Mikä neuvoksi kun 3 v. usein kieltäytyy mm. hampaanpesusta, pukemsesta, nukkumaanmenosta yms.

[Renatte]

[QUOTE="pop";26438707]Tuttuja tuntemuksia, ja minusta viisaan vanhemman pohdintoja. Diagnoosit ovat aina diagnooseja, loppujen viimeksi lapsi on aina vanhemmalleen oma lapsi, eikä siihen perheneuvola diagnooseineen mitenkään väliin tule jos edes pääsisi. Joskus diagnoosit ovat avuksi, toisinaan eivät. Tärkeintä on keksiä perheelle sopivat keinot siihen, miten toimitaan. Ne keinot löytyvät vasta kun on saatu lapsi, vanhemmat ja sisarukset saman ihmisen pakeille ja yhden pöydän ääreen niin sanoakseni.

Sieltä kuitenkin voisitte saada paljon apua ja keinoja. Sinne soitellaan jatkuvasti paljon pienempiäkin murheita, ja paljon suurempia. AIna toivoo, että soittaisivat niistä pienemmistä, kun olisi vielä aikaa ja mahdollisuus nhdä se vaiva ja työ perheen kanssa silloin kun siitä oikeasti on eniten hyötyä: kun ongelmat ALKAVAT. Usko pois, ette leimaannu tai joudu seurattavaksi kun haette apua varhaisessa vaiheessa. Epäilevämmin suhtaudutaan perheisiin joista ei ole otettu yhteyttä, mutta sitten hoitopaikka, koulu tms. taho ilmaisee huolensa tai jotain sattuu; kysytään että pystyvätkö vanhemmat ottamaan apua vastaan? Tietävätkö he, että jotain on nyt pielessä?

Tsemppiä mitä ikinä päätättekin tehdä![/QUOTE]

Yritin itsekin päästä neuvolan kautta tuonne perheneuvolaan, tuloksetta. Harmittaa. Ei ole helppoa kasvattaa tällaista menevää lasta. Itse olen joutunut turvautumaan kirjallisuuteen ja päiväkodin hoitajan asiantuntemukseen.

 

[Renatte]

[QUOTE="vieras";26438715]Ei väkisin. Ei varmaan koskaan haluakaan avata suuta jos kerran on väkisin työnnetty. Hampaiden pesun pitäisi olla mukava juttu tai ainakaan ei vastenmielinen.[/QUOTE]

Kun ei ole koskaan väkisin työnnetty. Hampaanpesusta on tehty aina mukava juttu. On saanut olla kaupassa valitsemassa harjaa ja tahnaa. On hommattu tiimalasi, tarrat jne. Mutta kun suu ei yhdessä vaiheessa auennut, vaikka mitä teki.

 

["pop"]

Olen samaa mieltä kanssasi, mutta... Meillä on iltarutiinit olleet samat vauvasta lähtien, yritämme laittaa lapsen nukkumaan silloin kun alkaa tulla ensimmäiset väsymyksen merkit jne. SILTI olemme jo yli vuoden kärsineet tästä nukkumaanmenon vaikeudesta. Viemme sänkyyn, peittelemme, suukotamme, silitämme pari kertaa, kerromme että on rakas... Ja kun selkäni käännän, on tyttö jo pois sängystä... ja taas... ja taas... Ei auta käskyt, ei kiellot, ei mikään. :headwall: Neuvolasta ei osattu sanoa muuta kuin "oikein teette, jatkakaa samalla tavalla niin se menee ohi..." Ja me jatketaan, ja jatketaan... Mutta kuinka kauan?

Siis, olette tehneet samaa rutiinia, samoilla säännöillä johdonmukaisesti ja lipsumatta vuoden? Minusta on selvää, ettei tämä silloin teillä toimi. Sinun pitäisi kartoittaa koko unitilanne: mitä tapahtuu aamulla? Herääkö mielellään? Kuinka kauan lapsi nukkuu? Nukkuuko hän rauhattomasti? Mihin aikaa päikkärit? Kuinka pitkät? Mitä iltapalaksi (sokeria? esim jogurtissa?)? Mitä tehnyt illan (televisio/videot häiritsevät yöunta pienillä lapsilla vaikka katsominen lopetettu tuntiakin ennen uinumista)? Mitä tapahtuu, hetki hetkeltä nukutustilanteessa?

Mutta siis juu, tällaista kartoitusta teidän pitäisi tehdä sen ammattilaisen kanssa joka teidät näkee. Ei tuolliasta pidä jatkaa loputtomiin. Sanotaan, että hyvin soveltuva menetelmä toimii yleensä viikossa, huonommin soveltuva kuukaudessa tuon ikäisellä. Vuodessa ei siis ole mitään mieltä. Ja nukkuminen on asia joka vaikuttaa myös lapsen päiväaikaiseen käytökseen. Eräs unispesialisti sanoi että iso osa käytöshäiriöitä taaperoilla on oikeasti univajetta ja unirytmin seklaisuudesta johtuvaa. Tällä en tahdo syyttää vaan antaa starttia nyt eteenpäin: hakekaa tietoa ja apua aktiivisesti, voitte hyvin sanoa ettei nyt menetelmä ole "oikea" kun se ei kerran tepsi. Kukaan hullu ei pyydä vanhempia kokeilemaan yhtä unikoulua yli 2kk ilman tuloksia...

 

[pha]

Puetko ja pesetkö hampaat, vaikka se tarkoittaisi väkivallan käyttöä?:O

No haloo, ei se mitään väkivaltaa ole, jos vanhempi joutuu vähän lihaksiaan käyttämään. Hammaspesu väkisin on tietysti vähän vaarallista, jos lapsi riehuu aivan sutena, mutta ei silloin tarvitsekaan saada täydellistä pesutulosta. Riittää, että lapsi tajuaa, että homma hoidetaan joka tapauksessa, mutta että mukavammin se sujuu sovussa ja yhteistyössä. Sama homma pukemisen kanssa. Yhden perheenjäsenen temppuilun tahtiin ei ulosmenoja suoriteta, vaan silloin mennään kun pitää. Pakolla pukeminen ei tunnu kivalta, mutta lapsen rauhoituttua sitä voikin keskustella, että olisko sittenkin ollut fiksumpaa tehdä asiat sovussa. Tarrataulua vielä kehiin, niin pian lapsi kyllä huomaa, kannattaako käyttäytyä rauhallisesti, pysyä iloisena ja saada tarra, vai kannattaako ennemmin riehua, raivota ja jäädä ilman.

Mä suoraan sanottuna luulin aloitusta provoksi, kun ehdoteltiin lahjomista ja suostuttelua keinoiksi ihan perushommiin...

 

["vieras"]

No haloo, ei se mitään väkivaltaa ole, jos vanhempi joutuu vähän lihaksiaan käyttämään. Hammaspesu väkisin on tietysti vähän vaarallista, jos lapsi riehuu aivan sutena, mutta ei silloin tarvitsekaan saada täydellistä pesutulosta. Riittää, että lapsi tajuaa, että homma hoidetaan joka tapauksessa, mutta että mukavammin se sujuu sovussa ja yhteistyössä. Sama homma pukemisen kanssa. Yhden perheenjäsenen temppuilun tahtiin ei ulosmenoja suoriteta, vaan silloin mennään kun pitää. Pakolla pukeminen ei tunnu kivalta, mutta lapsen rauhoituttua sitä voikin keskustella, että olisko sittenkin ollut fiksumpaa tehdä asiat sovussa. Tarrataulua vielä kehiin, niin pian lapsi kyllä huomaa, kannattaako käyttäytyä rauhallisesti, pysyä iloisena ja saada tarra, vai kannattaako ennemmin riehua, raivota ja jäädä ilman.

Mä suoraan sanottuna luulin aloitusta provoksi, kun ehdoteltiin lahjomista ja suostuttelua keinoiksi ihan perushommiin...

juu samaa mieltä.

 

["pop"]

Hampaiden pesussa kun joskus olisikin aikaa istua vessassa tuo kolme ja puoli tuntia.. Mutta kun työmme ovat sen luontoisia, että yleensä on vain yksi nukkumaanlaittaja, niin se ei vain onnistu. Muuten kolme muuta jäisivät vaille huomiota täksi ajaksi, eivätkä pääsisi nukkumaan.: /

Minusta tämä kertoo jo jotain. Kun nämä tilanteet ovat päällä, niihin on puututtava, kertakaikkiaan. Tämä herätti kaksi kysymystä: Voisitteko saada sinne iltaisin apua vaikka kaverilta kuukauden ajan? ja: Voisiko lapsia opettaa omatoimisemmiksi?
On selvää, ettei yksi voi viedä kaikkien äiti-aikaa aina, mutta toisinaan on pakko. Lasten olisi hyvä tällöin tietää mitä tapahtuu, ja mitä heiltä odotetaan. Jos et pysty istumaan kolmea tuntia vessassa, mieti joku muu kevyen painostuksen keino ja testaa, josko se auttaisi?

Kuulostaa ylipäänsä siltä, että oikeasti olet yrittänyt kaikkesi, etkä ole saanut apua juuri mistään. Tekisin tästä kirjallisen valituksen terveyskeskukseen. Voisit myös koettaa saada lähetettä lääkäriltäsi ennemmin kuin neuvolasta. Koittaisitko ottaa vielä yhden aktiivisen päivän ja painostaa kaikkia tahoja tk:ssa että saisitte lähetteen? Voisit kirjoittaa valituskirjelmänkin valmiiksi siltä varalta ettei heru, ja sen voisit lähettää ainakin ylilääkärille. Teitä on nimittäin aivan selvästi kohdeltu epätasa-arvoisesti ja epäoikeudenmukaisesti.

Olethan muistanut järjestää itsellesi vapaata tämän kaiken keskellä, tykyä?

 

[pha]

Meillä se olisi tarkoittanut väkisin harjan työntämistä umpinaiseen suuhun... ja se sattuisi. Mitä silloin tekisit?

Sormella venytetään huulta sen verran, että harjan saa posken sisäpuolelle. Sit edes pari harjanvetoa, jotta voidaan näennäisesti puhua pesusta. Kaikki tämä ystävällisesti, rauhallisesti ja järkipuheella höystettynä, niin johan on kumma, jos lapsi traumoja saa.

 

["pop"]

No haloo, ei se mitään väkivaltaa ole, jos vanhempi joutuu vähän lihaksiaan käyttämään. Hammaspesu väkisin on tietysti vähän vaarallista, jos lapsi riehuu aivan sutena, mutta ei silloin tarvitsekaan saada täydellistä pesutulosta. Riittää, että lapsi tajuaa, että homma hoidetaan joka tapauksessa, mutta että mukavammin se sujuu sovussa ja yhteistyössä. Sama homma pukemisen kanssa. Yhden perheenjäsenen temppuilun tahtiin ei ulosmenoja suoriteta, vaan silloin mennään kun pitää. Pakolla pukeminen ei tunnu kivalta, mutta lapsen rauhoituttua sitä voikin keskustella, että olisko sittenkin ollut fiksumpaa tehdä asiat sovussa. Tarrataulua vielä kehiin, niin pian lapsi kyllä huomaa, kannattaako käyttäytyä rauhallisesti, pysyä iloisena ja saada tarra, vai kannattaako ennemmin riehua, raivota ja jäädä ilman.

Mä suoraan sanottuna luulin aloitusta provoksi, kun ehdoteltiin lahjomista ja suostuttelua keinoiksi ihan perushommiin...

Uskon että toimii sinun lastesi kanssa, ja sinulla vanhempana ja teillä perheenä. Älä kuitenkaan vähättele sitä, että joku toinen vanhempi on todella yrittänyt kaikkensa ja harkitsee nyt mitä tahansa muuta vaihtoehtoa kuin täydellistä periksiantamista koska mikään ei ole toiminut. Toisilla lapsilla, toisilla perheillä, nämä perushommat muodostuvat ihan oikeiksi kompastukiviksi ja vanhmepi tekee viisaasti jos valitsee taistelunsa eikä sotatantereella olla kokopäivää. Tämä saattaa sisältää lahjontaa ja suostuttelua, mutta ei väkivaltaa.

Toinen vanhempi ei ole kuin sinä, eivätkä hänen lapset ole sinun lapsiasi, eikä heidän toinen vanhempansa ole sinun lastesi toinen vanhempi jne. Liika yleistys ja etenkin vähättely sen perusteella että "meillä sitä sun tätä" ei kannusta ketään ja tuntuu ikävälle kun on kohteena.

 

[Renatte]

Sormella venytetään huulta sen verran, että harjan saa posken sisäpuolelle. Sit edes pari harjanvetoa, jotta voidaan näennäisesti puhua pesusta. Kaikki tämä ystävällisesti, rauhallisesti ja järkipuheella höystettynä, niin johan on kumma, jos lapsi traumoja saa.

Juu, tuota yritin sillä tuloksella että sain naskalit sormeeni. Sopii tulla yrittämään. Vaikkakin se on jo myöhäistä. Meillä asiaan auttoi hapaiden pesun hetkellinen "unohtaminen" muutamaksi päiväksi. Sai vain fluoritabletin. Kun sitten hyvänä iltana yritettiin uudelleen, onnistui muitta mutkitta, sen jälkeen ei ongelmaa tällä saralla ole ollut. Muualla kylläkin.

 

["a p"]

Meillä se olisi tarkoittanut väkisin harjan työntämistä umpinaiseen suuhun... ja se sattuisi. Mitä silloin tekisit?

Minunkin on tuollaisissa tilanteissa IHAN pakko ollut vaan jättää lapsen hampaat pesemättä, kun se vaan yksinkertaisest olisi mahdollista ilman väkivaltaa, ja sitä en halua todellakaan. Silloin siis tyydyn antamaan fluoritabletin. Ja tosiaan se suu on ja pysyy kiinni, kun poika niin päättää.

 

[Renatte]

[QUOTE="pop";26438743]Minusta tämä kertoo jo jotain. Kun nämä tilanteet ovat päällä, niihin on puututtava, kertakaikkiaan. Tämä herätti kaksi kysymystä: Voisitteko saada sinne iltaisin apua vaikka kaverilta kuukauden ajan? ja: Voisiko lapsia opettaa omatoimisemmiksi?
On selvää, ettei yksi voi viedä kaikkien äiti-aikaa aina, mutta toisinaan on pakko. Lasten olisi hyvä tällöin tietää mitä tapahtuu, ja mitä heiltä odotetaan. Jos et pysty istumaan kolmea tuntia vessassa, mieti joku muu kevyen painostuksen keino ja testaa, josko se auttaisi?

Kuulostaa ylipäänsä siltä, että oikeasti olet yrittänyt kaikkesi, etkä ole saanut apua juuri mistään. Tekisin tästä kirjallisen valituksen terveyskeskukseen. Voisit myös koettaa saada lähetettä lääkäriltäsi ennemmin kuin neuvolasta. Koittaisitko ottaa vielä yhden aktiivisen päivän ja painostaa kaikkia tahoja tk:ssa että saisitte lähetteen? Voisit kirjoittaa valituskirjelmänkin valmiiksi siltä varalta ettei heru, ja sen voisit lähettää ainakin ylilääkärille. Teitä on nimittäin aivan selvästi kohdeltu epätasa-arvoisesti ja epäoikeudenmukaisesti.

Olethan muistanut järjestää itsellesi vapaata tämän kaiken keskellä, tykyä?[/QUOTE]



Kiitos kirjoituksestasi. Täällä vetistelen kun vihdoin joku tajuaa mistä on kyse. Tarkoitus on kyllä ensi viikolla soittaa jälleen terveyskeskukseen. Nuo hampaanpesujutut (jotka sujuvat jo ongelmitta) ovat pientä tuon nukkumaanmeno rumban ja väkivaltaisuuden rinnalla. Kaikki keinot on kokeiltu. Vain tilanteiden huomiotta jättämisellä tuntuu olevan helpottava vaikutus. Jos puuttuu esim. väkivaltaisuuteen, se lisää väkivaltaisuutta. Parasta on vain nostaa lapsi pois väkivallan kohteen (neljävuotiaan) luota ja jättää sen jälkeen huomiotta. Tämä aiheuttaa väkivaltaa tietysti minua kohtaan, mutta kaikki kiellot ja sitomiset provosoivat pahempaan väkivaltaan. Nykyään nostan pois siis tilanteesta ja istun viereen vahtimaan ettei heittele tavaroita eikä pääse siskonsa luokse jatkamaan raapimista ja lyömistä. Minua sitten raapii, potkii ja lyö. Jos sanon ei, se aiheuttaa kaksin verroin lyömistä jne. Jos otan käsistä kiinni estääkseni raapimisen, se aiheuttaa potkimista ja puremista. Parasta on olla paikallaan ja ´rauhallisesti sanoa "Rakastan sinua, mutta tuo käytös ei ole sallittua, ketään ei saa lyödä" Sen jälkeen olen hiljaa ja odotan kohtauksen ohi menemistä. Kestää puolesta-kahteen tuntiin. Sen jälkeen aina keskustelemme jne. Kerran sain kuningas ajatuksen tarralla palkitsemisesta joka kerta kun osaa riidellä väkivallatta. Tämän kuultuaan tyttö syöksyi välittömästi siskonsa kimppuun, ihan kuin saisi tarran väkivallasta. Tämän jälkeen en voinut jättää tyttöä hetkeksikään silmistäni, tai meni heti lyömään siskoaan. Onneksi tarra asia unohtui iltapäivällä, ja tilanne rauhoittui. Neuvolan mielestä nämä raivarit ovat ihan tavallisia.

Meillä ei ole mahdollista saada joka illalle apua. Yleensä isommat hoitavat yksin iltatoimensa ja auttavat neljävuotiasta, koska nukuttaminen vie yhden ihmisen ajan kokonaan 1-4 tunniksi. Useasti nämä 12 ja 14 vuotiaat valvovat sängyissään odottaen, että olisi aikaa vaihtaa pari sanaa ennen nukkumaanmenoa. Nukutus rumbaa kun on kestänyt jo vuoden. Alkaa olla neuvot vähissä, tiedän siitäkin kun täältä rupean neuvoja pyytelemään.:'(

 

[Renatte]

[QUOTE="a p";26438761]Minunkin on tuollaisissa tilanteissa IHAN pakko ollut vaan jättää lapsen hampaat pesemättä, kun se vaan yksinkertaisest olisi mahdollista ilman väkivaltaa, ja sitä en halua todellakaan. Silloin siis tyydyn antamaan fluoritabletin. Ja tosiaan se suu on ja pysyy kiinni, kun poika niin päättää.[/QUOTE]

Ja jos hampaanpesu venyy, tulee nukkumaanmenostakin vaikeampaa.:ashamed:

 

[tytsi-89]

[QUOTE="pop";26438691]En ole se kelle tääs kysmyksen osoitit, mutta olen joskus pohtinut samaa. Olen joutunut joskus väkivalloin pukemaan lapsen reissussa kun on saanut raivokohtauksen ja on ollut pakko lähteä. En näe tässä mitään väärää. Mutta, jos tilanne toistuisi useammin? Uskon että hakisin apua perheneuvolasta, jotain on pakko olla pielessä jos joudun moiseen turvautumaan useammin.

Ja hampaidenpesua en voisi kuvitella tekeväni väkivalloin, siis fyysisesti pakottamalla lapsen suuta auki tms. Painostan kyllä fyysisellä epämiellyttävyydellä (pidän harjaa suun edessä, niin että sitä on oltava "vinossa" jos mielii väistää, mikä on hankalaa ja ikävää, tai joutuu istumaan siinä mukavasti suorassa suu supussa kunnes sen avaa. Kerran kolme ja puoli tuntia). Mutta varsinaista pakottamista saati satuttamista tälläisen asian tähden? Ei. Voisin väkivalloin ja vaikka satuttaen estää lastani jäämästä auton alle tms. mutta en kissus sentään pesemään hampaitaan, joku tolkku.[/QUOTE]

Siis ymmärsinkö oikein, että seisoit lapsen edessä hammasharja kädessä 3,5h?

 

[tytsi-89]

Mielestäni mihinkään ei saisi käyttää tuntikausia aikaa. Ei nukuttamiseen, hampaiden harjaamiseen tai muuhunkaan. Sellainen on jo ihan turhaa valtapeliä. Eihän lasta nykyään ruokalautasen ääressäkään tuntikausia istuteta, jos hän ei halua syödä.

 

[tytsi-89]

Renatte: minkä ikäinen lapsi ja mihin aikaan yleensä menee nukkumaan/herää?

 

[Renatte]

3,5 vTarhapäivinä kun on nukkunut päiväunet, yhdeksältä tai kymmeneltä. Riippuen kuinka pitkään on nukkunut päiväunia. Yleensä kuitenkin nukahtaa lähempänä yhtä yöllä. Kotipäivinä 7-8 välillä ja on unessa yhdeksään mennessä. Herää kotipäivien jälkeen klo 7 itsekseen ja tarhapäivien jälkeen herätetään samaan aikaan.

 

[määrittele väkivalta]

Mielestäni mihinkään ei saisi käyttää tuntikausia aikaa. Ei nukuttamiseen, hampaiden harjaamiseen tai muuhunkaan. Sellainen on jo ihan turhaa valtapeliä. Eihän lasta nykyään ruokalautasen ääressäkään tuntikausia istuteta, jos hän ei halua syödä.

Joten... mitä? Jos lapsi ei halua syödä lääkkeitään, niin okke moro? Tai entäs ne hammasasiat?

Valitettavasti vaikuttaa olevan niin, että kun vanhempi on kovin omantunnonarka kaikesta väkivaltaan vivahtavastakin, niin hän on epävarma otteissaan ja oikeuksissaan muutenkin, ja seurauksena on sitten määrätietoisen väkivaltainen lapsi. Se on kyllä ojasta allikkoon jos joku.

Ymmärrän toki, että fyysisellä pakolla on kasvatettu paljon ahdistuneita lapsia. Mutta pakko ei välttämättä itsessään tuota ahdistusta, vaan kysymys voi olla jostain asiaan liittyvästä asiasta - sadismista, tylyydestä, esineellistämisestä, pelosta, epävarmuudesta tai moralisoimisesta. Kauheasti en ole joutunut itse suoria keinoja käyttämään meidän kaksivuotiaaseen, mutta aina on lapselle ollut selvää että jos vaatteita ollaan laittamassa päälle niin ne laitetaan päälle.

Mutta tämä ei tarkoita, ettei lapsen tunteita noteerata. Pari kertaa poika on reagoinut hermostuneella itkulla, ja olen silloin keskeyttänyt pukemisen ja kysynyt mikä on. Jotain muuta on silloin jäänyt pahasti kesken, ja olen sitten minuutin tauon jälkeen aloittanut pukemisen uudelleen ja se on pojalle sitten jo sopinut.

Poika on pääsääntöisesti oikein rento puettava. Joskus on jotain muuta kiukkua tilanteessa mukana etukäteen, ja yrittää huitoa. Sellainen on täysin kiellettyä, ja siitä joutuu nykyisin jäähylle ja pienempänä syliarestiin. Sieltä tullessa pukeminen onnistuu taas. Joskus on ollut kiire ja lapsi on venkoillut, ja silloin olen ottanut astetta päättäväisemmän sävyn pukemiseen ja ilmoittanut että nyt on kiire mutta illalla saat kiemurrella niin paljon kuin jaksat. Tämä selitys on kelvannut silloinkin kun siitä ei ole vielä ymmärretty muuta kuin sävy.

Joskus lapsi napittaa suunsa harjan edessä. Yleensä vino hymy ja kysyvä katse riittää silloin, ja suu aukeaa riemukkaasti, kun vitsi on ymmärretty ja viesti mennyt perille, että on se tahto hänelläkin. Joskus poika on esittänyt ettei suu aukeaisikaan, ja kun neuvottelut osoittautuivat turhiksi, silloin mutkattomasti nappasin sormilla pihtiotteen poskista samoin kuin rintaa purevalle vauvalle olin oppinut tekemään, ja laitoin harjan auenneeseen suuhun. Harjasin sekunnin tai kaksi, otin harjan pois suusta ja kehuin. Sen jälkeen suu aukesi taas itsestäänkin. Ikinä en runttaisi harjalla suuta auki.

Jos tämä nyt jo oli jonkun mielestä väkivaltaa, niin kehotan miettimään. Kysymys ei ole raiskaukseen tai muuhun hyväksikäyttöön tai esineenä kohteluun verrattavasta toiminnasta, vaan minun tehtäviini kuuluu lapsen hampaiden pesu ilman ihmeellisiä väsytystaisteluita ja seremonioita, ja jos lapsi minua silloin puree, niin pistän helvetinmoisen metelin, koska lapsen tehtäviin ei kuulu purra äitiä silloin kun äiti toimittaa äidinvelvollisuuksiaan.

Normaalisti hammasharja on ollut iloinen asia, ja joskus on pitänyt juonia: pestäänpä hampaat äkkiä niin päästään sitten lukemaan iltasatua... Joskus on kuitenkin mennyt riitelyksi hampaidenpesu, ja silloin olen laskenut kiihtyvän lapsen lattialle ja ilmoittanut, että ei tässä sitten tapahdu mitään muutakaan ennen kuin hampaat on pesty. Sitten olen mennyt tekemään kotitöitä, ja kohta on hampaidenpesuun jo suostuttu.

Mutta en koskaan pakottaisi lasta tekemään asioita, vaan käytän tarvittaessa kiristystä ja rajoittamista, että lapsi sallii minun tehdä hänelle tietyt asiat hänen haittaamattaan. Mies on joskus yrittänyt pakottamista koska ei ole ymmärtänyt näiden eroa, ja seurauksena on ollut hysteerisesti itkevä lapsi, kun isä huutaa että nyt avaat suun tms. Sellaisen käsittelyn jälkeen poika ei rauhoittunut ollenkaan. Itkevään suuhun ei myöskään harjaa tungeta, vaan tunneasiat hoidetaan ensin, jos kommunikaatio on mennyt niin pahasti vinoon.

Käytännössä olen huomannut valtavan merkityseron siinä, miten lapsi asiat kokee. Hänelle ei ole tärkeää voittaa mitanottotilanteita, vaan että hänen tunteensa nähdään ja hyväksytään vaikkei niiden mukaan toimittaisikaan, ja että ne tunteet vaativat minulta reagointia. Päinvastoin, jos lapsi voittaa tilanteessa jossa ei pitäisi, seurauksena on hämmennystä ja kiukkua.

 

[Renatte]

Joten... mitä? Jos lapsi ei halua syödä lääkkeitään, niin okke moro? Tai entäs ne hammasasiat?

En itse pidä tuota otetta väkivaltana, mutta ei se suuta avaa, ikävä kyllä. Tai juuri siksi ajaksi, että ei ehdi kuin tajuta, ei toimia. Tämä on kokeiltu useasti lääkkeen kanssa. Muutamia kertoja sain ujutettua pahanmakuisen lääkkeen suuhun tuolla keinolla, mutta sain kaiken naamalleni. Eli ei se lääkkeen antokaan onnistu kun lapsi niin päättää. Lääkäri totesi, että ei ole ensimmäinen lapsi joka näin näppärästi toimii, ja määräsi toisen lääkkeen. Meillä lääkärin suosituksesta laitetaan lääkkeet nykyään panadolin sekaan, joka on tytön mielestä hyvää. Ja ihan sairaala osastolla olimme silloin ja hoitajakin yritti lääkettä antaa samalla tuloksella. Tytöllä oli silloin ikää tuon kaksi vuotta.

Ja meillä tuota huumoria käytetään lasten kasvatuksessa enemmän kuin keskivertoperheessä, koska huumorilla tuo tyttö parhaiten toimii. Mutta on tiettyjä asioita jotka eivät onnistu edes huumorilla. Empä olisi uskonut, että näin tiukka tapaus tulee neljäntenä. Ensimmäisen kanssa meni kaikki kuin oppikirjojen mukaan ja sen jälkeen on tullut toinen toistaan tiukempia tapauksia. Tämä neljäs taas antaa piut paut kaikille oppikirjojen opeille.

Ja vielä, meillä kyllä huomioidaan nämä tunneasiatkin. Emme ole epävarmoja tavoitteistamme ja johdonmukaisesti yritämme päästä parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Kaikki lapset vain eivät toimi samoilla ohjekirjoilla, vaan jokaisen ohjekirja on erilainen. Meillä tavoite on saada lapsi tuntemaan olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi, mutta vielä on epäselvää, millä keinoin tavoitteeseen päästään. Nämä yleiset tavalliset hyväksi koetut tavat ja paljon muita on kokeiltu, mutta ne eivät toimi tähän lapseen. Lisäksi vielä tarkkaan olemme joutuneet valitsemaan ne taistelutantereet, koska muuten elämä olisi pelkkää taistelutannerta. Montaa pikkuasiaa katsotaan läpi sormien, ettei elämä olis pelkkää ein huutamista. Näin ei ole tarvinnut kolmen edellisen lapsen kanssa toimia. Itsekin joskus tuomitsin vanhempia huonoiksi kasvattajiksi kun toimivat samoin kun minä nyt... mutta ei niin syvälle sylkäise, etteikö sylki takaisin suuhun nouse...

 

["Vieras"]

Meillä on nuorimman kanssa ollut paljon samaa, nyt vähän helpompaa kun on 7v. Mitään konstia en keksinyt, jotenkin vaan selvittiin. Nytkin on pakko mennä lastenhuoneeseen takaisin läppäriin ja kirjan kanssa ja istua hiljaa, kunnes lapsi malttaa nukahtaa.

 

["Vieras"]

Eiks tää jyt oo sitä curling vanhemmuutta? Ap:n pitäis ensinnäkin todellakin päättää että nää ei oo sellaisia asioita mistä lapsi saa itse päättää. Lapsen on paljon turvalisempi olla kun sen ei tarvi ite päättää nukkumaanmenostaan yms, vaan vanhempi tekee ne päätökset.
Ja lapsesta kiinni pitäminen esim jäähyn ajan tai estääkseen lapsen väkivaltaisen ei oo pahoinpitelyä. Eikä se että väkisin puetaan huutava ja rimpuileva lapsi. Ongelma on osittain varmaan siinä että kun laps on saanut 3,5 vuotiaaksi raivoamalla tahtonsa läpi niin nyt se alkaa olla jo liian voimakas väkisin puettavaksi. Helpompi tämmöiset asiat opettaa 1,5-2vuotiaana kun ne ensimmäisen kerran tulevat ajankohtiaseksi.

 

["Ritva"]

Onnistuisiko hommat paremmin yhdessä; Hampaanpesut yhdessä, äitikin pesee...
Pukeminen yhdessä..molemmille vaatteet valmiiksi ja yhdessä puette..äiti tietenkin hidastellen ja lastaan auttaen, että lapsi voittaa ja saa onnistumisen kokemuksia ollessaan reippaampi kuin äiti.
Meillä tämä monestikin toimii...

 

["Sanna"]

[QUOTE="a p";26438625]Juurikin näin, en minäkään oikein tajunnut missä kohtaa tuo vastaaja neuvojaan antoi. :-D[/QUOTE]

Minä taas tajusin. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla eli vaikka väkisin. Kyllä lapsi muutaman kerran jälkeen hoksaa, ettei vanhempi anna periksi ja hampaat pestään joka tapauksessa kiukuttelusta huolimatta. Siksipä kiukuttelut loppuvat pian lähes kokonaan.

Jos taas olette epäjohdonmukaisia ja alatte joustamaan lapsen tahdon mukaan, niin se tie on loputon suo.Siitä ei seuraa mitään hyvää kenenkään kannalta.

 

[Lettuperkele]

[QUOTE="a p";26438690]Kiitos sinulle fiksusta vastauksestasi!! *halaus*
Vähän jännittää sekin, joutuukohan perheneuvolan kautta automaattisesti lastensuojelun asiakkaaksi? Aletaanko meitä jotenkin tarkkailla, miten selviämme haastavan lapsemme kasvattamisesta? Se vähän pelottaa...
[/QUOTE]

Ei. Otin itse yhteyttä erittäin kiireellisesti perheneuvontaan lapsen ollessa kahdeksankuinen. Olin lähellä lyödä lastani - tämän kerroin ja avasin omaa lapsuuttani samalla. Sain ajan heti samalle viikolle ja kävin perheneuvolassa kolme vuotta lapsen kanssa ja yksin. Tulivat käymään meillä kotonakin ja mies osallistui keskusteluihin, vaikkei hänellä ongelmia lapsen kanssa ollutkaan.

Meillä on erittäin temperamenttinen lapsi, joka on nyt myös ADHD-diagnoosiepäilyn alla. Taisteluja on, päivittäin, joten voin vallan hyvin ymmärtää teidän tilanteen. Perheneuvolan työntekijät osaavat antaa hyviä keinoja arjen pyörittämiseen.

 

[Ttppii]

Olen samaa mieltä kanssasi, mutta... Meillä on iltarutiinit olleet samat vauvasta lähtien, yritämme laittaa lapsen nukkumaan silloin kun alkaa tulla ensimmäiset väsymyksen merkit jne. SILTI olemme jo yli vuoden kärsineet tästä nukkumaanmenon vaikeudesta. Viemme sänkyyn, peittelemme, suukotamme, silitämme pari kertaa, kerromme että on rakas... Ja kun selkäni käännän, on tyttö jo pois sängystä...

Auttaisiko iltasatu? Tai oikeammin - onko siis perheitä joissa ei lueta iltasatua?
Iltatu ja hetki rauhoittumista vanhemman kanssa on jotain positivista iltaan liittyvää, joka helpottaa unirutiineja.

 

["Sanna"]

Juu, tuota yritin sillä tuloksella että sain naskalit sormeeni. Sopii tulla yrittämään. Vaikkakin se on jo myöhäistä. Meillä asiaan auttoi hapaiden pesun hetkellinen "unohtaminen" muutamaksi päiväksi. Sai vain fluoritabletin. Kun sitten hyvänä iltana yritettiin uudelleen, onnistui muitta mutkitta, sen jälkeen ei ongelmaa tällä saralla ole ollut. Muualla kylläkin.

Lapsi olisi pitänyt laittaa välittömästi jäähylle, kun puri sinua.

Teiltä näyttää olevan pahasti hukassa johdonmukaisuus ja ihan peruskasvatustaidot. Huonolla käytöksellä pitää olla (ikävät) seuraukset joka ikinen kerta. Nyt toimit juuri päinvastoin. Lapsi sai viestin, että pureminen kannattaa, kun sen ansiosta välttyy hammaspesulta moneksi päiväksi.

Raivoavien lasten vanhemmat tuntuvat olevan sokeita omalle käytökselleen. Lapselle annetaan periksi, kun tämä vähän ääntään korottaa. Sitten sanotaan, että kaikkemme olemme yrittäneet, mikä on täyttä puppua. Kun joku neuvoo, että sitten pitää tehdä väkisin, niin sitten aletaan vänkäämään vastaan, ettei sitä voi väkisin tehdä, kun sehän on väkivaltaa (vaikkei olkeasti ole).