Mihin on teiltä ihmisiltä

Jossain kohti joku mainitsi, että rukousvastauksen voi saada Jumalan lisäksi myös pahalta. Tai apu (ihmeparantuminen..) voi tulla myös pahan toimesta.

Mutta mutta...
1. Kun Jumala on Rakkaus, ja paha on rakkauden vastakohta, niin miten se rakkauden teko silloin voisi tulla pahalta?
2. Jos se paha antaa rukousvastauksen, niin miksi Jumala ei puutu asiaan ja korjaa sitä, kun Jumalahan kuitenkin on vahvempi?

 

tarkoitin siis tuota opetuslasta joka aina epäili..

Jep,ymmärsin on vaan kiva antaa esimerkejä : ) niin ja muuten kyllä minäkin sen tiedän mitä muutkin että ruumis mätänee jne kuoleman jälkeen mutta ei ne tiedemiehet sitä loppuosaa ole todistanut, eli nyt tulee jälleen kysymys siitä että kyse on uskosta ei asian todistamisesta ; )

Ei voi todistaa, että jotakin ei ole olemassa. Voi vain todistaa että joku asia on olemassa. Voihan sitä vaikka uskoa kaiken luoneeseen spagettihirviöön tai pitää vampyyreja todellisina.

 

ajattelen, siis olen:

hmm.:

Kun lähdetään siitä näkökulmasta että on kolmiyhteinen Jumala ja langennut enkeli saatana, niin ne jotka ovat ottaneet Jeesuksen Kristuksen vastaan henkilökohtaisena vapahtajana elämänsä herraksi, voivat pyytää mitä haluavat, kunhan se on Jumalan mielenmukaista.



No kun minua vaan hämää jo tämä: "mitä vain, kunhan". Ja siis tällä jo voidaan perustella ihan kaikki. Jos rukous ei toteudu, se ei vaan ole ollut "Jumalan mielen mukaista". Lapsi voi kuolla, murhaaja pysyä hengissä. Nämä kaikki voivat olla vaan "Jumalan mielen mukaista".

Raamatusta löytyy tähänkin vertaus: "[Kaikki lähtivät kotiinsa,] mutta Jeesus meni Öljymäelle. Varhain aamulla hän tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: 'Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?' He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.

Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: 'Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.' Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä.

Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: 'Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?'

'Ei, herra', nainen vastasi. Jeesus sanoi: 'En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.'"
Joh. 7:53-8:11 "

Jos Aatami ja Eeva eivät olisi langenneet saatanan valheeseen paratiisissa (hyvän ja pahantiedon puu) ei olisi mitään syntiä, kuolemaa,tuskaa, sotia.. mitä pahaa ikinä vain voi kuvitella.Eläisimme paratiisissa, mutta ihminen käytti vapaata tahtoaan, halusi tietää synnin, vaikka Jumala kehotti karttamaan tätä. kaikki tämä on synnin seurausta, Kun ihminen tulee uskoon, synnit pyyhitään hänen kohdallaan pois, Jeesuksen sovitustyön nojalla. Ja hän on Jumalan omaisuutta, eikä paholaisen, silloin kaikki kahleet katkaistaan.
Jumalan tarkoitus on hyvä. Vaikka Lapsi kuolisi kuten kuvasit, ja tämä olisi esim nyt viikon iikäinen vauva, hän pääsee taivaaseen koska ei ole valinnut syntielämää, mutta hänen kuolemansa voi aiheuttaa sen että lapsen vanhemmat ottavat Jeesuksen vastaan, ja niinkuin sanoin ensisijainen Jumalan tahto on että KAIKKI ihmiset pelastuisi. ihmisellä on vapaa tahto, ja Helvetti on luotu Saatanaa, hänen demoneitaan ja henkiolentoja varten, se on ikuinen helvetti, kuin taivas on ikuinen taivas, luodaan uusi taivas ja uusi maa.
Jos taas Murhaaja pysyy hengissä, niin vaikeaa kuin sen ymmärtäminen onkin, edelleen Jumala on tarkoittanut että jokainen pelastuisi, mutta tuomion antaa Jumala viimeisellä tuomiolla.Jumala on anteeksi antava ja laupias Jumala, ei sellainen Joka on Jumalan oma, uudestisyntynyt, murhaa ketään, koska hänessä ON Jumalan henki! Mutta murhaajat ym pahan tekijät ovat saatanan vaikutusvallassa ja teot ovat sen mukaisia: saatana on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.

aivan kaikella asialla on tarkoituksensa tässä maailmassa me emme sitä itse vain ymmärrä aina jos asia on henkilökohtaisesti kovin traaginen ja sitten ihminen on sellainen että syyllistä etsitään ja viha pitää johonkin kohdistaa. Ja ei kukaan tervejärkinen ketään tapa sen kyllä kaikki voi tunnustaa uskoi tai ei, paha saa aina palkkansa.tämä on se yksi osa uskossa mikä on lohdullista.

