista asioita, joista en halua luopua... :ashamed:

 

Viimeiseksi tinkisin asuinpaikasta, ahtaasti voin asua ja ollaan aina asuttukin, mutta alueesta en haluaisi tinkiä. Vaikeaa olisi luopua myös matkustelusta.

 

No kuka nyt haluaisi mistään oikeastaan luopua; tai siis, järjestelykysymyksiähän nämä tietysti aina ovat. Olen elänyt mm. yhden vuoden tosi säästäväisesti hyvine tuloineni, koska sain siten asuttua puoli vuotta säästöilläni ulkomailla.

Osaan siis luopua monestakin asiasta. Mutta kituuttamista on juoda pahaa kahvia; olen sitten mieluummin ilman kahvia. Ja sama punaviinin kanssa. Mieluummin ilman punkkua kuin halpaa punkkua.