Mikä siinä lomassa ilman lapsia oikein tökkii, ajatuksena?

[Echo]

Tämä on tietysti yksi vaihtoehto. Toinen vaihtoehto on jättää lapset kokonaan tekemättä, ja nauttia puolisonsa kanssa kahden aikuisen ihmisen elämästä. Kolmas vaihtoehto on käydä matkoilla ilman lapsia. Ja keksinpä neljännenkin: ei käydä ollenkaan matkoilla, kun perhematkailu ei kerran tyydytä, ja käytetään säästyneet rahat johonkin muuhun kivaan.

Jos vapaus ja itsenäisyys lakkaavat olemasta tärkeitä arvoja jonkin ikäisenä, tuskin ne ovat olleet kovin tärkeitä alunperinkään. Minulle on taas ollut taaperosta saakka oleellista tehdä asiat omapäisesti. Se on niin oleellinen osa persoonallisuuttani kuin voi olla. Lasten hankkiminen ei tätä muuttaisi.

No ole sä mikä olet, älä hommaa sit lapsia. Mutta ap:lla on jo lapsia ja tietty rahamäärä käytettävänä, eli tää on ihan eri juttu kuin sulla.

 

[M32]

Voisiko joku nyt mainita jonkun esimerkin, mitä ne aikuisen vapauden ja itsenäisyyden kokemukset ovat, joihin kouluikäisiä lapsia ei voi ottaa mukaan?

Herää aikaisin aamulla Pariisissa, kävele reppu selässä mukulakivikatuja tunnin verran löytääksesi kaverisi suositteleman patisserien. Juo maitokahvia, syö leivonnaisia ja katsele ihmisvilinää omiin ajatuksiisi syventyneenä. Kirjoita päiväkirjaan edellisen päivän kokemuksia. Suuntaa Paris Nordille ja valitse ensimmäinen juna itään päin. Unohda ostaa eväitä.

 

[Näin]

Kyllä kaikesta saa ongelman. Vanhempani tekivät useita parin viikon reissuja maapallon toiselle puolelle kun me lapset olimme 4-7 vuotiaita ja kenenkään mielestä se ei ollut ongelma eikä mikään. Aivan ymmärrettävää parisuhteen vaalimista ja kahdenkeskisen laatuajan hakemista, vanhempani ovat sitä sorttia jolle parisuhde on todella tärkeä asia ja voimavara elämässä, sellaisista vanhemmista ei voi olla kuin kiitollinen, vaikka muutamat viikot olisikin ollut mummon hellässä huomassa. Ei mummokaan siitä hirveästi aluksi pitänyt kun pelkäsi vastuuta, mutta nykyään ovat sitten erittäin rakkaita muistoja kaikille ne mummon kanssa vietyt ajatkin.

Ihan samaa mietin itsekin. Kun olin lapsi, ei kukaan ihmetellyt sitä että oltiin veljen kanssa mummolassa viikko pari kun vanhemmat oli reissussa. Nyt se on ihan kamala ajatus ja nousee hirveä haloo.

Ja tuo, että lasten pitää päästä reissuun jos vanhemmat pääsee, vasta hirveää skeidaa onkin. Lasten ei todellakaan tarvitse saada kaikkea tässä maailmassa mitä vanhemmat saavat eikä ihan kaikkea ole pakko tehdä lasten ehdoilla.

Itse olen matkustanut sekä lasten kanssa että yksin ja miehen kanssa. Lapset eivät todellakaan koe sitä leveilynä jos totean että äiti lähtee reissuun. Voi kiesus sentään joidenkin ajatuksia...

 

[säpäle harmaana]

Ja tuli vielä mieleen se, että miten pariskuntana matkustaminen ei kuitenkaan vie pois sitä itsenäisyyttä ja vapautta? Pitäähän silloinkin kuunnella toisen mielipiteitä ja mennä heikomman osapuolen ehdoilla.

 

[Näin]

Ja tuli vielä mieleen se, että miten pariskuntana matkustaminen ei kuitenkaan vie pois sitä itsenäisyyttä ja vapautta? Pitäähän silloinkin kuunnella toisen mielipiteitä ja mennä heikomman osapuolen ehdoilla.

Meillä ei ainakaan edes yhdessä reissatessa ole ihan pakko joka sekunti olla kylki kyljessä vaan voi istua ihan itsekseenkin välillä tai käydä yksin ostoksilla tai missä nyt tykkääkin käydä
Ja voi sitä miehen kanssa matkustaessa olla ihan eri tavalla spontaani ja "vapaa" kuin lasten kanssa. Mikä tässä asiassa on niin vaikea tajuta?