 

Ja ainahan keskustelut on myös uskovien ja ei uskovien välillä vaikeita kun myös on näin että ei uskovat eivät kovin hyväksy uskovien ajattelutapaa eivätkä sitä kunnioita, minua ei tosin haittaa koskaan "nostaa sateenvarjon auki" : ) Usko on juuri niin kuin grace sanoi, kaikkea ei tarvitse aina todistaa näkemällä, olihan jeesuksella opetuslapsi niinkuin kaikki muistaa joka ei aina uskonut, mitä jeesus hänelle sanoikaan : )

Minun kokemusten mukaan se on aivan päinvastoin. Monta kertaa olen saanut lukea kommenttia viestiini, kuinka olen hukassa...kuinka minun ajattelutapani on pahasta...ja muuta semmosta. Ja nimenomaan uskovien taholta! En keneltäkään muulta. Enkä itsekään ole vastaavanlaista menny kommentoimaan yhdellekään uskovalle, enkä ei-uskovalle.

 

Hei vaan äitee :wave:

Niin Keittiönoita.
Se että tulen tähän ketjuun nikilläni jolla olen tuolla muuallakin jutuissa on yksi esimerkki että en kaipaa täällä ihqupisteitä.
Niitä ei todellakaan ropise sanomalla mielipiteensä etenkin uskovaisena, mutta se vähän niin kuin kuuluu tähän uskovaisena olemiseen.
Nykyään on niin upeeta ja muodikasta edustaa wiccalaisuutta tai buddhalaisuutta noin nuo esimerkiksi tähän mainitakseni.
Jeesukseen uskovat ei ole koskaan olleet IN eikä tule olemaankaan.

 

Meitä on erilaisia ja joku osaa vastata paremmin.Toivotaan että tänne tuo Petra tulisi joka voisi varmaan vastat sulle a paremmin.

Ei se Petrakaan tainnut osata. Muistaakseni peräsi vain todisteita mm. Allahin rukousvasteille. (Ja missä oikeasti on ne todisteet kristinuskon kohdalla sitten, eihän ne minun silmääni ole yhtään sen kummempia).

ei ole vielä petrakaan vastannut, ainoastaan kierrellyt ja kaarrellut.

Eikä vastaakaan. Ellei pakoteta, ja perusteltua järkiperäistä vastausta ette tule saamaan. Tämähän on uskon asia, jota ei kukaan demonien riivaama, saatanan suulla puhuva pakana/ateisti tai vääräuskoinen voi ymmärtää.

no tuota... mitähän tähänkin nyt sanoisi... jos nyt edes kuulisi jonkun uskovaisen mielipiteen siitä, millä voimalla ne muut jumaluudet antaa rukousvastauksia. ei kai kukaan oletakaan saavansa USKON asioista JÄRKIPERÄISIÄ selostuksia?

Hei vaan! Pääsin hetkeksi koneelle, ja luin muutaman kommentin. Kyllähän minä tähän mielestäni olen vastannut? Mikä on epäselvää? Raamatun mukaan on olemassa kaksi eri lähettä, mistä "voima" tulee, hyvä ja paha. Tuo hyvä on Jumalasta ja paha Hänen vastustajastaan, paholaisesta, joka kyllä kykenee tekemään erilaisia "temppuja" tiettyyn pisteeseen saakka, ja tavallaan matkimaan Jumalaa. mutta paholaisen motiivit ovat täysin vastkkaiset Jumalan motiiveihin. Jumalan mtiivi on iänkaikkinen rakkaus ihmistä kohtaan, kun taas paha haluaa sitooa ihmisen itseensä entistä tiukemmin sitein.

 

Uskovaiset, mitä te ajattelette: Onko minun päiväni "luetut" jo ennen syntymääni? Eli suunnitelma minun elämäni varalle tehty, koskien kaikkea elämässäni?

