Mikä neuvoksi kun 3 v. usein kieltäytyy mm. hampaanpesusta, pukemsesta, nukkumaanmenosta yms.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a p"

Vieras
Jos lapsi päättää jossain asiassa EI, niin hän ei siihen suostu, missään tapauksessa. Asiat joista hän kieltäytyy, onneksi vaihtelevat, niin että eri toiminnot tökkivät kausittain.

Mutta kumpi on parempi, (jos suostuttelu, lahjominen, ajalla pelaaminen tms. ei kertakaikkiaan auta) väkisin teko vai periksi antaminen? Eli jos lapsi ei pese hampaitaan eikä suostu että vanhempi pesee, antaa olla pesemättä vai pesee väkisin, niin että lapsi kirkuu ja rimpuilee? Tai jos ei suostu aamulla pettavaksi, pitääkö teistä vain odottaa että hän suostuu, vai pukea väkisin? Ja nukkumaanmeno? Miten lasta voi pakottaa nukkumaan, jos hän ei suostu jäämään sänkyyn eikä käymään nukkumaan, vaikka olisi kuinka väsynyt? Viikolla saattaa huutaa kaksikin tuntia kun ei halua käydä nukkumaan, ja sitten on ihan poikki aamulla kun pitäisi herätä.

Mikä on teistä oikea tapa toimia, kun lapsi ei ole missään määrin yhteistyökykyinen? Kannattaako tehdä asiat väkisin vai joustaa? Tosin aamuisin pukemisesta ei voi kauheasti joustaa, koska aikataulu on rajallinen...
 
Mielestäni 3-vuotias ei ole tarpeeksi kypsä päättämään mikä hänelle on parhaaksi, eikä silloin voi päättää ettei hän pese hampaitaan, pue jotakin vaatetta päälle tai mene nukkumaan silloin kun sen aika on. Vanhempien tehtävä on saada myös uhmaikäiset lapset tottelemaan.
 
Heh, tuohon kun olisi vastauksia valmiina. Täällä taistellaan myös kolmevuotiaan kanssa. Yleensä hampaiden pesua helpottaa meillä tämä: "Nyt pestään hampaat, pesetkö itse vai pesenkö minä. Kumpaa hammastahnaa tänään haluat?" Yleensä siis helpottaa kun saa valita jotain. Pukemisessa "Puetko itse vai puenko minä? Haluatko hameen vai housut?" Näillä eväillä pääsee jo pitkälle. Hampaiden pesusta en tappele sen enempää. Vaikea mennä toisen suuhun käyttämättä väkivaltaa. Silloin annan fluoritabletin. Pukemisestakaan en enää muutaman kerran jälkeen ole viitsinyt tapella. Jos vaatteet eivät mene suosiolla päälle, lähtee neiti vaikka alasti liikkeelle. Silloin yleensä nykyään jo vaatteet menevät nopeasti päälle. Tietää nimittäin, että tarhaan ei ole kiva mennä alasti, kun kaikki ihmettelevät. ;)
 
[QUOTE="vieras";26438602]Mielestäni 3-vuotias ei ole tarpeeksi kypsä päättämään mikä hänelle on parhaaksi, eikä silloin voi päättää ettei hän pese hampaitaan, pue jotakin vaatetta päälle tai mene nukkumaan silloin kun sen aika on. Vanhempien tehtävä on saada myös uhmaikäiset lapset tottelemaan.[/QUOTE]

Noniin!!! Tässäpä ap:lle hyvä neuvo! Tajusitko, vieras, että ap tiedostaa ongelman ihan itse, ja pyytää siihen neuvoja????
 