 

[säpäle harmaana]

Meillä ei ainakaan edes yhdessä reissatessa ole ihan pakko joka sekunti olla kylki kyljessä vaan voi istua ihan itsekseenkin välillä tai käydä yksin ostoksilla tai missä nyt tykkääkin käydä
Ja voi sitä miehen kanssa matkustaessa olla ihan eri tavalla spontaani ja "vapaa" kuin lasten kanssa. Mikä tässä asiassa on niin vaikea tajuta?

Eihän lasten kanssa reissatessakaan ole pakko olla joka sekunti kylki kyljessä.

 

[M32]

Ja tuli vielä mieleen se, että miten pariskuntana matkustaminen ei kuitenkaan vie pois sitä itsenäisyyttä ja vapautta? Pitäähän silloinkin kuunnella toisen mielipiteitä ja mennä heikomman osapuolen ehdoilla.

Meillä menevät kiinnostuksenkohteet niin hyvin yksiin, ettei koskaan ole matkalla tarvinnut tehdä kompromisseja. Kumpikin on aina saanut tehdä kaikkea, mitä haluaa, eikä kumpikaan ole joutunut tekemään mitään vastentahtoisesti. Itse asiassa seurustelu on ainakin minulla kohdallani lisännyt vapauttani, koska en varmasti yksin viitsisi lähteä ulkomaille näin usein.

Ja tosiaan kumppanin kyljessä ei tarvitse olla koko ajan.

 

["abcdefg"]

Jos lapset eivät osaa etelänmatkaa kaivata, niin mikäs siinä. Mä voisin lähteä miehen kanssa kaksin, jos lapset eivät saisi tietää, mihin menemme. Muuten en varmaan nauttisi lomasta ollenkaan, kun näkisin vaan mielessäni sen lasten pettyneen katseen, kun eivät päässeet mukaan. Tiedän, että lasten pitää myös pettymyksiä kokea, mutta tämä asia nyt vain ei ole sellainen, jossa haluan heidän mielensä pahoittaa. Mutta kukin tyylillään, en minä ketään tuomitse, vaikka ulkomaille viikoksi tai yli ilman lapsia lähteekin.

 

[Susses]

Herää aikaisin aamulla Pariisissa, kävele reppu selässä mukulakivikatuja tunnin verran löytääksesi kaverisi suositteleman patisserien. Juo maitokahvia, syö leivonnaisia ja katsele ihmisvilinää omiin ajatuksiisi syventyneenä. Kirjoita päiväkirjaan edellisen päivän kokemuksia. Suuntaa Paris Nordille ja valitse ensimmäinen juna itään päin. Unohda ostaa eväitä.

Muiden lapsista en tiedä mitään, mutta meidän maksujen kanssa tuo onnistuisi mainiosti. Jopa tuo eväiden unohdus.

 

[Susses]

Muiden lapsista en tiedä mitään, mutta meidän maksujen kanssa tuo onnistuisi mainiosti. Jopa tuo eväiden unohdus.

-muksujen-

 

[Tittiw]

Ei minua mikään varsinaisesti töki, mutta lapset pieniä niin lyhyen aikaa, että kannattaa hankkia niitä muistoja heidän kanssa touhuamisesta. Yleensäkin minusta pelko ja arkkua ovat huonoja perusteluja päätöksille, tekemällä oppii.

 

[säpäle harmaana]

Meillä menevät kiinnostuksenkohteet niin hyvin yksiin, ettei koskaan ole matkalla tarvinnut tehdä kompromisseja. Kumpikin on aina saanut tehdä kaikkea, mitä haluaa, eikä kumpikaan ole joutunut tekemään mitään vastentahtoisesti. Itse asiassa seurustelu on ainakin minulla kohdallani lisännyt vapauttani, koska en varmasti yksin viitsisi lähteä ulkomaille näin usein.

Ja tosiaan kumppanin kyljessä ei tarvitse olla koko ajan.

Et vastannut siihen, mitä ne vapautta tuovat asiat sitten ovat, mitä lasten kanssa ei voi tehdä, mutta puolison kanssa voi tehdä täysin ongelmitta. Minusta tässä on jotenkin hassu ristiriita, että puoliso ei millään muotoa vie itsenäisyyttä ja vapautta, mutta lapsien kanssa vapaus on ihan mahdoton käsite. En nyt vain osaa ajatella, mitä ne tärkeät vapautta tuovat asiat toisille ovat.

 

[M32]

Muiden lapsista en tiedä mitään, mutta meidän maksujen kanssa tuo onnistuisi mainiosti. Jopa tuo eväiden unohdus.

Ei kyse olekaan siitä, mitä lasten kanssa voi tehdä, vaan siitä, millaiseksi se matkailun kokemus muodostuu. Kyllähän lasten kanssa voi matkustaa vaikka Antarktikselle, mutta ei se ole samanlaista kuin yksin tai kumppanin kanssa matkustettaessa.

