Mikä jää isän vastuulle?

[OM,]

Mikä teillä jää vauvan/lapsen hoidossa isän vastuulla niin täysin, että hänen tekemisiään voi arvostella ja laittaa tuntemaan huonommuutta?

Tämä kysymys heräsi siitä, kun täällä kiillotetaan tätä äiten sädekehää ja syyllistetään äitiä kaikesta mahdollisesta. Siis tuntuu, että vauvoilla/lapsilla on vain yksi vanhempi mitä voi sättiä mennen tullen.

Jos äiti menee vanhempainvapaan jälkeen töihin, hän on itsekäs. Jos et imetä pitkään tai täysimetä, yrität liian vähän. Jos annat vauvallesi pelkkää purkkiruokaa, olet laiska. Jos sinulla on omaa aikaa ja jopa pari kertaa viikossa harrastuksia, otet taas itsekäs. Jos viet vauvasi hoitoon ja haluat kahden keskeistä aikaa miehesi kanssa, hylkäät lapsesi, miksi edes teit niitä? Jos meikkaat aamuisin, olet Anu Saagim kakkkonen "blingblin".....

Mikä sitten on isän vastuu ja milloin häntä syyllistetään ja mistä? Tuntuu, että isistä tehdää supersankareita, jos hän pitää isyysvapaa, hoitaa omaa lastaan sen aikaa kun äiti käy jumpassa! Saati jos isä jää hoitovapaalle, tekee perheelleen ruokaa, pesee pyykkiä!! Jestas, hän on jo ilmiömäinen. Tosin tässä menee sitten jo sekin raja, että miesten kesken hän saattaa saada tossukan maineen, mutta naisten silmissä hän on jo puolijumala.

Kyllä välillä sapettaa olla nainen tai siis äiti... (nainenhan saa olla vain ilman lapsia)

 

[4:n äiti, ei kirj]

Joo, miehet pääsevät kyllä kotona monissa asioissa helpommalla. Mutta meillä ainakin on miehen työ sekä henkisesti että fyysisesti raskaampaa. Olemme yksityisyrittäjiä, ja vaikka meillä on sama palkka (samassa firmassa töissä), samanlaiset vakuutukset, niin minulla on parempi auto (sillä kuskataan lapsia - pitää olla turvallinen), selvästi lyhyempi työaika, vähemmän vastuuta töissä (sitäkin enemmän kotona), minun ei tarvitse hoitaa juurikaan muita firman juttuja kuin mainokset, satunnaisesti siivoukset ja työni 1-2 pv / vko. Koen olevani tasa-arvoinen, koska vaikka minulla onkin päävastuu kasvatuksesta, lasten terveydestä ja koulutuksesta sekä kodin huollosta, olen tehnyt aikaisemmin sen verran mieheni töitä, että tiedän kuinka v..mäisiä ne saattavat pahimmillaan olla. Minusta pääsen helpommalla.

En osaa ottaa kantaa muiden perheiden oloihin, varmasti löytyy monia, joissa parannettavaa riittää.

Naisten tasa-arvosta sen verran, että miehiltä ei vaadita ulkonäöllisiä ominaisuuksia (tosin tämäkin valitettavasti muuttumassa) samalla tavalla kuin naisilta. Ja naisten pahimpia sortajia ovat toiset naiset, jotka yrittävät olla paperitähtien kaltaisia ja ennenkaikkea naistenlehdet, joiden tarkoitus on aivopestä naisia olemaan superäitejä, -työntekijöitä ja -vaimoja, ja sen lisäksi vielä panostamaan kaikkensa ulkonäköönsä ja kodin sisustukseen. On mahdotonta kyetä kaikkeen, joten itse ainakin olen jättänyt mm kodin sisustuksen ja kaikki super-alkuiset pois kuvioista, ei minulla tuommoiseen turhaan riitä aikaa. Enkä vahingossakaan tilaa naisten lehtien saatikka sisustuslehtiä - minulle riittä aku ankka ja national geographic...

Ja ulkonäkö, siitä sen verran kuin äitini sanoma totuus; Jos nainen näyttää 6 pv / vko kauniilta ja laitetulta, niin kaikki muistavat sen, miltä hän näyttää sinä yhtenä päivänä kun ei ole laitettu. Ja jos taas toisinpäin, eli 6 pv / vko räsyissä, niin kaikki muistavat miltä hän näyttää kauniina.
Milloin jälleen yhteiskunnassamme koetaan hyväsydämisyys ja empaattisuus sekä äly kauneutta ja ulkoisia kriteerejä tärkeimmiksi?

