Raamattu ilmoittaa maailman olevan luodun Jumalan Hengen vaikutuksesta ja kaikki mitä Jumala loi oli hyvää. Jumala itse on Raamatun mukaan aina ollut ja on oleva eli hän on ikuinen. Jumala ei siis ole aikaan sidottu, kuten ihmiset. Tästä johtuu että Jumala on ihmissukupolvesta toiseen ollut muuttumaton ja on läsnä kaikissa aikaulottuvuuksissa tietäen myös tulevan. Raamatun profetiat kertovat tulevaisuudestamme asioita, joita Jumala on katsonut meidän tarpeelliseksi tietää. Ne Hän on välittänyt tietoomme valitsemiensa ihmisten kautta. Raamattu kutsuu näitä ilmoituksia tulevaisuudesta profetioiksi.
Jumalan persoonaa Raamattu kuvaa tietoiseksi, ajattelevaksi, hyväksi, rakastavaksi, vapaaksi, oikeudenmukaiseksi. Hän on kaiken näkyvän elämän lähde ja ylläpitäjä. Hänen olemuksessaan ei ole mitään pahuutta ja Hänen ajatuksensa ihmistä kohtaan ovat hyvät. Hän ei ole siis julma despootti, joka haluaa joitakin asioita vain siksi että on "pomon asemassa" ja pakottaa ihmisen tottelemaan mielivaltaisia oikkujaan ja vaihtelee mieltään siitä, mikä milloinkin on oikein ja hyvää. Jumalan olemus itsessään on siis "hyvyyden normi" eikä Hän halua mitään sellaista, mikä olisi ristiriidassa hänen oman pyhän olemuksensa kanssa. Tästä syystä asiat, jotka eivät ole sopusoinnussa Jumalan olemuksen kanssa eivät ole hyvää vaan vääryyttä. Hänen elämänohjeensa ihmiselle ovat ihmisen itsensä parhaaksi.
Raamatun Jumala on elävä persoona (ei ruumiillinen, vaan henkipersoona). Raamatun alkulehdillä kerrotaan että hän on vaikuttanut siihen että ympärillämme näkyvä monimuotoinen luonto on muotoutunut sellaiseksi kuin me sen näemme ja luonnontieteellisissä tutkimuksissamme havaitsemme. Jumala on luonut maailman lisäksi myös ihmisen. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi. Ihmiselle on annettu mahdollisuus hallita ja hyödyntää koko Jumalan luomaa maailmaa.
Hän on luonut ihmisen vapaaksi ja antanut hänelle ainutlaatuisen järjen lisäksi oman vapaan tahdon, jonka pohjalta hän voi tehdä valintoja. Vapaus on tuonut ihmiselle myös vastuun. Jotta ihminen voi tehdä hyviä ja oikeita tekoja, jotka ovat Jumalan tahdon mukaisia valintoja, on hänelle annettu omatunto. Pelkästään omatuntonsa varassakin ihminen tuntee oikean ja väärän eron erotuksena eläimistä, jotka elävät ainoastaan viettiensä varassa. Jumalan tahto on siis myös kirjoitettu ihmisten sydämiin. Ihmisen vapaus ei olisi täydellistä, jos Jumala vähän väliä tulisi toisesta ulottuvuudesta ja puuttuisi ihmisten elämään näkyvällä tavalla ja tällä tavalla "pakottaisi" ihmiset toimimaan tahtonsa mukaisesti. Se ei olisi vapautta. Tästä syystä Hän myös jätti sanansa kirjoittamisen (Raamattu) sekä julistamisen Häneen uskovien ihmisten tehtäväksi. Vapaus edellytti sitä.
