Mikä lastensuojeluun liittyvä tapaus kuohuttaa tunteitasi eniten?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Eli siis mikä lasten kaltoinkohtelutapaus suututtaa sinua eniten / saa sinut herkistymään?

Muistatko siis jotain erityistä uutista, missä lasta olisi kohdeltu kaltoin ja joka sai sinut esimerkiksi itkemään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras2:
Se kun ne kaksi poikaa sieppas kaupasta 2v ja hakkas kuoliaaksi huvikseen. Tää tapahtu englannissa joskus 90-luvulla ja en oo ikinä päässy siitä yli :(

Juu, Liverpoolissa. Tais olla ne tappajapojat 10-vuotiaita.

Muoks: http://fi.wikipedia.org/wiki/James_Bulger
 
Mut luin ton ap:n tekstin uudestaa jos siis ihan lastensuojelu juttu niin ne sellaset joita viimeaikoina on ollu jonkun verran uutisissa kun joku 2v on jätetty yksin yöksi kotii,, äiti baarissa koko yön ja lapsi on lähteny yöllä äitii ettii kun on heränny, joku löytäny kadulta harhailemasta keskellä yötä :(
Ja sitte se äiti joka tukehdutti vauvan kun nukku kännissä sen vieressä ja liffas alle :( :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja n:
Alkuperäinen kirjoittaja as if:
Mulle on jäänyt se Raision arkkujuttu erityisen kamalana mieleen :'(

mikä tää oli ?

Äiti hukutti (lavuaariin?)kaksi lastaan ja väitti ensin että olivat itse menneet leluarkkuun ja tukehtuneet sinne.
Oli kai ollut isän kanssa huoltajuusriitaa ja äiti oli isälle ennen tekoaan sanonut että ellei hän saa lapsia ei saa kukaan muukaan :(
 
Minusta järkyttävä on ollut tapaus, kun soitin kyseisen ison kaupungin lastensuojeluun kysyäkseni, mitä tehdä. Ajatuksenani, että kertoisin millaisista asioista olen ko. perheen kohdalla huolissani.

Minä: olen huolissani lapsista
Täti, hyökkäävästi: omistasiko?
Minä, naurahtaen: e-een..

Täti halusi tietää minun nimeni. En suostunut kertomaan. Yritin sanoa, että haluan kuulla, onko huoleni turha. Täti perusteli varsin hyökkäävästi, että nimettömien ilmoitusten kohdalla käy niin, että kun ilmoitusta käydään perheen kanssa läpi, asia ei etene vaan perhe / vanhemmat haluaa vain tietää kuka on ilmoituksen jättänyt.
Sanoin, että en missään nimessä halua kertoa omaa nimeäni, ja että olen huolissani lapsista, ja haluaisin että ulkopuolinen kuuntelisi onko ilmoituksen jättäminen edes paikallaan eli onko huoleni turha, onko kyseessä vain erilaisen perheen erilaiset toimintamallit. Lisäksi haluaisin tietää miten prosessi etenee, eli jos jätän ilmoituksen, mitä sitten tapahtuu - ja vasta sitten kertoisin kenestä perheestä on kyse = nimet ja osoitteen.

Mutta täti halusi tietää minun nimeni eikä suostunut vastaanottamaan ilmoitustani nimettömänä joten en päässyt edes kertomaan millaisista asioista olen huolissani enkä voinut kertoa perheen nimeä.

Tämä tapahtui 2005 muistaakseni. Ja oikeasti - ei, ei porvoossa, vaan vantaalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saska:
Nyt viime aikoina esillä ollut Baby P on aika karmiva, päivittäin tulee mieleen.=( Mikä se baby Briannan tarina on?

Tämä mullaki on ollu mielessä viime aikoina :(
Itku pääsee ku ajattelee mitä tekivät pienelle..
Miten ne pystyy, täytyy ihmisten olla sairaita tosissaan.
 