On totta, että äitejä arvostellaan helposti itsekkäiksi tai huonoiksi kasvattajiksi - toisaalta niistä arvosteluista ei tarvitse ottaa nokkiinsa. Itse usein asetamme itsellemme ne suurimmat vaatimukset ja syyllistämme itseämme enemmän kuin kukaan muu, olettaessamme mitä muut meistä ajattelevat. Suurin osa ajattelee itseään ja omaa elämäänsä 90% ajasta, ei ne loppujen lopuksi kauheasti ehdi muita ihmettelemään...

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu...

 

[ap,]

Aivan tajuttoman hyvä kirjoitus! Kiitos siitä . Meillä tosiaan on molemmilla omat yritykset, joten kiirettä pitää molemmilla. Tosin itse tyydyn mitättömään palkaan ja siksi teen lyhyttä viikkoa ja päivää, jotta saisin olla kotona enemmän. Tuntuu vain, että tasa-arvo on vielä kaukana kodinhoidossa. Meilläkin toki mies tekee enemmän perusmieten töitä, mutta kun tuota ruohonleikkausta, puunkantoa ym ei ole siinä määrin kuin jokapäiväisiä kodin askareita. Tuo oli muuten aivan oivallinen sanonta, mitä äitisi on ulkonäöstä sanonut! Heh, sai hymyn huulille

 

[Myös..]

Täällähän on "samanlaisia" ja henkisiä äiteja kuin minäkin! Ja todella, hyviä kirjoituksia!
Ja aivan sama juttu meilläkin kuin ap;llä... ne miesten hommat...???!!

 

[Vastuusta...]

loistavia kirjoituksia!

Täytyy sanoa, että mun mielestä just toi vastuu on se avainsana. Siis joo, kyllähän meilläkin mies auttaa ja hoitaa ja tekee yhtä sun toista, mutta se VASTUU on aina minulla kuitenkin.

 

[Vaimo/Äiti]

Mikä sitten on isän vastuu ja milloin häntä syyllistetään ja mistä? Tuntuu, että isistä tehdää supersankareita, jos hän pitää isyysvapaa, hoitaa omaa lastaan sen aikaa kun äiti käy jumpassa! Saati jos isä jää hoitovapaalle, tekee perheelleen ruokaa, pesee pyykkiä!! Jestas, hän on jo ilmiömäinen. Tosin tässä menee sitten jo sekin raja, että miesten kesken hän saattaa saada tossukan maineen, mutta naisten silmissä hän on jo puolijumala.

Mä en ikinä ottaisi noin nössöksi kuvailemaasi miestä! Minä olen se jolle ne vapaat kuuluu ja mies saa luvan käydä töissä. Tällöin minä ilomielin pidän myös talon pystyssä. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä kukaan muu on mieltä tekemisistäni tai tekemättömyydestäni. Ei kuulu heille. Me ollaan tyytyväisiä molemmat, mies ja minä.

En sano ollenkaan pahalla, mutta miksi ihmeessä sinua niin häiritsee muiden arvostelu? Käykö pilkka usein omaan nilkkaan vai mikä on? Minä en ikinä syyllistä ketään mistään. Se joka ei imetä, niin ei imetä... Ihan esimerkkinä siis. Kiinnostaa vain, että mistä nyt tuulee, kun kyselet tällaisia?

 

[Bubu]

[/quote]
En sano ollenkaan pahalla, mutta miksi ihmeessä sinua niin häiritsee muiden arvostelu? Käykö pilkka usein omaan nilkkaan vai mikä on? Minä en ikinä syyllistä ketään mistään. Se joka ei imetä, niin ei imetä... Ihan esimerkkinä siis. Kiinnostaa vain, että mistä nyt tuulee, kun kyselet tällaisia?
[/quote]

Noh, jos ihan rehellisiä ollaan niin kyllä näillä keskustelupalstoilla teurastetaan ihmisiä päivittäin syyllistämällä ja v**uilemalla jos joku vertaistukea kaipaava uskalikko erehtyy kysymään viattomasti muiden samassa elämäntilanteessa olevien mielipidettä johonkin heitä aidosti askarruttavaan asiaan. Besserwissereitä riittää mutta harvoin syntyy oikeaa, vilpitöntä keskustelua asioista vaikka jotkut ketjut lupaavasti alkavatkin.

Sitäpaitsi hyvän keskustelunaloituksen tuleekin mielestäni olla hieman kärjistävä ja lennokas, sellainen saa ihmiset liikkeelle parhaiten! Tämänkin ketjun aloittaja on varmaan oikein kihissyt viestiä kirjoittaessaan, kivaa lukea kun on intohimoa pelissä ja osuvaa tekstiä sieltä tulikin!