Raamatun mukaan jokainen ihminen on luotu ikuisuusolennoksi, Jumalan kuvaksi. Ihmisen sielu eli henkinen tietoisuus, ei koe fyysistä kuolemaa, kuten kokee ihmisen biologinen keho maallisen elämän päätteeksi. Kuoleman jälkeen ihmissielu palaa Jumalan luokse ikuiseen ulottuvuuteen. Ajallinen elämämme on siis "väliaikaista" ja sen jälkeinen elämä "ikuista". Raamatun alkulehdiltä voidaan lukea, että Jumala loi ihmisen omaksi ilokseen ja kuvakseen ja että Hän rakastaa jokaista luomaansa ihmistä. Jumalan tahto ihmistä kohtaan on että ihmiset osoittaisivat vastarakkautta ja rakastaisivat toisiaan kuten itseään. Todellinen rakkaus edellyttää aina kuitenkin valinnan vapautta. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan itseään. Siksi ihmiselle on annettu vapaus valita. Ihminen vastaa vääristä valinnoistaan loppupelissä ainoastaan yksin Jumalalle itselleen.
Raamatun mukaan ihminen eli aluksi paratiisissa, Jumalan yhteydessä, ilman kuolemaa tai puutetta. Mutta valitettavasti ihminen käytti valinnan vapauttaan väärin eikä halunnut noudattaa Jumalan tahtoa, vaan teki oman päänsä mukaan kuunnellen valheita. Näitä "vääriä totuuksia" hänelle tarjosi Jumalan vastustaja, henkipersoona, joka edustaa kaikkea vastakkaista kuin mitä Jumalan on. Tätä henkipersoonaa Raamattu nimittää sielunviholliseksi, saatanaksi. Se houkutteli ensimmäiset ihmiset kuuntelemaan vaihtoehtoja Jumalan antamille elämän ohjeille, pahat tarkoitusperät mielessään. Sen päämäärä oli ja on tuhota Jumalan arvokkain luomistyö - ihminen. Ihminen lankesi sielunvihollisen ansaan ja valitsi vastoin sitä minkä tiesi Jumalan tahdon mukaiseksi. Seurauksena tästä ihminen joutui eroon Jumalasta ja lähtemään paratiisista tähän langenneeseen maailmaan, jossa on vääryyttä, pahuutta ja kuolemaa. Tämän näkyvän maailman ruhtinaaksi Raamattu nimeää sielunvihollisen itsensä, jolle on annettu valta kiusasta ihmistä tämän maailmassa olon ajan.
Raamattu sanoo että syntiinlankeemuksen jälkeen yksikään ihminen ei ole ollut pahuudesta vapaa. Teemme luonnostamme kaikki vääryyttä ja olemme omana itsekkäänä itsenämme kelvottomia elämään Jumalan yhteydessä keskellä kirkkautta ja puhtautta. Ajallinen inhimillinen itsemme on siis kaikkea muuta kuin täynnä vilpitöntä hyvyyttä ja puhtautta - ennemminkin päinvastoin. Luonnollinen minämme on Raamatun mukaan Jumalan tahtoa vastustava ja olemme luonnollisena itsenämme enemmänkin vihamielisiä Jumalaa kohtaan, siksi Raamattu puhuu "jumalattomuudesta". Sielunvihollinen pitää huolen siitä, että luonnollista minäämme houkutellaan jatkuvasti vääryyksiin. Siksi rikomme koko elämämme ajan Jumalan tahtoa vastaan enemmän tai vähemmän. Samasta syystä teemme myös toinen toisillemme pahaa. Sielunvihollisella ei kuitenkaan ole oikeutta henkimaailmasta käsin puuttua elämäämme ilman että annamme sille vallan itsessämme ja ajatuksissamme. Se voi ainoastaan yrittää petollisesti vietellä meidät suhtautumaan kielteisesti Jumalan tahtoon ja saada meidät väärien tekojemme ja ajatustemme kautta eroon Jumalasta. Sielunvihollisen välineistöön kuuluu myös pelko, jolla se pitää meitä vallassaan kun aiomme kääntyä Jumalan puoleen. Kamppailu on kovaa varsinkin silloin kun Jumala kutsuu ihmistä kääntymään ja antamaan elämänsä Hänelle.
