Mikä neuvoksi kun 3 v. usein kieltäytyy mm. hampaanpesusta, pukemsesta, nukkumaanmenosta yms.

[LauhkeaLehmä]

Jännää kun niin monella tuossa pukemishommassa on "rangaistuksena" että joko puet itse tai äiti pukee. Jos meillä lapsi saisi päättää noin, niin se tarkoittaisi että hän saisi tahtonsa läpi joka kerta, koska meillä lapsi jättää pukematta siksi koska haluaisi äidin pukevan. Ja minusta taas 3-vuotiaan, joka osaa jo varsin hyvin itse pukea, pitäisi pukea itse... Sama meillä kaiken muunkin suhteen, jos lapsen pitäisi pestä itse hampaita tai kädet tai käydä yksin vessassa niin ei tapahtuisi, koska meillä väännetään just siitä että 3-vuotias ei haluaisi tehdä yhtikäs mitään itse... Jos saisi itse päättää niin häntä vielä syötettäisiin ja kulkisi vaipoissa.

Meillä taasen menossa joku "minä itte vaihe" ja pahin rangaistus tosiaan on se, että äiti tekee. Haluaa itse pukea, riisua, avata jogurttipurkit, pestä hiukse, pyyhkiä vessassa(ja haluaa laittaa oven lukkoon, ettei häiritä), hakea postit, leikata ruokansa itse. esim. pihvi. jne jne. Ja voi sitä loukkaantumisn määrää, jos epähuomiossa avaan sen purkin tai laitan pillin lasiin lapsen sijasta. Joskun on pakko "uhkailla", että äiti pukee, kun on kiire ja joskus jopa rankaista sillä, että minä puen. Toki on niitäkin päiviä, kun heittäytyy vauvaksi ja käyttäytyy kuin 1v veljensä. Kaiketi hakee tällä huomiota, mutta siihen autta extra sylittely

 

["pop"]

Mielestäni mihinkään ei saisi käyttää tuntikausia aikaa. Ei nukuttamiseen, hampaiden harjaamiseen tai muuhunkaan. Sellainen on jo ihan turhaa valtapeliä. Eihän lasta nykyään ruokalautasen ääressäkään tuntikausia istuteta, jos hän ei halua syödä.

Nyt on pakko kysyä, että onko sinulla lapsia? Nimittäin jokainen vanhempi on joskus käyttänyt johonkin tuntikausia. On asioita joissa se on turhaa ja tuloksetonta, on asioita joissa se on tarpeellista ja osa johdonmukaisuutta. Muistan esimerkiksi monta kertaa imettäneeni muutamia tunteja kerrallaan kun ei siitä tahtonut tulla mitään. Lapsella on tarve tietää, että aikuinen tietää mitä tapahtuu ja osaa toimia, lapsi joka alkaa epäillä tätä tulee turvattomaksi.

Jos vanhempi esimerkiksi sanoo ettei pikkusiskoa saa lyödä, mutta ei ole valmis viemään asiaa loppuun asti koska se vie liian kauan eli sinun mukaasi tuntikaudet riittävät, tekee vanhempi kyllä pahan virheen. Vastaavasti hän kyllä tekee virheen silloin, jos esimerkiksi pakottaa lasta syömään tällä konstilla, että pöydästä ei lähdetä ennenkuin lautanen on tyhjä. Mutta se että käyttää tuntikausia johonkin, ei itsessään ole mikään virhe ja paha asia, joskus lapsi vaatii sen.

 

["a p"]

No lapsi ei sitä päätä pestäänkö hampaat,ne pestään. (onko lapsi tasan 3v vaiko vanhempi? esim. 3v 8kk ikäinen tajuaa jo erilailla ku just 3täyttänyt).

Ajattelin vaan että lähempänä 4 ikävuotta voi ottaa tarra-palkinto systeemin käyttöön esim.just hammapesuun. esim. tarrataulu vessan seinälle(pieni tarrakori vessan peilikaappiin) lapselle selitys miten asia menee, ja kun menee hyvin saa valita 1tarran. (esim. 5:n tarran jälkeen pikkupalkinto). jos lapsella päättämisongelmia 2tarravaihtoehtoa riittää ja paljon kehuja(voi vielä kehua siitäkin kun osasi tarran valita)-> vahvistaa myönteistä toimintaa.

Jos ei halua alkaa lahjoa(tai lapsi on liian nuori, selvästi kykenemätön, tai ei ymmärrä tuollaista systemeiä) niin sit näin: Lapsi iltapalan jälken hammaspesulle. Lapselle annetaan vaihtoehdoiksi 1avaa suun ja hampaat pestään 2. Hampaat pestään. lapsesta pidetään kiinni ja pestään hampaat(suun saa auki kun työntää sormen taakse suuhun(missä ei vielä hampaita ole).

