Lohduttaapa kuulla että niin monella muullakin mies juo! olen vain niin yksin täällä asian kanssa.
Mies aloittaa kans joka perjantai ja jatkaa juomista puolille viikoille, pari selvää päivää joskus kolmekkin ja taas alkaa.Se on niin sairaskin lopuksi, ei saa nukuttua, oksentaa ja ruoka ei maista, palelee ja silti pitää aina aloittaa alusta.
Tapaturma riskikin on kasvanut, on sattunut jo vaikka mitä. Mutta tuntuu ettei mikään opeta, varmaan hautaan itsensä juo.
Minun mieliksikkö käy a-klinikalla, senki aikoi nyt lopettaa.Samakait se on,valehtelemassako sielläkin käy? kun tuntuu ettei sieltäkään apua löydy.
Muuta perhettähän tämä syö, sitä vaan ollaan niin kiinni tässä ja kun muuten menee hyvin niin ei haluais erilleenkään.
Perhekkin kaikkoaa kaikista sukulaisista ja kaikesta kun häpeää ja peittelee juoppoa miestä.
Monesti ajattelee miten paljon helpompaa meillä olisi kun ei olisi miestä kotona, sattuisi jotain niin että joutuisi hoitoon joksikkin aikaa.
Juominen ei lopu jos ei saa pakkohoitoa niin että olisi pakko olla heti pitempään ilman alkoa.
Voikait niillä olla haluja lopettaakkin mutta viina on vienyt voiton.
Ja miten ihana ja erilainen mies on tosiaan kuin hän on selvinpäin, minä olen sanonut omalleni että minulla on kaksi miestä se ihana ja sitten se toinen.
Minun mies onneksi ei ole väkivaltainen ollut koskaan siksikait sitä on katellukkin, juo omissa oloissaan sohvalla!