Mikä siinä lomassa ilman lapsia oikein tökkii, ajatuksena?

["rrrr"]

Mä kehtaan tunnustaa. Tartten välillä lomaa lapsista. Ja arjesta. Kai mä sitten olen kamala äiti. Arki on ihanaa. Mutta häiriöherkälle, keskittymishäiriöiselle äidlle - siis minulle joskus äärimmäise raskasta. Kyse ei ole siitä että lapset olisivat kamalia häiriköitä. Ei, he ovat kiltteljä. Mutta lapsia. Niin kuin heidän kuulluu olla. He ovat eläväisiä, puhuvat paljon. Kyselevät. Sitten päälle tähän rutiinit. Syömiset, nukuttamiset, osalla harrasteet.... Meidän vanhempien työ. Ainainen hälinä.

Mä tarvitsen hiljaisuutta. Mahdollisuutta pysähtyä. Se ei onnistu lasten kanssa. Miehen kanssa kylläkin. Hän on hieman samanlainen kuin minä. Me harvemmin tosin mennään minnekään kauas. Oleellista on kuitenkin se ettei ympärillä ole hälinää. Ei velvotteita, ei vastuita. Päivä pari. Silloin tällälöin. Se riittää. Kuitenkin vuoden loput päivät eli ainakin 95% olemme perheenä. Ehkä olemme itsekäitä. Mielestäni emme.

 

[(l)]

Monet lastensa kanssa matkailevat vanhemmat vaikuttavat varta vasten opettavan lapsiaan kerskailemaan vähemmän matkailleille kavereilleen missä kaikkialla ovat päässeet käymään. Tuntemani lapsesta saakka ulkomailla reissanneet lapset ovat kaikki tavalla tai toisella hieman nokkavia tapauksia. Vanhemmat haluavat joo kasvattaa ja samalla päteäkin. Usein nämä lapset ovatkin sitten niitä, joita ei tyydytä enää mikään tavallinen vaan vanhemmat ovat kouluttaneet hakemaan elämyksiä kaukaa.

Matkailla ehtii hyvin vielä aikuisuuden kynnykselläkin, kun ensin itsetunto on kasvanut muiden elementtien vahvistuksella kuin kalliiden harrastusten ja matkailun.

 

[autisti autistien vanhempi]

En tunne syyllisyyttä enkä häpeile matkustaa yksin. Jos perheenjäsenillä on vahva itsetunto niin se kestää hetkellisen erossaolonkin! Perheessämme on puoliautistinen aikuinen ja pari sellaista lasta, joten se kai selittänee miksi itse kukin haluaa välillä etäisyyttä toisistaan. Autisteille on tyypillistä olla kiintymättä vanhempiin sillä tavoin, että kaipaisi olla jatkuvasti kiinteästi puuhaamassa. Olemme kukin voimakkaasti omaa rauhaa kaipaavia. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, tarvitsemme lomaa toisistamme! Se on meille kaikille ja aisteillemme vain enemmän kuin jees.

Lasten erityisyyden ei tarvitse tarkoittaa mitään sen kummempia vaikeuksia kuin, että haluaa vain olla omissa oloissaan. Matkat stressaavat autisteja. Hoitajille autistimme ovat puolet helpompia hoidettavia kuin monet ns. tavislapset.

 

[autisti autistien vanhempi]

En tunne syyllisyyttä enkä häpeile matkustaa yksin. Jos perheenjäsenillä on vahva itsetunto niin se kestää hetkellisen erossaolonkin! Perheessämme on puoliautistinen aikuinen ja pari sellaista lasta, joten se kai selittänee miksi itse kukin haluaa välillä etäisyyttä toisistaan. Autisteille on tyypillistä olla kiintymättä vanhempiin sillä tavoin, että kaipaisi olla jatkuvasti kiinteästi puuhaamassa. Olemme kukin voimakkaasti omaa rauhaa kaipaavia. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, tarvitsemme lomaa toisistamme! Se on meille kaikille ja aisteillemme vain enemmän kuin jees.

