MIkä olisi sinulle kituuttamista? Mistä et lähtisi elämässä tinkimään?
- Viestiketjun aloittaja Phoebsi
- Ensimmäinen viesti
meillä
Minna puhui mielestäni asiaa, melko paljosta olisi valmis luopumaan perheen terveyden ja turvallisuuden nimissä. Jos esim. lapsen sairauden takia olisi järjettömiä lääke- ja sairaanhoitolaskuja, niin kyllä siinä hyvin äkkiä olisi valmis luopumaan matkusteluista, meikeistä ym. ym. turhuudesta.
Se mistä itse en mielelläni luopuisi olisi oma koti. Samoin isovanhempien läsnäolo meidän arjessa. Tietoisesti siis ollaan valittu paikkakunta jossa asutaan sen perusteella. Kyllä nuo isovanhemmat ovat vaan niiiiiin rakkaita noille lapsille ja toki meille aikuisillekin. Paljon myös apua ollaa heiltä saatu pikkulapsiarjen pyörittämiseen, talon remontoimiseen ym. ym.
Se mistä itse en mielelläni luopuisi olisi oma koti. Samoin isovanhempien läsnäolo meidän arjessa. Tietoisesti siis ollaan valittu paikkakunta jossa asutaan sen perusteella. Kyllä nuo isovanhemmat ovat vaan niiiiiin rakkaita noille lapsille ja toki meille aikuisillekin. Paljon myös apua ollaa heiltä saatu pikkulapsiarjen pyörittämiseen, talon remontoimiseen ym. ym.
Niin, jotenkin samanlainen ajatus häivähti mielessä. Jos jostakin nyt saavutetusta (mikä ei ole kummoinenkaan taso, toim. huom.) luopuisin, niin kokisin sen jossain määrin kituuttamisena.
"Sini"
Meillä on ollut todella tiukkoja tilanteita, siis rahallisesti. Silloinkaan en kuitenkaan ole luopunut "viihteestä", eli risteilylle, teatteriin tms. on "pakko" päästä. Syön sitten vaikka kuukauden kaurapuuroa, mutta reissuun lähden.
Toki lasten ruoka ja vaatteet ovat ne ensisijaiset. Aina.
Toki lasten ruoka ja vaatteet ovat ne ensisijaiset. Aina.
"iloinen"
Ajan puute=pois perheeltä.
Perheen hyvinvoinnista en olisi enää valmis tinkimään, koska se on se, joka tekee minut onnelliseksi. Meillä hyvinvointi tarkoittaa sitä, että saamme viettää perheenä yhdessä aikaa ja touhuta yhdessä erilaisia asioita.
Rahallisesti ei ole olemassa mitään sellaista, josta en voisi luopua. Ja paljosta olen luopunutkin. Asiat ovat hakeneet tärkeysjärjestyksensä, ja nyt voin todella sanoa olevani onnellinen
Perheen hyvinvoinnista en olisi enää valmis tinkimään, koska se on se, joka tekee minut onnelliseksi. Meillä hyvinvointi tarkoittaa sitä, että saamme viettää perheenä yhdessä aikaa ja touhuta yhdessä erilaisia asioita.
Rahallisesti ei ole olemassa mitään sellaista, josta en voisi luopua. Ja paljosta olen luopunutkin. Asiat ovat hakeneet tärkeysjärjestyksensä, ja nyt voin todella sanoa olevani onnellinen
Mulle kituuttaminen on sitä, että joutuu miettimään onko rahaa maksaa laskut tai miten syödä mahdollisimman halvalla. Kaikki muu on periaatteessa ekstraa, mutta saavutetuista eduista luopuminen olisi kyllä ankeaa.
sur
Selailin ketjua ja listasin jotain ylös.
Mä voin luopua meikeistä, tosin kulmakynän haluan pitää! Samoin käytettyjen vaatteiden hankkiminen on ihan ok. En tarvitse upouusia. Autoista sen sijaan en oikeastaan voi tinkiä. Kyllähän sitä yhdelläkin pärjäisi jos olisi ihan pakko, mutta vaiva olisi kohtuuton. Asumme syrjässä ja kummallakin on auto työ- kauppa ja päivähoitokulkua varten. Olisi tosi hankalaa elää vain yhden auton varassa, etenkin kun lapset ovat niin pieniä, että ne on aina otettava mukaan. Ruokaa ostan edullisimman mukaan, mutta sitten tulisi kyllä poru, jos ei olisi varaa hedelmiin. Tuoreita hedelmiä on saatava. Pyykkikone on oltava. Tiskikoneesta luopuminen harmittaisi, mutta mieluummin silti tiskaan kuin pesen nyrkkipyykkiä. Joskus tuntuu kituuttamiselta, kun ei ole varaa lomailla. Kun pääsen töihin, voisin tietysti alkaa säästää. Kauanhan se pienillä tuloilla vie, mutta onhan tässä aikaa. Sitten on vaan vastassa rahapulaa isompi ongelma eli minä itse. Olisi vaikea raaskia käyttää rahat lomaan, kun mut on jo syntymässä ohjelmoitu ajattelemaan, mitä järkevää niilläkin rahoilla voisi hommata.