Mulle on käyny lastensuojeluun omissa asioissa soittaessa et naisihminen langan toisessa päässä puhuu sillee veltosti njaaaa noooo ei kaaai sullaaa nyt niin ooooo hätääää et ei ainekaaa tarvi tänne käymäää tuuulllaaaa et o-s-a-a-t-k-o t-ä-y-t-t-ä-ä t-o-i-m-e-e-n-t-u-l-o-t-u-k-i-h-a-k-e-m-u-k-s-e-n minä olin että :o :o ja oon vieläki et miten joku tollanen vähättelevä vähä-älyinen voi olla tollasessa työssä. Mitään apua en saanu. Vastauksen vaan et anoskele vaan niitä tukia niinhän ne muutki tekee :o no enpä anoskele.
 
Alkuperäinen kirjoittaja oma tapaukseni :
Minusta järkyttävä on ollut tapaus, kun soitin kyseisen ison kaupungin lastensuojeluun kysyäkseni, mitä tehdä. Ajatuksenani, että kertoisin millaisista asioista olen ko. perheen kohdalla huolissani.

Minä: olen huolissani lapsista
Täti, hyökkäävästi: omistasiko?
Minä, naurahtaen: e-een..

Täti halusi tietää minun nimeni. En suostunut kertomaan. Yritin sanoa, että haluan kuulla, onko huoleni turha. Täti perusteli varsin hyökkäävästi, että nimettömien ilmoitusten kohdalla käy niin, että kun ilmoitusta käydään perheen kanssa läpi, asia ei etene vaan perhe / vanhemmat haluaa vain tietää kuka on ilmoituksen jättänyt.
Sanoin, että en missään nimessä halua kertoa omaa nimeäni, ja että olen huolissani lapsista, ja haluaisin että ulkopuolinen kuuntelisi onko ilmoituksen jättäminen edes paikallaan eli onko huoleni turha, onko kyseessä vain erilaisen perheen erilaiset toimintamallit. Lisäksi haluaisin tietää miten prosessi etenee, eli jos jätän ilmoituksen, mitä sitten tapahtuu - ja vasta sitten kertoisin kenestä perheestä on kyse = nimet ja osoitteen.

Mutta täti halusi tietää minun nimeni eikä suostunut vastaanottamaan ilmoitustani nimettömänä joten en päässyt edes kertomaan millaisista asioista olen huolissani enkä voinut kertoa perheen nimeä.

Tämä tapahtui 2005 muistaakseni. Ja oikeasti - ei, ei porvoossa, vaan vantaalla.


onneksi nykyään voi tehdä ls-ilmoituksen myös nimettömänä ja se on otettava vastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja oma tapaukseni :
Minusta järkyttävä on ollut tapaus, kun soitin kyseisen ison kaupungin lastensuojeluun kysyäkseni, mitä tehdä. Ajatuksenani, että kertoisin millaisista asioista olen ko. perheen kohdalla huolissani.

Minä: olen huolissani lapsista
Täti, hyökkäävästi: omistasiko?
Minä, naurahtaen: e-een..

Täti halusi tietää minun nimeni. En suostunut kertomaan. Yritin sanoa, että haluan kuulla, onko huoleni turha. Täti perusteli varsin hyökkäävästi, että nimettömien ilmoitusten kohdalla käy niin, että kun ilmoitusta käydään perheen kanssa läpi, asia ei etene vaan perhe / vanhemmat haluaa vain tietää kuka on ilmoituksen jättänyt.
Sanoin, että en missään nimessä halua kertoa omaa nimeäni, ja että olen huolissani lapsista, ja haluaisin että ulkopuolinen kuuntelisi onko ilmoituksen jättäminen edes paikallaan eli onko huoleni turha, onko kyseessä vain erilaisen perheen erilaiset toimintamallit. Lisäksi haluaisin tietää miten prosessi etenee, eli jos jätän ilmoituksen, mitä sitten tapahtuu - ja vasta sitten kertoisin kenestä perheestä on kyse = nimet ja osoitteen.

Mutta täti halusi tietää minun nimeni eikä suostunut vastaanottamaan ilmoitustani nimettömänä joten en päässyt edes kertomaan millaisista asioista olen huolissani enkä voinut kertoa perheen nimeä.

Tämä tapahtui 2005 muistaakseni. Ja oikeasti - ei, ei porvoossa, vaan vantaalla.