  • Tykkää
Reactions: Irski
[QUOTE="vieras";26438602]Mielestäni 3-vuotias ei ole tarpeeksi kypsä päättämään mikä hänelle on parhaaksi, eikä silloin voi päättää ettei hän pese hampaitaan, pue jotakin vaatetta päälle tai mene nukkumaan silloin kun sen aika on. Vanhempien tehtävä on saada myös uhmaikäiset lapset tottelemaan.[/QUOTE]

Tietenkään 3-vuotias ei ole valmis päättämään noista asioista. Onko siis Ok jos lapsen hampaat esim. pesee väkisin jos hän ei siihen muuten suostu, tai laittaa vaatteet päälle hänelle väkisin, jos hän ei kertakaikkiaan tee sitä, vaan huutaa en pue, juoksee karkuun ja pistää hanttiin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi venäjä;26438618:
Noniin!!! Tässäpä ap:lle hyvä neuvo! Tajusitko, vieras, että ap tiedostaa ongelman ihan itse, ja pyytää siihen neuvoja????

Juurikin näin, en minäkään oikein tajunnut missä kohtaa tuo vastaaja neuvojaan antoi. :-D
 
Meillä on vähän samanlaisia ongelmia. Nukkumaanmenossa on välillä kovia taisteluita ja olen huomannut, että jos kerrankin antaa periksi, niin seuraavana iltana on vielä kovempi taistelu. Eli sängystä en anna tulla pois enää sen jälkeen kun sinne on menty. Olen vieressä ja nostan takaisin sänkyyn jos kiipeää sieltä pois. Joskus on varmaan 50 kertaa joutunut sen noston tehdä ennenkuin on uskonut. Ja sanon samalla että nostan heti takaisin jos tulee pois. Sängyn vieressä joudun olemaan yleensä siihen asti kunnes nukahtaa, mutta se on pieni juttu sitten, kunhan vaan pysyy sängyssä ja nukkuu. Aamulla ei nukuta myöhään, koska sitten nukkumaanmeno myös illalla venyy.


Meillä ainakin on toiminut yleensä jämäkkyys ja se että ei anneta periksi. Jos lapsi huomaa, että vanhempi vähääkään epäröi niin jatkaa kyllä kiukutteluaan pitkään. Mutta onhan se vähän tasapainoilua, joistakin asioista voidaan vähän neuvotellakin. Jotain hän saa perustellusti itse päättää ja joskus äitikin voi myöntää olevansa väärässä. 3-vuotias jo ymmärtää kuitenkin aika paljon.
 
[QUOTE="vieras";26438602]Mielestäni 3-vuotias ei ole tarpeeksi kypsä päättämään mikä hänelle on parhaaksi, eikä silloin voi päättää ettei hän pese hampaitaan, pue jotakin vaatetta päälle tai mene nukkumaan silloin kun sen aika on. Vanhempien tehtävä on saada myös uhmaikäiset lapset tottelemaan.[/QUOTE]

Toivon vilpittömästi, ettei kaltaisellasi aivopierulla ole eikä tule olemaan jälkeläisiä :D
 
[QUOTE="vieras";26438602]Mielestäni 3-vuotias ei ole tarpeeksi kypsä päättämään mikä hänelle on parhaaksi, eikä silloin voi päättää ettei hän pese hampaitaan, pue jotakin vaatetta päälle tai mene nukkumaan silloin kun sen aika on. Vanhempien tehtävä on saada myös uhmaikäiset lapset tottelemaan.[/QUOTE]

Helpommin sanottu kuin tehty... Sinulta puuttui viestistäsi kaikki keinot jolla tavoitteeseen päästään.:D
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi venäjä;26438618:
Noniin!!! Tässäpä ap:lle hyvä neuvo! Tajusitko, vieras, että ap tiedostaa ongelman ihan itse, ja pyytää siihen neuvoja????

Joo tajusin. Tarkoitin vaan, että mielestäni pitää tehdä väkisin ja pakottamalla, kun vaan annettaisiin olla.
 