Mä voin luopua meikeistä, tosin kulmakynän haluan pitää! Samoin käytettyjen vaatteiden hankkiminen on ihan ok. En tarvitse upouusia. Autoista sen sijaan en oikeastaan voi tinkiä. Kyllähän sitä yhdelläkin pärjäisi jos olisi ihan pakko, mutta vaiva olisi kohtuuton. Asumme syrjässä ja kummallakin on auto työ- kauppa ja päivähoitokulkua varten. Olisi tosi hankalaa elää vain yhden auton varassa, etenkin kun lapset ovat niin pieniä, että ne on aina otettava mukaan. Ruokaa ostan edullisimman mukaan, mutta sitten tulisi kyllä poru, jos ei olisi varaa hedelmiin. Tuoreita hedelmiä on saatava. Pyykkikone on oltava. Tiskikoneesta luopuminen harmittaisi, mutta mieluummin silti tiskaan kuin pesen nyrkkipyykkiä. Joskus tuntuu kituuttamiselta, kun ei ole varaa lomailla. Kun pääsen töihin, voisin tietysti alkaa säästää. Kauanhan se pienillä tuloilla vie, mutta onhan tässä aikaa. Sitten on vaan vastassa rahapulaa isompi ongelma eli minä itse. Olisi vaikea raaskia käyttää rahat lomaan, kun mut on jo syntymässä ohjelmoitu ajattelemaan, mitä järkevää niilläkin rahoilla voisi hommata.
muu menköön mutta
En lähde tinkimään siitä, että meillä vanhemmilla on oma makuuhuone ja lapsilla oma. Minulla hajoaa pää ns. yleisissä tiloissa, tarvitsen tilan jossa on ovi jonka voin vetää kiinni perässäni kun haluan rauhoittua.
"vieras"
Kyllä se mulle kituuttamista on, kun pitää kaupassa miettiä, että mitä näillä muutamalla eurolla sais, mikä kestäis mahdollisimman pitkään, kun joudun miettiä miten saan kaikki laskut maksettua jne. mutta sitä mun elämä kuitenkin on. Mut jos pitäis puhelimesta ja tietokoneesta luopua, tulisin varmaan hulluksi, onneksi työnantaja tarjoaa molemmat
"vieras"
En tinkis mistään saavutetuista eduista, eli sama kuin astrolla. Oma talo, autot, jokavuotinen reissu, lapsille ja itsellemme uudet vaatteet ja sälät jnejnejne. Sehän se, että kun johonkin tottuu, niin eipä siitä halua luopua. Jos taaas koskaan ei ole mitään "etuja" ollut, niin eipä niitä osaa kaivatakaan (muistelen opiskeluaikojani... ).
).
"..."
Asuminen ja kahvi. Kaikesta muusta voin säästää, mutta isosta talosta hyvällä alueella en luopuisi, enkä kahvimerkkiäni vaihtaisi.
"vieras"
Hevosten pidosta.
Vaikka jos järjellä ajatellaan, niin niistähän sitä ensimmäisenä varmaan pitäisi luopua, kun ovat niin hintavia elättää, ja arvokkaita hintalapultaan.
Vaikka jos järjellä ajatellaan, niin niistähän sitä ensimmäisenä varmaan pitäisi luopua, kun ovat niin hintavia elättää, ja arvokkaita hintalapultaan.
tjuu
En tinkisi ruoasta.
Haluan ostaa ruokakaupassa sitä mitä tekee mieli, enkä laskea senttejä ja vertailla hintoja. Järkeä saa käyttää, mutta ilman lohta en ole, vaikka se nyt ei sattuisikaan tarjouksessa olemaan.
Ja se, jos en voisi ostaa haluamiani kirjoja. Ostan kyllä paljon kirpparilta, tilaan netistä ja käyn kirjakaupoissa, eli hintaluokat vaihtelee, eikä aina tartte olla uutta, mutta en kestäisi, jos en _voisi_ ostaa haluamaani kirjaa, edes vaikka kerran kuussa.