Lasten erityisyyden ei tarvitse tarkoittaa mitään sen kummempia vaikeuksia kuin, että haluaa vain olla omissa oloissaan. Matkat stressaavat autisteja. Hoitajille autistimme ovat puolet helpompia hoidettavia kuin monet ns. tavislapset.

Puoliautistisuudella tarkoitan tässä tapauksessa Aspergeria.

 

[Bierass]

On se eräillä vaikeaa lastensa kanssa kun yhteinen lomakin on noin raskasta. Kamalaa jollei saa lipittää lattea kahta tuntia.

 

[Siksi kun]

Sikäli hauskaa että kysyt mikä ilman lapsia reissatessa ärsyttää ajatuksena... Sillä eihän se yksi reissu ilman lapsia ärsytäkään, vaan nimenomaan tuo ajatus. Siis se ajatus, että perhe ei ole yksi yksikkö. Ihan kuin että lapset on joku "arki" -etuliitteinen asia, joka on irrallaan vanhemmista ja joista vanhemmat voi ottaa breikin. Se säälittävällä tavalla kuvainnollistaa nykyaikaa joissain perheissä. Tai miksi edes puhua perheestä, sillä siinähän on yksilöt Matti, Kaisa, Niilo ja Noora...

Ja kuten sanottua; ei se vanhempien reissu ulkomailla ole se ongelma. Se on monestikin käytännön sanelemaa, kun raha ei riitä kaikkien reissuun. Mutta se ajatus ärsyttää, että lähtökohtaisesti ei olla sama yksi yhtenäinen perhe.

 

["Jenis"]

Sikäli hauskaa että kysyt mikä ilman lapsia reissatessa ärsyttää ajatuksena... Sillä eihän se yksi reissu ilman lapsia ärsytäkään, vaan nimenomaan tuo ajatus. Siis se ajatus, että perhe ei ole yksi yksikkö. Ihan kuin että lapset on joku "arki" -etuliitteinen asia, joka on irrallaan vanhemmista ja joista vanhemmat voi ottaa breikin. Se säälittävällä tavalla kuvainnollistaa nykyaikaa joissain perheissä. Tai miksi edes puhua perheestä, sillä siinähän on yksilöt Matti, Kaisa, Niilo ja Noora...

Ja kuten sanottua; ei se vanhempien reissu ulkomailla ole se ongelma. Se on monestikin käytännön sanelemaa, kun raha ei riitä kaikkien reissuun. Mutta se ajatus ärsyttää, että lähtökohtaisesti ei olla sama yksi yhtenäinen perhe.

Ja näissä kuvailuissa se perhe on nimenomaan itse kunkin oma ydinperhe? Joka ei ole kokoelma yksilöitä omine tarpeineen, vaan yksi, yhtenäinen yksikkö? Ja perheitä voi olla vain yhdenlaisia? Ja sen määrittelee palsta?

 

[M32]

[QUOTE="jojo";30027993]Ja mistä sinä siitä mitään tiedät, kun et ole koskaan edes kokenut matkailua omien lasten kanssa?[/QUOTE]Täytyy olla vanhempi tietääkseen, että jotkut ihmiset matkailevat mieluummin ilman lapsia kuin lasten kanssa? Kerro lisää.

Yksin matkustaminen on taas ihan eri asia, sen kyllä ymmärrän. Minun on ehkä siksikin vaikea ymmärtää tätä, kun puolison kanssa matkustettaessa on kyllä ihan yhtä lailla aina tehtävä kompromisseja. Eipä hänenkään kanssaan onnistuisi mikään päämäärätön vaeltelu jonkun kahvilan perässä, jonne juuri minä haluan tai tuntikausien hiljaa istuminen ihan muuten vain.

Kompromisseja ei tarvitse tehdä, kun valitsee matkaseuransa oikein. Juuri tuollaisen kuvatun kaltaisen reilin toteutimme muutama kesä sitten, ja haahuilu tai "hiljaa istuskelu muuten vain" sujui meiltä erinomaisen hyvin. Kompromisseja ei tarvinnut tehdä, koska olemme samanlaisia matkailijoita ja kiinnostuneita samankaltaisista asoista. Vaimoni onkin ainoa ihminen, jonka kanssa voisin kuvitella tekeväni sellaisia matkoja kuin teen.