Jumala on kuitenkin rakastanut ja rakastaa yhä ihmistä ja haluaa kaikki takaisin yhteyteensä. Samalla kun hän erotti ihmisen yhteydestään syntiin lankeamisen vuoksi, on Hän laatinut tien takaisin sinne mistä ihmissuku kerran lähti eli ikuiseen elämään Hänen yhteydessään. Itse emme pysty itseämme saattamaan takaisin Jumalan luokse. Meillä ei ole millä sovittaa ja hyvittää tekemiämme pahoja tekoja. Eihän ihmisen luonut Jumala tarvitse ihmiseltä mitään, joten Hänen kanssaan ei voi käydä kauppaa. Siksi taivas olisi autio paikka, jos Jumala itse ei olisi armahtanut langennutta ihmissukua.
Raamattu sanoo että Jumala itse kutsuu jokaista luokseen. Ne jotka vastaavat myöntävästi saavat Pyhän Hengen, joka kääntää ihmisen tahdon Jumalan mielen mukaiseksi. Tätä sanotaan uskoksi, jonka antaa Jumalan Pyhä Henki itse. Se ei siis ole ihmisestä itsestään lähtöisin. Ihmisessä uskoon tullessa tapahtuvat suuret sisäiset muutokset eivät tule ihmisen omasta voimasta, vaan Jumalan Pyhästä Hengestä. Jumalan luokse ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat kulkea Hänen johdatuksessaan.
Jumalan puoleen kääntynyt ihminen pestään puhtaaksi pahoista teoista eli hän saa anteeksi tekonsa eikä niitä lueta enää hänen velakseen vaan ne pyyhitään pois - ilmaisena lahjana. Ihminen itse ei voi ostaa anteeksiantoa teoillaan eikä rahoillaan eikä mitenkään ansaita sitä. Sovitus vain voidaan ottaa vastaan tai jättää ottamatta. Raamattu kertoo, että Jumala kutsuu jokaista ihmistä elämänsä aikana takaisin yhteyteensä ja jokainen joutuu tekemään valinnan Hänen tarjoamansa pelastuksen suhteen. Neutraalia välimaastoa ei ole olemassa, joko Jumalan luokse haluaa tulla Jumalan asettamin ehdoin tai sitten siitä tietoisesti kieltäytyy. Jokaisen valinta on aito, koska ketään ei pakoteta. Ihmiset jakaantuvat kahtia suhteessa Jumalan tarjoamaan pelastukseen. Ne jotka eivät halua tulla Jumalan luokse, joutuvat itse kantamaan tekojensa seuraukset viimeisellä tuomiolla, kun oikeutta jaetaan ja vääryydet oikaistaan. Mutta mikä on tämä pelastava lahja?
Raamatun vastaus on - Jeesus. Jeesus on Jumalan lähettämä sovinto. Jeesus hoiti maksun kaikkien puolesta Jumalan tahdon mukaisesti. Jumala siis tavallaan itse hoiti maksun kaikkien ihmisten puolesta. Mutta miksi maksu synneistä tarvitaan? Siksi, koska Jumala on oikeudenmukainen, Hän ei voi sallia sitä ettei tehtyjä vääryyksistä oikaista ja syyllisiä rankaista. Sitä ihmisetkin odottavat maalliselta tuomariltaankin - vääryyksien tekijöiden tulee joutua vastuuseen. Maallinen oikeuslaitoskin on itse asiassa suora kopio taivaallisesta tuomioistuimesta.
Ongelmme vain on, että me ihmiset olemme kaikki vääryyksien tekijöitä ja olisimme kaikki rangaistavien rikollisten penkillä ilman Jumalan armahtavaa lahjaa - sovitusta, joka toteutettiin Jeesuksessa, kertakaikkisena uhrina ja kaikkien ihmisten puolesta. Hän kohdisti tuomion itseensä, tuomitsemalla rakkaan Poikansa, Jeesuksen, joka oli yhtä Isän itsensä ja Hänen Pyhän Henkensä kanssa. Jumala salli ihmisten kohdella Häntä rikollisena, vaikka todellisia rikollisia olivat nuo ihmiset itse.