Arvovalintojahan nämä. En juurikaan meikkaa ja vaatteitakin käytän monta vuotta, halpoja perustrikoita melkein kaikki. Ulkonäkö ei silleen kiinnosta, joskus tulee mieliteko panostaa, mutta arjessa en saa laittautumisesta mitään nautintoa, niin ei siihen mene sitten rahaakaan.
Haluan ostaa ruokakaupassa sitä mitä tekee mieli, enkä laskea senttejä ja vertailla hintoja. Järkeä saa käyttää, mutta ilman lohta en ole, vaikka se nyt ei sattuisikaan tarjouksessa olemaan.
Ja se, jos en voisi ostaa haluamiani kirjoja. Ostan kyllä paljon kirpparilta, tilaan netistä ja käyn kirjakaupoissa, eli hintaluokat vaihtelee, eikä aina tartte olla uutta, mutta en kestäisi, jos en _voisi_ ostaa haluamaani kirjaa, edes vaikka kerran kuussa.
Arvovalintojahan nämä. En juurikaan meikkaa ja vaatteitakin käytän monta vuotta, halpoja perustrikoita melkein kaikki. Ulkonäkö ei silleen kiinnosta, joskus tulee mieliteko panostaa, mutta arjessa en saa laittautumisesta mitään nautintoa, niin ei siihen mene sitten rahaakaan.
Keittiönoita
Mulle kituuttaminen merkitsee jotain muuta kuin yksittäisistä asioista luopumista. Ostan luomulihaa, mutta jos mulla ei olisi varaa ostaa sitä, en ostaisi lihaa ollenkaan. Enkä silti ajattelisi, että nyt joudun kituuttamaan.
Olen elämäni aikana asunut sekä vuokralla että omassa ja viihdyn mainiosti tässä omassa. Mutta jos tässä asuminen ei olisi enää taloudellisesti mielekästä, voisin varsin hyvin muuttaa vuokralle. Äkkiseltään en keksi mitään, mistä en tiukan taloudellisen paikan tullen olisi valmis luopumaan. Mä sopeudun yleensä varsin hyvin vallitseviin olosuhteisiin ja kaikki, mikä on mulle aidosti tärkeää, ei maksa mitään.
Kituuttaminen on mun mielestä elämää, joka ensinnäkin kestää useamman kuukauden. Sellaista, missä yksi lasku voi aiheuttaa lumipalloefektin ja sen yhden laskun vuoksi taloudellinen tilanne merkittävästi heikkenee kuukausiksi. Jos taas sen laskun maksettua loppukuun laskee senttejä ja syö veteen keitettyä kaurapuuroa, mutta seuraavassa kuussa talous on jälleen tasapainossa, niin mulle ne kaurapuuroviikot eivät vielä merkitse kituuttamista. Mä pyrin nostamaan palkkaa sen verran kuin arvelen seuraavan kuukauden aikana tarvitsevani. Useimmiten arvaan oikein, mutta aina en. En pidä kituuttamisena sitä, että viikon ennen palkkapäivää käy kaupassa vain kolikoita lompakossaan. Tosin mä harrastan sitä ihan vapaaehtoisestikin välillä eli en vaan ota kuin muutaman euron mukaani ruokakauppaan. Sillä sitten ostan ruuat ja kieltäydyn houkutuksista, joihin se raha ei riitä. Yleensä olen niin laiska, että en viitsi lähteä hakemaan kotoa lisää rahaa vaan tyydyn siihen, että nyt eletään nuukaillen.
Olen elämäni aikana asunut sekä vuokralla että omassa ja viihdyn mainiosti tässä omassa. Mutta jos tässä asuminen ei olisi enää taloudellisesti mielekästä, voisin varsin hyvin muuttaa vuokralle. Äkkiseltään en keksi mitään, mistä en tiukan taloudellisen paikan tullen olisi valmis luopumaan. Mä sopeudun yleensä varsin hyvin vallitseviin olosuhteisiin ja kaikki, mikä on mulle aidosti tärkeää, ei maksa mitään.