Heh, tuohon kun olisi vastauksia valmiina. Täällä taistellaan myös kolmevuotiaan kanssa. Yleensä hampaiden pesua helpottaa meillä tämä: "Nyt pestään hampaat, pesetkö itse vai pesenkö minä. Kumpaa hammastahnaa tänään haluat?" Yleensä siis helpottaa kun saa valita jotain. Pukemisessa "Puetko itse vai puenko minä? Haluatko hameen vai housut?" Näillä eväillä pääsee jo pitkälle. Hampaiden pesusta en tappele sen enempää. Vaikea mennä toisen suuhun käyttämättä väkivaltaa. Silloin annan fluoritabletin. Pukemisestakaan en enää muutaman kerran jälkeen ole viitsinyt tapella. Jos vaatteet eivät mene suosiolla päälle, lähtee neiti vaikka alasti liikkeelle. Silloin yleensä nykyään jo vaatteet menevät nopeasti päälle. Tietää nimittäin, että tarhaan ei ole kiva mennä alasti, kun kaikki ihmettelevät. ;)

Meillä on erittäin omapäinen lapsi, ja meillä ei noin mene todellakaan. Eli vaikka jos ilmoitan että pestään hampaat ja kysyn kumpaa hammastahnaa haluat, yleensä huutaa- EN PESE HAMPAITA!!!!! Sama pukemisessa. Olen joutunut kerran viemään hänet pyjamassa autoon kirkuvana, onneksi suostui sitten päiväkodilla pukemaan, kun tajusi että olisi noloa olla pyjamassa. :-D

Mietin vaan että onko pakolla tekeminen oikein, jos lapsi on niin omapäinen ettei suosiolla suostu vaikka mikä olisi.
 
[QUOTE="vieras";26438633]Joo tajusin. Tarkoitin vaan, että mielestäni pitää tehdä väkisin ja pakottamalla, kun vaan annettaisiin olla.[/QUOTE]

Joo, talvipakkasella ei oikein voi jättää pukemattakaan, on siis pakko pukea väkisin, vaikkei se kivalta tunnukaan.

Tuntuu vaan rankalta, kun välillä lähes kaikista ihan itsestäänselvistä asioista pitää taistella. :-( Ja olen miettinyt että jos vaan en joskus jaksaisikaan ihan jokaikisestä asiasta vääntää lapsen kanssa, vaikka viikonloppuisin, olisiko siitä vahinkoa. Tämä kun on todella rankkaa, varsinkin kun mies ei ole pahemmin kotona. Nukkumaanmenosta olen kyllä viikonloppuisin joustanutkin, ja joskus olen antanut fluoritabletin, jos toinen vaan puristaa suunsa tiukasti kiinni ja rimpuilee, niin ettei hampaanpesu väkisin onnistu. Mietin vaan sitä että onko se väärin ajatella välillä omaa jaksamistaan, ja antaa periksi lapselle, tottuuko lapsi siihen? Pitäisikö vaan aina joka ikinen päivä tehdä samat asiat väkisin? Kumpihan olisi oikein?

En tahtoisi pilata lastani, mutta hänen kanssaan on helv. rankkaa välillä.
 
[QUOTE="a p";26438637]Meillä on erittäin omapäinen lapsi, ja meillä ei noin mene todellakaan. Eli vaikka jos ilmoitan että pestään hampaat ja kysyn kumpaa hammastahnaa haluat, yleensä huutaa- EN PESE HAMPAITA!!!!! Sama pukemisessa. Olen joutunut kerran viemään hänet pyjamassa autoon kirkuvana, onneksi suostui sitten päiväkodilla pukemaan, kun tajusi että olisi noloa olla pyjamassa. :-D

Mietin vaan että onko pakolla tekeminen oikein, jos lapsi on niin omapäinen ettei suosiolla suostu vaikka mikä olisi.[/QUOTE]

No ei se meilläkään aina noin mene. :headwall: Mutta nuo keinot ovat ainoita joilla edes joskus päästään tulokseen. Mutta kuten kerroin, en väkisin tee, koska yleensä se tarkoittaa väkivallan käyttämistä. Ja väkivalta ei mielestäni ole se oikea kasvatuskeino. Meillä se hampaiden pesu vaihe meni ohi sillä, kun "unohdin" muutamana iltana pestä ne hampaat ja tuo asia unohtui. Annoin siis vain fluoritabletin. Sitten tuli yksi "hyvä" ilta jolloin ei tapeltu juuri mistään, ja silloin hampaiden pesukin alkoi taas onnistua. Nukkumaanmeno on ainoa mihin emme ole vielä ratkaisua saaneet. Istun vieressä kun tyttö raapii, potkii ja lyö aina yrittäessään tulla sängystä pois, ja lopulta nukahtaa omaan itkuunsa. Nukutus kestää 1-4 tuntia riippuen siitä onko nukkunut päiväunet tarhassa vai ei.: /
 