 

[Bubu]

^
^
^
siis tuo eka kappale piti olla lainaus mutta jotenkin töpeksin sen.

 

[OM,]

Juuri tätä palstaa lähinnä tarkoitin. Eli Bubu ymmärsi tekstini oikein. Se että sinä vaimo/äiti olet kotona ja mies töissä ei kyllä anna yhtään sen äijempää kuvaa omasta miehestäsi. Suurin osa äideistä tässä maassa on työssäkäyviä siinä missä miehetkin, mutta silti ottavat täyden vastuun myös lapsista, vaikka omasta mielestäni lapsien kasvatus kuuluu molemmille vanhemmille. Tärkein pointini oli tekstissä se, että mikä arjessa olisi vain miehen harteilla niin, että siitä saisi yhtä syyllistävän keskustelun aikaan kuin täällä saa mistä vaan ja kaikki kohdistuu naiseen.

Jos mennään nyt meidän elämään sen verran, niin tällä hetkellä kyllä miehelle kuuluu talonrakentaminen töiden ohessa ja minulla töiden ohessa kodinhoito. Mutta kun ollaan normiarjessa missä molemmat vanhemmat käyvät "vain" töissä, silloin vastuu pitäisi kaikissa hommissa olla tasa-arvoista. Yleensä vain käy niin, että mies hoitaa ne nurtsin leikkuut ym (mitä ei todellakaan ole joka päivä) ja sitten vaimo/nainen/ äiti kaiken muun..... Ja varsinkin ottaa sen täyden vastuun vauva/lapsen hoidosta. Onneksi meillä mies joutuu olemaan myös yksin vastuussa lapsesta, kun itse joudun töiden takia olemaan myös öitä pois kotoa. Alkuperäisessä tekstissä yleistin siis arvoja ja tasa-arvoa, en kertonut pelkästään vain omasta elämästä.

 

[Vastaus vastaus]

Luulenpa, että kyse on siitä, että vielä on elossa valtava määrä ihmisiä, jotka ovat noudattaneet perinteistä sukupuoliroolitusta, jossa mies hoitaa raha-asiat ja vaimo kodin ja lapset. Varmasti elämä muuttuu, kun uusia sukupolvia tulee ja omaksuu esim. meidän antamat mallit. Jos me täällä Elleissäkin kasvatamme lapsemme sekä tyttöjen että poikien osalta tekemään kummankin sukupuolen töitä, niin heistä kasvaa se tasa-arvoisempi sukupolvi.

Toisaalta kyse on myös biologiasta. Niin kauan kuin nainen on se, joka synnyttää, niin vastuu on hyvin pitkälti hänellä. Mies ei edelleenkään koe hormonimyrskyjä, kun vaimo odottaa hänen lastaan, vaan kyllä se on se vaimo, jonka hormonitoiminta normaalisti toimiessaan opastaa naista pesänrakennukseen jne. Sen vuoksi ei voi oikein ajatella, että esim. nainen bailaisi ja reissaisi synnytykseen asti ympäri maailmaa bisneksiä hoitelemassa sillä aikaa kun mies silittelisi verhoja ja pyyhkisi pölyjä.

Olen ehdottomasti tasa-arvon kannattaja, mutta toisaalta haluan myös korostaa sitä, että jokaisen pitää tehdä sitä, mikä tuntuu luontevalta. Meillä esimerkiksi mies on minua 23 cm pidempi ja todella paljon vahvempi. Siksi on luontevaa, että hän esimerkiksi hakkaa meillä polttopuita ja vaihtaa autoon renkaat, koska se käy häneltä kätevämmin ja hän myös pitää niistä enemmän. Toisaalta miehen mielestä ei vaatteita tarvitse ollenkaan silittää arkikäyttöön, kun taas omaa silmääni silittämättömyys vaivaa, joten on selvää, että mies ei silitä, vaan minä silitän. Kotitöiden osalta vastuu on pitkälti minun, koska olen muutenkin töissänikin hyvä organisoimaan asioita. Mies kyllä esim. työmatkojeni aikana osaa tehdä ruokaa ja hoitaa lapsia, mutta hän ei kerta kaikkiaan osaa tehdä monta asiaa kerralla (esim. ruokaa laittaessa siistin samalla keittiötä, laitan pesukoneen pyörimään, saatan rullata matot eteiseen odottamaan puistelua jne).

