Mikä on ollut suurin virheesi rakkaudessa?

[Sometimes it still hurts]

Useampiakin saa kertoa... Aloitin tällaisen kun tuli tarve purkaa jonnekkin, ja samalla haluan lukea muiden kokemuksia... "Sydänten arvet" pinoon siis :wave:


Itselläni se, että aloin joskus vähän alle kaksikymppisenä miehen laastariksi, tajuamattani.
Eräs teini-iän aikainen vanha tuttu otti vuosien jälkeen yhteyttä (meillä ei koskaan aikaisemmin ollut ollut mitään romanttista välillämme) ja vaihdeltiin normaalisti kuulumisia aikamme, mies alkoi kehua kaikin tavoin ja viestejä tuli jatkuvasti. Sitten alkoi selittää miten avovaimon kanssa menee huonosti jne, erosivat, ja samassahan tuo alkoi sitten iskeä minua.
Kaikki on nyt myöhemmin kaukaa katsottuna ja järjellä aivan selvää, mutta eihän sitä silloin mitään tajunnut.
Kummasti mies menetti kiinnostustaan koko ajan enemmän mitä kauemmin heidän erostaan oli, ja lopulta vain ilmoitti tapailleensa pari kertaa jotain naista ja selitti jotain aivan käsittämätöntä, käyttäytyi erittäin kylmästi ja aivan kuin ei olisi ollut minulle lainkaan selitystä velkaa. Että se siitä sitten.


Toisessa tein itse kamalasti. Monen mutkan kautta elämääni putkahti 17 vuotias poika. Itse olin silloin yli 20. Poika oli erittäin yksinäinen, ei oikeastaan kavereita vapaa-ajalla eikä koulussa. Yritti opiskella vaikka se oli yhtä tuskaa, oli muiden pilkan kohteena.
Hänellä ei ollut koskaan ollut mitään naiskontakteja, täysin kokematon, ujo ja arka joka tavalla.
Me sitten tutustuimme, alussa oli ihan puhdas myötätunto tätä poikaa kohtaan, halusin olla hänen ystävänsä, minun kävi sääliksi kun hänellä ei ollut ketään.
Sitten jotenkin kaikki muuttui. Muistan vieläkin sen hetken kun kaikki kääntyi päälaelleen, istuimme katsomassa tv:tä kun minuun vain iski joku, hetki vei mennessään ja suutelin häntä. Olisin voinut pelastaa tilanteen vielä tuolloin, pahoitella ja sanoa etten tiedä mikä minuun meni. Mutta en tehnyt niin.

Aloimme viettää aikaa lähekkäin, nukuimme vierekkäin, joskus suutelimme. Olin yksinäinen ja hain kai jotain lohtua. Menihän se sitten lopulta seksiinkin. Minulle kaikki oli vain jotain epäselvää hetken hurmaa, pojalle ei, hän meni rakastumaan aivan täysin. Sanoin sitten lopulta itseni irti tilanteesta, en meinaa pystyä kirjoittamaan kun tuntuu yhä niin pahalta.

En varmaan osaa kirjoittaa asiaa ymmärrettävästi, mutta käytin todella typerästi kokemattoman ihmisen tunteita hyväkseni, aivan samoin kuin tämä mies ensimmäisessä kirjoituksessani teki minulle.

 

[Neilee harmaana]

Tuo sun toinen kertomasi juttu on kyllä jotenkin tosi surullinen, selvisikö se poika siitä jotenkin?

En osaa sanoa omaa suurinta virhettäni, kenties vain jatkaa liian pitkään suhteessa, jolla ei ollut tulevaisuutta. Rakkaus ei aina vain riitä, vaikka se olisi molemminpuolista. Tapahtui surullisia asioita.

 

[tytsi-89]

Toiv. se poika löysi myöhemmin elämänsä rakkauden tms.

 

["vieras"]

Olipas surullinen tarina.

 

[Up]

Up

 

[Keijupölly]

Epäkunnioitus miestäni kohtaan. Olen kyllä parantanut tapani ja asiat alkaa korjaantua.

 

[mitäihmettä]

Tuo aloittajan tekemä juttu kokemattomalle pojalle nyt on varmasti sattunut lähes jokaiselle. En näe siinä mitään sen ihmellisempää. Omituista jos palstalaiset hänet nyt lynkkaavat eivätkä välttämättä osaa ajatella kuinka monta kertaa itse ovat tulleet tuon pojan tavoin kohdelluiksi eikä siitä ole mitään numeroa tehty.

 

[mamacita_]

Suurin virheeni on ollut kostaa exäni tekemiset nykyiselle miehelleni. Ei sillä tavalla kostaa että olisin pettänyt koska exä petti tai mitään vaan ylipäätään käytökseni häntä kohtaan. Olen myös vaatinut liikaa antamatta mitään takaisin..
Onneksi olen tajunnut virheeni ja kaikki on paremmin.