Sanotaan että mitä tempperamenttisempi lapsi, sitä enemmän pitäisi neuvotella kaikesta mistä OIKEASTI voi neuvotella. ELi kaikesta missä lapsella on oikeasti valittavaa, kuten vaikkapa pidan värissä tai viilin ja jogurtin välillä. Vastaavasti EI pitäisi KYSYÄ mitään, mikä ei oikeasti ole kysymys, eli ei "puetaanko, mennäänkä ulos, jne. vaan Minkävärisen pipon pistät kun mennään ulos.


Ja sitten, kärsivällisyys ja johdonmukaisuus on kaiken a ja o. Lapsen kanssa ei voi olettaa, että voit kokeilla jotain päivän, ja jos ei toimi niin unohdetaan. Viikko, kaksi on ihan minimi, asiasta tietysti riippuen.

Hampaiden pesussa ole tarkkana oman ruumiinkielen kanssa. Kerro lapselle mitä tapahtuu KERRAN. laita hammasharja lapsen suun eteen ja odota kunne suu aukeaa. Älä päästä harjasta irti, älä lähde keskustelemaan. Jos lapsi väistää, älä seuraa, pidä hammasharja siinä missä lapsen suu olisi jos istuisi mukavasti ja suorassa. Jos lapsi huutaa ja kirkuu, nimeä tunne tyyliin " sinua harmittaa nyt todella paljon" voit myös sanoa ääneen mitä uskot lapsen haluavan " tahdot ettei hampaita pestä, tahdot mennä takaisin leikkimään" ja sitten perustelu " mutta nyt on uniaika ja hampaat täytyy pestä ennen unta että saadaan peikot pois, onpas ikävää että sinua harmittaa nyt noin kovin". Jos lapsi lähtee fyysisesti pakoon, hae hänet takaisin. Varaa tähän ainakin kaksi tuntia ensimmäisen kolmen päivän ajan. Muista pysyä ystävällisenä ja sympaattisena ja olla toistamatta itseäsi liikaa (enemmän kuin 2kertaa).

Nukkumaanmenossa sama juttu. Iltarutiinit samoiksi, ja lapsi sänkyyn. Ja sanotaan ettei enää saa nousta ja että äiti rakastaa jne. Ja sitten sitä kannetaan sinne sänkyy takaisin selittelemättä useampi tunti ensimmäisen viikon. Se on ihan leikkiä aluksi, huutoa lopuksi, mutta lopulta johdonmukaisuus ja peräksiantamattomuus toimii. Sinuna sijoittaisin hampaidenpesun iltapäivään iltatoimien sijasta. Iltarutiinin pitäisi olla jotakin miellyttävää.
Lasta ei siis pitäisi pakottaa nukkumaan, mutta hänet tulisi HERÄTTÄÄ joka aamu samaan aikaan. Silloin on syytä myös olla itse herkkänä katsomassa että koska lasta oikeasti väsyttää?

Jos tuntuu ettei omat konstit riitä, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä perheneuvolaan. Viisas vanhempi kysyy apua sitä tarvitessaa, kuten olet tehnytkin. Perheneuvoloissa sinua autetaan henkilökohtiasesti ja asiantuntevammin, sinne soittamista ei kannata arastella. Moni jättää sen soiton teini-ikään, jolloin on jo niin sanotusti liian myöhäistä monissa tapauksissa, huostaanottoja teineillä enemmän kuin koskaan hyvätuloisista ja muutenkin ns.hyvinvointiperheistä. Hvývin surullista. Mutta siis joo, ei ihan nyt taas liittynyt tähän, mut juu, soita ja pyydä apua jos tuntuu että lähtee järki! Vanhemmuus on ryhmätanssia: ei auta että yks vie ja toiset vinkuu!
 
