No just. En tajua mitä kiksejä tuosta saa.
Onhan sitä jotain pientä tötöä joskus sattunut, mutten tiedä, mikä suurin virheeni on ollut. Positiivisesti ajateltuna ehkäpä se on vielä edessäpäin. Jee.
No just. En tajua mitä kiksejä tuosta saa.
Onhan sitä jotain pientä tötöä joskus sattunut, mutten tiedä, mikä suurin virheeni on ollut. Positiivisesti ajateltuna ehkäpä se on vielä edessäpäin. Jee.
M
mitäihmettä
Vieras
Ymmärtänet tytsi sinun olevan melkoinen poikkeus tässä kohtaa, kun olet vielä neitsyt. Kaikella kunnioituksella sanon tämän, mutta luonnollisesti sinua ei ole voitu käyttää samalla tavoin "hyväksi" seksuaalisesti tuon vuoksi. Eiköhän suurimmalle osalle siis ole sattunut kohdalle yksi tai pari miestä, jotka eivät oikeasti ole välittäneet vaikka ovat antaneet niin ymmärtääkkin ja silti on seksiinkin asti menty. En ymmärrä miksi se olisi sen surullisempaa jos "kärsivänä" osapuolena on poika eikä tyttö. Noin päin se varmasti onkin harvinaisempaa.
Oletko ajatellut että saattaa tulla aika jolloin sinulla ei ole enää vaimoasi tuon käytöksesi vuoksi. Mitä ero tekisi sinun jo valmiiksi huonolle itsetunnolle?
O
ok
Vieras
Hmm, en tiedä. On yksi asia aiheuttanut päänvaivaa ja pahaa mieltäkin, mutta se ei ole niin yksinkertaista sanoa, onko virhe vai ei. Monimutkaista.
Ehkä se, että toistan parisuhteessani vanhempieni käytösmallia, äitini varsinkin :x
Ehkä se, että toistan parisuhteessani vanhempieni käytösmallia, äitini varsinkin :x
Alkuperäinen kirjoittaja mitäihmettä;25313970:
Ei se nyt siltikään ole tapahtunut "lähes jokaiselle". Kuka on sanonut, että olisi surullisempaa, jos se kärsivä osapuoli on poika? Olen aina pitänyt sikamaisina sellaisia miehiä, jotka käyttävät tuolla tavoin hyväksi tyttöjä ja antavat ymmärtää haluavansa muutakin kuin seksiä.
Tuolla tavoin hyväksikäyttänyt? Ei minusta ap:n tilanteessa ole kyse mistään tarkoituksellisesta / järjestelmällisestä hyväksikäytöstä, varsinkin kun ap itse sanoi asiaa katuvansa. Olen itsekin joskus nuorempana seurustellut lyhyen aikaa parin miehen kanssa, josta en niin paljon välittänyt kuin olisi ehkä pitänyt (vähän kuitenkin.) Enkä nyt siis sano tätä sen takia vaan siksi, että mielipiteesi vaikuttaa aika jyrkältä.
Y
yhäri
Vieras
[QUOTE="Niin";25306655]Sama. Elin huomaamattani edellistä suhdetta vielä pitkään nykyisenkin kanssa.[/QUOTE]
Taitaa olla aika tavallista. Olen löytänyt iteni tekemästä tuota, siis hemmottelin miestä jota rakastin ja luulin hänen rakastavan minua vaikka totuus oli jotain ihan muuta (kohteli minua kuin roskaa, mutta en sitä rakastuneena kyennyt näkemään).
Pariin otteeseen olen huomauttanut veljelleni että sen nyxä ei ole sen exä, että koittaas nyt käyttäyytyä vähän kunnioittavammin jos meinaa pitää sen tulevaisuudessakin ( tuo on tosi mukavan tuntuinen nainen toisin kuin sen komenteleva prinsessamainen ex).