 

ja tervehdykset Gracelle ja äiteelle!!!!

 

Uskovaiset, mitä te ajattelette: Onko minun päiväni "luetut" jo ennen syntymääni? Eli suunnitelma minun elämäni varalle tehty, koskien kaikkea elämässäni?

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
Kuinka ylivertaisia ovatkaan
sinun suunnitelmasi, Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Jos yritän niitä laskea,
niitä on enemmän kuin on
hiekanjyviä,
Minä lopetan,
mutta tiedän: sinä olet kanssani.
(Ps. 139:13-18)

 

Uskovaiset, mitä te ajattelette: Onko minun päiväni "luetut" jo ennen syntymääni? Eli suunnitelma minun elämäni varalle tehty, koskien kaikkea elämässäni?

minä en usko siihen vaan ajattelen, että ihmisellä on vapaa tahto päättää asioidensa suhteen. Sen suhteen uskooko Jeesuksen soviustyön omalle kohdalleen, mitä lähtee opiskelemaan jne. jumalalla on varmasti meidän jokaisen varalle tehtävä, mutta jos ihminen ei rukkoile eikä kysy Jumalalta neuvoa, on vaara lähteä omille poluille. Toki Jumala varmasti vaikuttaa kuitenkin jokaisen elämässä jollakin tavalla, koska Hän on kaiken luonut. Ihminen voi kuitenkin kääntää selkänä Jumalalle täysin ja lähteä seuraamaan joko omaa sisäistä ääntään ja omia henkilökohtaisia haaveitaan, motiivejaan ja unelmiaan, jotka eivät välttämättä ole Jumalan tahto, tai sitten ihminen voi lähteä seuraamaan myös ihan paholaistakin. Mitä muut uskovat olette mieltä tästä? E ole tätä asiaa niin syvällisesti miettinyt, joten voin olla väärässäkin? Mutta korostaisin tuota vapaata tahtoa. Uskovanakin olen toiminut niin etten ole rukoillut Herralta johdatusta ja joutunut melkoisiin liemiin. Mutta "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat" eli uskon että nuo sakkokierroksetkin kääntyvät sitten lopulta hyväksi...

 

Kyllähän se uskonto mielenkiintoinen asia on. Harva muu juttu on niin perustavanlaatuisesti (ja toisaalta tuhoisasti ) vaikuttanut historiankulkuun. En ihmettele, että Jeesuksen aikaan uskontoihin turvauduttiin, mutta ihmettelen ja minulle on suorastaan käsittämätöntä jotenkin, että joku todella uskoo sokeasti nykyäänkin, vaikka tietoa jo on ja paljon.

"uskoo sokeasti"? mitä tarkoitat tällä? viittaatko meihin täällä, jotka olemme uskossa? Ei se, että olen uskossa ja Jeesuksen Herrakseni ottanut ja tunnustanut, tarkoita että uskoisin sokeasti. Kyllä minulla edelleen on oma ajatus ja aivot pelaa . Ja kyseenalaista asioita. Mutta kun pääsemme yhteyteen Luojamme kanssa, pääsemme ikään kuin sopusointuun samalla myös itsemme kanssa. Luoja, joka on minutkin luonut, tietää, mikä minulle on parasta. Toisinaan Hän johdattaa koettelemuksiin, mutta niilläkin on tarkoitus.

 

Hei vaan! Pääsin hetkeksi koneelle, ja luin muutaman kommentin. Kyllähän minä tähän mielestäni olen vastannut? Mikä on epäselvää? Raamatun mukaan on olemassa kaksi eri lähettä, mistä "voima" tulee, hyvä ja paha. Tuo hyvä on Jumalasta ja paha Hänen vastustajastaan, paholaisesta, joka kyllä kykenee tekemään erilaisia "temppuja" tiettyyn pisteeseen saakka, ja tavallaan matkimaan Jumalaa. mutta paholaisen motiivit ovat täysin vastkkaiset Jumalan motiiveihin. Jumalan mtiivi on iänkaikkinen rakkaus ihmistä kohtaan, kun taas paha haluaa sitooa ihmisen itseensä entistä tiukemmin sitein.