Meill älapsi ei 3v ymmärtänyt tuota palkintojuttua, niin yksin kertaisesti vaihtoehdot oli että avaa itse suun tai sitten en hampaat vaan pestään. Viikossa lopetti tappelun

Lapsi on ihan vastikää täyttänyt 3 v., ja ei tajua vielä mitään tarrasysteemiä tms. Ollaan kyllä yritetty, muttei vielä selvästikään ole sille kypsä. Eli ollaan toteutettu tuota toista vaihtoehtoa, eli hampaat on vaan pesty. Yleensä se on edes jotenkuten onnistunut.

 

["a p"]

[QUOTE="pop";26440746]Nyt on pakko kysyä, että onko sinulla lapsia? Nimittäin jokainen vanhempi on joskus käyttänyt johonkin tuntikausia. On asioita joissa se on turhaa ja tuloksetonta, on asioita joissa se on tarpeellista ja osa johdonmukaisuutta. Muistan esimerkiksi monta kertaa imettäneeni muutamia tunteja kerrallaan kun ei siitä tahtonut tulla mitään. Lapsella on tarve tietää, että aikuinen tietää mitä tapahtuu ja osaa toimia, lapsi joka alkaa epäillä tätä tulee turvattomaksi.

Jos vanhempi esimerkiksi sanoo ettei pikkusiskoa saa lyödä, mutta ei ole valmis viemään asiaa loppuun asti koska se vie liian kauan eli sinun mukaasi tuntikaudet riittävät, tekee vanhempi kyllä pahan virheen. Vastaavasti hän kyllä tekee virheen silloin, jos esimerkiksi pakottaa lasta syömään tällä konstilla, että pöydästä ei lähdetä ennenkuin lautanen on tyhjä. Mutta se että käyttää tuntikausia johonkin, ei itsessään ole mikään virhe ja paha asia, joskus lapsi vaatii sen.[/QUOTE]

Minä olen samaa mieltä kanssasi. Jos ei halua käyttää johonkin aikaa tuntikausia, jos ei asiat nopeammin suju, niin sittenhän ei ole muita vaihtoehtoja kuin antaa periksi, eli antaa lapsen määrätä. Ja pieni lasi ei voi kyllä minusta määrätä ettei halua nukkua, varsinkin jos on selvästi väsynyt. Sittenhän lapsi oppii että huutamalla saa tahtonsa läpi.

Joskus voi joustaa, niin että antaa lapsen vaikka valita eri vaihtoehdoista, esim. siitä minkälaisen pyjaman laittaa päälle, syökö iltapalaksi puuroa vai leipää tms. ja mitkä pehmolelut ottaa viereen yöksi, mitä luetaan iltasaduksi. Silloin lapselle tulee fiilis että saa osallistua päätöksentekoon. Mutta mielestäni lapsi ei saa alkaa päättää nimenomaan sitä haluaako mennä nukkumaan kun on oikeasti sen aika, tai haluaako syödä kun on ruoka-aika, tai haluaako aamulla pukea päällensä kun on päiväkotiin lähdön aika.

 

[Renatte]

Renatte: suostuuko lapsi jäämään sänkyyn, jos saa lukea kirjaa, kunnes nukahtaa tai kuunnella unimusiikkia? Entä, jos vanhempi lepää lapsen vieressä, kunnes lapsi nukahtaa? Oletko kokeillut, mihin aikaan lapsi menisi itse nukkumaan, jos asiaan ei kiinnittäisi enempää huomiota kuin, että ehdottaisi pariin otteeseen nukkumaanmenoa ja rauhoittaisi illan, eli ei enää piirrettyjä, hämärä valaistus jne.?

Kiitos kauniista sanoistasi. :hug: Parhaamme yritämme tuon tytön kanssa. Täällä tehdään johtopäätöksiä usein tietämättä oikeaa totuutta. Esim. joku väitti, että lapsi saa meillä kaiken periksi jne. Sitä ei todellakaan saa. Esim. tuon puremisen jälkeen lapsi oli kyllä jäähyllä ja pestiin ne hampaat. Kyllästyimme vain jokailtaiseen "valtataisteluun" ja pidimme hieman vapaata. Tämä keino toimi, onneksi.

