Mikä tekee kotiäitiydestä raskasta?

[M Y R K K Y]

Musta raskainta on se, kun elämä on niin yksitoikkoista. Samaa aamupala-pihalle-lounas-päiväunet-välipala-pihalle-päivällinen-pikkukakkosta-iltapala-pesulle-nukkumaan settiä päivästä toiseen. On tietysti joskus erilaisia menoja, mutta arki on kuitenkin yhtä ja samaa koko ajan. Ja tietysti se, että on oltava koko ajan valmis "palvelemaan" lapsia ja vauva-aikana myös se, ettei saa koskaan nukkua kunnolla. Työssäkäyvän elämä on paljon monipuolisempaa ja vaihtelevampaa. Ainakin minulla, siksi olenkin mieluiten työssäkäyvä äiti.

Musta jokaikinen työ on jossain määrin rutiinia.
Eikä jokapäivä tarvii tehdä ihan samaa,lähde pihalle,lähde kaverille,kerhoon,uimaan,pelaamaan-mä käyn salilla jos saan junnun mammalle toviks 3,5 veen kanssa ja me jumpataan siellä.

Itse oon aika montaa duunia kokenut,ja kyllä niissäkin vaan piru vie on sitä samaa.Töihin,aamupalaveri/raportti,teet töitä,kahvitautko,teet töitä,ruokatauko,teet töitä.....

 

[ainakin]

ikuinen valvominen- unen puute tekee hommasta raskaan. kipeät lapset, kun useampi lapsi ja kaikki sairastaa perä kanaa ei yhtä aikaa.

 

[ohoh]

ikuinen valvominen- unen puute tekee hommasta raskaan. kipeät lapset, kun useampi lapsi ja kaikki sairastaa perä kanaa ei yhtä aikaa.

No niin ne työssäkäyvien lapsetkin sairastaa, jopa enemmän, kun päiväkodeissa kaikki pöpöt kiertää.

 

[huoh]

jatkuva lapsen kitinä,kätinä,uhma,kiukuttelu. Vaikka takan olisi kuinka huono ja valvottu yö, on aamulla jaksettava nousta taas, vaikka kuinka paljon väsyttää. Samat asiat ja jankutukset päivästä toiseen voi turhauttaa.

 

[Gekkolisko]

Mun mielestä kotiäitiys ei oo raskasta, tylsää kyllä joskus. Täälläpäin ei näy puistossa kuin yks juoruava perhepäivähoitaja, ei juuri koskaan muita. Perhekahvilatyyppi mä en oo ollenkaan... Omia vanhoja kavereita näkee onneks joskus, ne sentään piristää arkee. Eli aikuisen seuran puute johtaa tylsyyteen aika useinkin...

 

[vieras]

gekkolisko
sulla monta lasta ja kotiäitiys tylsää? mulla olisi ainakin sairaan kovaa duunia, harrastuksia, aikatauluja, ruoanlaittoa siivoamista. en ehtisi miettiä tylsyyttä.

tylsää ja tylsän ihana oli kun oli vaan yksi pieni. ehti puunata kotia.

 

[Näin]

Musta raskainta on se, kun elämä on niin yksitoikkoista. Samaa aamupala-pihalle-lounas-päiväunet-välipala-pihalle-päivällinen-pikkukakkosta-iltapala-pesulle-nukkumaan settiä päivästä toiseen. On tietysti joskus erilaisia menoja, mutta arki on kuitenkin yhtä ja samaa koko ajan. Ja tietysti se, että on oltava koko ajan valmis "palvelemaan" lapsia ja vauva-aikana myös se, ettei saa koskaan nukkua kunnolla. Työssäkäyvän elämä on paljon monipuolisempaa ja vaihtelevampaa. Ainakin minulla, siksi olenkin mieluiten työssäkäyvä äiti.

Musta jokaikinen työ on jossain määrin rutiinia.
Eikä jokapäivä tarvii tehdä ihan samaa,lähde pihalle,lähde kaverille,kerhoon,uimaan,pelaamaan-mä käyn salilla jos saan junnun mammalle toviks 3,5 veen kanssa ja me jumpataan siellä.

Itse oon aika montaa duunia kokenut,ja kyllä niissäkin vaan piru vie on sitä samaa.Töihin,aamupalaveri/raportti,teet töitä,kahvitautko,teet töitä,ruokatauko,teet töitä.....

Mun mielestä työ voi olla myös eri tavalla rutiinia kuin kotona oleminen. Riippuu toki työpaikasta, mutta mun työ on vaihtelevaa ja monipuolista, suunnittelua, ihmisten tapaamista, keskusteluja jne. Kyllä tuo ensimmäisen kuvaama rutiinilitania on paljon tylsempi ratkaisu, toki lapsille hyvä juttu.