[QUOTE="vieras";26438641]Ai miksi? Senkö takia että olen jämäkkä ja enkä anna periksi, vaikka lapsi temppuilisi.[/QUOTE]

Puetko ja pesetkö hampaat, vaikka se tarkoittaisi väkivallan käyttöä?:O
 
[QUOTE="a p";26438647]Joo, talvipakkasella ei oikein voi jättää pukemattakaan, on siis pakko pukea väkisin, vaikkei se kivalta tunnukaan.

Tuntuu vaan rankalta, kun välillä lähes kaikista ihan itsestäänselvistä asioista pitää taistella. :-( Ja olen miettinyt että jos vaan en joskus jaksaisikaan ihan jokaikisestä asiasta vääntää lapsen kanssa, vaikka viikonloppuisin, olisiko siitä vahinkoa. Tämä kun on todella rankkaa, varsinkin kun mies ei ole pahemmin kotona. Nukkumaanmenosta olen kyllä viikonloppuisin joustanutkin, ja joskus olen antanut fluoritabletin, jos toinen vaan puristaa suunsa tiukasti kiinni ja rimpuilee, niin ettei hampaanpesu väkisin onnistu. Mietin vaan sitä että onko se väärin ajatella välillä omaa jaksamistaan, ja antaa periksi lapselle, tottuuko lapsi siihen? Pitäisikö vaan aina joka ikinen päivä tehdä samat asiat väkisin? Kumpihan olisi oikein?

En tahtoisi pilata lastani, mutta hänen kanssaan on helv. rankkaa välillä.[/QUOTE]

Joo varmasti uhmaikäinen koettelee hermoja ja jaksamista, mutta ei siihen auta muuta kun pitää tietty linja. Kyllä oppii nopeasti jos kerran saa periksi. Joistakin asioista voi neuvotella ja antaa periksi. Ite en kyllä hampaidenpesusta antais periks, mut jokainen vanhempi tekee niinku parhaaks näkee.
 
[QUOTE="pop";26438664]


Nukkumaanmenossa sama juttu. Iltarutiinit samoiksi, ja lapsi sänkyyn. Ja sanotaan ettei enää saa nousta ja että äiti rakastaa jne. Ja sitten sitä kannetaan sinne sänkyy takaisin selittelemättä useampi tunti ensimmäisen viikon. Se on ihan leikkiä aluksi, huutoa lopuksi, mutta lopulta johdonmukaisuus ja peräksiantamattomuus toimii. Sinuna sijoittaisin hampaidenpesun iltapäivään iltatoimien sijasta. Iltarutiinin pitäisi olla jotakin miellyttävää.
Lasta ei siis pitäisi pakottaa nukkumaan, mutta hänet tulisi HERÄTTÄÄ joka aamu samaan aikaan. Silloin on syytä myös olla itse herkkänä katsomassa että koska lasta oikeasti väsyttää?

[/QUOTE]

Olen samaa mieltä kanssasi, mutta... Meillä on iltarutiinit olleet samat vauvasta lähtien, yritämme laittaa lapsen nukkumaan silloin kun alkaa tulla ensimmäiset väsymyksen merkit jne. SILTI olemme jo yli vuoden kärsineet tästä nukkumaanmenon vaikeudesta. Viemme sänkyyn, peittelemme, suukotamme, silitämme pari kertaa, kerromme että on rakas... Ja kun selkäni käännän, on tyttö jo pois sängystä... ja taas... ja taas... Ei auta käskyt, ei kiellot, ei mikään. :headwall: Neuvolasta ei osattu sanoa muuta kuin "oikein teette, jatkakaa samalla tavalla niin se menee ohi..." Ja me jatketaan, ja jatketaan... Mutta kuinka kauan?
 
[QUOTE="pop";26438664]Sanotaan että mitä tempperamenttisempi lapsi, sitä enemmän pitäisi neuvotella kaikesta mistä OIKEASTI voi neuvotella. ELi kaikesta missä lapsella on oikeasti valittavaa, kuten vaikkapa pidan värissä tai viilin ja jogurtin välillä. Vastaavasti EI pitäisi KYSYÄ mitään, mikä ei oikeasti ole kysymys, eli ei "puetaanko, mennäänkä ulos, jne. vaan Minkävärisen pipon pistät kun mennään ulos.