Minusta KASVATUKSEN osalta luotan siihen, että kun lapselle kumpikin vanhempi antaa yhtäläisesti aikaa, niin se hoiva ja kasvatus alkaa sujumaan kummaltakin luonnollisesti. Tietysti äitiyslomalla äiti oppii parhaiten hoitamaan, mutta kun äiti lähtee töihin, niin kyllä se homma alkaa isältäkin luonnistumaan.

Rehellisesti sanottuna kyllä meillä minä vastaan kodin asioista, koska se käy minulta luontevasti. Toisaalta olemme tehneet tietoisesti sellaisen valinnan, että minä olen työssä siirtynyt reissutöistä sellaisiin tehtäviin, että ei tarvitse matkustella, jotta voin olla lähellä lapsia heidän käytettävissä, kun he vielä ovat alle kouluikäisiä. Vastaavasti mies yrittää takoa työssä vähän enemmän rahaa ja hän ottaa vastaan projekteja, jotta päivärahoilla jne, saadaan asuntolainaa lyhenneltyä. Minusta ei siis välttämättä ole huono asia se, että nainen hoitaa asioita, jos niin on yhdessä sovittu.

Kyllä mielestäni miehiäkin arvostellaan siitä, etteivät he osaa ottaa osaa lastensa kasvatukseen. Miesten rooli on vain moninaisempi ja se riippuu usein myös siitä, millainen parisuhde on. Jos ei osata keskustella eikä osata mukautua erilaisiin tilanteisiin, niin voi olla, että mies olettaa, että nainen haluaa tehdä kaiken tai nainen saattaa marttyyrinä omia kaikki kotityöt itselleen syyttäen miestä siitä, ettei hän tee mitään. Entisaikoina oli ihan oK, ettei miehet tehneet mitään, koska heidän roolinsa oli vakio. Nyt rooleja ei varsinaisesti ole, vaan niitä voidaan vapaasti varioida kunkin perheen tilanteen mukaan.

 

[pohdiskelija äitiyslomalta]

Luulenpa, että kyse on siitä, että vielä on elossa valtava määrä ihmisiä, jotka ovat noudattaneet perinteistä sukupuoliroolitusta, jossa mies hoitaa raha-asiat ja vaimo kodin ja lapset.

Aloitus oli vallan mainio! Nykyajassa ongelma on mielestäni se, että roolien uusjaossa vain toinen rooleista on puolitettu. Suuri osa naisista hoitaa puolet perheen elatuksesta, mutta aika harva mies ottaa vastavuoroisesti samassa suhteessa vastuuta kodin töistä ja lastenhoidosta. Perheen tulisi olla yhteinen projekti, jossa kaikki on yhteistä, vastuuta, töitä ja toimeentuloa myöden.

Ennen mies kävi töissä ja rahat laitettiin yhteiselle pankkitilille, josta maksettiin koko perheen menot. Nainen hoiti kodin ja perheen. Nykyisin mies ja nainen käyvät töissä, palkat (naisen palkka yleensä pienempi) maksetaan heidän omille tileilleen. Työpäivän jälkeen nainen hoitaa kodin ja lapset. Mies auttaa naista kodin- ja lastenhoidossa.

Mikä tuo ero sitten käytännössä on naisten ja miesten rooleilla? Se, että mies voi ilmoittaa töistä tullessaan lähtevänsä lätkämatsiin ja sen jälkeen miesten kanssa kaljoille. Jos nainen haluaa tehdä samoin, hänen pitää sopia tästä miehen kanssa useita päiviä etukäteen ja pyytää miestä huolehtimaan lapsista sen aikaa. Kun nainen ja mies ovat ystäviensä luona lasten kanssa kylässä nainen hoitaa lapset. Jos nainen haluaa ystäväpariskunnan naisen kanssa saunaan, hän pyytää miestä hoitamaan lapsia sen ajan. Yleensä nainen ottaa lapset saunaan mukaan. Miehet saunovat keskenään. Jos nainen haluaa juoda saunasiiderin hän pyytää mieheltään, voiko mies ajaa. Yleensä miehet juovat keskenään saunakaljat jos toisetkin.

Nainen ja mies ovat monessa tapauksessa tottuneet siihen, että molemmilla on erilliset tilit ja rahaa myös itselle. Kun nainen jää äitiyslomalle tai varsinkin kotihoidontuelle naisen tulot romahtavat. Mies voi käyttää perheen elatuksesta mahdollisesti yli jääneitä rahoja itseensä omalta tililtään vapaasti. Voidakseen käydä jumpassa tai kampaajalla tai ostaakseen itselleen uuden paidan nainen joutuu pyytämään mieheltä rahaa. Koska pyytäminen on nöyryyttävää, nainen usein "unohtaa itsensä" vain kuullakseen ulkopuolelta kommentteja rupsahtamisestaan ja hoitamattomuudestaan.