Tyttö intoutuu kirjoista ja ramppaa kaiken aikaa selittämään asioita niistä, vaikka palautetaankin sänkyyn, musiikista tulee raivari, vaikka muuten rakastaakin musiikkia. Jos menen viereen "nukkumaan" saa raivarin. Meillä illat rauhoitetaan aina, ihan sen vuoksi, että nukkumaanmeno olisi kaikille helpompaa. Mutta kyllä sitä muutaman kerran on annettu neidin valvoa. Lopulta pyytää syliin ja nukahtaa siihen kesken lauseen. Mutta sitä hetkeä saa odottaa toooodella pitkään. Joululomalla annoimme valvoa niin pitkään kuin haluaa. Ei ollut nukkunut päiväunia ja silti valvoi 00.25 asti. :headwall: Sen jälkeen emme ole voineet tätä kokeilla, koska vuorotyön takia meidän vanhempien valvominen ei onnistu.

Mutta nyt täytyy kehaista, että eilisen vaikean päivän jälkeen on tänään ollut aivan ihanan helppo päivä. Tyttö on lyönyt siskoaan vain kolme kertaa eikä muita kertaakaan. Tänään on ollut kehujen päivä. Päätettiin palkita tyttö yhteisellä pirtelö hetkellä. Ihana katsoa tuota iloista ja höpöttelevää tyttöä.

Vielä sen verran epäilijöille. En ole mikään lapsu äiti, joka antaa kaiken periksi. Olen saanut paljon kehuja johdonmukaisuudesta ja asioiden loppuunviemisestä. Kyse on enemmänkin siitä, mitkä taistelut näen milloinkin tarpeellisina. Mutta jos taistelun aloitan, en sitä kesken jätä. Kompromisseihin joskus päädytään. Esim. juuri hampaanpesun kanssa. Kun ei ole jonkun asian takia mahdollista vetää taistelua hampaiden pesusta loppuun, kun suu ei vain aukea, sanon että jos suostuu ottamaan fluoritabletin, saa tällä kertaa mennä nukkumaan niin. Fluoritablettikaan kun ei ole tytön suosikki. Silloin olemme mielestämme päässeet aika hyvään kompromissi ratkaisuun. Molemmat olemme joustaneet. Tämän kokoisen perheen arki kun ei ole aina niin yksinkertaista.

Päiväkodissa tyttöä on kehuttu taspainoiseksi ja ihanaksi lapseksi, jolla on mahtava mielikuvitus. Ei kaipaa syliä pk:ssa. Ovat kehuneet, että lapsemme saa tarpeeksi hellyyttä kotona ja rajat on tehty selväksi. Tuntuu vain siltä että puhuvat aivan toisesta lapsesta kuin siitä joka meillä kotona on. Toisaalta olen onnellinen, että lapsi kokee olonsa kotona niin turvalliseksi, että uskaltaa kiukutella kotona.

Mutta kiitos vielä tytsi-89

 

["a p"]

Kiitos kauniista sanoistasi. :hug: Parhaamme yritämme tuon tytön kanssa. Täällä tehdään johtopäätöksiä usein tietämättä oikeaa totuutta. Esim. joku väitti, että lapsi saa meillä kaiken periksi jne. Sitä ei todellakaan saa. Esim. tuon puremisen jälkeen lapsi oli kyllä jäähyllä ja pestiin ne hampaat. Kyllästyimme vain jokailtaiseen "valtataisteluun" ja pidimme hieman vapaata. Tämä keino toimi, onneksi.

Tyttö intoutuu kirjoista ja ramppaa kaiken aikaa selittämään asioita niistä, vaikka palautetaankin sänkyyn, musiikista tulee raivari, vaikka muuten rakastaakin musiikkia. Jos menen viereen "nukkumaan" saa raivarin. Meillä illat rauhoitetaan aina, ihan sen vuoksi, että nukkumaanmeno olisi kaikille helpompaa. Mutta kyllä sitä muutaman kerran on annettu neidin valvoa. Lopulta pyytää syliin ja nukahtaa siihen kesken lauseen. Mutta sitä hetkeä saa odottaa toooodella pitkään. Joululomalla annoimme valvoa niin pitkään kuin haluaa. Ei ollut nukkunut päiväunia ja silti valvoi 00.25 asti. :headwall: Sen jälkeen emme ole voineet tätä kokeilla, koska vuorotyön takia meidän vanhempien valvominen ei onnistu.

Mutta nyt täytyy kehaista, että eilisen vaikean päivän jälkeen on tänään ollut aivan ihanan helppo päivä. Tyttö on lyönyt siskoaan vain kolme kertaa eikä muita kertaakaan. Tänään on ollut kehujen päivä. Päätettiin palkita tyttö yhteisellä pirtelö hetkellä. Ihana katsoa tuota iloista ja höpöttelevää tyttöä.

