J
"jaa"
Vieras
Olen yrittänyt olla positiivinen..sitten joku pieni juttu taas menee mönkään ja päädyn miettimään kuinka tyhjää tää elo onkaan...
P
piuke
Vieras
Et ole vielä vastannut että miksi mies ei osallistu yhtään kodinhoitoon tai lasten hoitoon että saisit iltaisin omaa aikaa? Ja eikö miehen kavereilla ole kellään tyttöystäviä että voisitte treffailla perheenä?
O
ofe
Vieras
[QUOTE="jaa";23226417]Olen yrittänyt olla positiivinen..sitten joku pieni juttu taas menee mönkään ja päädyn miettimään kuinka tyhjää tää elo onkaan...[/QUOTE]
Sorry mutta kyllä tuo ainakin lievältä masennukselta kuulostaa... Normaali ihminen ei lannistu jo "joku pieni juttu menee mönkään".. Siis tarkoitan sillä tasolla että se aiheuttaisi kokonaisvaltaisen fiiliksen elämisen tyhjyydestä. Kyllä siellä taustalla taitaa nyt olla pidempiaikaista masennusta ja tyytymättömyyden tunnetta ja siihen olisi tärkeä saada apua ennen kuin lapsesi tajuavat kunnolla tilanteen. Ja usko pois, pienikin lapsi jo aistii äidistä masennusta vaikka itse luulet että näin ei ole
Sorry mutta kyllä tuo ainakin lievältä masennukselta kuulostaa... Normaali ihminen ei lannistu jo "joku pieni juttu menee mönkään".. Siis tarkoitan sillä tasolla että se aiheuttaisi kokonaisvaltaisen fiiliksen elämisen tyhjyydestä. Kyllä siellä taustalla taitaa nyt olla pidempiaikaista masennusta ja tyytymättömyyden tunnetta ja siihen olisi tärkeä saada apua ennen kuin lapsesi tajuavat kunnolla tilanteen. Ja usko pois, pienikin lapsi jo aistii äidistä masennusta vaikka itse luulet että näin ei ole
J
"jaa"
Vieras
No miehellä on omat kaverinsa joita tapaa töissä.Työvuorot sillä on sellaiset ettei niin paljon pysty osallistumaan.
P
Piuke
Vieras
[QUOTE="jaa";23226610]No miehellä on omat kaverinsa joita tapaa töissä.Työvuorot sillä on sellaiset ettei niin paljon pysty osallistumaan.[/QUOTE]
No tuskin kukaan töissä 24/7 on eli jos mies on vaikka iltavuorossa niin varmaan voi hoitaa lapsia päivällä edes 1h että pääset jonnekin ulos? Vai mitä tarkoitit että mies ei pysty osallistumaan? Vai ei halua/suostu osallistumaan?
No tuskin kukaan töissä 24/7 on eli jos mies on vaikka iltavuorossa niin varmaan voi hoitaa lapsia päivällä edes 1h että pääset jonnekin ulos? Vai mitä tarkoitit että mies ei pysty osallistumaan? Vai ei halua/suostu osallistumaan?
E
ev
Vieras
en lukenut muita vastauksia, luin vain aloituksen...
ja muistan kun tuolle tuntui. se on sitä kun ei elämässä ole mitään muuta. monelle käy niin kun saa lapset.... ja se osa elämää on vaan elettävä läpi. sitten on aika taas itselle. voit kahvitella kavereiden kanssa, harrastaa jne, omaan aikaasi. ok, sitten on meitä joilla ei kavereita ole, no, mä oon yksi niistä. mä käyn yksin leffassa taikka syömässä. sekin on ihan kivaa. ja sitten kun pikkuisen laskee omaa suojamuuria, voi vaikka täällä netissä törmätä omanlaiseen tyyppiin ja saada siitä kaveri.
mä oon masennukseen taipuvainen ihminen, itsemurhaakin koittanut ja se oli lähellä että siinä onnistuin, olin kuulemma ambulanssissa lopettanut hengittämisen jne.... en nyt sen enempää siihen halua mennä, mutta voin kertoa kuinka kuopassa mä itse kävin ja kun lapset kasvoi, ja oma ihana mieheni mua kannusti, niin olen saanut taas elämääni takaisin. olen edelleen se "huono äiti" joka kaipaa omaa aikaa, ja monesti tehdäänkin niin että mieheni lähtee mökille lastemme kanssa ja mä jään yksin kotiin. ne on pieniä asioita mutta tuovat mun elämään sitä miksi haluan elää. kun saan omaa aikaa, osaan nauttia lapsistakin ja lapset on minulle suurin syy olla olemassa vaikka niitä masis päiviä tulee eteen jolloin tuntuu ettei ole muka syytä elää.