 

[gsa]

Mun suurin "virheeni" ei johdu minusta vaan ihmisistä, jotka lapsuudessani teki elämässäni tuhoja.
Siksi olen siis kohdellut rakasta miestäni monessa suhteessa väärin. Onneksi tajusin lähteä terapiaan ja pikkuhiljaa pystyn paremmin antamaan miehelleni sitä, mitä olen aina halunnut. Ja pikkuhiljaa pystyn olemaan kunniallinen vaimo.

 

["Niin"]

Suurin virheeni on ollut kostaa exäni tekemiset nykyiselle miehelleni. Ei sillä tavalla kostaa että olisin pettänyt koska exä petti tai mitään vaan ylipäätään käytökseni häntä kohtaan. Olen myös vaatinut liikaa antamatta mitään takaisin..
Onneksi olen tajunnut virheeni ja kaikki on paremmin.

Sama. Elin huomaamattani edellistä suhdetta vielä pitkään nykyisenkin kanssa.

 

["vieras"]

Minä alan viimeistään suhteen ensimmäisten viiden vuoden jälkeen halveksimaan miehen taustaa ja niistä johtuvia tapoja/ominaisuuksia. Vaikka niissä ei olisi mitään vikaakaan, ne tuntuvat ällöttävän ennalta-arvattavilta ja muuttumattomilta. Ihankuin alkaisin vasta tajuamaan karmeata totuutta hänestä ja hänen luonteestaan.

Yritän olla nyt tekemättä sitä suurinta virhettä taas, että alkaisin väheksyä miestäni sen vuoksi ja alkaisin pilaamaan suhdetta. Sen sijaan yritän hyväksyä asian ja hänet sellaisena kuin hän on, enkä yritä muttaa häntä mieleisekseni. Olisi mukava että pystyisin ihailemaan häntä miehenäni, vaikka näen että hän yrittää vaikuttaa aina seurassa fiksummalta kuin mitä on, tai että hän kopioi mielipiteitään muilta ihmisiltä sen enempiä tuumailematta.

 

[Kerpele]

Ei mulla taida olla mitään ihmeempää.. Tai no joo, yhteen varattuun mieheen sekaannuin ja hän sitten oli sitä mieltä että on minuun rakastunut. Minä en ollut ja tajusin miten kamala ihminen olin kun olin alunperinkään lähtenyt siihen hommaan mukaan.

Muoks. Mutta siis en millään voi uskoa että tämä "rakkaus" minuun oli hänen taholtaan muuta kuin pitkän parisuhteen ja lapsiarjen uuvutusta. Hän kuitenkin rakasti vaimoaan todella paljon, joten sanoin totuuden omista tunteistani ja kehotin pitämään kunnolla kiinni rakkaasta vaimostaan.

Ja omantuntoni lievitykseksi vielä, ei, me emme koskaan olleet sängyssä asti.

 

[sikinsokin]

Mä raahaan liikaa menneitä nykyisyyteen, hankaloittaa suhteessa luottamusta.
En tajunnut nuorena, että se oikea rakkaus oli mun nenän edessä, ja sit olikin liian myöhäistä, kun sen älysin en voinut korjata enää mokiani...
Myös toisen henkinen alistaminen on ollut virheeni.

 

[Turbojurpo]

Parikymppisenä aloin seurustella nuoremman tytön kanssa ilman vastaavia tunteita. Yritin kääntää sitä seksinkin puolelle, kun luulin tyttöä kokeneemmaksi kuin hän olikaan. Yhteinen ystävä laittoi minut tenttiin ja tunnustin hänelle, ettei tunteita ollut ja lupasin kertoa siitä tytöllekin. En sitten saanut kerrottua ja totuus valkeni hänelle vasta yhteisen ystävän kautta. Sain siitä ensimmäisen oppituntini empatiassa, kun tunsin toiselle aiheuttamani tuskan kuin se olisi tapahtunut itselleni.

 

[......]

En ole koskaan osannut vaatia itselleni mitään, miellyttänyt vain muita ja pelännyt etten silti kelpaa

 

["vieras"]

suurin virheeni on ollut se että alkuaikoina piti olla yhteyksissä muihinkin ja pitää mies turhaan mustasukkaisena... onneksi tajusin tyhmyyteni ja mieskään ei lähtenyt. nyt olllaan naimisissa ja kaksi ihanaa lasta.

 

["Vieras"]

En uskaltanut olla elämäni rakkauden kanssa kun suhde oli vaikea...nyt hän on kuollut, uutta mahdollisuutta ei tule enää ikinä.