Kituuttaminen on mun mielestä elämää, joka ensinnäkin kestää useamman kuukauden. Sellaista, missä yksi lasku voi aiheuttaa lumipalloefektin ja sen yhden laskun vuoksi taloudellinen tilanne merkittävästi heikkenee kuukausiksi. Jos taas sen laskun maksettua loppukuun laskee senttejä ja syö veteen keitettyä kaurapuuroa, mutta seuraavassa kuussa talous on jälleen tasapainossa, niin mulle ne kaurapuuroviikot eivät vielä merkitse kituuttamista. Mä pyrin nostamaan palkkaa sen verran kuin arvelen seuraavan kuukauden aikana tarvitsevani. Useimmiten arvaan oikein, mutta aina en. En pidä kituuttamisena sitä, että viikon ennen palkkapäivää käy kaupassa vain kolikoita lompakossaan. Tosin mä harrastan sitä ihan vapaaehtoisestikin välillä eli en vaan ota kuin muutaman euron mukaani ruokakauppaan. Sillä sitten ostan ruuat ja kieltäydyn houkutuksista, joihin se raha ei riitä. Yleensä olen niin laiska, että en viitsi lähteä hakemaan kotoa lisää rahaa vaan tyydyn siihen, että nyt eletään nuukaillen.
säpäle harmaana
Tällainen asia voisi minulla olla sellainen, josta voisin helposti luopua. Siis voisin ihan helposti vaihtaa tarvittaessa pienempään asuntoon (jos se olisi mahdollista luopumatta tämänhetkisestä asuinalueesta ja sen tuomista eduista). Ruoasta voisin myös tinkiä jonkin verran hetkellisesti.Alkuperäinen kirjoittaja muu menköön mutta;27439240:
Muista asioista tinkiminen tekisi elämästä aika vaikeaa, eikä rahallisesti helpottaisi oikein mitään. Vaatteita tarvitaan joka tapauksessa, eikä ne nytkään kalleimmasta päästä ole. Meikkeihin ei paljon mene rahaa. Matkustelukin meillä on lähinnä sukulointia, joten onko siitä luopuminen edes "mahdollista". Pesukoneiden ja muiden härpättimien myyminen vaikeuttaisi elämää huomattavasti, auton ja tietokoneen myyminen tekisi aika monet asiat mahdottomaksi.
Kituuttaminen on mulle sitä ettei ole varaa yhtäkkiä ostaa esim. muutaman tonnin arvoista hyödykettä käteisellä vaan aina pitää otta Visalla tms.
Eli kituutan tälläkin hetkellä elämässäni. Olemme ihan hyvin toimeentulevia mutta ei ole sellaista "salakätköä" josta voisi ottaa isomman summan aina tarvittaessa.
En tinkisi elintasostani (yhtään enempää). Pienellä miettimisellä ja ahkeruudella säästäisimme useita kymppejä (ellei satoja euroaja) joka kuukausi jos vain vähän enemmän miettisi ja viitsisi tehdä asioita. Usein jää tavaran palauttamisesta tilalle saatu lahjakortti lunastamatta siksi kun ei muista ottaa sitä mukaan kun käy ko. kaupassa (jos ei oo siis rahana saanut palautusta).
Joskus tilasin autooni osan joka oli rikki (käytetty osa). En jaksanut palauttaa sitä koska olisi pitänyt pakata se ja kuskata matkahuoltoon. Jäi pari sataa saamatta.
Todellista kituuttamista en ole koskaan joutunut kokemaan. Siis sellaista että oikeasti pitää laskea rahat että ne riittää joka asiaan.
Eli kituutan tälläkin hetkellä elämässäni. Olemme ihan hyvin toimeentulevia mutta ei ole sellaista "salakätköä" josta voisi ottaa isomman summan aina tarvittaessa.
En tinkisi elintasostani (yhtään enempää). Pienellä miettimisellä ja ahkeruudella säästäisimme useita kymppejä (ellei satoja euroaja) joka kuukausi jos vain vähän enemmän miettisi ja viitsisi tehdä asioita. Usein jää tavaran palauttamisesta tilalle saatu lahjakortti lunastamatta siksi kun ei muista ottaa sitä mukaan kun käy ko. kaupassa (jos ei oo siis rahana saanut palautusta).
Joskus tilasin autooni osan joka oli rikki (käytetty osa). En jaksanut palauttaa sitä koska olisi pitänyt pakata se ja kuskata matkahuoltoon. Jäi pari sataa saamatta.
Todellista kituuttamista en ole koskaan joutunut kokemaan. Siis sellaista että oikeasti pitää laskea rahat että ne riittää joka asiaan.
Mä kyllä voisin monestakin asiasta tinkiä jos tarve niin vaatisi. Mutta aivan viimeisimpänä tinkisin kodistamme. Kun me vihdoinkin olemme löytäneet KODIN, niin siitä en hevillä luopuisi. Toki lasten ruoka menee kodin edelle, mutta en osaa nähdä asiaa niin, että ruoan hankinta olisi kodista johtuen heikoilla kannattimilla tms.