Vielä sen verran epäilijöille. En ole mikään lapsu äiti, joka antaa kaiken periksi. Olen saanut paljon kehuja johdonmukaisuudesta ja asioiden loppuunviemisestä. Kyse on enemmänkin siitä, mitkä taistelut näen milloinkin tarpeellisina. Mutta jos taistelun aloitan, en sitä kesken jätä. Kompromisseihin joskus päädytään. Esim. juuri hampaanpesun kanssa. Kun ei ole jonkun asian takia mahdollista vetää taistelua hampaiden pesusta loppuun, kun suu ei vain aukea, sanon että jos suostuu ottamaan fluoritabletin, saa tällä kertaa mennä nukkumaan niin. Fluoritablettikaan kun ei ole tytön suosikki. Silloin olemme mielestämme päässeet aika hyvään kompromissi ratkaisuun. Molemmat olemme joustaneet. Tämän kokoisen perheen arki kun ei ole aina niin yksinkertaista.

Päiväkodissa tyttöä on kehuttu taspainoiseksi ja ihanaksi lapseksi, jolla on mahtava mielikuvitus. Ei kaipaa syliä pk:ssa. Ovat kehuneet, että lapsemme saa tarpeeksi hellyyttä kotona ja rajat on tehty selväksi. Tuntuu vain siltä että puhuvat aivan toisesta lapsesta kuin siitä joka meillä kotona on. Toisaalta olen onnellinen, että lapsi kokee olonsa kotona niin turvalliseksi, että uskaltaa kiukutella kotona.

Mutta kiitos vielä tytsi-89

Oho, meidän poika on kyllä ihan todella paljon samanlainen tapaus kuin teidän tyttönne! Ja tuokin osui ja upposi, että päiväkodissa tuntuvat puhuvan ihan eri lapsesta kuin joka on kotona. Pojasta on sanottu lähestulkoon ihan samalla tavalla, jopa että poika on ryhmänsä tasapainoisin lapsi. :-D Itse olen myös onnellinen siitä että lapsi kokee olonsa niin turvalliseksi että uskaltaa kotona olla oma itsensä. Josin ei se aina kivalta toki tunnu, kun tilanne on päällä. :-D

Poika on reipas, iloinen, sosiaalinen muiden lasten kanssa, ja saa aina kavereita uudessa paikassa jossa on lapsi, esim. leikkipuistoissa. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmia päiväkodissa tms. Eli tiedän ettei mitään ainakaan pahasti ole kasvatuksessa metsään mennyt,vaikka välillä uskonpuute meinaakin yllättä.

Ja meillä ei ole pienempää sisarusta kiusattavana, mutta kissoja on. :-D

 

[Renatte]

[QUOTE="Eukko";26439668]En ole mikään täydellinen kasvattaja, mutta olen työskennellyt tavallisen vilkkaiden lasten ja varsinaisten ad/hd -lasten kanssa, ja huomannut että on muutama keinoa jotka tepsii (keskusteluiden, positiivisen huomion ym.lisäksi).

Jokaisesta, ihan jokaisesta lyömisestä pitää tulla jäähy. Jos lyö jäähyllä aikuista yhdenkin kerran tai yrittää karata sieltä, istunto pitenee. Tepsii aika hyvin. Joillakin vilkkailla lapsilla jäähy menee nauramiseksi tai pelleilyksi (eli jäähy ei tunnu lapsella missään), mutta silloin jäähypaikka laitetaan vähän sivummalle jotta yleisöä ei ole lapsella paljoa ja pidennetään jäähyä. Jäähyn pitää tuntua jossain, sieltä ei tulla naureksivana pois. Itkettää ei tarvitse, mutta lapsen hymyn pitää hyytyä ja lapsen selkeästi rauhoittua. Ja tämä on yhden kuntoutusohjaajan neuvo.

Sitten nämä:Uhkailu, kiristys, lahjonta ja noista ENNAKOINTI+JATKUVA,JATKUVA ETUKÄTEEN TIEDOTTAMINEN. Tiedottamisessa täytyy huomioida, että minkä ikäisellä riittää muistia ja kuinka pitkälle. Mitä nuorempi ja vilkkaampi lapsi, sitä lyhempi muisti.

Eli keksit jonkun asian joka on lapselle erittäin mieluinen (vain vähän mieluinen asia ei riitä). Lelu, leikki tms. Ennakointi: kun lapsesi on iltapalaansa lopettamassa, kerrot jo siinä pöydän ääressä, että "kohta mennään pesuille, ja jos sinä aikana pelleillään, niin sejase lelu lähtee pois." Meillä tehoaa se, että iltasatu jää pois, jos iltapesut ei suju. Pienellä lapsella joutuu sitä muistuttamaan sitten minuutin välein, sen muisti ei riitä pitempään.