Ja vielä kerran: Kyse ei ole siitä, etteikö lasten kanssa voisi samoilla viidakossa tai juoda lattea.. Kyse on siitä, että matkalla olon kokemuksesta tulee väistämättä erilainen - ja joidenkin ihmisten mielestä huonompi tai ei vaivan arvoinen.

 

[joopa taas joo]

Täytyy olla vanhempi tietääkseen, että jotkut ihmiset matkailevat mieluummin ilman lapsia kuin lasten kanssa? Kerro lisää.

Kompromisseja ei tarvitse tehdä, kun valitsee matkaseuransa oikein. Juuri tuollaisen kuvatun kaltaisen reilin toteutimme muutama kesä sitten, ja haahuilu tai "hiljaa istuskelu muuten vain" sujui meiltä erinomaisen hyvin. Kompromisseja ei tarvinnut tehdä, koska olemme samanlaisia matkailijoita ja kiinnostuneita samankaltaisista asoista. Vaimoni onkin ainoa ihminen, jonka kanssa voisin kuvitella tekeväni sellaisia matkoja kuin teen.

Ja vielä kerran: Kyse ei ole siitä, etteikö lasten kanssa voisi samoilla viidakossa tai juoda lattea.. Kyse on siitä, että matkalla olon kokemuksesta tulee väistämättä erilainen - ja joidenkin ihmisten mielestä huonompi tai ei vaivan arvoinen.

Mää en ymmärrä M32 että miksi olet täällä palstalla keskustelemassa harkitusta lapsettomuudestasi, josta olet kovin onnellinen? Täällä useimmat keskustelijat ovat ilmeisen erilaisessa elämäntilanteessa; ja hyvä on että jotkut sentään lapsia hankkivat, koska mistä ihmeestä muuten saisimme maailmaamme noin viehättäviä 32-v. miesvittuilijoita! Mutta kun sinusta ei ilmi selvästi ole kenellekään maailman kasvavalle ihmiselle minkään maailman hyötyä, niin miksi oi miksi määkit täällä...

 

["Jojo"]

M32: täytyy olla vanhempi tietääkseen miltä tuntuu matkustaa omien lasten kanssa. Ei se ole samanlaista kuin matkustaa toisten lasten kanssa.

 

[vapaa]

Perhe ei ole yksi homogeeninen joukko samaa lihaa ja verta. Perhe on joukko eri tavalla kokevia ja ajattelevia yksilöitä. Jotain outoa on perheissä, joissa symbioosin kiinteys lähentelee jo hulluutta. Yleensä vanhemmat pönkittävät sillä jotain paremmuudentunnetta. Ei kaikki ole lapsille välttämättä niin kivaa mitä vanhemmat haluaisivat yli-innokkaasti kuvitella.


...Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa...

-Kahlil Gibran

 

[kaappiäiti]

Tässä on näköjään hyvä rako tulla kaapista. Rakastan perhettäni. Rakastan niin valtavasti arkea kaikkine askareineen. Tavallisia asioita... Mutta perhematkailu. En rakasta! Voin sen sanoa suoraan. Olen huono äiti kun kaikkea muuta elämässä lasten kanssa rakastan täysiä, MUTTEN perhematkoja. Ollaan sitten... Pakko teillä muillakin on olla osa-alueita perhe-elämässänne, jotka eivät onnistu niin hyvin kuin toiset alueet. Kaikkien ei tarvitse olla hyviä kaikessa, muttei se tarkoita että olisi huono vanhempana kokonaisuudessaan. Ihmiset tekevät erilaisia asioita. Luojan kiitos, ulkomaanmatkailu ei ole vielä kirjattu pakollisena osana lapsenkasvatusta! Niin, että koulusta annettaisiin kesälomatehtäväksi matkustaa ulkomaille...