Jeesus joutui viattomana kokemaan häpäisemisen, kidutukset ja lopulta kärsimään ristillä julman kuolemanrangaistuksen. Ristiinnaulitsemisen jälkeen Jumala herätti poikansa kuolleista, kolmen päivän kuluttua. Sama lupaus koskee myös kaikkia niitä, jotka eläessään tulevat Jeesuksen luokse ja ottavat sovituksen lahjan vastaan. Jeesus siis voitti kuoleman ja teki tyhjäksi syntiinlankeemuksessa ihmisen osaksi tulleen kuolemantuomion eli ikuisen eron elävästä Jumalasta.
Jumalan lahjoittamaan ikuisen elämän lahjan vastaanottamiseen ei tarvita ihmisen viisautta tai mitään muuta ihmisestä itsestään lähtöisin olevaa menetelmää, hartausoppia tai teknologiaa. Lahja on Jumalallista alkuperää ja siksi tie Jumalan luokse on avoin kaikille jotka haluavat tunnustaa Jumalan totuuden ja uskovat Jeesuksen sovitukseen ja siihen että Hänen kauttaan anteeksianto on täydellinen. Jokainen ihminen on tehnyt vääryyttä ja syntiä elämänsä aikana. Olemme kaikki saaneet maistaa vastuuta oikeasta ja väärästä ja mitä siitä seuraa kun tiedämme oikean ja väärän, mutta emme pysty omassa tahdossamme tekemään oikein, vaan sorrumme vääriin valintoihin. Ennen syntiinlankeemustamme oikean ja väärän tunsi Jumala yksin. Emme kuitenkaan halunneet noudattaa Jumalan elämänohjetta, vaan halusimme itse päättää oikeasta ja väärästä. Valitettavasti emme kykene inhimillisyydessämme täydellisyyteen ja seurauksena jatkuvista lankeamisistamme on pahuuden ja pahoinvoinnin jatkuva läsnäolo tässä maailmassa.
Jumala on kuitenkin ollut armollinen ja siksi hän on itse rakentanut tien maailmasta takaisin luokseen, antaen anteeksi ihmiskunnan rikkomukset. Hän ei kuitenkaan pakota ketään tulemana luokseen, vaan kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Jumala ei enää halua kapinaa taivaassa - ei enkeleiden, eikä ihmisten taholta, vaan jatkossa kaikki hänen luokseen tulevat ovat tulleet "takaisin vapaaehtoisesti" ja luovuttaneet Jumalalle vastuun oikeasta ja väärästä. Nämä ihmiset ovat tunnustaneet Jumalan olevan oikeassa ja yksin ainoa oikea totuuden lähde ja haluavat noudattaa hänen tahtoaan.
Raamattu kertoo että taivaassa kukaan ei voi kerskailla päässeensä Jumalan luokse omin ansioin, vaan kaikki on pelastettu yksin Jumalan armosta. Joku toinen on saattanut tehdä elämänsä aikana enemmän syntiä kuin joku toinen, mutta sillä ei ole väliä, koska hän puolestaan saa vain enemmän anteeksi. Syntilistan pituudella ei ole väliä eikä pelastus riipu siitä, vaan uskosta ja halusta tulla Jumalan luokse. Siksi Raamattu kehottaa ihmisiä kilvoittelemaan itsensä kanssa, ei keskittymään muiden synteihin. Ihmisiä kehotetaan antamaan anteeksi toisille heidän virheensä, samalla tavalla kuin jokainen voi saada anteeksi itse Jumalta.