Taitaa olla aika tavallista. Olen löytänyt iteni tekemästä tuota, siis hemmottelin miestä jota rakastin ja luulin hänen rakastavan minua vaikka totuus oli jotain ihan muuta (kohteli minua kuin roskaa, mutta en sitä rakastuneena kyennyt näkemään).
Pariin otteeseen olen huomauttanut veljelleni että sen nyxä ei ole sen exä, että koittaas nyt käyttäyytyä vähän kunnioittavammin jos meinaa pitää sen tulevaisuudessakin ( tuo on tosi mukavan tuntuinen nainen toisin kuin sen komenteleva prinsessamainen ex).
O
ok
Vieras
Siis oliko ap sun mielestä sikamainen, vai olisko astelma toisinpäin sikamainen?
Mun mielestä ei kumpaakaan.
En ottanutkaan kantaa ap:n tapaukseen vaan vieraan kuvailemiin miehiin. Sellaisia kun on paljon, jotka tietoisesti johdattavat harhaan ja käyttävät toisia hyväkseen. Tietenkään kaikki tapaukset ei ole niin räikeitä.
Teoreettinen näkökulma: joka sadas mies on naisia liukuhihnalta huijaava mulkvisti. 99 muuta miestä on enemmän tai vähemmän ns. normaaleja. Normaali kaataa keskimäärin vuodessa yhden naisen (huom! keskimäärin, osa on parisuhteessa eli 0 uutta kaatoa, osalla on ehkä muutama nainen vuoden aikana). Mulkvisti taas kaataa 99 naista. No nyt jos otetaan tuhat naista ja vastaava määrä miehiä, niin siinä on 990 kunniallista kaatoa ja (10 Mulkvistin toimesta) myöskin 990 naista! (eli 10*99). Näin nainen, ihan oikeutetusti, mutta hyvin virheellisesti, päättelee, että joka toinen mies on Mulkvisti. Oikeasti näin ei ole, vaan ilmiö johtuu tuosta kaatomäärien epäsuhdasta.
En mä ap:n tapauksesta tiedä muuta kuin tuon, jonka hän itse kertoi. Ei vaikuta ap tai hänen toimintansa sikamaiselta. Sikamaista on tietoisesti johdattaa harhaan toista tai käyttää häntä hyväkseen. Pidän sikamaisina esim. sellaisia ns. neitsyyden korkkaajia, jotka antavat ymmärtää tai jopa suoraan valehtelevat haluavansa suhdetta, mutta ovatkin vain seksin perässä. Surullinen tuo ap:n kertomus silti oli, sekä hänen että tuon pojan kokemus. Mielestäni ei ole oikein tuokaan, että se mies käytti häntä laastarina, jos kuitenkin antoi ymmärtää jotain muuta.
L
LLM
Vieras
Suhde nykyisen kanssa. Lupasi muuttua mustasukkaisuuden ja mua hallitsemisen suhhteen mutta ei. Taas on samanlainen.On kuin takiainen hiuksissa. Ei pääse millään eroon. :vampire:
Alkuperäinen kirjoittaja mitäihmettä;25313970:
Edelleen jäi mietityttämään, mistä sait sen käsityksen, että se olisi noin päin surullisempaa. Yhtä surullista olisi, jos sen pojan tilalla olisi ollut tyttö. Myös tuo ap:n kokemus miehen laastarina olemisesta oli surullinen. Kuten nyt sydänsurut yleensä on. Uskon, että suurimmassa osassa tapauksista välittämistä kuitenkin molemmin puolin on, enemmän tai vähemmän, vaikka toinen olisikin rakastuneempi ja halukkaampi sitoutumaan. Harvemmin se niin menee, ettei toinen välitä lainkaan ja hakee (tietoisesti) vain seksiä toisen ollessa rakastunut. Se, että joku on yleistä, ei tee siitä hyväksyttävää tai sen vähempää surullista.
O
ok
Vieras
Ai Dynamiitti! Ootkos ollut pois palstalta, muistan sut, mutta en muista nähneeni pitkään aikaan.