No jopa on ollu toimintaa!
Sitäpä ei sitten tiedä miten lapsille joista olit huolissaan, on lopulta käynyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja oma tapaukseni :
Minusta järkyttävä on ollut tapaus, kun soitin kyseisen ison kaupungin lastensuojeluun kysyäkseni, mitä tehdä. Ajatuksenani, että kertoisin millaisista asioista olen ko. perheen kohdalla huolissani.

Minä: olen huolissani lapsista
Täti, hyökkäävästi: omistasiko?
Minä, naurahtaen: e-een..

Täti halusi tietää minun nimeni. En suostunut kertomaan. Yritin sanoa, että haluan kuulla, onko huoleni turha. Täti perusteli varsin hyökkäävästi, että nimettömien ilmoitusten kohdalla käy niin, että kun ilmoitusta käydään perheen kanssa läpi, asia ei etene vaan perhe / vanhemmat haluaa vain tietää kuka on ilmoituksen jättänyt.
Sanoin, että en missään nimessä halua kertoa omaa nimeäni, ja että olen huolissani lapsista, ja haluaisin että ulkopuolinen kuuntelisi onko ilmoituksen jättäminen edes paikallaan eli onko huoleni turha, onko kyseessä vain erilaisen perheen erilaiset toimintamallit. Lisäksi haluaisin tietää miten prosessi etenee, eli jos jätän ilmoituksen, mitä sitten tapahtuu - ja vasta sitten kertoisin kenestä perheestä on kyse = nimet ja osoitteen.

Mutta täti halusi tietää minun nimeni eikä suostunut vastaanottamaan ilmoitustani nimettömänä joten en päässyt edes kertomaan millaisista asioista olen huolissani enkä voinut kertoa perheen nimeä.

Tämä tapahtui 2005 muistaakseni. Ja oikeasti - ei, ei porvoossa, vaan vantaalla.


Pitää valitettavasti paikkansa. Olen ls-laitoksessa töissä ja tapaan myös sossuja, ja suurimmalla osalla periaate, että nimetöntä ilmoitusta ei oteta. Vaikka niin virallisesti lukeekin joka paikassa. Toivottavasti ei ole ihan joka puolella Suomea tämä käytäntö.
 
Alkuperäinen kirjoittaja toppari:
Ainoastaan lähiomainen (esim. mummo) voi tehdä nimettömänä lastensuojeluilmoituksen, jotta välit eivät menisi. Tuttavat yms. joutuvat kyllä kertomaan nimensä.

ei ole pakko. nykyään voi tehdä ilmoituksen nimettömänä ja silloin asiakkaalle ei saa kertoa kuka ilmoituksen on tehnyt ja edes sossulle ie ole pakko omaa nimeä kertoa ilmoitusta tehdessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja toppari:
Ainoastaan lähiomainen (esim. mummo) voi tehdä nimettömänä lastensuojeluilmoituksen, jotta välit eivät menisi. Tuttavat yms. joutuvat kyllä kertomaan nimensä.

ei ole pakko. nykyään voi tehdä ilmoituksen nimettömänä ja silloin asiakkaalle ei saa kertoa kuka ilmoituksen on tehnyt ja edes sossulle ie ole pakko omaa nimeä kertoa ilmoitusta tehdessä.

Nimellä tehty otetaan vakavemmin, tämä on ihan ammattikunnassa tieto. Nimettömällä tehdystä ei voi tehdä lisäkyselyjä, jos asia menee hallinto-oikeuteen, ei ole todisteita, koska ilmoitus tehty nimettömänä. Näin sossut ovat kertoneet minulle itse(olen se ls-laitoksessa oleva) Mutta he eivät tietenkään edusta koko Suomen ammattikuntaa.

Itse olen tehnyt ilmoituksen ja omalla nimelläni, kun kyse on lapsen edusta, en pelkää nimeni ilmituloa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Nimellä tehty otetaan vakavemmin, tämä on ihan ammattikunnassa tieto. Nimettömällä tehdystä ei voi tehdä lisäkyselyjä, jos asia menee hallinto-oikeuteen, ei ole todisteita, koska ilmoitus tehty nimettömänä. Näin sossut ovat kertoneet minulle itse(olen se ls-laitoksessa oleva) Mutta he eivät tietenkään edusta koko Suomen ammattikuntaa.