Olemme mieheni kanssa keskustelleet näistä eroista aika monesti. Minulla on hyvä mies, joka tekee perheensä eteen paljon ja osallistuu sekä kodin- että lapsenhoitoon. Mutta meilläkin siis minä olen päävastuussa ja mies osallistuu. Tasa-arvo on mielestäni kaukainen tavoite niin kauan, kun toisen osapuolen vapaa-aika, rentoutuminen ja itsensä hoitaminen on pyytämisen ja sen toisen osapuolen hyvän tahdon takana...

 

[Myös...]

On mahtavia pohdintoja äippälomalaiselta! Näinhän se menee.
Olen onnellinen naisena ja äitinä, mutta kyllä voisin muutamiksi päiviksi vaihtua mieheksi... kerran kuussa )

 

[näinhän se on]

tät palstaa seuranneena en voi kuin ihmetellä miten uskomattoman monella on aivan kivikautiset roolit parisuhteessa, eli vaikka tosiaan molemmat tekevät työtä kodin ulkopuolella niin nainen sitten yksi passaa ja palvelee miehelle kaiken valmiiksi niin että mies voi elää kuin täysihoitohotellissa. Kaikkien eniten minua on järkyttänyt se, että jossain keskusteluissa missä tätä kuviota on kyseenalaistettu, moni ns. vanhanajan roolin omaava nainen yltiöityy vielä puolustamaan tätä järjetöntä systeemiä "MEILLÄ ainakin tämä ratkaisu on paras mahdollinen ja kyllä miehellä ja naisella KUULUU olla erilaiset roolit".

Pöh, sanon minä. Avainsana tasa-arvoon on tasan tarkkaan kahden kohdan mittainen.

Kohta 1: naisen pitää arvostaa itse itseään, ymmärtää että olen henkilö jota pitää kunnioittaa, jonka varpaille ei tallota, jonka itsetuntoa ei liiskata.

Kohta 2: naisen pitää VAATIA miestä olemaan tasa-arvoinen. Eihän mies mitään tee ellei vaadita. Vaatimus tehdään tomakasti perustellen ja argumentoiden. Jos huusholli on yhteinen, niin kaikki myös tekevät ja ennenkaikkea KANTAVAT VASTUUN puoliksi.

Joskus se sitten myös tarkoittaa sitä että nainenkin voi vaihtaa auton renkaat ja ajaa nurmikon (näin meillä) mutta mies kyllä sitten pyykätköön ja laittakoon ruokaa. Sivuhuomautuksena myös se että ns "miesten töihin" (inhoan tätä termiä!) kuuluva ruohonleikkuu tehdään kerran kahdessa viikossa, renkaanvaihto kahdesti vuodessa ja lampunvaihto ehkä parin kuukauden välein. "Naisten työt" taas pitää suorittaa joka päivä, ruoka ei tule itsekseen pöytään, pyykkikone ei täyty itsestään ja vaatteet eivät kaappiin luikahda silitettyinä taikavoiman avulla.

SIlläkin uhalla että moni suuttuu: mielestäni todella moni nainen on yksinkertaisesti TYHMÄ kun ei ymmärrä vaatia itselleen kuuluvia oikeuksia, tilaa ja arvostusta ja kunnioitusta.

 

[Nala :)]

Hyviä kirjoituksia monet!

Meillä koen asioiden menevän suhteellisen tasapainoisesti. Siis arkiaskareiden. Lapsesta huolehtiminen on ollut siinä ekan vuoden aikana pääasiassa minun harteillani mutta siitä eteenpäin mieheni on ollut kyllä aika tasapäisesti lasten kanssa. Minä kyllä saan usein asioista huomauttaa mutta en osaa sanoa, johtuuko se siitä, että minä pohjimmiltaan huolehtisin asioiden tapahtumisesta vai että meillä on mieheni kanssa eri toleranssi asioille. Esimerkiksi siisteystasolle, lasten keskinäiselle nahistelulle, tms. mihin minä varmaan puutun helpommin kuin mies. Ja se taas saa muodostumaan käsityksen, että minä kannan enemmän vastuuta...?

Äitien (lähinnä täällä tapahtuva) keskinäinen selkäänpuukottaminen on mielestäni älytöntä. Kertonee jotain sukupuolen pyrkimyksestä olla oikeassa, nostaa omaa häntää ja kontrolloida omaa täydellistä maailmankuvaa. Huonoa itsetuntoa? Omanarvonpuutetta? Suvaitsemattomuutta? Vai yksinkertaisesti tekemisen puutetta ja siten liikaa aikaa ja jopa kaventunut maailmankuva?

 

[4:n äiti, ei kirj]

Jaa, itse olen vahvasti sitä mieltä, että ihmisillä on nykyään liian paljon aikaa miettiä kaikenlaista. Siksi varmaan noita masentuneitakin on nykyään niin paljon. Kun on liikaa aikaa miettiä mitä itseltään puuttuu, sellaista mitä LUULEE muilla olevan.

Täytyy pitää itsensä kaikenlaisessa touhussa ettei jouda funtsaamaan turhia

 

[OM,]

Täytyy kyllä sanoa, että kerrankin rakentavaa pohditaa ja kirjoitelmia täynnä tämä ketju! Kun olin aloittanut tämän ketjun, ajattelin jälkeen päin, että pitikö taas avautua kun sapetti, mutta ihania vastauksia kaikilta.

 

[seisei]

Loistava tämä viestiketju. Minusta nainen saa olla nainen äitinäkin. Mieheni ei voi epäonnistua muutakuin siinä, ettei ole lapsensa kanssa. Tai voi toki mutta sitä häneltä vaadin. Pitkän työpäivän jälkeen vaikka on tosi väsynyt haluan että hän on lapsensa kanssa mitä hän kyllä on pyytämättäkin. Tämä oli ikäänkin vastaukseni yhteen pohdintaasi.

 

[vaatimustaso ehkä liiankin kova]

Jaa, itse olen vahvasti sitä mieltä, että ihmisillä on nykyään liian paljon aikaa miettiä kaikenlaista. Siksi varmaan noita masentuneitakin on nykyään niin paljon. Kun on liikaa aikaa miettiä mitä itseltään puuttuu, sellaista mitä LUULEE muilla olevan.

Musta taas tuntuu että on liikaa vaatimuksia nykyajan ihmisillä. Ja lapsilla! Kaikki eivät jaksa tätä hektistä elämänmenoa ja ne joiden psyyke ei kaikkeen nopeasti sopeudu, masentuvat.

Nyky-yhteiskunta asettaa monille ihmisille liian paljon kovia vaatimuksia. Ennen elettiin agraariyhteiskunnassa jossa jokaisella oli omat työtehvävänsä ja vaikka päivät olivat pitkiä niin silti yhteisöllisyys oli luontevaa ja lapset hoidettiin siinä töiden ohessa. Murheet olivat ns. todellisia(kaikki murheet on todellisia ja painavat mielen alas) kuten miten repiä ruoka perheelle ja miten selvitä talven yli ja onko kaikille lapsille kenkiä jne. Nykyihmisellä on varmasti omanlaisensa paineet kun pitää opiskella pitkälle ja mielellään useampi tutkinto jotta työura on taattu, sitten luodaan uraa ja samassa olisi perustettava perhe ja huolehdittava velanmaksuista ja perheen elatuksesta ja perheenjäsenten tarpeista yms. Ja kaiken pitäisi tapahtua suhteellisen nopeassa tahdissa, muuten ei ehdi lyhyen elämänsä aikana saavuttaa sitä mikä on tavoite.

Väistämättäkin nykyajan elämäntahti tarttuu lapsiin, joita roudataan harrastuksesta toiseen ja joiden lomatkin on jo tarkkaan ohjelmoitu. Monet lapset oireilevat ja ovat levottomia, ja kokevat ahdistavana kaikenlaiset vaatimukset. Joskus olisi ihan hyvä vaan olla möllöttää ja antaa ajan kulua, kuten minun lapsuudessani. Kesälomat olivat pitkiä eikä sitä tarvinnut mitään ihmeellistä miettiä, kunhan sai vapaana juoksennella jalat paljaina hiekkarannoilla ja niityillä ja välillä kiivetä puuhun lautamajaan Aku Ankkoja lukemaan. Harvoin näkee nykyajan lapsia jossain riippukeinussa tai puumajassa lueskelemassa ja nautiskelemassa elämästään.