 

[emari]

Se, että koko ajan on joku tarvitsemassa jotain. Monen pienen lapsen tarpeiden tyydyttäminen, kiukun kestäminen, ne on mielestäni raskaimpia. On kotona olemisessa hyötynsäkin, toki

 

[Sari]

Musta raskainta on se, kun elämä on niin yksitoikkoista. Samaa aamupala-pihalle-lounas-päiväunet-välipala-pihalle-päivällinen-pikkukakkosta-iltapala-pesulle-nukkumaan settiä päivästä toiseen. On tietysti joskus erilaisia menoja, mutta arki on kuitenkin yhtä ja samaa koko ajan. Ja tietysti se, että on oltava koko ajan valmis "palvelemaan" lapsia ja vauva-aikana myös se, ettei saa koskaan nukkua kunnolla. Työssäkäyvän elämä on paljon monipuolisempaa ja vaihtelevampaa. Ainakin minulla, siksi olenkin mieluiten työssäkäyvä äiti.

Musta jokaikinen työ on jossain määrin rutiinia.
Eikä jokapäivä tarvii tehdä ihan samaa,lähde pihalle,lähde kaverille,kerhoon,uimaan,pelaamaan-mä käyn salilla jos saan junnun mammalle toviks 3,5 veen kanssa ja me jumpataan siellä.

Itse oon aika montaa duunia kokenut,ja kyllä niissäkin vaan piru vie on sitä samaa.Töihin,aamupalaveri/raportti,teet töitä,kahvitautko,teet töitä,ruokatauko,teet töitä.....

Mä tarkoitankin vaihtelulla sitä, että päivän aikana on sekä töissä että lasten kanssa, viettää aikaa työkavereiden kanssa, käy ehkä harrastamassa jne. sen sijaan, että olisi vain kotona. Että kokisi elävänsä monipuolista elämää. Mulle ei vaan riitä vaihteluksi se, että tänään mennäänkin lasten kanssa lähipuiston sijasta vähän kauemmaksi puistoon. Eikä tunti päivässä kuntosalilla pari kertaa viikossa korvaa niitä aikuiskontakteja mitä töissä saa. Mutta ymmärrän että ihmiset kokee tän eri tavalla, tässä vaan kysyttiin mikä kenenkin mielestä kotona olossa on raskainta.

 

[...]

Musta raskainta on se, kun elämä on niin yksitoikkoista. Samaa aamupala-pihalle-lounas-päiväunet-välipala-pihalle-päivällinen-pikkukakkosta-iltapala-pesulle-nukkumaan settiä päivästä toiseen. On tietysti joskus erilaisia menoja, mutta arki on kuitenkin yhtä ja samaa koko ajan. Ja tietysti se, että on oltava koko ajan valmis "palvelemaan" lapsia ja vauva-aikana myös se, ettei saa koskaan nukkua kunnolla. Työssäkäyvän elämä on paljon monipuolisempaa ja vaihtelevampaa. Ainakin minulla, siksi olenkin mieluiten työssäkäyvä äiti.

Musta jokaikinen työ on jossain määrin rutiinia.
Eikä jokapäivä tarvii tehdä ihan samaa,lähde pihalle,lähde kaverille,kerhoon,uimaan,pelaamaan-mä käyn salilla jos saan junnun mammalle toviks 3,5 veen kanssa ja me jumpataan siellä.

Itse oon aika montaa duunia kokenut,ja kyllä niissäkin vaan piru vie on sitä samaa.Töihin,aamupalaveri/raportti,teet töitä,kahvitautko,teet töitä,ruokatauko,teet töitä.....

Mun mielestä työ voi olla myös eri tavalla rutiinia kuin kotona oleminen. Riippuu toki työpaikasta, mutta mun työ on vaihtelevaa ja monipuolista, suunnittelua, ihmisten tapaamista, keskusteluja jne. Kyllä tuo ensimmäisen kuvaama rutiinilitania on paljon tylsempi ratkaisu, toki lapsille hyvä juttu.

Niin ja parasta työssä on se, että sieltä pääsee kotiin, eli vaihtelua päivään. Miettikää, jos olisitte töissä 24/7, niin kuin kotiäidit.
Kyllä sieltä välillä jo pois tahtois, Ja vieläpä jonkun muun kuin työkavereiden seurassa, mutta kotiäiti kulkee lapsinenn lähes kaikkialle ja silloin, kun olisi mahdollista päästä ilman niin ei jaksa enää lähteä tai valvoa (esim. telkun ääressä iltaisin, kun lapset nukkuu).
Useimmilla myös mies ajattelee, että heillä on oikeus levätä, kun käyvät töissä. Äiti, kun kerkeää päivällä lepäämään...

