Mikä on elämäsi suurin suru?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tähän astisista on ollut ehkä kohdunulkoinen raskaus ja sen jälkeinen aika. En kuitenkaan usko sen olleen vielä pahimmasta päästä, mitä valitettavasti tässä elämässä eteen tulee. Suurin varmaan olis oman lapsen menettäminen, toivottavasti ei sitä ikinä joudu kokemaan.
 
kun jätin mun elämäni rakkauden. Vanhempien kuolema on yksi elämän rankimmista jutuista varmaan. Lapsia mulla ei vielä ole mutta kuvittelisin et oman lapsen kuolemasta mä en selviäis ihan täys päisenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja millakas:
niin vähäistä kuin se verraten onkin, niin mun elämäni suurin vastoinkäyminen/suru on se, etten saanut synnyttää esikoista alateitse vaan päädyin sektioon.

niin ja mikä olisi itselleni se suurin suru, niin varmasti jos lapselle kävisi jotain pahaa tai menettäisimme hänet tms.

 
Ettei minulla ole perhettä. Äitiä ei ole koskaan ollutkaan, vaikka elossa onkin. Isäni menettänyt alkoholille, elossa hänkin. Se perhe minkä itse rakensin on hajoamassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja se:
Ettei minulla ole perhettä. Äitiä ei ole koskaan ollutkaan, vaikka elossa onkin. Isäni menettänyt alkoholille, elossa hänkin. Se perhe minkä itse rakensin on hajoamassa.

vitsi, mua rupes itkettään tää... :( oon pahoillani puolestasi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja www:
vauvani kuolema 2viikkoa ennen laskettua aikaa

Otan osaa.Elämä on kyllä julmaa,mutta joitain asioita ei voi ymmärtää...sun pieni enkeli tietää että rakastit,toivon mukaan pystyt jatkamaan eteenpäin.Voimia sulle..
 

Yhteistyössä