Sähän olit se kaunis valokuvaaja jolla oli söpö tyttö jonka isän kanssa oli jotenkin erikoinen tilanne, en kunnolla muista mikä.?
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mitäihmettä;25313970:
Onko sinusta oikein väittää välittävänsä ja saada sillä tavoin seksiä ihmiseltä, joka on sinuun rakastunut? Miten voi olla ihan ok huijata toista ja satuttaa häntä tuolla tavoin? Onhan pettäminenkin väärin vaikka varmaan joka toinen pettää.
Njaa.
Olen ollut suhteessa vaikka mulla ei juurikaan ollut tunteita, ainakaan samaan tapaan kuin toisella osapuolella. Mutta en kyllä valehdellutkaan että tunteita olisi, joten en osaa sitä kamalana pitää.
Olen eronnut liian myöhään; elänyt kuin sinkku viimeiset 1-2 v ennen kun lopulta sain tehtyä selväksi että tämä oli tässä. Olisi pitänyt erota paljon aikaisemmin ja elää sinkkuelämää oikeasti sinkkuna.
Siinäpä ne kaiketi.
Olen ollut suhteessa vaikka mulla ei juurikaan ollut tunteita, ainakaan samaan tapaan kuin toisella osapuolella. Mutta en kyllä valehdellutkaan että tunteita olisi, joten en osaa sitä kamalana pitää.
Olen eronnut liian myöhään; elänyt kuin sinkku viimeiset 1-2 v ennen kun lopulta sain tehtyä selväksi että tämä oli tässä. Olisi pitänyt erota paljon aikaisemmin ja elää sinkkuelämää oikeasti sinkkuna.
Siinäpä ne kaiketi.
F
fibbi
Vieras
Heeeii mooi!
Poistuitko sä taas facebookista, vai oonko vaan joutunu kaverilistaltas pois? :-/
Mitä teille kuuluu muuten? Asutte viel siel samas paikas?
Sulla taitaa olla oma kuva tuossa? Olen ollut joskus sun kaveri FB:ssä...ja mulla samat kokemukset kuin sulla mutta toistepäin
Suurin virheeni rakkaudessa on ollut se, että uskoin erään uskovaisen miehen lupauksiin rakkaudesta. Olin hänen sanojensa mukaan hänelle ainoa nainen koko maailmassa, hän mm.vannoi Jumalan nimeen rakkauttaan...kaikkea aivan hullua, ympäripyöreätä pupellusta ja mä nielin kaiken hyväuskoisena. Voi että mua hävettää jälkeenpäin. Mutta hän kyllä todella teki elämääni suuria ongelmia, mutta ei kantanut niiden seurauksia, ei ollut pahoillaan mistään...järkyttävä tapaus. Suurin virheeni oli uskoa sen miehen puheisiin, ja uskoa olevani Jumalan johdatuksessa asian suhteen. Voi että olen ollut TYHMÄ!:headwall:
Näinpä. Jumala on antanut meille terveen järjen. Ja on erittäin suotavaa sitä käyttää myös. Kyllä Jumalan selän taa mennään niin helposti piiloon.. ja sysätään vastuu omista teoista ja tekemättömyyksistä hälle.."ei tää ollutkaan johdatus, vaan tää olikin eksytys."
..oot ilmeisesti kuitenkin uskossa edelleen?
Saanko kysyä - edustiko mies vapaiden suuntien uskovaisia..?
"Näinpä. Jumala on antanut meille terveen järjen. Ja on erittäin suotavaa sitä käyttää myös. Kyllä Jumalan selän taa mennään niin helposti piiloon.. ja sysätään vastuu omista teoista ja tekemättömyyksistä hälle.."ei tää ollutkaan johdatus, vaan tää olikin eksytys."
Joo, eksytyksestä sain kuulla...ja uskoin siihen itsekin. Nuo syyt olivat viimeinen niitti että erosin hellareista (joihin olin itse vapaaehtoisesti nuorena aikuisena liittynyt)
.."oot ilmeisesti kuitenkin uskossa edelleen?"