 

[Gekkolisko]

gekkolisko
sulla monta lasta ja kotiäitiys tylsää? mulla olisi ainakin sairaan kovaa duunia, harrastuksia, aikatauluja, ruoanlaittoa siivoamista. en ehtisi miettiä tylsyyttä.

tylsää ja tylsän ihana oli kun oli vaan yksi pieni. ehti puunata kotia.

No joo, tekemistä kyllä riittää, mutta en mä oikeen esimerkiks siivoomista pidä minään mukavana ajanvietteenä, aika tylsää hommaa se on... Ja en mä sit tiä, meil on koti ihan ok järjestyksessä, eikä mun silti tartte koko ajan siivota, aika paljon jää aikaa ihan vaan oleiluun....

Ja toki on mukavaakin, mutta on se pirun tylsää olla tua puistossakin jos ei oo ketään kenen kans puhua aikuisten juttuja, ja sama homma kotona. Eli tosiaan se aikuisen seuran puuttuminen tekee päivistä tylsää, vaikkakin puuhaa riittääkin...

 

[Turkilmas]

Mä koen raskaaksi kun vauva on valvottanut useamman yön putkeen ja päivällä ei ole pystynyt nukkumaan. Eli tarpeeksi kun univelkaa kertyy, niin meikämamma näkee maailman mustana.

Toinen juttu on pojan jatkuva kakkaaminen. Tuo kun vääntää tortut 5-7 kertaa päivässä joka ainoa päivä. Jäbä painaa reilu 11 kg, joten sitä sitten yhdellä kädellä kantelen ja pyllyä pesen.

Muuta raskasta en kotiäitiydestä keksi ja nyt kun ymmärsin taas ottaa vähän rauhallisemmin, niin nautin siitä kun ei tarvi juosta kuin päätön kana suorittamassa milloin mitäkin.

Mietin vaan että miten ikinä jaksan vielä palata takaisin työelämää, jossa sitä rankkuutta sitten on monin verroin tähän verrattuna. Onneks ei tarvi vielä reilusti yli vuoteen tuota miettiä

 

[hihihii]

Onse niin hauskaa. Mustat: ei ole raskasta, oon niin pirtsakka ja teen vaiks mitä! Harmaana: oon niiin poikki.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Niin, no riippuu se tietenkin kotiäitinä olo ajasta ja lastenmäärästä. Tuota sevaan pukkaa monella olemaan ainakin neljänvuoden ja kolmen lapsen jälkeen. Jos sulla useampi kotiäiti vuosi takana ja lapsia enemmän, kuin kaksi tai kaksi pienellä ikäerolla niin onnea vaan. Kyllä mullakin pari ekaa vuotta olisitä mitä sen kuvitellaan olevan: Siisti koti nukkuminen vauvan rytmissä vaunulenkit kyläily ym. Nyt on toisellainen tahti sitten...

Neljä lasta, kahden vuoden välein, suunnilleen... 12 vuotta kotona, muutaman kuukauden harharetkiä työmaailmaan.

Ihmiset ovat erilaisia.

 

[vieras]

Mun mielestä enemmänkin henkisesti raskasta, jos jää yksin kotiin, eikä oikein ole ketään kenen kanssa jakaa arjen iloja ja suruja tai jotain harrastusta lapsen hoidon vastapainoksi.
Tietty jos on lapset pienellä ikäerolla, niin varsinkin raskausaika voi olla fyysisesti raskasta. Tai jos on jokin sairaus.
Itselleni tämä ei ole ollenkaan raskasta aikaa, vaan lepoa ja laiskottelua lähinnä

Musta kotiäippänä olo on kans aikasmoista lepoa verrattuna työäippänä olemiseen. Ja kummastakin on kokemusta.

 

[v]

Se, ettei saa olla rauhassa hetkeäkään. Koko ajan pitää jotain nousta ja hypätä, viedä ja tuoda, leikkiä ja jutella, pukea, riisua ja tapella niistä ja välillä kaikesta muustakin, nukuttaa ja laittaa ruokaa... Joka päivä samaa.

 

[Jahvetti]

Raskasta on minusta yhdistää työ+kotiympyrät...kotiäitinä olo on siihen verrattuna todellista lomaa.