Lahjonta: Isommalla lapsella (5-6 v), joka ymmärtää ajankulua edes vähän, tehoaa pitempiaikainen porkkana. Aamulla kerrot että "jos teet tänään kiltisti senjasen asian, saat illalla senjasen (taas joku todella, todella mieluinen asia). Isommallakin lapsella joutuu sitä muistuttamaan väliajoin päivän aikana; mitä vilkkaampi lapsi niin sitä enemmän ja kovemmalla vauhdilla sillä pyörii omat jutut mielessä ja muisti on kuin kanan lento. Lahjontaa ei voi jatkuvasti toteuttaa, mutta sitä on hyvä käyttää välillä, motivoi ihan eri tavalla kuin sanktiot.

Hampaidenpesusta... välillä voi hauskuuttaa ja keksiä jonkun kivan jutun millä saa lapset harjaamaan hampaat,mutta aina ei voi hauskuuttaa,vaan hampaat pestään vaikka tylsemmälläkin ohjauksella. Kovin montaa kertaa en jättäisi sitä väliin, vaan kysyisin että pesetkö sinä vai minä, ja jos/kun ei suostu, niin otetaan syliin ja pestään. Sama pukemisessa: lapsen pitää totella tylsääkin kehottamista ja ohjausta, ja jos ei pue, niin vaihtoehdot ovat että joko lapsi pukee tai aikuinen pukee.[/QUOTE]

Jos meillä annetaan lisä jäähyä jokaisesta lyömisestä joka tapahtuu jäähyn aikana, ei tyttö pääse jäähyltä koskaan pois. Jäähyt ovat lähes järjestäen pitkiä, kun tyttö juoksee sieltä alvariinsa pois. Mutta tähän mennessä olemme jäähyttäneet joka kerta kun on käynyt käsiksi siskoonsa. Vien meidän makuuhuoneeseen, jossa on vain petivaatteet joita heitellä ja istun oven suuhun hiljaa istumaan ja katselemaan vaikka lehteä. Mikäli kiinnitän huomiota tytön riehumiseen, saa lisäpontta ja käy käsiksi minuun. Olen miettinyt tätä jäähyttämisen järkevyyttä sen jälkeen kun yksi opettaja ja yksi lastentarhanopettaja naureskellen kysyivät, että onko tuosta jäähyttämisestä muka oikeasti hyötyä. Ja vastaukseni on että ei. Se on vain keino jolla ei pääse vahingoittamaan siskoaan ennen kuin on rauhoittunut. Siksi olen jälleen kerran ottamassa yhteyttä neuvolaan, jotta ei mennä ojasta allikkoon. Kaiken aikaa kun on onneksi tulossa uusia työvälineitä haastavien lasten kasvatukseen.

Piti siis jatkaa, että meillä on käytetty ennakoivaa taktiikkaa jo ensimmäisen lapsen kanssa, joka vaatii sitä yhtä ehdottomasti kuin tämä nelonen. Muuten ei onnistu mikään. Mutta jos uhkailen ennakoinnin yhteydessä, ei silloinkaan onnistu mikään. Lapsi saa raivarin jo pelkästään uhkailusta. Ilmeisesti tietää itse jo siinä vaiheessa, että ei kykene toimimaan niin kuin pyydetään. Pelleilee joka tapauksessa iltatoimilla. Mitä väsyneempi on, sitä enemmän pelleilee..

Lahjonta tarroilla tarkoittaa tytöllä sitä, että lyö läskiksi heti jo ennen itse toimintoa, eli pahentaa tilannetta. Meillä tehoaa tällä hetkellä parhaiten kun palkitsee hyvästä käytöksestä ennalta ilmoittamatta.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="pop";26440746]Nyt on pakko kysyä, että onko sinulla lapsia? Nimittäin jokainen vanhempi on joskus käyttänyt johonkin tuntikausia. On asioita joissa se on turhaa ja tuloksetonta, on asioita joissa se on tarpeellista ja osa johdonmukaisuutta. Muistan esimerkiksi monta kertaa imettäneeni muutamia tunteja kerrallaan kun ei siitä tahtonut tulla mitään. Lapsella on tarve tietää, että aikuinen tietää mitä tapahtuu ja osaa toimia, lapsi joka alkaa epäillä tätä tulee turvattomaksi.

Jos vanhempi esimerkiksi sanoo ettei pikkusiskoa saa lyödä, mutta ei ole valmis viemään asiaa loppuun asti koska se vie liian kauan eli sinun mukaasi tuntikaudet riittävät, tekee vanhempi kyllä pahan virheen. Vastaavasti hän kyllä tekee virheen silloin, jos esimerkiksi pakottaa lasta syömään tällä konstilla, että pöydästä ei lähdetä ennenkuin lautanen on tyhjä. Mutta se että käyttää tuntikausia johonkin, ei itsessään ole mikään virhe ja paha asia, joskus lapsi vaatii sen.[/QUOTE]

Nukuttamiseen, hampaiden pesuun ja syömiseen ei ole mitään järkeä käyttää tuntikausia, se on lapselle (ja vanhemmallekin) hirvittävän pitkä aika ja kumpikin vain väsyy. Ei sellainen ole rakentavaa vaan uhmakasta valtataistelua.