 

[nooo]

[QUOTE="Jasmin";30026847]Ettekö te hyvät mussujenne kanssa matkaajat kykene ymmärtämään niillä perhematkojenne pehmentämillä aivoilla sitä, että matkailu on joillekin rahakysymys! Saa olla tosi hyvät säästöt, jotta perheenä pystyy matkailemaan. Ei se ole kaikille mikään vaihtoehto edes siksi. Mutta jos on matkahaaveita ja varaa kaksistaan joku matka parisuhteen piristeeksi heittää niin miksei?[/QUOTE]

Kykenen hyvin. Nyt lähdetään muksujen kanssa 6 yöksi Saksaan. Matkat ja yöpymiset maksaa tonnin. Turha väittää, että sillä rahalla lomailee 2 aikuista 10 päivää etelän mailla. Mutta edelleenkin jokainen valitsee itse miten euronsa käyttää.

 

[nisäkäs]

On oikeus omiin mukavuuksiin, jos on rahaa käydä kahdestaan etelässä niin siitä vaan. Mutta on hassua jos on eväämässä ne kokonaan lapsilta. Eli jos on rahaa 15-20 vuoden aikana vain yhteen etelänmatkaan niin mun mielestä on itsekästä olla ottamatta lapsia mukaan.

Etelänmatkat eivät ole vain aikuisia varten, esim. 9-10-vuotiaat saavat niistä paljon irti.

Hassua? Itsekästä? Mitä sitten?
Kokeilisit joskus itsekin, niin löystyisi vähän pipokin.

 

[nisäkäs]

No ole sä mikä olet, älä hommaa sit lapsia. Mutta ap:lla on jo lapsia ja tietty rahamäärä käytettävänä, eli tää on ihan eri juttu kuin sulla.

Sä olet kyllä tyypillisen törppö ihminen.

 

[nisäkäs]

Ja tuli vielä mieleen se, että miten pariskuntana matkustaminen ei kuitenkaan vie pois sitä itsenäisyyttä ja vapautta? Pitäähän silloinkin kuunnella toisen mielipiteitä ja mennä heikomman osapuolen ehdoilla.

Voihan sitä lähteä yksinkin reissuun. Ap nyt kuitenkin menee miehensä kanssa oletettavasti, joten keskustelu ajautui pariskuntiin. Itse esimerkiksi matkustan kaikkein mieluiten aivan yksin.

 

[nisäkäs]

Sulla on kyllä erinomaisen rauhalliset lapset jos he nauttivat siitä, että istuvat vanhempien kanssa pari tuntia lattea juomassa kahvilassa. Omat kolme poikaa eivät ole koskaan olleet noin rauhallisia (paitsi vauvana nukkuessaan vaunuissa). Niin ne lapset on erilaisia.

Niin ja entäpä jos haluaa humaltua terassilla. Palstamarttojen lapset taipunevat tuohonkin. Ei oikein mukavalta tunnu.

 

[nisäkäs]

Haluan vielä kysyä echolta, säpäleeltä ja muilta hyperventilointimutseilta, että mikä se on se asia mitä lapset oppivat etelän turistirysässä, joka vilisee suomalaisia juntteja?
Oppivatko ne rakastamaan tauskia, vai syömään lihapullia ja perunamuussia?

 

[Mörköäiti]

Sikäli hauskaa että kysyt mikä ilman lapsia reissatessa ärsyttää ajatuksena... Sillä eihän se yksi reissu ilman lapsia ärsytäkään, vaan nimenomaan tuo ajatus. Siis se ajatus, että perhe ei ole yksi yksikkö. Ihan kuin että lapset on joku "arki" -etuliitteinen asia, joka on irrallaan vanhemmista ja joista vanhemmat voi ottaa breikin. Se säälittävällä tavalla kuvainnollistaa nykyaikaa joissain perheissä. Tai miksi edes puhua perheestä, sillä siinähän on yksilöt Matti, Kaisa, Niilo ja Noora...

Ja kuten sanottua; ei se vanhempien reissu ulkomailla ole se ongelma. Se on monestikin käytännön sanelemaa, kun raha ei riitä kaikkien reissuun. Mutta se ajatus ärsyttää, että lähtökohtaisesti ei olla sama yksi yhtenäinen perhe.