Kerrankin jotain mitä voin peesailla. =) (Tuo tummennettu.) Tosin ajattelen vähän eri tavalla silti tuosta lauseen sisällöstä. En ajattele Jumalaa enkä pirua minään erillisinä "olentoina" tuolla jossain yläilmoissa, vaan ajattelen, että ne molemmat on meissä. Ja ne on ääripäät, rakkaus eli valo ja rakkaudettomuus eli pimeys. Me heilutaan sielä ja valitaan kumpaan suuntaan kuljetaan. Jos teemme rakkauden tekoja, ajattelemme rakastaen ja puhumme hyvää, niin valo meissä lisääntyy. Ja niin kauan, kun kykenemme tuntemaan rakkautta edes vähän, emme ole täysin pimeässä.

 

Niin Keittiönoita.
Se että tulen tähän ketjuun nikilläni jolla olen tuolla muuallakin jutuissa on yksi esimerkki että en kaipaa täällä ihqupisteitä.
Niitä ei todellakaan ropise sanomalla mielipiteensä etenkin uskovaisena, mutta se vähän niin kuin kuuluu tähän uskovaisena olemiseen.
Nykyään on niin upeeta ja muodikasta edustaa wiccalaisuutta tai buddhalaisuutta noin nuo esimerkiksi tähän mainitakseni.
Jeesukseen uskovat ei ole koskaan olleet IN eikä tule olemaankaan.

Kuten varmaan...jos olet palstalla paljon viettänyt aikaasi.. olet varmaan huomannut sen, että myös minä kirjoitan aina omalla nikilläni. Toiselle "mustalle" kirjoittaessani tällä värillä ei siis ole mitään väliä. koska sen suhteen seisomme täsmälleen samalla viivalla ja siten se on keskustelussamme epäoleellinen asia.

Maailmassa on paljon uskontoja ja paljon niihin uskontoihin uskovia. Sulla on toki oikeus olla haluamattakaan ymmärtää muunuskoisia, mutta kaiketi silloin myöls hyväksyt sen, jos joku ei halua myöskään ymmärtää sinun uskoisiasi? Tarkoitan tällä siis sitä, ett'ä jhos sinä et esim edes haluaisi ymmärtää minua, et varmaan myöskään edellytä, että minun pitäisi yrittää ymmärtää sinua? Eikö vain?

Mulla kuopus on Jeesukseen uskova ja musta on sekin hirveen surullista, että ajattelet omasta uskonnostasi noin. Ei mun poikani noinajattele. Mä taas...kun tästä useamman uskonnon perheestä olen vastuussa... ajattelen niin, että kukin uskossaan ja käyttäytymisessään edustaa myös muita samoin uskovia. Siis.... mitä vihamielisemmin tai suvaitsemattomammin suhtaudut toisiin uskoviin, sitä huonomman kuvan annat kaikista niistä, jotka uskovat kuten sinä. Ja vanha, mutta viisas totuus on, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

 

Uskovaiset, mitä te ajattelette: Onko minun päiväni "luetut" jo ennen syntymääni? Eli suunnitelma minun elämäni varalle tehty, koskien kaikkea elämässäni?

minä en usko siihen vaan ajattelen, että ihmisellä on vapaa tahto päättää asioidensa suhteen. Sen suhteen uskooko Jeesuksen soviustyön omalle kohdalleen, mitä lähtee opiskelemaan jne. jumalalla on varmasti meidän jokaisen varalle tehtävä, mutta jos ihminen ei rukkoile eikä kysy Jumalalta neuvoa, on vaara lähteä omille poluille. Toki Jumala varmasti vaikuttaa kuitenkin jokaisen elämässä jollakin tavalla, koska Hän on kaiken luonut. Ihminen voi kuitenkin kääntää selkänä Jumalalle täysin ja lähteä seuraamaan joko omaa sisäistä ääntään ja omia henkilökohtaisia haaveitaan, motiivejaan ja unelmiaan, jotka eivät välttämättä ole Jumalan tahto, tai sitten ihminen voi lähteä seuraamaan myös ihan paholaistakin. Mitä muut uskovat olette mieltä tästä? E ole tätä asiaa niin syvällisesti miettinyt, joten voin olla väärässäkin? Mutta korostaisin tuota vapaata tahtoa. Uskovanakin olen toiminut niin etten ole rukoillut Herralta johdatusta ja joutunut melkoisiin liemiin. Mutta "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat" eli uskon että nuo sakkokierroksetkin kääntyvät sitten lopulta hyväksi...