 

[huohh]

Entinen mummola-lapsi tässä terve! Edelleen jaksan ylistää sitä miten parhaimmat muistot syntyivät lapsuuteni mummolassa! Olen ollut mukana vanhempien kanssa ulkomaillakin, mutta ne matkat olisi voinut jättää väliin. En nauttinut koskaan niistä. Eivät vanhempani mitään luontaisia matkaohjaajia osanneet olla. Stressaantuneisuus vain korostui heistä matkalla. Olin ilomielin mummolassa, joka oli minulle todellista lomaa. Vanhemmat olivat paljon rennompia matkojensa jälkeen kun saivat käydä kahdestaan. Edelleen ovat onnellisesti yhdessä enkä ole lainkaan katkera mistään! Olisi mielenkiintoista kuulla ilman ulkomaanmatkoja tai ulkomaanmatkoista lapsena leipääntyneiden entisten lasten mielipiteitä kun oletus tuntuu olevan tässä keskustelussa "tottakai se lapsi nauttii kaikesta". Ei se aina noin mene.

Ja sille joka sanoi, että jos lapsia tekee, pitää olla pakko osata tehdä perhematkoja. Aika hemmetin paljon on maailmassa lapsia, joiden perheissä ei ole matkailtu! Turhaanko he kaikki ovat syntyneet? Katsotte vain omasta "huippupedagogin" näkökulmasta. Väsyttää teidän alituinen hössötys lastenne sivistämisestä joka sekunti. Jokainen tarvii omannäköistä lepoakin ja se voi joillekin oikeasti tarkoittaa perheen jakamista eri leireihin pidemmiksikin jaksoiksi.

 

[säpäle harmaana]

Eikun vastasitpas, nyt vasta huomasin.

 

[M32]

En nyt vain osaa ajatella, mitä ne tärkeät vapautta tuovat asiat toisille ovat.

Vaikea sitä on selittää ihmiselle, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta ja jolle vapauden ja itsenäisyyden kokemukset eivät ole matkailun suola. Kyse kun on tosiaan kokemuksesta, ei mistään yksittäisistä ohjelmanumeroista. Mutta ehkä voit kuvitella vaikkapa perinteisen Interrail-matkan ilman ennalta varattuja lippuja ja majoitusta ja miettiä, millä tavalla se voisi olla erilainen kahden lapsen kanssa.

 

[Susses]

Ei kyse olekaan siitä, mitä lasten kanssa voi tehdä, vaan siitä, millaiseksi se matkailun kokemus muodostuu. Kyllähän lasten kanssa voi matkustaa vaikka Antarktikselle, mutta ei se ole samanlaista kuin yksin tai kumppanin kanssa matkustettaessa.

Ja se kokemus riippunee osallisten persoonallisuuksista, joten ei sitä voi suoraan kääntää siten, että yksin olisi jotenkin ikään kuin omempi kokemus. Itse olen yksin fiilistellyt jo aikoinani ja tiedän saavani vielä sitä tehdä (halusin tai en), joten tällä hetkellä nautin todellakin siitä, että minulla on ainakin joku lapsistani mukanani.

 

[säpäle harmaana]

Herää aikaisin aamulla Pariisissa, kävele reppu selässä mukulakivikatuja tunnin verran löytääksesi kaverisi suositteleman patisserien. Juo maitokahvia, syö leivonnaisia ja katsele ihmisvilinää omiin ajatuksiisi syventyneenä. Kirjoita päiväkirjaan edellisen päivän kokemuksia. Suuntaa Paris Nordille ja valitse ensimmäinen juna itään päin. Unohda ostaa eväitä.

Kaikki nuo onnistuisivat kyllä meidän lapsien kanssa ihan siinä missä puolisonkin. Pariisista ei ole kokemuksia, mutta viime vuonna kyllä kävelimme useita tunteja reppu selässä lapsien kanssa Helsingin kaduilla, Suomenlinnassa, matkustimme junilla, raitiovaunuilla, lautalla. Päiväkirjaa en kirjoittanut, mutta maisemia ja ihmisvilinääkin ehdimme kyllä seurata.

 

[Näin]

Kaikki nuo onnistuisivat kyllä meidän lapsien kanssa ihan siinä missä puolisonkin. Pariisista ei ole kokemuksia, mutta viime vuonna kyllä kävelimme useita tunteja reppu selässä lapsien kanssa Helsingin kaduilla, Suomenlinnassa, matkustimme junilla, raitiovaunuilla, lautalla. Päiväkirjaa en kirjoittanut, mutta maisemia ja ihmisvilinääkin ehdimme kyllä seurata.

Sulla on kyllä erinomaisen rauhalliset lapset jos he nauttivat siitä, että istuvat vanhempien kanssa pari tuntia lattea juomassa kahvilassa. Omat kolme poikaa eivät ole koskaan olleet noin rauhallisia (paitsi vauvana nukkuessaan vaunuissa). Niin ne lapset on erilaisia.