Ja sitten, kärsivällisyys ja johdonmukaisuus on kaiken a ja o. Lapsen kanssa ei voi olettaa, että voit kokeilla jotain päivän, ja jos ei toimi niin unohdetaan. Viikko, kaksi on ihan minimi, asiasta tietysti riippuen.

Hampaiden pesussa ole tarkkana oman ruumiinkielen kanssa. Kerro lapselle mitä tapahtuu KERRAN. laita hammasharja lapsen suun eteen ja odota kunne suu aukeaa. Älä päästä harjasta irti, älä lähde keskustelemaan. Jos lapsi väistää, älä seuraa, pidä hammasharja siinä missä lapsen suu olisi jos istuisi mukavasti ja suorassa. Jos lapsi huutaa ja kirkuu, nimeä tunne tyyliin " sinua harmittaa nyt todella paljon" voit myös sanoa ääneen mitä uskot lapsen haluavan " tahdot ettei hampaita pestä, tahdot mennä takaisin leikkimään" ja sitten perustelu " mutta nyt on uniaika ja hampaat täytyy pestä ennen unta että saadaan peikot pois, onpas ikävää että sinua harmittaa nyt noin kovin". Jos lapsi lähtee fyysisesti pakoon, hae hänet takaisin. Varaa tähän ainakin kaksi tuntia ensimmäisen kolmen päivän ajan. Muista pysyä ystävällisenä ja sympaattisena ja olla toistamatta itseäsi liikaa (enemmän kuin 2kertaa).

Nukkumaanmenossa sama juttu. Iltarutiinit samoiksi, ja lapsi sänkyyn. Ja sanotaan ettei enää saa nousta ja että äiti rakastaa jne. Ja sitten sitä kannetaan sinne sänkyy takaisin selittelemättä useampi tunti ensimmäisen viikon. Se on ihan leikkiä aluksi, huutoa lopuksi, mutta lopulta johdonmukaisuus ja peräksiantamattomuus toimii. Sinuna sijoittaisin hampaidenpesun iltapäivään iltatoimien sijasta. Iltarutiinin pitäisi olla jotakin miellyttävää.
Lasta ei siis pitäisi pakottaa nukkumaan, mutta hänet tulisi HERÄTTÄÄ joka aamu samaan aikaan. Silloin on syytä myös olla itse herkkänä katsomassa että koska lasta oikeasti väsyttää?

Jos tuntuu ettei omat konstit riitä, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä perheneuvolaan. Viisas vanhempi kysyy apua sitä tarvitessaa, kuten olet tehnytkin. Perheneuvoloissa sinua autetaan henkilökohtiasesti ja asiantuntevammin, sinne soittamista ei kannata arastella. Moni jättää sen soiton teini-ikään, jolloin on jo niin sanotusti liian myöhäistä monissa tapauksissa, huostaanottoja teineillä enemmän kuin koskaan hyvätuloisista ja muutenkin ns.hyvinvointiperheistä. Hvývin surullista. Mutta siis joo, ei ihan nyt taas liittynyt tähän, mut juu, soita ja pyydä apua jos tuntuu että lähtee järki! Vanhemmuus on ryhmätanssia: ei auta että yks vie ja toiset vinkuu![/QUOTE]

Kiitos sinulle fiksusta vastauksestasi!! *halaus*

Olen kyllä oikeasti ajatellut soittaa neuvolaan, kun täällä pitää pyytää neuvolasta lähete perheneuvolaan, ja sitten tapauskohtaisesti päättävät ketkä ottavat asiakkaikseen, eli ketkä tarvitsevat apua. Täällä kun on rajalliset resurssit ja asiakkaita paljon...

Vähän jännittää sekin, joutuukohan perheneuvolan kautta automaattisesti lastensuojelun asiakkaaksi? Aletaanko meitä jotenkin tarkkailla, miten selviämme haastavan lapsemme kasvattamisesta? Se vähän pelottaa...