Uskon miten uskon, joten kuten ja joskus
"Saanko kysyä - edustiko mies vapaiden suuntien uskovaisia..?" En tiedä minkä suunnan uskovainen oli, ei ollut edes suomesta kotoisin vaan sieltä luvatusta Jumalan maasta...
|O
Joo, eksytyksestä sain kuulla...ja uskoin siihen itsekin. Nuo syyt olivat viimeinen niitti että erosin hellareista (joihin olin itse vapaaehtoisesti nuorena aikuisena liittynyt)
.."oot ilmeisesti kuitenkin uskossa edelleen?"
Uskon miten uskon, joten kuten ja joskus
"Saanko kysyä - edustiko mies vapaiden suuntien uskovaisia..?" En tiedä minkä suunnan uskovainen oli, ei ollut edes suomesta kotoisin vaan sieltä luvatusta Jumalan maasta...
|O
Toisaalta suuri virhe myöskin oli mennä nuorena naimisiin, tosin tein sen rakkaudesta. Tässä kun alkaa oikein kriittiseksi niin huomaan että enhän ole tehnytkään kuin virheitä koko ajan rakkaudessa, joko omalla kustannuksella tai toisten kustannuksella. Mutta nehän kuuluu elämään, ei kai sitä mitään oppisi jos ei kokeilisi erilaisia asioita. Kai
Itellä ollut niin etten ole koskaan ollut järki-ihminen vaan olen mennyt kaikessa aika tunteiden heiteltävänä. Aiemmat miehet on olleet kaikki jollain tavalla samanlaisia "ei huolta huomisesta" -boheemityyppejä ja kyllä sitä alkoi heräämään lopulta että näinkö etsiydyn uudelleen ja uudelleen samanlaisten miesten seuraan? Sitä oli OMA harkintakykyni...
Kun tulin uskoon ja aloin ensimmäistä kertaa rukoilla Jumalan johdatusta elämääni. Olin tehnyt niin paljon virheitä etten kyllä enää kokenut ansaitsevani uutta alkua parisuhteessa. Kuitenkin, kuin vahingon kaupalla, ihmeellisiä suuntaviittoja ilmestyi tielleni ja kohtasin nykyisen mieheni, jonka kanssa olemme olleet naimisissa nyt vajaan vuoden. Ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu että asiat on ihan päälinjoittain tasapainossa. Minulla on kiltti, tunnollinen työssäkäyvä ja tunnustava uskova mies!
Täytyy myöntää kyllä että itselle seurakuntayhteyden muodostaminen on ollut todella vaikeaa. Sitä on ollut koko elämänsä niin vetäytyvä ihminen eikä varsinaisia syviä ystävyyssuhteita ole juurikaan. Ihmiset on tulleet ja menneet elämässä enkä ole koskaan osannut ylläpitää ystävyyssuhteita kun olen ollut aina sellainen itsenäinen puuhastelijatyyppi. Sellainen on miehenikin. Meillä on uskomattoman paljon yhteistä ja osataan ymmärtää toisiamme syvästi.
Mies on luterilainen ja itse olen helluntailainen, joten Jumala johdatti kohdallamme näin. Olin uskoontuloni alussa tosi jyrkkä. "Luterilaiset on luopioita", mutta sain pudota Jumalan armosta korokkeelta ja monessa tilanteessa olen huomannut mieheni olevan lähempänä Jumalaa ja omaavan eri tavalla rauhan kuin itse, joka helposti stressaan ja tunteilen. Mieheni todella tasapainottaa minua ja on se järjen valo perheessä!
Koska olen saanut lapsuudesta niin ristiriitaiset lähtökohdat uskonasioihin (vanhemmat tappeli joka päivä opillisista asioista) niin huomaan edelleen olevani todella hukassa ja alitajuisesti etsiväni tiettyä "joukkuetta". Minusta ei todella olisi opettajaksi muille! Olen allergisoitunut ja altistunut lahkojaottelulle lapsuudenkotonani ja samaa kaavaa meinasin itsekin lähteä noudattelemaan; "Olen löytänyt sen oikeimman Raamatun tulkinnan ja oikean seurakunnan, muut on selvästi harhaoppisia..."