Eläminen kristittynä tarkoittaa elämistä Jumalan tahdon mukaan. Kristityn tulee ottaa selvää mikä se on. Siksi Raamattu on olemassa. Vaikka emme tule koskaan onnistumaan täydellisesti pyrkimyksissämme, on jatkuva pyrkiminen ja parannuksen teko kohti Jumalan tahtoa, osoitus uskollisuudestamme Jumalaa kohtaan. Jumala odottaa että pysymme elämämme ajan hänen yhteydessään poikansa Jeesuksen kautta, vaikka välillä lankeammekin syntiin. Jos emme pidä arvossa Jumalan tahtoa ja teemme syntiä tietoisesti ilman katumusta, on se epäjumalan palvelusta ja luopumusta todellisesta Jumalasta.
Raamattu ei lupaa että kristityn elämä olisi aina helppoa vaan oikeastaan päinvastoin, se on usein jatkuvaa taistelua ja kiinni pitämistä. Kun me pidämme kiinni Jeesuksesta, lupaa Hän pitää kiinni meistä. Emme jää yksin. Raamattu sanoo myös, että meitä jokaista tullaan mittaamaan yksilönä. Emme kilvoittele siis keskenämme emmekä suoritustemme määrällä, koska emme voi ostaa suorituksillamme mitään.
Raamattu päättyy Ilmestyskirjaan, joka kertoo langenneen ja Jumalasta luopuneen maailman viimeisistä päivistä ennen Jeesuksen toista tulemusta. Raamatun mukaan tämän pahuuden riivaaman maailman viimeiset päivät ovat täynnä ihmisen itsekkyyttä, ahneutta, väkivaltaa luonnonkatastrofeja ja nälänhätää. Raamattu nimeää ennusmerkit jonka perusteella uskovat voivat päätellä mikä aika ihmisen historiasta on meneillään ja kuinka lähellä uskovien vapautus maailmasta on. Jeesuksen toinen tulemus tapahtuu näiden merkkien ilmaantuessa ja sen jälkeen kun evankeliumin sanoma on julistettu kaikkeen maailmaan. Kaikki tapahtuu yllättäen, niin ettei kukaan voi ennalta tietää ajankohtaa. Jeesuksen toisen tulemuksen hetkellä sovitukseen uskovat pääsevät hänen luokseen samalla kun muu maailma sortuu ennennäkemättömän mielettömään tuhoon. Tuhoon ihmiskunnan johtaa ihmisen muodon ottanut antikristus, paha, eli sielunvihollinen itse. Tuhon jälkeen paha sidotaan ja alkaa Jumalan 1000-vuotinen valtakunta, jonka lopussa Jumala luo kaiken uudeksi ja ehyeksi eikä pahuutta sen jälkeen enää ole olemassa. Pahan poistaminen ja vääryyksien oikaiseminen tapahtuu viimeisellä tuomiolla, joka seuraa 1000-vuotista valtakuntaa.
Millainen on kadotus? Raamatun mukaan se on ikuinen ja totaalinen paikka, josta Jumalan henki on kokonaan vetäytynyt pois. Alun perin se on valmistettu pahalle eli sielunviholliselle, saatanalle itselleen ja hänen enkeleilleen. Mutta sinne joutuvat Raamatun mukaan myös ihmiset, jotka ovat hyljänneet Jumalan ja kulkeneet harhaan, koska Jumalan totuus ei ole kelvannut heille. Raamatun mukaan he eivät voi syyttää kuin itseään, koska Jumala kutsuu jokaista ihmistä erikseen jossakin elämän vaiheessa ja jokainen on tietoisesti vastannut "kyllä" tai "ei". Kadotus on kauhea paikka siinäkin mielessä, että sinne joutuneet eivät pääse sieltä koskaan pois, vaikka elävätkin ikuisesti. Toivoa paremmasta ei enää ole - kyseessä on siis todellinen kuolema ja ikuinen ero kaiken hyvän lähteestä.
Voi helposti kuvitella että pahinta rangaistuksessa on tietoisuus siitä, että ei ole toivoa sen päättymisestä. Jumala on kuitenkin valmistanut ihmiselle myös toisen tien.
Se tie vie hänen luokseen. Sitä tietä Jumala haluaisi kaikkien kulkevan. Se on tarkoitettu kaikille.