 

[Voi aikoja voi tapoja]

Nukuttamiseen, hampaiden pesuun ja syömiseen ei ole mitään järkeä käyttää tuntikausia, se on lapselle (ja vanhemmallekin) hirvittävän pitkä aika ja kumpikin vain väsyy. Ei sellainen ole rakentavaa vaan uhmakasta valtataistelua.

Aivan, Tytsi. Tuossa tapauksessahan aikuinen asettuu samalle tasolle kuin lapsensa.

 

[vieraspa]

Nukuttamiseen, hampaiden pesuun ja syömiseen ei ole mitään järkeä käyttää tuntikausia, se on lapselle (ja vanhemmallekin) hirvittävän pitkä aika ja kumpikin vain väsyy. Ei sellainen ole rakentavaa vaan uhmakasta valtataistelua.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miten kannattaisi sinusta sitten ratkaista se ongelma, jos voimakastahtoinen uhmaikäinen ei vain suostu käymään nukkumaan, eikä edes jäämään sänkyyn? Lepositeet? :-D

 

[tytsi-89]

Aivan, Tytsi. Tuossa tapauksessahan aikuinen asettuu samalle tasolle kuin lapsensa.

Niin asettuu. Ei aito auktoriteetti rakennu siitä, että tapellaan tuntikausia jostakin asiasta. Silloin voisi vihdoin jo rehellisesti myöntää itselleen, ettei tämä nyt ehkä toimi...

 

[tytsi-89]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miten kannattaisi sinusta sitten ratkaista se ongelma, jos voimakastahtoinen uhmaikäinen ei vain suostu käymään nukkumaan, eikä edes jäämään sänkyyn? Lepositeet? :-D

Sitten antaisin lapsen löytää oman unirytminsä. Uskon, että se ajan kanssa löytyisi. Auttaisin siinä toki. Tai vaihtoehtoisesti ottaisin lapsen perhepetiin nukkumaan mikäli ei halua nukkua yksin tai sammuttaisin koko talosta valot ja menisin omaan makuuhuoneeseeni lepäämään. Tuskin ainakaan taapero jäisi yksin leikkimään, jos muut menisi sänkyyn. Usean tunnin jokailtaiseen nukuttamiseen en lähtisi. Ei mun hermot edes kestäisi sitä.

 

[Tönt]

Sitten antaisin lapsen löytää oman unirytminsä. Uskon, että se ajan kanssa löytyisi. Auttaisin siinä toki. Tai vaihtoehtoisesti ottaisin lapsen perhepetiin nukkumaan mikäli ei halua nukkua yksin tai sammuttaisin koko talosta valot ja menisin omaan makuuhuoneeseeni lepäämään. Tuskin ainakaan taapero jäisi yksin leikkimään, jos muut menisi sänkyyn. Usean tunnin jokailtaiseen nukuttamiseen en lähtisi. Ei mun hermot edes kestäisi sitä.

lopputulos voisi vaikka olla se että lapsi nukahtaa joka ilta viiden jälkeen aamulla, muut lapset herää pari tuntia myöhemmin. ei sitä kauaa jaksaisi nim. kokemusta on. mutta ihan oikeesti..helpoa sanoa mitä sitä tekisi kun.....mutta kun sitten siinä on lapsi joka on tosi vaativa niin ei pahemmin enää mieti eikä muista mitä on ennen ajatellut tekevänsä.

 

["Vieras"]

Sitten antaisin lapsen löytää oman unirytminsä. Uskon, että se ajan kanssa löytyisi. Auttaisin siinä toki. Tai vaihtoehtoisesti ottaisin lapsen perhepetiin nukkumaan mikäli ei halua nukkua yksin tai sammuttaisin koko talosta valot ja menisin omaan makuuhuoneeseeni lepäämään. Tuskin ainakaan taapero jäisi yksin leikkimään, jos muut menisi sänkyyn. Usean tunnin jokailtaiseen nukuttamiseen en lähtisi. Ei mun hermot edes kestäisi sitä.

Pitkällä lomalla se saattaisi onnistua, mutta työarki ei paljon armoa anna. Taapero näkee hyvin leikkiä vaikka ei valoja olisikaan. Ajatteletko, että koko perhe menisi nukkumaan takaperin unissani mukaan ja tämä jäisi touhuamaan ilman valvontaa. Ehkä lähtisi pihallekin.