 

[M32]

Ja se kokemus riippunee osallisten persoonallisuuksista, joten ei sitä voi suoraan kääntää siten, että yksin olisi jotenkin ikään kuin omempi kokemus.

En tiedä, mitä tarkoitat "omemmalla kokemuksella", mutta osa ihmisistä tosiaan pitää kovasti yksin (tai kumppanin kanssa) matkailusta mutta ei juuri ollenkaan perhematkailusta. Tuossa edellä on yritetty selventää, miksi näin on. Tietenkin jotkut pitävät molemmista, toiset vain perhematkailusta ja kolmannet eivät kummastakaan, mutta tätä ei kai kukaan kiistänytkään.

 

[Susses]

Vaikea sitä on selittää ihmiselle, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta ja jolle vapauden ja itsenäisyyden kokemukset eivät ole matkailun suola. Kyse kun on tosiaan kokemuksesta, ei mistään yksittäisistä ohjelmanumeroista. Mutta ehkä voit kuvitella vaikkapa perinteisen Interrail-matkan ilman ennalta varattuja lippuja ja majoitusta ja miettiä, millä tavalla se voisi olla erilainen kahden lapsen kanssa.

Sinun maailmassasi se olisi varmaan negatiivisella tavalla erilainen, eli täynnä järjestelyjä ja huolehtimista. Minun maailmassani se olisi täynnä iloisia kasvoja, seikkailuntuntua ja löytöretkiä. Olen varmaan siitä outo, että nuorena tuo reili ei kiinnostanut pätkääkään, nyt lasten kanssa olen jopa harkinnut. Voiton taitaa silti viedä automatkailu pitkin Eurooppaa, koska (ylläri,ylläri) se on vapaampaa.

 

[säpäle harmaana]

Ei kyse olekaan siitä, mitä lasten kanssa voi tehdä, vaan siitä, millaiseksi se matkailun kokemus muodostuu. Kyllähän lasten kanssa voi matkustaa vaikka Antarktikselle, mutta ei se ole samanlaista kuin yksin tai kumppanin kanssa matkustettaessa.

Yksin matkustaminen on taas ihan eri asia, sen kyllä ymmärrän. Minun on ehkä siksikin vaikea ymmärtää tätä, kun puolison kanssa matkustettaessa on kyllä ihan yhtä lailla aina tehtävä kompromisseja. Eipä hänenkään kanssaan onnistuisi mikään päämäärätön vaeltelu jonkun kahvilan perässä, jonne juuri minä haluan tai tuntikausien hiljaa istuminen ihan muuten vain.

 

["jojo"]

Kaikki eivät pidä perhematkailusta, vaikka lapset olisivat kuinka säyseitä. Matkailu lasten kanssa on kuitenkin ihan eri juttu kuin matkailu yksin tai kumppanin kanssa. Koepa siinä vapauden ja itsenäisyyden kokemuksia, kun täytyy samaan aikaan pitää huolta pienemmistä.

Ja mistä sinä siitä mitään tiedät, kun et ole koskaan edes kokenut matkailua omien lasten kanssa?

 

[Susses]

En tiedä, mitä tarkoitat "omemmalla kokemuksella", mutta osa ihmisistä tosiaan pitää kovasti yksin (tai kumppanin kanssa) matkailusta mutta ei juuri ollenkaan perhematkailusta. Tuossa edellä on yritetty selventää, miksi näin on. Tietenkin jotkut pitävät molemmista, toiset vain perhematkailusta ja kolmannet eivät kummastakaan, mutta tätä ei kai kukaan kiistänytkään.

Omemmalla tarkoitan sitä, että se olisi jotenkin enemmän sitä omaa aikaa. Tiedän, että joillekin se oma aika ja vapaus tulevat vain yksin ollessa, ja sitä sinäkin esittelit. Huomautin vain, että toiselle se oma aika ja vapaus on nimenomaan tekeminen perheen kanssa, joten on väärin, että heille huokaillaan, että "eikä sulla ole ollenkaan omaa aikaa?" Muuten minulle on aika yks hailee miten muut matkustavat, tympäisee vaan, kun niin monet esittävät perhematkat ykskantaan helvetillisinä kokemuksina.

 

[säpäle harmaana]

Sulla on kyllä erinomaisen rauhalliset lapset jos he nauttivat siitä, että istuvat vanhempien kanssa pari tuntia lattea juomassa kahvilassa. Omat kolme poikaa eivät ole koskaan olleet noin rauhallisia (paitsi vauvana nukkuessaan vaunuissa). Niin ne lapset on erilaisia.

Niin siis pointti oli siinä missä puolisonkin. Ei onnistuisi minun puolisoni kanssa kyllä mikään kahvilassa istuminen sen kummemmin kuin lastenkaan kanssa.