Lapsi on TODELLA voimakastahtoinen ja temperamenttinen, sekä erittäin vilkas ja uhmakas. Muttei kuitenkaan varsinaisesti pahantahtoinen. Raisu ja villi vaan, ja vaatisi ihan erityisen osaavaa ja taitavaa kasvatusta, välillä epäilyttää osaammeko, kun meillä ei ole tätä ennen juurikaan kokemusta lapsista. Pelottaa että jos jotenkin pilaamme hänet, vaikka rakastamme lastamme ja suhtaudumme vanhemmuuteen vakavsti ja haluamme kasvattaa lapsestamme kunnon kansalaisen. Tuon lapsen kasvattaminen on kuitenkin todella haastavaa, ja tuntuu että tarvitsisimme siihen tukea ammattilaisilta.

Eihän ne diagnoosit tietty mitään muuta, eikä niitä tehdäkään vielä aikoihin, mutta olen joskus miettinyt onkohan pojallamme ADHD. Mutta se ei häntä tietenkään vähemmän rakkaaksi tee. <3
 
Puetko ja pesetkö hampaat, vaikka se tarkoittaisi väkivallan käyttöä?:O

En ole se kelle tääs kysmyksen osoitit, mutta olen joskus pohtinut samaa. Olen joutunut joskus väkivalloin pukemaan lapsen reissussa kun on saanut raivokohtauksen ja on ollut pakko lähteä. En näe tässä mitään väärää. Mutta, jos tilanne toistuisi useammin? Uskon että hakisin apua perheneuvolasta, jotain on pakko olla pielessä jos joudun moiseen turvautumaan useammin.

Ja hampaidenpesua en voisi kuvitella tekeväni väkivalloin, siis fyysisesti pakottamalla lapsen suuta auki tms. Painostan kyllä fyysisellä epämiellyttävyydellä (pidän harjaa suun edessä, niin että sitä on oltava "vinossa" jos mielii väistää, mikä on hankalaa ja ikävää, tai joutuu istumaan siinä mukavasti suorassa suu supussa kunnes sen avaa. Kerran kolme ja puoli tuntia). Mutta varsinaista pakottamista saati satuttamista tälläisen asian tähden? Ei. Voisin väkivalloin ja vaikka satuttaen estää lastani jäämästä auton alle tms. mutta en kissus sentään pesemään hampaitaan, joku tolkku.
 
[QUOTE="vieras";26438679]En. Kyllä pesee hampaansa mielummin itse kun että äiti pesisi. Ja pakko pestä kun pelkää hammaspeikkoja. Vaatteetkin täytyy pukea päälle ku ei halua olla nakupelle.[/QUOTE]

Meillä se olisi tarkoittanut väkisin harjan työntämistä umpinaiseen suuhun... ja se sattuisi. Mitä silloin tekisit?
 
[QUOTE="a p";26438690]Kiitos sinulle fiksusta vastauksestasi!! *halaus*

Olen kyllä oikeasti ajatellut soittaa neuvolaan, kun täällä pitää pyytää neuvolasta lähete perheneuvolaan, ja sitten tapauskohtaisesti päättävät ketkä ottavat asiakkaikseen, eli ketkä tarvitsevat apua. Täällä kun on rajalliset resurssit ja asiakkaita paljon...

Vähän jännittää sekin, joutuukohan perheneuvolan kautta automaattisesti lastensuojelun asiakkaaksi? Aletaanko meitä jotenkin tarkkailla, miten selviämme haastavan lapsemme kasvattamisesta? Se vähän pelottaa...

Lapsi on TODELLA voimakastahtoinen ja temperamenttinen, sekä erittäin vilkas ja uhmakas. Muttei kuitenkaan varsinaisesti pahantahtoinen. Raisu ja villi vaan, ja vaatisi ihan erityisen osaavaa ja taitavaa kasvatusta, välillä epäilyttää osaammeko, kun meillä ei ole tätä ennen juurikaan kokemusta lapsista. Pelottaa että jos jotenkin pilaamme hänet, vaikka rakastamme lastamme ja suhtaudumme vanhemmuuteen vakavsti ja haluamme kasvattaa lapsestamme kunnon kansalaisen. Tuon lapsen kasvattaminen on kuitenkin todella haastavaa, ja tuntuu että tarvitsisimme siihen tukea ammattilaisilta.