Mitä mieltä olet tuosta Gracen tekstistä. Liitän sen vielä tähänkin.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
Kuinka ylivertaisia ovatkaan
sinun suunnitelmasi, Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Jos yritän niitä laskea,
niitä on enemmän kuin on
hiekanjyviä,
Minä lopetan,
mutta tiedän: sinä olet kanssani.
(Ps. 139:13-18)

 

Uskovaiset, mitä te ajattelette: Onko minun päiväni "luetut" jo ennen syntymääni? Eli suunnitelma minun elämäni varalle tehty, koskien kaikkea elämässäni?

minä en usko siihen vaan ajattelen, että ihmisellä on vapaa tahto päättää asioidensa suhteen. Sen suhteen uskooko Jeesuksen soviustyön omalle kohdalleen, mitä lähtee opiskelemaan jne. jumalalla on varmasti meidän jokaisen varalle tehtävä, mutta jos ihminen ei rukkoile eikä kysy Jumalalta neuvoa, on vaara lähteä omille poluille. Toki Jumala varmasti vaikuttaa kuitenkin jokaisen elämässä jollakin tavalla, koska Hän on kaiken luonut. Ihminen voi kuitenkin kääntää selkänä Jumalalle täysin ja lähteä seuraamaan joko omaa sisäistä ääntään ja omia henkilökohtaisia haaveitaan, motiivejaan ja unelmiaan, jotka eivät välttämättä ole Jumalan tahto, tai sitten ihminen voi lähteä seuraamaan myös ihan paholaistakin. Mitä muut uskovat olette mieltä tästä? E ole tätä asiaa niin syvällisesti miettinyt, joten voin olla väärässäkin? Mutta korostaisin tuota vapaata tahtoa. Uskovanakin olen toiminut niin etten ole rukoillut Herralta johdatusta ja joutunut melkoisiin liemiin. Mutta "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat" eli uskon että nuo sakkokierroksetkin kääntyvät sitten lopulta hyväksi...

Minä uskon, että meillä ei olis vapaata tahtoa, jos meidän olis tarkoitus toimia jollain tietyllä tavalla käyttämättä omia aivoja ollenkaan. Meillä on aivot, jotta voisimme ajatella ja tehdä omat päätelmät ja ratkaisut. Uskon, että on täysin Jumalan suunnitelman mukaista, että jokainen löytää oman tapansa uskoa/toimia. Tosin uskon, että me olemme osa Jumalaa, ja että me ITSE ollaan ennen tänne syntymistä oltu päättämässä niistä suunnitelmista, niistä poluista ja mahdollisuuksista kuin myös koettelemuksista. Täällä meillä on valta valita joko se "pääpolku" tai joku sivupoluista, tai luoda kokonaan uusi polku. Uskon, että todellisuudessa meillä on Jumalan voima, mutta se on vaan piilotettu, mutta se on mahdollista löytää.

 

Jumala kutsuu jokaista ihmistä elämässään pari kolme kertaa, ihminen saa itse vastata haluaako seurata Jeesusta vai ei.

 

Luulenpa, Grace, että tuollainen öö...välinpitämättömyys ja ylemmyydentunto vie juurikin pohjaa OMILTA pyrkimyksiltänne eli halultanne levittää Jumalansanaa. Eikö? Ihan ystävällisesti näin.

Siis mitä ihmettä!!??
Mun pitää siis olla tietoinen kaikista uskonnoista jotta olen hyväksytty vastailemaan tähän ketjuun joka käsitteli ihan jotain muuta kuin Idän uskontoja?!!

Siis no mitä kummaa :O Millä perusteella olet valinnut oman uskontosi (ainoaksi oikeaksi), jos et muista edes TIEDÄ. Näetkö epäloogisuutta, etkö?