Itse olen tehnyt ilmoituksen ja omalla nimelläni, kun kyse on lapsen edusta, en pelkää nimeni ilmituloa.

Eikö niiden ole pakko ottaa kaikki vakavasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kippuravarvas:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Nimellä tehty otetaan vakavemmin, tämä on ihan ammattikunnassa tieto. Nimettömällä tehdystä ei voi tehdä lisäkyselyjä, jos asia menee hallinto-oikeuteen, ei ole todisteita, koska ilmoitus tehty nimettömänä. Näin sossut ovat kertoneet minulle itse(olen se ls-laitoksessa oleva) Mutta he eivät tietenkään edusta koko Suomen ammattikuntaa.

Itse olen tehnyt ilmoituksen ja omalla nimelläni, kun kyse on lapsen edusta, en pelkää nimeni ilmituloa.

Eikö niiden ole pakko ottaa kaikki vakavasti.

Resurssit on rajalliset. Ensin otetaan ne ilmoitukset, mitkä ovat asialliset ja omalla nimellä tehty, kuin sitten epämääräiset nimettömät. Ei se tietenkään noin saisi mennä. Enemmän rahaa tarvittaisiin lastensuojeluun ja sossujen palkkoja ylemmäs. Heillä täysin alimitoitettu palkka.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marru:
Alkuperäinen kirjoittaja oma tapaukseni :
Minusta järkyttävä on ollut tapaus, kun soitin kyseisen ison kaupungin lastensuojeluun kysyäkseni, mitä tehdä. Ajatuksenani, että kertoisin millaisista asioista olen ko. perheen kohdalla huolissani.

Minä: olen huolissani lapsista
Täti, hyökkäävästi: omistasiko?
Minä, naurahtaen: e-een..

Täti halusi tietää minun nimeni. En suostunut kertomaan. Yritin sanoa, että haluan kuulla, onko huoleni turha. Täti perusteli varsin hyökkäävästi, että nimettömien ilmoitusten kohdalla käy niin, että kun ilmoitusta käydään perheen kanssa läpi, asia ei etene vaan perhe / vanhemmat haluaa vain tietää kuka on ilmoituksen jättänyt.
Sanoin, että en missään nimessä halua kertoa omaa nimeäni, ja että olen huolissani lapsista, ja haluaisin että ulkopuolinen kuuntelisi onko ilmoituksen jättäminen edes paikallaan eli onko huoleni turha, onko kyseessä vain erilaisen perheen erilaiset toimintamallit. Lisäksi haluaisin tietää miten prosessi etenee, eli jos jätän ilmoituksen, mitä sitten tapahtuu - ja vasta sitten kertoisin kenestä perheestä on kyse = nimet ja osoitteen.

Mutta täti halusi tietää minun nimeni eikä suostunut vastaanottamaan ilmoitustani nimettömänä joten en päässyt edes kertomaan millaisista asioista olen huolissani enkä voinut kertoa perheen nimeä.

Tämä tapahtui 2005 muistaakseni. Ja oikeasti - ei, ei porvoossa, vaan vantaalla.


No jopa on ollu toimintaa!
Sitäpä ei sitten tiedä miten lapsille joista olit huolissaan, on lopulta käynyt.

Tiedän miten lapset voivat.
Ulkoisesti heillä on kaikki hyvin, on rajat, kotiintulotjat, koulussa käydään jne, äiti on töissä jne, mutta tämä äiti on ... sanoisinko, lievästi ilmaistuna, epävakaa, arvaamaton, joustamaton, kontrolloiva aivan neuroottisuuden ja ylilyönnteihin asti, katkera erosta -jonka itse halusi- ja täynnä vihaa ja kostonhalua lastensa isää kohtaan. Kostotoimet isää kohtaan kolahtavat omien lasten rajoittamiseen ja huonoon kohteluun.