 

[Bubu]

[quote="

SIlläkin uhalla että moni suuttuu: mielestäni todella moni nainen on yksinkertaisesti TYHMÄ kun ei ymmärrä vaatia itselleen kuuluvia oikeuksia, tilaa ja arvostusta ja kunnioitusta.[/quote]


Meillä minä, äitiyslomalainen, teen nyt äitiyslomalla kotitöistä 90% mutta en kyllä koe että minulla ei olisi tilaa, arvostusta eikä kunnioitusta... päinvastoin. Ei se kodin ylläpito nyt kerrostaloasunnossa mikään 24/7 duuni ole. Siinähän se menee sivussa. Minulle on paljon tärkeämpää se että tyttärelläni on läsnäoleva isä iltaisin ja viikonloppuisin, ja saamme olla perhe kolmestaan.

Mielestäni tasa-arvossa on kyse jostain muusta kuin siitä tehdäänkö kotityöt puoliksi vai ei.. minä ja mieheni olemme kaksi henkisesti tasavertaista, ajattelevaa ja tuntevaa aikuista ja teemme yhteistä elämäämme koskevat päätökset yhdessä toisiamme kuunnellen ja kunnioittaen, sitä tasa-arvo minun mielestäni on! EI sitä että mies ripustaa pyykkinarulle yhtä monta puklurättiä kuin minä. Mies voi tehdä vaikka kaikki kotityöt ja silti olla alistava sika joka ei näe naistaan yksilönä vaan 'muijana'.

Ja aloituksen aiheeseen palatakseni, nainen on sellainen otus jotta se pitää huolen siitä etteivät naiset koskaan ole tasa-arvoisia keskenään. Aina on jotain vikaa, naisten mielestä toinen nainen ei voi itse edes päättää milloin häntä sorretaan!

 

[Vastaus vastaus]

Nykyään on niin erilaisia elämäntilanteita Suomessa pikkulapsiperheidenkin osalta: on köyhiä opiskelijavanhempia, uraa luoneita varakkaita vanhempia, on nuoria ja vanhoja vanhempia, on yksinhuoltajia, uusioperheitä, adoptoitujen lapsien perheitä, perheitä asuu pienissä vuokra-asunnoissa ja toisaalta isoissa vastavalmistuneissa omakotitaloissa jne.

Ainakin itse olen ollut tosi kovilla äitiyslomalla, kun asuntolainaa on paljon ja isopihaisessa omakotitalossa on paljon työtä. Jos on kova tekemään työtä, kiltti ja ehkä arka nostamaan omaa etua esille, niin minä ainakin heti jo esikoisen kohdalla väsähdin ihan täysin. Toisaalta oli paineita hoitaa kotia mallikkaasti (varsinkin kun oman äitini pikkulapsiaika meni sodan varjossa, jossa isä oli rintamalla ja oma äiti hoiti kaiken lapsikatraasta taloudenhoitoon), kun vertasi sitä, että miksi minä en jaksaisi, kun ennenkin on jaksettu.

Minusta tässäkin asiassa oleellista on keskustelut puolison kanssa. Kun jo ennen raskautta ja ennen synnytystä keskustellaan ja tutustutaan toisen arvomaailmaan, niin on helpompaa luoda pohja keskinäisille suhteille. Kun on tottunut kertomaan omia mielipiteitään ja uskaltaa olla eri mieltä, niin on jo olemassa se sellainen tervehenkinen ilmapiiri, jossa voidaan etsiä juuri meille sopiva tapa olla ja toimia.

Minä sanoin suoraan miehelleni, että teen kotitöitä äitiysloman aikana niin paljon kuin pystyn ja jaksan, mutta jos en jaksa, niin tarvitsen hänen apua. Samoin tein selväksi, että vaikka äitiyslomalla olen kokannut 7 pv/vko, niin töihin palattuani tilanne normalisoituu takaisin siihen, että kumpikin kokkaa. Minusta on tärkeää, että sekä mies että vaimo puhaltavat yhteen hiileen perheen edun nimissä eikä niin, että parisuhde alkaa olla kilpailua siitä, kumpi tekee enemmän/vähemmän töitä ja kummalla on enemmän/vähemmän vapaa-aikaa.

 

[Nainen naiselle...???]

vastaus vastaus; oma arvostuksesi itseäsi kohtaan näkyy lauseessa "mutta jos en jaksa, niin tarvitsen hänen apua".. Eli miehesi auttaa sinua töissäsi?
Tämä on monella äidillä se juttu, mikä pitäisi muuttaa ja olen itsekkin sitä tolkuttanut lapsille että kotitöiden teko _ei ole_ äidin auttamista vaan osallistumista yhteisen kodin kotitöihin, tai miten sen nyt haluaakin sanoa.