No sitten se perheen yhtenäisyys rakoilee silloinkin, kun äiti lähtee uimahalliin YKSIN eikä ota lapsikatrasta viereen siihen kuntouintiradalle hukkumaan.

Hei jotain rajaa näihin perheideologioihinkin :O

 

["Näinpä"]

Tässä on näköjään hyvä rako tulla kaapista. Rakastan perhettäni. Rakastan niin valtavasti arkea kaikkine askareineen. Tavallisia asioita... Mutta perhematkailu. En rakasta! Voin sen sanoa suoraan. Olen huono äiti kun kaikkea muuta elämässä lasten kanssa rakastan täysiä, MUTTEN perhematkoja.

Tässähän tämä, mielestäni koko ketjun ydin ja näiden moralijoitsijoiden aivotoiminnan ydin.
Kuninkaallinen armoitettu The Perheäiti, ei kaipaa mitään mikä on pois lapsilta. Esimerkiksi loma kerran vuodessa á 7pv on niin rankka laiminlyönti, että tiukin uber-mama iskee heti toisen äitin vyön alle. Ei siksi, että häntä kiinnostaisi lapsen asiat vaan omansa, on kiva saada on status korkealle kun voi moralisoida toisia. Ja samaan kun vielä yhdistää marttyyriuden "koska en minäkään halua niin en ymmärrä miksi joku tarvitsee/haluaa" niin ollaan melkotiukasti pätemässä ylitse muiden äitien.


Säälittävä on ihmisen heikkous, kateus ja itsekkyys.

 

[Puuhippa]

Nämä jotka ovat tätä ilman lapsia matkustamista vastaan eivät varmaan kaipaa näitä asioita:
- seksiä pitkin päivää
-myöhäisiä herätyksiä
-pitkiä illallisia ja pari pulloa viiniä
-drinkkien juomista
-altaalla makoilua (niin ettei tarvitse vahtia lapsia)
-voi syödä kun itse haluaa ja missä haluaa
jne.

 

[Siksi kun]

No sitten se perheen yhtenäisyys rakoilee silloinkin, kun äiti lähtee uimahalliin YKSIN eikä ota lapsikatrasta viereen siihen kuntouintiradalle hukkumaan.

Hei jotain rajaa näihin perheideologioihinkin :O

Ei rakoile. En pidä sinua niin yksinkertaisena ihmisenä, että pitäisit kesälomaa ja uimahallireissua saman arvoisina asioine. Ja kyllä se rajakin näissä "perheideologioissa" on sekin olemassa. Ei kaikkea tietenkään tarvitse aina tehdä perheenä, vaan juurikin kuvailemasi esimerkin mukaisesti harrastukset voivat olla yksilöllisiä.

Ongelma vain nykyään ei ole perheiden liika yhdessäolo ja tekeminen. Kyllä se valitettavasti on nimenomaan sen puute.

 

[Juurinäi]

Kiitos, Puuhippa!

 

[Vbieras]

Nämä jotka ovat tätä ilman lapsia matkustamista vastaan eivät varmaan kaipaa näitä asioita:
- seksiä pitkin päivää
-myöhäisiä herätyksiä
-pitkiä illallisia ja pari pulloa viiniä
-drinkkien juomista
-altaalla makoilua (niin ettei tarvitse vahtia lapsia)
-voi syödä kun itse haluaa ja missä haluaa
jne.

Jep, totta, en kaipaakaan tuollaista. Tosin viimeinen kohta toteutuu hyvin vaikka reissaa lasten kanssa.

 

[Coffee Break]

Nämä jotka ovat tätä ilman lapsia matkustamista vastaan eivät varmaan kaipaa näitä asioita:
- seksiä pitkin päivää
-myöhäisiä herätyksiä
-pitkiä illallisia ja pari pulloa viiniä
-drinkkien juomista
-altaalla makoilua (niin ettei tarvitse vahtia lapsia)
-voi syödä kun itse haluaa ja missä haluaa
jne.

Mä olen ollut siinä luulossa että noita voi tehdä kotimaassakin...