Näistä esimerkkejä on tosi paljon, ja olisin halunnut kysyä, ylireagoinko minä, vai ovatko vain normaalin rajoissa, esim. että lapsella on risat kengät, sukat kastui, lapsi valitti, eikä isän ostamat uudet kelpaa, palautti, ja lapsi jatkoi kulkemista kengissä, joissa oli reikä pohjassa ja jalkapöydän päällä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kippuravarvas:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Nimellä tehty otetaan vakavemmin, tämä on ihan ammattikunnassa tieto. Nimettömällä tehdystä ei voi tehdä lisäkyselyjä, jos asia menee hallinto-oikeuteen, ei ole todisteita, koska ilmoitus tehty nimettömänä. Näin sossut ovat kertoneet minulle itse(olen se ls-laitoksessa oleva) Mutta he eivät tietenkään edusta koko Suomen ammattikuntaa.

Itse olen tehnyt ilmoituksen ja omalla nimelläni, kun kyse on lapsen edusta, en pelkää nimeni ilmituloa.

Eikö niiden ole pakko ottaa kaikki vakavasti.

Resurssit on rajalliset. Ensin otetaan ne ilmoitukset, mitkä ovat asialliset ja omalla nimellä tehty, kuin sitten epämääräiset nimettömät. Ei se tietenkään noin saisi mennä. Enemmän rahaa tarvittaisiin lastensuojeluun ja sossujen palkkoja ylemmäs. Heillä täysin alimitoitettu palkka.

Nykyinen laki edellyttää että jokainen ilmoitus käydään läpi.


Meistä tehtiin nimetön ilmoitus ja laukaisevana tekijänä oli uhmakohtaustaan huutava nuorimmaiseni. Siis minä en hermostunut, minä en karjunut, en nauranut, en jättänyt yksin huutamaan, mutta lapsi huusi.

Nimettömän ilmoituksen jättänyt ihminen ei ole varmaankaan ikinä jutellut minun kanssani, ei "puuttunut" tuohon tapaukseen eikä kysynyt, mistä on kyse tms.

Ilmoituksessa oli myös väittämiä, mitä ja millainen olen. Siis ihminen, joka ei ole ikinä jutellut minun kanssani eikä käynyt kotonani, osaa kertoa, miten minä toimin kotona lasten kanssa ja millainen minun sosiaalinen verkostoni on.
No, tässä oli hyödynnetty neuvolaa, eli minun tiedot oli haettu neuvolan tädin kautta, minulla on äärimmäisen huonot välit neuvolaan enkä käy siellä enää. terkan mielestä olen lähinnä vaaraksi lapsilleni, he laittoivat meistä muutama vuosi aiemmin perättömäksi ja virheelliseksi todistetun ls-ilmoituksen enkä sen jälkeen ole ollut heihin yhteydessä.

Minä järkytyin ilmoituksesta, ja väittämistä, koska ikinä ei ole mielessä käynyt, että löisin lapsiani, saatikka että mätkisin turpaan tavalla, jota ilmossa väitettiin minun tekevän ( oli oikein yksilöity). Järkytyin, että neuvolan terkkari voi edesauttaa tällaisen ilmoituksen eteenpäin viennissä, vaikkei ole nähnyt minua muutamaan vuoteen.

Tässä ei ole ollut mikään hyvä "autan äitiä" ajatus, vaan ajatus että lapset -vihdoinkin!!- huostaanotettaisi, joten on vähän väritetty tätä juttua.

Sossutädit ottivat tämän ilmoituksen vastaan hyvin asiallisesti. He totesivat, että ilmoitukseen on vaikea ottaa kantaa koska se on niin epämääräinen ( ei siis mitään konkreettista laiminlyöntiä!) ja NIMETÖN !
He eivät takertuneet neuvolan tekemään ja läpikäytyyn vanhaan ilmoitukseen, vaan lähtivät siitä, että se asia on ikään kuin käyty läpi ja katsotaan tämä tilanne ja ilmoitus, jolle ei ollut perustetta eikä jatkotoimenpiteitä.

Jos siis haluat, että ilmoitukseksi otetaan vakavasti, jos olet aidosti oikeasti huolissasi, jos katsot että voit seistä sanojesi takana, jätä ilmoitus nimelläsi.
 

Yhteistyössä