Mikä ihme..?!

[Ei käsitä..]

Mikä ihme siinä on, mikä kumma tulee joka ikinen päivä kun vauvaa väsyttää ja päiväunille laitetaan niin ei...ei sitten millään meinata nukahtaa, hirveää huutoa ja pyllylle läpsytystä noin puoli tuntia ja sitten nukutaan se vaivainen puoli tuntia ja ollaan 15 minuutin päästä taas väsyneitä ja kiukkuisia.

Ikää 7,5kk ja koko pienen elämänsä aikana ei poika ole nukkunut kunnon päiväunia ja yötkin tosi katkonaisia. Hirveää kitinää, känkkää ja raivareita koko päivä koska väsyttää, silmiä hierotaan, mutta kun ei vauva NUKU!!! Aaaaaargh!!!!!

Järki lähtee..

 

[älä päästä järkeä ihan vielä lähtemään]

En nyt ole mikään lastenkasvatusekspertti, mutta.
saako vauva ehkä liikaa virikkeitä? Onko paljon soivia tai vilkkuvia leluja? Onko teillä TV mahdollisesti taustalla meluna?
Onko vauva kovin vilkkaan oloinen, ts. onko lähtenyt tai juuri lähdössä liikkeelle?

Ekana tulee mieleen, että kaikki TURHA virike pois. Pari lelua, joita saa näperrellä, mutta jättää kaikki pimputukset ja rätinät pois. Välillä 10 min äidin sylissä, sitten taas omiin leikkeihin niin kauan kuin nyt yksin viihtyy. Kun näyttää ensimmäiset väsymyksen merkit, niin aina samaan rauhalliseen ympäristöön rauhoittumaan ennen unia. mitä vilkkaampi vauva, sitä pidempi rauhoittelu. Vartti nyt ainakin. Silittelyä, halimista ja rauhoittumista - aina samalla rutiinilla ja esim samalla laululla. Kun vauva on rauhoittunut tarpeeksi, omaan sänkyyn ja samat kauniita unia-litaniat joka kerta.

Varmista, että vauva on tarpeeksi väsynyt. Tuossa iässä voi olla nimittäin tosi pitkästynytkin.. Meillä tiesi aina, kun vei vauvan peilaamaan omaa peilikuvaansa. Jos innostui, oli vaan ollut pitkästynyt, jos kiukkusi kuvalleen, oli väsynyt.

Onhan teillä muuten kunnon päivärutiinit syömisineen?

vauva on pieni tapojensa orja, joka rakastaa sitä, että kaikki tapahtuu aina samalla tavalla ja samassa järjestyksessä. Se luo vauvalle turvaa ja koskaan ei tule esim nukkumaan meno silloin yllätyksenä.

 

[Ei käsitä..]

Vauva on alusta asti ollut vaikea viihdytettävä, ts. koko ajan on pitänyt keksiä uutta puuhaa ja sylissä kanniskella enimmäkseen. Liikkeelle lähtöä harjoitellaan. Päivärutiinit ovat reilassa, tosin päiväunien puute tai niiden lyhyys vaikuttaa iltaunille nukahtamiseen.

Täytyykin kokeilla tuota virikkeiden vähentämistä. Jospa ei kitisekkään tylsyydestä vaan liiallisista leluista. Ja tv:n huonot vaikutukset tiedostan, mutta tuntuu että itsellä pää leviää jos ei saa edes vähän aikaa jotain muuta ajateltavaa kuin vauvan viihdyttäminen. Mutta kiitos vinkeistä ja muut kertokaahan lisää jos sellaisia löytyy!!

 

[vieläwinkki]

Ulkoilethan päivittäin vauvan kanssa? Raitis ilma nukuttaa paremmin. Väsynyt vauva van rattaisiin ja ulos kävelylle. Sinne useimmat nukahtaa ainakin ja saa äitikin liikuntaa.

Pakko kysyä tuosta vaikeasti viihdytettävyydestä.. Mitä jos et heti hyppää vauvan jokaiseen kutsuun, vaan juttelet rohakaisevasti ja annat hetken kitistä. Tai kohdistat vaan vauvan huomion johonkin muuhun kiinnostavaan. Miksi tuntuu, että vauvaa on PAKKO kanniskella sylissä? Pientä vauvaa kyllä, mutta eihän ole jäänyt samat rutiinit päälle kuin vastasyntyneenkin kanssa.
Kaikkea vauvan hoitoon liittyvää kannattaa "päivittää" parin kolmen kuukauden välein. Tiedäthän: vastasyntynyt ei vielä osaa protestoida, mutta kyllä yli puoli vuotias on jo keksinyt, että kun tarpeeksi kätisee, niin äitihän näköjään kantaa minua vaikka koko päivän..