Mutta kuten Jeesus sanoi:
"Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen." (Joh. 10:16)
Kristillinen seurakunta on nykypäivänä pahoin pirstaloitunut ja lahkoutunut omiin ylemmyydentuntoisiin lokeroihinsa. Vasta nyt alan tajuta uskon yksinkertaisuuden armon näkökulmasta, ei suorittamisen. Vain Jeesukseen turvaamalla olemme pelastetut ja samaa perhettä, kuuluimme muodollisesti mihin seurakuntaan hyvänsä ja oli käsityksemme uudestisyntymisestä, kasteesta tms. mikä tahansa. Jeesus näkee eri tavalla uskovien sydämeen.
Kun tulin uskoon ja aloin ensimmäistä kertaa rukoilla Jumalan johdatusta elämääni. Olin tehnyt niin paljon virheitä etten kyllä enää kokenut ansaitsevani uutta alkua parisuhteessa. Kuitenkin, kuin vahingon kaupalla, ihmeellisiä suuntaviittoja ilmestyi tielleni ja kohtasin nykyisen mieheni, jonka kanssa olemme olleet naimisissa nyt vajaan vuoden. Ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu että asiat on ihan päälinjoittain tasapainossa. Minulla on kiltti, tunnollinen työssäkäyvä ja tunnustava uskova mies!
Täytyy myöntää kyllä että itselle seurakuntayhteyden muodostaminen on ollut todella vaikeaa. Sitä on ollut koko elämänsä niin vetäytyvä ihminen eikä varsinaisia syviä ystävyyssuhteita ole juurikaan. Ihmiset on tulleet ja menneet elämässä enkä ole koskaan osannut ylläpitää ystävyyssuhteita kun olen ollut aina sellainen itsenäinen puuhastelijatyyppi. Sellainen on miehenikin. Meillä on uskomattoman paljon yhteistä ja osataan ymmärtää toisiamme syvästi.
Mies on luterilainen ja itse olen helluntailainen, joten Jumala johdatti kohdallamme näin. Olin uskoontuloni alussa tosi jyrkkä. "Luterilaiset on luopioita", mutta sain pudota Jumalan armosta korokkeelta ja monessa tilanteessa olen huomannut mieheni olevan lähempänä Jumalaa ja omaavan eri tavalla rauhan kuin itse, joka helposti stressaan ja tunteilen. Mieheni todella tasapainottaa minua ja on se järjen valo perheessä!
Koska olen saanut lapsuudesta niin ristiriitaiset lähtökohdat uskonasioihin (vanhemmat tappeli joka päivä opillisista asioista) niin huomaan edelleen olevani todella hukassa ja alitajuisesti etsiväni tiettyä "joukkuetta". Minusta ei todella olisi opettajaksi muille! Olen allergisoitunut ja altistunut lahkojaottelulle lapsuudenkotonani ja samaa kaavaa meinasin itsekin lähteä noudattelemaan; "Olen löytänyt sen oikeimman Raamatun tulkinnan ja oikean seurakunnan, muut on selvästi harhaoppisia..."
Mutta kuten Jeesus sanoi:
"Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen." (Joh. 10:16)
Kristillinen seurakunta on nykypäivänä pahoin pirstaloitunut ja lahkoutunut omiin ylemmyydentuntoisiin lokeroihinsa. Vasta nyt alan tajuta uskon yksinkertaisuuden armon näkökulmasta, ei suorittamisen. Vain Jeesukseen turvaamalla olemme pelastetut ja samaa perhettä, kuuluimme muodollisesti mihin seurakuntaan hyvänsä ja oli käsityksemme uudestisyntymisestä, kasteesta tms. mikä tahansa. Jeesus näkee eri tavalla uskovien sydämeen.
Viimeksi muokattu:
