[QUOTE="pop";26438664]Sanotaan että mitä tempperamenttisempi lapsi, sitä enemmän pitäisi neuvotella kaikesta mistä OIKEASTI voi neuvotella. ELi kaikesta missä lapsella on oikeasti valittavaa, kuten vaikkapa pidan värissä tai viilin ja jogurtin välillä. Vastaavasti EI pitäisi KYSYÄ mitään, mikä ei oikeasti ole kysymys, eli ei "puetaanko, mennäänkä ulos, jne. vaan Minkävärisen pipon pistät kun mennään ulos.
Ja sitten, kärsivällisyys ja johdonmukaisuus on kaiken a ja o. Lapsen kanssa ei voi olettaa, että voit kokeilla jotain päivän, ja jos ei toimi niin unohdetaan. Viikko, kaksi on ihan minimi, asiasta tietysti riippuen.
Hampaiden pesussa ole tarkkana oman ruumiinkielen kanssa. Kerro lapselle mitä tapahtuu KERRAN. laita hammasharja lapsen suun eteen ja odota kunne suu aukeaa. Älä päästä harjasta irti, älä lähde keskustelemaan. Jos lapsi väistää, älä seuraa, pidä hammasharja siinä missä lapsen suu olisi jos istuisi mukavasti ja suorassa. Jos lapsi huutaa ja kirkuu, nimeä tunne tyyliin " sinua harmittaa nyt todella paljon" voit myös sanoa ääneen mitä uskot lapsen haluavan " tahdot ettei hampaita pestä, tahdot mennä takaisin leikkimään" ja sitten perustelu " mutta nyt on uniaika ja hampaat täytyy pestä ennen unta että saadaan peikot pois, onpas ikävää että sinua harmittaa nyt noin kovin". Jos lapsi lähtee fyysisesti pakoon, hae hänet takaisin. Varaa tähän ainakin kaksi tuntia ensimmäisen kolmen päivän ajan. Muista pysyä ystävällisenä ja sympaattisena ja olla toistamatta itseäsi liikaa (enemmän kuin 2kertaa).
Nukkumaanmenossa sama juttu. Iltarutiinit samoiksi, ja lapsi sänkyyn. Ja sanotaan ettei enää saa nousta ja että äiti rakastaa jne. Ja sitten sitä kannetaan sinne sänkyy takaisin selittelemättä useampi tunti ensimmäisen viikon. Se on ihan leikkiä aluksi, huutoa lopuksi, mutta lopulta johdonmukaisuus ja peräksiantamattomuus toimii. Sinuna sijoittaisin hampaidenpesun iltapäivään iltatoimien sijasta. Iltarutiinin pitäisi olla jotakin miellyttävää.
Lasta ei siis pitäisi pakottaa nukkumaan, mutta hänet tulisi HERÄTTÄÄ joka aamu samaan aikaan. Silloin on syytä myös olla itse herkkänä katsomassa että koska lasta oikeasti väsyttää?
Jos tuntuu ettei omat konstit riitä, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä perheneuvolaan. Viisas vanhempi kysyy apua sitä tarvitessaa, kuten olet tehnytkin. Perheneuvoloissa sinua autetaan henkilökohtiasesti ja asiantuntevammin, sinne soittamista ei kannata arastella. Moni jättää sen soiton teini-ikään, jolloin on jo niin sanotusti liian myöhäistä monissa tapauksissa, huostaanottoja teineillä enemmän kuin koskaan hyvätuloisista ja muutenkin ns.hyvinvointiperheistä. Hvývin surullista. Mutta siis joo, ei ihan nyt taas liittynyt tähän, mut juu, soita ja pyydä apua jos tuntuu että lähtee järki! Vanhemmuus on ryhmätanssia: ei auta että yks vie ja toiset vinkuu![/QUOTE]
Kiitos sinulle fiksusta vastauksestasi!! *halaus*
Olen kyllä oikeasti ajatellut soittaa neuvolaan, kun täällä pitää pyytää neuvolasta lähete perheneuvolaan, ja sitten tapauskohtaisesti päättävät ketkä ottavat asiakkaikseen, eli ketkä tarvitsevat apua. Täällä kun on rajalliset resurssit ja asiakkaita paljon...
Vähän jännittää sekin, joutuukohan perheneuvolan kautta automaattisesti lastensuojelun asiakkaaksi? Aletaanko meitä jotenkin tarkkailla, miten selviämme haastavan lapsemme kasvattamisesta? Se vähän pelottaa...
Lapsi on TODELLA voimakastahtoinen ja temperamenttinen, sekä erittäin vilkas ja uhmakas. Muttei kuitenkaan varsinaisesti pahantahtoinen. Raisu ja villi vaan, ja vaatisi ihan erityisen osaavaa ja taitavaa kasvatusta, välillä epäilyttää osaammeko, kun meillä ei ole tätä ennen juurikaan kokemusta lapsista. Pelottaa että jos jotenkin pilaamme hänet, vaikka rakastamme lastamme ja suhtaudumme vanhemmuuteen vakavsti ja haluamme kasvattaa lapsestamme kunnon kansalaisen. Tuon lapsen kasvattaminen on kuitenkin todella haastavaa, ja tuntuu että tarvitsisimme siihen tukea ammattilaisilta.
Eihän ne diagnoosit tietty mitään muuta, eikä niitä tehdäkään vielä aikoihin, mutta olen joskus miettinyt onkohan pojallamme ADHD. Mutta se ei häntä tietenkään vähemmän rakkaaksi tee. <3