Kokeile vaihteeksi oikeiden lelujen sijaan jotain vauvan mielestä jännempää. Vanha kaukosäädin tai käytetty tietokoneen näppäimistö. Tyhjät hoitoliina/wet wipes pussit rapisevat vauvan mielestä valloittavasti. Tyhjällä talouspaperirullalla on mukava paukutella. Luovuutta kehiin ja keksit vauvalle pussillisen turvallisia uusia tutkittavia ja niitä sitten vaihtelet (samoin kuin vauvan paikkaa ettei paikat puudu sitä mukaa kun kyllästyy..

 

[Grap]

Meidän tyttö oli "kannettava ja viihdytettävä" kunnes oppi itse liikkumaan kunnolla. Kyllähän se hermoon välillä otti, mutta näin jälkikäteen ajatellen tyttö (nyt, 1v 3kk) vaan taitaa olla niitä paljon läheisyyttä kaipaavia ja helposti kyllästyviä ja hermostuvia vauvoja, joille aikuisen fyysinen läheisyys tuo turvaa ja rauhallisuutta. Huimaa kehitystä itsenäisyydessä on tapahtunut muutamassa kuukaudessa, joten älä sinäkään menetä toivoasi!

Päiväunia ei meillä ole koskaan nukuttu sisällä (paitsi ihan vauvana kantoliinaan tai tissille): jos sattuu sammumaan sänkyyn, niin unet jäävät niin lyhyiksi, että loppupäivä ollaan helisemässä. Meillä kärrytys on toiminut parhaiten. Noin vuoden iässä unet vakiintuivat yksiksi päikkäreiksi, jolloin nyt nukutuskin käy alle viidessä minuutissa (ennen vaati välillä pitkiäkin lenkkejä). Tämä on juhlaa

 

[Ei käsitä..]

Olen kyllä huomannut, että poika tietää miten pääsee äitin syliin..ensin kitistään ja jos ei kitinä auta huuto yltyy kunnes nostan syliin niin naama loistaa kuin naantalin aurinko. Ulkoilemme myös päivittäin ja joskus poika nukahtaa vaunuihin, mutta silmät aukeavat saman tien kun vauhti pysähtyy..sateessa ei vaan ole kiva hiihdellä montaa tuntia päivässä. Niin ja tämä meidän tapaus alkoi viihtymään vaunuissa vasta n.5kk ikäisestä, sitä ennen 10 minuuttia vaunuissa oli jo saavutus!

Neuvolasta sanoivat, että jotkut vauvat selviävät noin vähillä päiväunilla..mikäs siinä jos vauva sitten jaksaisi touhuta ym. , mutta kun ei.

 

[Grap]

No eipä ihme, että sua väsyttää!
Suostuuko poika kantoliinaan? Meillä tyttö isompanakin rauhoittui liinaan, vaikkei uni tullutkaan. Mieluummin ravasin pitkin huushollia ympyrää, kun kuuntelin jatkuvaa kitinää tai suoraa huutoa. Pystyihän siinä jopa katsomaan samalla telkkaa tai tekemään kotiaskareita.

Varmasti lapsi olisi oppinut nopeamminkin, ettei syliin pääse aina. Vaan itse olen pehmoilija ja ajattelen, että alle vuoden ikäinen saa olla sylissä aina kun haluaa, jos se vaan on mahdollista. Ja voin lohduttaa, että vaikka tyttö "opetettiin" sylikissaksi, niin eipä sitä nyt enää huomaa. Ei teilläkään varmasti enää muutaman kuukauden kuluttua!

En voi muuta kuin toivoa sulle jaksamista. Tilanne varmasti helpottuu kun poika pääsee liikkeelle ja itseluottamus kasvaa. Tiedän, että tämä ei auta sinua nyt, mutta näin jälkikäteen ajatellen ne kantamiskuukaudet vilistivät ohi.

Toivottavasti muiden vinkeistä on apua!

 

[!?]

Eikös kaikki edellämainittu kuulu terveen lapsen kehitykseen?
Kun lapsi alkaa tarkkailla, pitää olla koko ajan liikkeessä katselemassa ympärille ja nukkuminen on välttämätön paha jota vastaan pitää taistella kynsin ja hampain.
Näin ainakin meillä ja tytön kaikilla pienillä serkuilla (4).