 

[tytsi-89]

lopputulos voisi vaikka olla se että lapsi nukahtaa joka ilta viiden jälkeen aamulla, muut lapset herää pari tuntia myöhemmin. ei sitä kauaa jaksaisi nim. kokemusta on. mutta ihan oikeesti..helpoa sanoa mitä sitä tekisi kun.....mutta kun sitten siinä on lapsi joka on tosi vaativa niin ei pahemmin enää mieti eikä muista mitä on ennen ajatellut tekevänsä.

Tuskin lapsi nyt tuollaista rytmiä noudattaisi, jos olisi päivät päiväkodissa tai touhuaisi kotona muun perheen rytmissä. Kyllä siinä johonkin aikaan illasta väsyttäisi. Alkuun voisi takkuilla, mutta eiköhän se hyvä rytmi löytyisi. Näin ainakin tuntemissani perheissä.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="Vieras";26443006]Pitkällä lomalla se saattaisi onnistua, mutta työarki ei paljon armoa anna. Taapero näkee hyvin leikkiä vaikka ei valoja olisikaan. Ajatteletko, että koko perhe menisi nukkumaan takaperin unissani mukaan ja tämä jäisi touhuamaan ilman valvontaa. Ehkä lähtisi pihallekin.[/QUOTE]

Saako taapero jo lukitun ulko-oven auki? Voihan se pieni muutenkin herätä yöllä leikkimään, jos vanhemmat nukkuvat toisessa huoneessa. En jaksa uskoa, että lapsi jaksaisi toistuvasti riekkua keskellä yötä, jos kuitenkin aamulla herää päiväkotiin.

 

["vieras"]

Minä olen sen verran lyhyellä pinnalla varustettu että en olisi mitään tuntikausien neuvottelusessioita jaksanut perusasioista. Eli meillä ne hampaat pestiin väkisin jos ei muuten luonnistunut, sama juttu pukemisen suhteen. Lapsi voi valita minkä värisen paidan laittaa tai pestäänkö sinisellä vaiko punaisella hammasharjalla mutta ei sitä että pestäänkö ne hampaat vaiko ei tai puetaanko vaiko ei. Samoin siitä ei neuvotella rokotetaanko tai otetaanko sormenpäästä verikoe vaan ne otetaan halusi se lapsi sitä tahi ei.

 

["Vieras"]

Tuskin lapsi nyt tuollaista rytmiä noudattaisi, jos olisi päivät päiväkodissa tai touhuaisi kotona muun perheen rytmissä. Kyllä siinä johonkin aikaan illasta väsyttäisi. Alkuun voisi takkuilla, mutta eiköhän se hyvä rytmi löytyisi. Näin ainakin tuntemissani perheissä.

Kaikki lapset eivät mene nukkumaan kun väsyttää. Eivätkä kaikki aikuisetkaan.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="Vieras";26443055]Kaikki lapset eivät mene nukkumaan kun väsyttää. Eivätkä kaikki aikuisetkaan.[/QUOTE]

Ei ihminen jaksa montaa päivää valvoa yömyöhään, jos herätys on päivittäin aikaisin. Etenkään lapsi.

 

["Vieras"]

Ei ihminen jaksa montaa päivää valvoa yömyöhään, jos herätys on päivittäin aikaisin. Etenkään lapsi.

Tiedän kokemuksesta että jaksaa kun saa otettua päiväunet.

 

["huh huh"]

Minusta tämä nykyajan "neuvottele lapsen kanssa" on ihan persiistä. Ei uhmaikäisen kanssa voi neuvotella. Meillä jos ei totella niin sitten asiat tehdään väkisin. Ihan maalaisjärkeä saa käyttää. Ei lasta tarvitse jalustalle nostaa. Se, että aikuinen tekee lapsen puolesta päätöksiä, luo lapselle turvallisuutta, vaikka tämä vastaan kapinoikin.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="Vieras";26443084]Tiedän kokemuksesta että jaksaa kun saa otettua päiväunet.[/QUOTE]

Päiväuniasiastakin voi neuvotella esim. päiväkodissa.

 

["vieras"]

Jotenkin rasittavaa, kun taas änkeää lapseton wannabe-mutter jakelemaan neuvoja ja kertomaan, miten lapset käyttäytyy. Ainakin suurin osa lapsista ja ainakin kaikki lapset, joihin on törmännyt. Huoh. Edelleen sanon, että ihan eri juttu observoida niitä lapsia silloin tällöin ja elää niiden kanssa 24/7. Tiedät sen sitten, jos joskus lapsia saat.

Meillä ei ole koskaan neuvoteltu tai tapeltu tuntikausia mistään. Kun jotain pitää tehdä, se tehdään ja jos lapsi vänkää vastaan, niin tehdään sitten vaikka väkisin. Hyvä esimerkki tältä päivältä oli se, että lapsi repi pihalla lakin päästä ja mun mielestä sen piti pysyä päässä, sääskien, auringon ja lapsen alkavan lentsun takia. Yritin laittaa lakkia ensin pihalla, mutta kun ei suostunut vaan huusi kuin syötävä, niin mentiin sisälle. Siellä sitten selitin, että jäädään sisälle kokonaan, jos ei laiteta lakkia päähän. Hetken huudettuaan lopetti ja katteli, että laitappas nyt äiskä se lakki mulle päähän. Ikää pojalla siis 1v7kk. Lakki laitettiin ja mentiin pihalle jatkamaan leikkejä, eikä yrittänyt koko loppuiltana kiskoa lakkia päästään pois. Eli tein varmaan kaikkia sääntöjä vastaan, mutta meillä tämä toimii ja lapsi tietää, että jos äiskä käskee jotain tekemään niin se tehdään. Eikä lapsi vielä siis edes puhu kuin muutamia sanoja, mutta ymmärtää kyllä.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";26443248]Jotenkin rasittavaa, kun taas änkeää lapseton wannabe-mutter jakelemaan neuvoja ja kertomaan, miten lapset käyttäytyy. Ainakin suurin osa lapsista ja ainakin kaikki lapset, joihin on törmännyt. Huoh. Edelleen sanon, että ihan eri juttu observoida niitä lapsia silloin tällöin ja elää niiden kanssa 24/7. Tiedät sen sitten, jos joskus lapsia saat.

Meillä ei ole koskaan neuvoteltu tai tapeltu tuntikausia mistään. Kun jotain pitää tehdä, se tehdään ja jos lapsi vänkää vastaan, niin tehdään sitten vaikka väkisin. Hyvä esimerkki tältä päivältä oli se, että lapsi repi pihalla lakin päästä ja mun mielestä sen piti pysyä päässä, sääskien, auringon ja lapsen alkavan lentsun takia. Yritin laittaa lakkia ensin pihalla, mutta kun ei suostunut vaan huusi kuin syötävä, niin mentiin sisälle. Siellä sitten selitin, että jäädään sisälle kokonaan, jos ei laiteta lakkia päähän. Hetken huudettuaan lopetti ja katteli, että laitappas nyt äiskä se lakki mulle päähän. Ikää pojalla siis 1v7kk. Lakki laitettiin ja mentiin pihalle jatkamaan leikkejä, eikä yrittänyt koko loppuiltana kiskoa lakkia päästään pois. Eli tein varmaan kaikkia sääntöjä vastaan, mutta meillä tämä toimii ja lapsi tietää, että jos äiskä käskee jotain tekemään niin se tehdään. Eikä lapsi vielä siis edes puhu kuin muutamia sanoja, mutta ymmärtää kyllä.[/QUOTE]

Eipä ole sinullakaan suurempaa kokemusta kuin lähinnä siitä omasta, yksittäisestä lapsestasi. Ei mun tarvitse olla äiti todetakseni, ettei ole millään tavalla järkevää kuluttaa tuntikausia hampaiden pesuun (sen enempää kuin nukuttamiseen tai syömiseenkään). Sellainen on ihan tuskaa sekä lapsille että vanhemmille.

 

["vieras"]

Eipä ole sinullakaan suurempaa kokemusta kuin lähinnä siitä omasta, yksittäisestä lapsestasi. Ei mun tarvitse olla äiti todetakseni, ettei ole millään tavalla järkevää kuluttaa tuntikausia hampaiden pesuun (sen enempää kuin nukuttamiseen tai syömiseenkään). Sellainen on ihan tuskaa sekä lapsille että vanhemmille.

Silti kokemusta lapsen kasvattamisesta löytyy, eihän se lasten lukumäärä siihen vaikuta! Vai alatko nyt sanoa, ettei yhden lapsen vanhempien kommentteja kannata kuunnella? Ihanko tosi, onko lapsettomalla varaa sanoa noin?

Ja juurihan sanoin, etten ymmärrä itsekään tuntikausien kulutusta mihinkään, eli jos ei suostu neuvottelemalla niin sitten toimitaan. Olen huomannut omasta lapsesta sen, että jos jotain asiaa ei suostu tekemään (esim. hampaiden pesu, pukeutuminen jne.) niin sitten on tehty ne siitä huolimatta. Parin kerran väkisintekemisen jälkeen on suostunut kyseisiin hommiin mukisematta. Ei lapset tyhmiä ole, aikuiset taas on, jos eivät ole johdonmukaisia teoissaan ja antavat välillä periksi ja välillä taas ei.