R
"rrrr"
Vieras
Mä kehtaan tunnustaa. Tartten välillä lomaa lapsista. Ja arjesta. Kai mä sitten olen kamala äiti. Arki on ihanaa. Mutta häiriöherkälle, keskittymishäiriöiselle äidlle - siis minulle joskus äärimmäise raskasta. Kyse ei ole siitä että lapset olisivat kamalia häiriköitä. Ei, he ovat kiltteljä. Mutta lapsia. Niin kuin heidän kuulluu olla. He ovat eläväisiä, puhuvat paljon. Kyselevät. Sitten päälle tähän rutiinit. Syömiset, nukuttamiset, osalla harrasteet.... Meidän vanhempien työ. Ainainen hälinä.
Mä tarvitsen hiljaisuutta. Mahdollisuutta pysähtyä. Se ei onnistu lasten kanssa. Miehen kanssa kylläkin. Hän on hieman samanlainen kuin minä. Me harvemmin tosin mennään minnekään kauas. Oleellista on kuitenkin se ettei ympärillä ole hälinää. Ei velvotteita, ei vastuita. Päivä pari. Silloin tällälöin. Se riittää. Kuitenkin vuoden loput päivät eli ainakin 95% olemme perheenä. Ehkä olemme itsekäitä. Mielestäni emme.
Mä tarvitsen hiljaisuutta. Mahdollisuutta pysähtyä. Se ei onnistu lasten kanssa. Miehen kanssa kylläkin. Hän on hieman samanlainen kuin minä. Me harvemmin tosin mennään minnekään kauas. Oleellista on kuitenkin se ettei ympärillä ole hälinää. Ei velvotteita, ei vastuita. Päivä pari. Silloin tällälöin. Se riittää. Kuitenkin vuoden loput päivät eli ainakin 95% olemme perheenä. Ehkä olemme itsekäitä. Mielestäni emme.