Eihän ne diagnoosit tietty mitään muuta, eikä niitä tehdäkään vielä aikoihin, mutta olen joskus miettinyt onkohan pojallamme ADHD. Mutta se ei häntä tietenkään vähemmän rakkaaksi tee. <3[/QUOTE]

Tuttuja tuntemuksia, ja minusta viisaan vanhemman pohdintoja. Diagnoosit ovat aina diagnooseja, loppujen viimeksi lapsi on aina vanhemmalleen oma lapsi, eikä siihen perheneuvola diagnooseineen mitenkään väliin tule jos edes pääsisi. Joskus diagnoosit ovat avuksi, toisinaan eivät. Tärkeintä on keksiä perheelle sopivat keinot siihen, miten toimitaan. Ne keinot löytyvät vasta kun on saatu lapsi, vanhemmat ja sisarukset saman ihmisen pakeille ja yhden pöydän ääreen niin sanoakseni.

Sieltä kuitenkin voisitte saada paljon apua ja keinoja. Sinne soitellaan jatkuvasti paljon pienempiäkin murheita, ja paljon suurempia. AIna toivoo, että soittaisivat niistä pienemmistä, kun olisi vielä aikaa ja mahdollisuus nhdä se vaiva ja työ perheen kanssa silloin kun siitä oikeasti on eniten hyötyä: kun ongelmat ALKAVAT. Usko pois, ette leimaannu tai joudu seurattavaksi kun haette apua varhaisessa vaiheessa. Epäilevämmin suhtaudutaan perheisiin joista ei ole otettu yhteyttä, mutta sitten hoitopaikka, koulu tms. taho ilmaisee huolensa tai jotain sattuu; kysytään että pystyvätkö vanhemmat ottamaan apua vastaan? Tietävätkö he, että jotain on nyt pielessä?

Tsemppiä mitä ikinä päätättekin tehdä!
 
[QUOTE="pop";26438691]En ole se kelle tääs kysmyksen osoitit, mutta olen joskus pohtinut samaa. Olen joutunut joskus väkivalloin pukemaan lapsen reissussa kun on saanut raivokohtauksen ja on ollut pakko lähteä. En näe tässä mitään väärää. Mutta, jos tilanne toistuisi useammin? Uskon että hakisin apua perheneuvolasta, jotain on pakko olla pielessä jos joudun moiseen turvautumaan useammin.

Ja hampaidenpesua en voisi kuvitella tekeväni väkivalloin, siis fyysisesti pakottamalla lapsen suuta auki tms. Painostan kyllä fyysisellä epämiellyttävyydellä (pidän harjaa suun edessä, niin että sitä on oltava "vinossa" jos mielii väistää, mikä on hankalaa ja ikävää, tai joutuu istumaan siinä mukavasti suorassa suu supussa kunnes sen avaa. Kerran kolme ja puoli tuntia). Mutta varsinaista pakottamista saati satuttamista tälläisen asian tähden? Ei. Voisin väkivalloin ja vaikka satuttaen estää lastani jäämästä auton alle tms. mutta en kissus sentään pesemään hampaitaan, joku tolkku.[/QUOTE]

Olen myös kerran pukenut väkivalloin tämän kolmevuotiaan, ja sen jälkeen pistin hänet ulos odottamaan että voin tehdä saman neljävuotiaalle. Molemmat sellaisia luikeroita, että pukeminen kesti yhteensä yli tunnin. Kun avasin oven, kolmevuotias seisoi alasti ulkona... Sen jälkeen en ole väkivalloin pukenut.

Hampaiden pesussa kun joskus olisikin aikaa istua vessassa tuo kolme ja puoli tuntia.. Mutta kun työmme ovat sen luontoisia, että yleensä on vain yksi nukkumaanlaittaja, niin se ei vain onnistu. Muuten kolme muuta jäisivät vaille huomiota täksi ajaksi, eivätkä pääsisi nukkumaan.: /
 

Yhteistyössä