Sitten tämä "SIlläkin uhalla että moni suuttuu: mielestäni todella moni nainen on yksinkertaisesti TYHMÄ kun ei ymmärrä vaatia itselleen kuuluvia oikeuksia, tilaa ja arvostusta ja kunnioitusta"

No, en suuttunut, vähän kyllä nauratti! Olisinko todellakin niin tyhmä, että rupeaisin miehelleni ulvomaan kun hän rankan työpäivän jälkeen tulee kotiin omista oikeuksistani, tilasta ja arvostuksesta ja kunnioituksesta??!! Heh.... Voisin kuvitella toisen ilmeet, luulis varmaan että hulluksi olen tullut, arvatkaas minkä takia??
Vaikka kotitöistä 90-95%on minun vastuullani, niin mieheni arvostaa sitä mitä teen. Kunnioittaa minun ruoanlaitto taitojani (tietäisittepä mitä se oli 10 vuotta sitten ))
Niin ja siitä tilasta... hmmm nyt tarvitsee sanoa etten tuota kyllä ymmärtänyt? Olen ihan vapaaehtoisesti mennyt naimisiin, saanut mieheni kanssa lapsia ja sitten pitäisi olla omaa tilaa???
Voi sun miesparkaas, tais saada aikas femakon

 

["se femakko"]

voi voi, säälitäänpä nyt sitten miestäni oikein yhdessä. Kamalan femakon on saanut puolisokseen juu, mutta sellaisen joka luo uraa, tuo paksun tilipussin töistä kotiin, vaihtaa autonrenkaan, remontoi ja rakentaa kotia ja hoitaa raha-asiat sun muut. Koska minä teen näin paljon perheen töitä ja vielä vaativa raskas työ siinä ohessa niin eikö ole KOHTUULLISTA että mies tekee kotitöistä sen oman puolikkaansa? Sinun antamasi mallin mukaan minun pitäisi siis tehdä tosiaan kaikista huushollihommista se 90% niinkuin sinäkin teet, jotta miehelläni olisi ns. asiat hyvin eikä häntä tarvitsisi sääliä kun on tuollainen "femakko" vaimona?

Tässäpä tätä tasa-arvoa naisten näkökulmasta. Pitää nyt sitten varmaan jättää se työpaikka kokonaan pois agendalta jota varten olen vuosikausia kouluttanut, ottanut opintolainat ja ponnistellut aikaa ja vaivoja säästämättä urallani eteenpäin, ihan nyt vain siis sen takia kun miestäni pitää sääliä siksi että hänellä on sellainen vaimo joka vaatii tasa-arvoisen työnjaon perheessä....

 

[asiahan on niin...]

tasa-arvoisessa suhteessä elävät naiset herättävät aina kateutta ja närää sellaisissa siskoissa joiden suhde ei ole tasa-arvoinen. Silloin on helppo hyökätä kimppuun ja haukkua feministiksi... ns. vanhanaikaisessa roolimallissa elävien kanssa ei kannata tosiaan alkaa edes keskustelemaan tasa-arvoisesta työnjaosta kun älyllistä argumentoivaa keskustelua on mahdoton saada aikaiseksi....

 

[Pampula 78]

Mitä teidän perheessänne tapahtuisi, jos nainen ei tekisi esim. ennen joulua yhtään mitään? Tulisiko pukki? Usein sosiaalisten rientojen yhteydessä voi nähdä, kuinka vanhanaikaiset/vääristyneet mallit perheessä onkaan.

 

[4:n äiti, ei kirj]

Minä olen feministi - ja ylpeä siitä. Eikä minun mieheni voi minun feminismini takia ollenkaan huonosti, päinvastoin, mieheni voi hyvin ja seksielämämme on aina toiminut hienosti. Meillä käy myös joulupukki, mieheni avustaa tosi mielellään pukin kontin täytössä, me jopa tappelemme kumpi pääsee shoppailemaan lapsille ja sukulaisille...

Se, että olen feministi ei kuitenkaan tarkoita etten huolehtisi itsestäni. Mutta sen minkä teen, teen itseni takia ja jos se miellyttää miestäni, niin good 4 him. En meikkaa päivittäin, mutta olen siisti ja huoliteltu muuten vaatetukseltani. Kynteni laitan, pidän niistä pitkinä ja olen aina kävellyt pienillä koroilla 5-7,5 cm.

( Silti en vaadi, että muiden naisten tarvitsisi tehdä vähemmän taikka enemmän kuin itse. Minua ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa miltä joku toinen näyttää, enemmän kiinnostaa se, mitä on korvien välissä. )