kaikkea hyvää sinulle
ja muistan kun tuolle tuntui. se on sitä kun ei elämässä ole mitään muuta. monelle käy niin kun saa lapset.... ja se osa elämää on vaan elettävä läpi. sitten on aika taas itselle. voit kahvitella kavereiden kanssa, harrastaa jne, omaan aikaasi. ok, sitten on meitä joilla ei kavereita ole, no, mä oon yksi niistä. mä käyn yksin leffassa taikka syömässä. sekin on ihan kivaa. ja sitten kun pikkuisen laskee omaa suojamuuria, voi vaikka täällä netissä törmätä omanlaiseen tyyppiin ja saada siitä kaveri.
mä oon masennukseen taipuvainen ihminen, itsemurhaakin koittanut ja se oli lähellä että siinä onnistuin, olin kuulemma ambulanssissa lopettanut hengittämisen jne.... en nyt sen enempää siihen halua mennä, mutta voin kertoa kuinka kuopassa mä itse kävin ja kun lapset kasvoi, ja oma ihana mieheni mua kannusti, niin olen saanut taas elämääni takaisin. olen edelleen se "huono äiti" joka kaipaa omaa aikaa, ja monesti tehdäänkin niin että mieheni lähtee mökille lastemme kanssa ja mä jään yksin kotiin. ne on pieniä asioita mutta tuovat mun elämään sitä miksi haluan elää. kun saan omaa aikaa, osaan nauttia lapsistakin ja lapset on minulle suurin syy olla olemassa vaikka niitä masis päiviä tulee eteen jolloin tuntuu ettei ole muka syytä elää.
kaikkea hyvää sinulle
J
"jaa"
Vieras
En halua tässä eritellä sen enempää asiasta. Tilanne on nyt näin.
P
Piuke
Vieras
[QUOTE="jaa";23226714]En halua tässä eritellä sen enempää asiasta. Tilanne on nyt näin.[/QUOTE]
No selvä juttu. Mun mielestä sun kannattaa nyt vaan tehdä selkeä päätös että alkaat parantaa elämääsi tai sitten vaan jäät vatvomaan tuohon alakuloiseen olotilaasi, siinä on se ainoa päätös mitä sun pitää tehdä.
No selvä juttu. Mun mielestä sun kannattaa nyt vaan tehdä selkeä päätös että alkaat parantaa elämääsi tai sitten vaan jäät vatvomaan tuohon alakuloiseen olotilaasi, siinä on se ainoa päätös mitä sun pitää tehdä.
N
"Niilo"
Vieras
Ei mikään, ei edes lapset. Joka pv mietin että mitä helvetin järkeä elämässä on, kuunnella lasten vinkumista
Ä
"äiti"
Vieras
Vaikka on aika hurjaa sanoa näin, mutta tavallaan olen kiitollinen kaikista vastoinkäymisistä mitä on ollut, sillä tavallista arkea ja ns. normaalia elämää osaa nyt arvostaa kentien paljon enemmän kuin ennen! Kun on niin suurista asioista kyse kuin elämä ja kuolema, niin asenne elämään muuttuu.
Harmillista, että monesti se elämän arvokkuus aukeaa vasta kun jotain vakavaa tapahtuu.
Harmillista, että monesti se elämän arvokkuus aukeaa vasta kun jotain vakavaa tapahtuu.
Entäs jos vaihtaisit puistoa? Tai kerhoa? Olisko kotipaikkakunnalla muitakin kuin vaan ne missä nyt käyt? Ehkä siellä olis erilaista porukkaa?
Tiedän itse kyllä sen tunteen kun "porukkaan ei mahdu". Tunnen itseni jokseenkin erilaiseksi kuin muut ovat. Elänkin ehkä hieman erilaista lapsiperhe-arkea kuin muut mammat. En ole niin säntillinen pullantuoksuinen, mutta yritän hyväksyä sen. Teen niitä asioita mistä tykkään enkä vaadi itseltäni niin paljon kun ehkä muut äidit vaativat. Mieti mikä juttu tai tekeminen saisi sut hyvälle tuulelle ja tee sitä! Onko mielessäsi mitään sellaista? Aloita yhdestä asiasta.
Tiedän itse kyllä sen tunteen kun "porukkaan ei mahdu". Tunnen itseni jokseenkin erilaiseksi kuin muut ovat. Elänkin ehkä hieman erilaista lapsiperhe-arkea kuin muut mammat. En ole niin säntillinen pullantuoksuinen, mutta yritän hyväksyä sen. Teen niitä asioita mistä tykkään enkä vaadi itseltäni niin paljon kun ehkä muut äidit vaativat. Mieti mikä juttu tai tekeminen saisi sut hyvälle tuulelle ja tee sitä! Onko mielessäsi mitään sellaista? Aloita yhdestä asiasta.
P
"poikia3"
Vieras
Elämä itse on elämisen arvoista. Kaikki se mitä tapahtuu päivittäin, se että saa nähdä lasten kasvavan ja kehittyvän, se mitä itse saa kokea ja elää. Tänään, huomenna, ylihuomenna, ensi vuonna.