 

[Rytkäätys]

Aviomieheni kanssa emme ole vielä virheitä rakkaudessa tehneet, toivottavasti emme teekkään. Mutta exän kanssa suurin virheeni oli luulla 6 vuotta rakkaudeksi sitä, että olin läheisriippuvainen, alistettu ja en voinut niellä ylpeyttäni erotakseni heti kun se ensimmäistä kertaa houkutteli ajatuksissani.

 

["hei"]

Pidän välillä miestäni itsestäänselvyytenä. Yritän paraantaa tapani.

 

[tytsi-89]

Tuo aloittajan tekemä juttu kokemattomalle pojalle nyt on varmasti sattunut lähes jokaiselle. En näe siinä mitään sen ihmellisempää. Omituista jos palstalaiset hänet nyt lynkkaavat eivätkä välttämättä osaa ajatella kuinka monta kertaa itse ovat tulleet tuon pojan tavoin kohdelluiksi eikä siitä ole mitään numeroa tehty.

Miten niin sattunut lähes jokaiselle? :O Kuka on lynkannut ap:n? Surullinen tarinahan tuo oli, kuten tässä on sanottu. Tuli tosi surullinen olo sen pojan puolesta. Ilmeisesti ap:llakin on edelleen paha mieli tapahtuneesta.

 

[räiskäle]

Olisiko niinkin, että vaikka ap meni vääristä syistä sekaantumaan siihen poikaan, niin parempi pojalle sekin suhde kuin ei suhdetta ensimmäistäkään? Jos nyt siis ei itteään tai muita kuitenkaan tappamaan ryhtynyt asian takia.

Ja joskus vaikka tosi ikäviäkin tapahtuu, niin ottaa opikseen ja kasvaa ihan ihmiseksi jos ei onnistu itsemurhaksi asti hanke. Elämä nyt vaan on kovaa joskus, ja jos mitään ei tapahdu, niin ei mitään voi oppiakaan.

Mun virhe - ehkä se, että hitaasti aloin mukauttaa omaa käytöstäni liikaa mieheen. Nyt huomaan, ettei hänen suvullaan ole kovinkaan selkeäää käsitystä minusta eivätkä osaa toimia kanssani luontevasti. Mies on hiukan semmoinen olmi ja väistelijä suhteessaan maailmaan, ja semmoinen rooli ei minun luonteelleni sovi ollenkaan. Tulen pahoinvoivaksi ja reagointikyvyttömäksi yrittäessäni sopeutua semmoiseen osaan.

Olisi pitänyt huolehtia, että jos minä muutun mieheen päin, niin samaa tapahtuu myös toiseen suuntaan. No, ehkä sitä on tapahtunutkin, muttei kuitenkaan tarpeeksi että oikeasti ymmärtäisimme toisiamme ja sitä, miten paljon on asioita joita emme siltikään ymmärrä.

Jotenkin olen ollu liikaa vietävissä. En ole laittanu riittävästi noottia.

 

["vieras"]

Se että päästin hienon suhteen arjen seassa turtaan maksalaatikkomaailmavaiheeseen, jossa sekä minun että miehen elämän täyttivät pelkästään lapset ja työ, ilman että parisuhteelle jäi aikaa ja tilaa.

Korjaamis- ja reivaamistoimenpiteet olivat rajuja ja jättivät arpia suhteeseemme, joka siis jatkui maksalaatikkomaailmavaiheen ja korjausyritysten jälkeen ja on jatkunut yli 20 vuotta. Mutta nyt tästä suhteesta on osanut pitää huolta.

 

["Niin"]

Apn tapaukseen liittyen: Sanotaan että ihminen melko usein toistaa itselleen aikaisemmin tapahtuneet vääryydet toisaalla vaikka ei tekisikään sitä tietoisesti.
Myöhemmin vasta alkaa miettiä oliko itsekään parempi ihminen kuin se jota on elämästään pitkän pätkän vihannut.

 

[mokat]

Rakkaudessa olen tehnyt melkein kaikki mahdolliset virheet joita voi tehdä, enkä edes tiedä olenko oppinut mitään.Yksi iso on se, että pitkitän suhdetta, tai ylipätään alan seurustelemaan ihmisen kanssa, josta sisimmässäni tiedän, että hän ei rakasta minua, kummallisia riippuvuussuhteita.

 

[wanab]

suurin virhe on ollut olla naisille liian kiltti. Monta hyvää seikkailua sen takia kokematta. Vasta naimisissa opin miten naisia viehätetään nopeasti ja helposti. Ja huono itsetunto kun siihen lisätään niin pettämiseksihän se meni ja menee varmaan vielä. Vaimoa rakastan yli kaiken ja hän on paras minulle.