 

[vieras]

Mikä homma tahansa on raskasta jos ei ole edes pissataukoa kertaakaan päivän aikana eikä ole mitenkään vakio että ehtii edes syödä mitään.

Jatkuvassa valmiustilassa ympäri vuorokauden, myös kun olet itse sairas. Ei välttämättä tukiverkkoja tai varaa lapsenvahtiin. Minä herään 3-8kertaa yössä JOKA IKINEN YÖ viikosta toiseen (neljä pientä lasta) eikä kukaan kysy viittä vaille seitsemän että jaksanko herätä vaan se on pakko.
Ei kunnon palkkaa, vaan taloudellinen ahdinko lähes väistämättä ellei miehellä ole hyvä palkka, lisätyötä ruoan ja laskujen hoitamisesta.
Ei kahvitaukoa, ei omaa aikaa, ei edes kakalle pääse rauhassa.
Lisäksi pyykit, tiskit, perussiivous, vaatehuolto, pukeminen-riisuminen-paikalleen-kuivumaan, ja kaikki ylimääräinen siivous (oksennukset, pulautukset, kakat, kuolat, ruokavalumat..)

Kaikki tuo yhteensä tekee kotiäitiydestä raskasta.

 

[NewArtRiot]

Pää leviää, aivot surkastuu (ihan oikeasti, ei vitsi), yksinäistä, vaikka kolme lasta onkin, aikuisen seuran puute.. Ja tietty sitä omaa aikaa ei ole likimainkaan tarpeeksi pitämään mut iloisena ja pirteänä äitinä, jota ei lasten pikku uhmailut hetkauta... :headwall:

 

[ap]

Vai onko se raskasta?

Et sitten ainakaan ole näköjään kokeillut?!
Raskasta on se, että olet palvelija 24/7 ja mikään mitä teet (ruoka, siivous, pyykit) ei kauaa näy.
Yksin nyhväät sisällä ja ulkona tönötät tuijotellen lasten leikkejä. Tapella joka päivä siivouksesta pukemisesta ym. lapsen iästä riippuen. Ehkä käy jossain kerhossa jossa muut kyrpiintyneet kotiäidit arvostelee toisiaa pienessä elämässään.
Pienistäkin asioista tulee suuria, kun ne poikkeavat tavallisuudesta. Kaikki olettavat, että sinulla on aikaa, koska olet vaan kotona vaikka todellisuudessa aika menee arjenpyörittämiseen
. Eikä monellakaan ole hereillä olo hetkeä jolloin saisivat vain olla ja tehdä pelkästään sitä mitä ovat tekemässä.
Henkinen väsymys ja se, että tuntee olvansa eriaaltopituudella työssäkäyvien kanssa "sekin puhuu aina vaan lapsistaan." Totuus vain on se, että kotiäidin elämän täyttävät lapset. Vaikee se on silloin muusta puhua...

Ai?

Olen sitten suorittanut jopa kotiäitiyden väärin...

Juu niin mäkin... Minusta ei tunnu laikaan tuolta. Olen ollut sekä työssäkäyvä- että kotiäiti usean vuoden ajan, ja minusta kotiäitinä olo on tosi leppoisaa. Ja esim. ulkona en todellakaan tönötä, vaan olen mukana. En koe, että "hoidan lapsiani", vaan olen heidän kanssaan.vArmasti kotiäitiys ahdistaa, jos kokoajan toivoo olevansa muulaall. Mene siis töihin...

 

[cothis]

Jaah.. mie tykkään olla muksun kanssa kotona. Mikä siitä tekis raskasta.. hmm.. ainakin päikkäreiden aikaan harjoitettu pilates

 

[Kylkiluu]

Tässä mun arjessani unenpuute rasittaa eniten. On helvetin vaikeaa välillä suhtautua kärsivällisesti 3-vuotiaan esikoisen temppuiluun kun 7 kk:n ikäinen on heilunut ja huudellut tunnin välein läpi yön.

 

[MorbidMama]

Jatkuva vaatimus henkisestä läsnäolosta...ei kykene!

 

[Miracles]

Ei mikään.

Siis sen enempää, kuin elämästä yleensäkään.

Samaa mieltä - siis, jos asenne on kohdallaan =)

Näin juuri! :wave: :wave:

 

[kotiäiti]

Ei mikään.

Siis sen enempää, kuin elämästä yleensäkään.

Samaa mieltä - siis, jos asenne on kohdallaan =)

Näin juuri! :wave: :wave:

Asenne auttaa... mutta jos pitää puolen tunnin yöunilla jaksaa painaa päivän rutiinit läpi niin siinä tarvii muutakin kuin asennetta.