ei tätä voi omalla nikillä kirjoittaa...se että tässä olen on jo ihme, kukaan ei mua halunnut eikä toivonut, äiti yritti epätoivoisesti keskeyttää raskautta kaikilla mahdollisilla aineilla, jonka seurauksena synnyin "valuvikaisena". Äiti ei koskaan katunut yrityksiään vaan vihasi mun pelkkää näkemistänikin, isä oli pois kotoa paljon ja mua pahoinpideltiin jatkuvasti äidin ja sisarusten toimesta, äiti rohkaisi heitä pieksemään mua, mua käytettiin myös seksuaalisesti hyväksi, oma sisarus. Mä en oikeastaan koskaan ollut oikea ihminen kotonani. Mä olen usein aikuisiälläni tullut tavalla tai toisella hyväksikäytetyksi koska tytöstä jota kukaan ei rakastanut tuli nainen jolla oli hirveästi rakkautta annettavana. Usein tunnen itseni muiden keskellä yksinäiseksi, usein jopa taivaalla tuikkivat kylmät tähdet tuntuvat läheisemmältä kuin yksikään ihminen, mä olen myös tällä palstalla muista erottuva, ja usein se jonka aloituksiin ei vastata.
Mäkin olen äiti mutta voin vakuuttaa että on ollut tosi vaikea olla äiti kun itsellä ei ole ollut muuta äidin mallia kun hirviö joka hakkaa, polttaa ja repii hiuksia päästä... vähäpätöisimmistäkin syistä.
En ole toiminut äitini antaman mallin mukaan mutta silti tunnen olevani huono äiti, riittämätön...ja huono myös siksi että jokainen raskaus on ollut vaikea ja molemmat, vauva ja minä vähällä menehtyä synnytykseen.
Jos mulla ei olisi ollut uskoani Jeesukseen, en mä tätä enää tässä kirjoittelisi, on lohduttavaa tietää ja tuntea olevansa edes jollekulle rakas omana itsenään, en olekaan yksin, aina on joku joka mua kuuntelee ja vastaakin rukouksiini.
Mutta toisten uskovien silmissä olen hylkiö...mulla on kyky nähdä asioita etukäteen, ja havaitsen myös ympärilläni henkimaailman ilmiöitä, eihän oikea uskova voi sellaista kokea...siksi en kuulu mihinkään seurakuntaan, omana itsenäni mua ei hyväksytä enkä mä en voi itseäni toiseksi muuttaa, ja pidän näkijän lahjaa lahjana Jumalalta, en pahuutena.
Elämän tarkoitus ei ole mulle vielä valjennut, mutta varmuus siitä mulla kyllä on, että johonkin ollaan menossa, kaikella on tarkoituksensa, ja uskon että koko tämä hämminki jota elämäksi kutsutaan kannattaa katsoa loppuun asti, oli ne jaossa saadut kortit mitkä hyvänsä.
Mut mulla onki erilainen jumalakäsitys.