Sen tietää, kun on uskossa, että tämä SE on. Enää ei tarvitse etsiä. Muissa uskonnoissa painotus on ihmisten teoilla. Kristinuskossa, niinkuin varmasti tiedätte, painotus on yksin ARMOSSA. Ja se saattaa olla vieras käsite. Tarvittiin Jumala sovittamaan meidät. Täällä palstalla harmiskeni huomaan, että uskovien tulisi olla jotain vastausautomaatteja ja kiinnostuneita kaikista asioista, sillä "muuten he eivät voi tietää, onko heidän uskonsa oikea" Se ei ole näin. Uskoon tullessamme Jumala antaa meille Pyhän Hengen sinetin siitä todistukseksi, että olemme Hänen lapsiaan. Ja siitä uskoon tulosta, olen monesti kertonut, miten se mulla kävi. Mutta kun tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen ja uskoo, että Hän on synnit sovittanut, saa uskoa olevansa Jumalan lapsi. Ja tämä usko annetaan ylhäältä. Mietin erään nimimerkin kokemusta siitä, että ei Jumala vastannut hänelle kun oli rukoillut Jeesusta. Jokaisella on varmasti yksilöllinen tapa, miten kohtaa Jeesuksen ensimmäisen kerran. Ja Jumala vastaa monin eri tavoin. Mutta Raamatussa luvataan, että kun etsimme Jumalaa, Hän antaa itsensä "löytyä". Aina se ei ole kokemuksen asia, vaikka niitäkin varmasti tulee. Jumalan edessä kuitenkin on hyvä olla nöyrällä ja vilpittömällä mielellä, ja Hän kyllä antaa armonsa kohdata sinuakin.

 

Hei vaan äitee :wave:

Niin Keittiönoita.
Se että tulen tähän ketjuun nikilläni jolla olen tuolla muuallakin jutuissa on yksi esimerkki että en kaipaa täällä ihqupisteitä.
Niitä ei todellakaan ropise sanomalla mielipiteensä etenkin uskovaisena, mutta se vähän niin kuin kuuluu tähän uskovaisena olemiseen.
Nykyään on niin upeeta ja muodikasta edustaa wiccalaisuutta tai buddhalaisuutta noin nuo esimerkiksi tähän mainitakseni.
Jeesukseen uskovat ei ole koskaan olleet IN eikä tule olemaankaan.

Minusta taas Jeesukseen uskovat ovat nimenomaan IN, ainakin länsimaissa. Yhdysvalloissa melkein kaikkia muita vainotaan eikä presidentiksi pääse, jos ei osoita uskovansa Jeesukseen. Ateistit taitavat olla heikoimmassa asemassa, mutta onneksi Suomessa on suvaitsevainen ilmapiiri.

 

Uskovaiset, mitä te ajattelette: Onko minun päiväni "luetut" jo ennen syntymääni? Eli suunnitelma minun elämäni varalle tehty, koskien kaikkea elämässäni?

minä en usko siihen vaan ajattelen, että ihmisellä on vapaa tahto päättää asioidensa suhteen. Sen suhteen uskooko Jeesuksen soviustyön omalle kohdalleen, mitä lähtee opiskelemaan jne. jumalalla on varmasti meidän jokaisen varalle tehtävä, mutta jos ihminen ei rukkoile eikä kysy Jumalalta neuvoa, on vaara lähteä omille poluille. Toki Jumala varmasti vaikuttaa kuitenkin jokaisen elämässä jollakin tavalla, koska Hän on kaiken luonut. Ihminen voi kuitenkin kääntää selkänä Jumalalle täysin ja lähteä seuraamaan joko omaa sisäistä ääntään ja omia henkilökohtaisia haaveitaan, motiivejaan ja unelmiaan, jotka eivät välttämättä ole Jumalan tahto, tai sitten ihminen voi lähteä seuraamaan myös ihan paholaistakin. Mitä muut uskovat olette mieltä tästä? E ole tätä asiaa niin syvällisesti miettinyt, joten voin olla väärässäkin? Mutta korostaisin tuota vapaata tahtoa. Uskovanakin olen toiminut niin etten ole rukoillut Herralta johdatusta ja joutunut melkoisiin liemiin. Mutta "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat" eli uskon että nuo sakkokierroksetkin kääntyvät sitten lopulta hyväksi...

Mitä mieltä olet tuosta Gracen tekstistä. Liitän sen vielä tähänkin.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
Kuinka ylivertaisia ovatkaan
sinun suunnitelmasi, Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Jos yritän niitä laskea,
niitä on enemmän kuin on
hiekanjyviä,
Minä lopetan,
mutta tiedän: sinä olet kanssani.
(Ps. 139:13-18)

Olen siis petra . Tämähän on Raamatusta, psalmi 139 ja todella tuttu minullekin. Ajattelen, että se on juuri näin. Tämä kertoo juuri siitä, että tämä (uskova) ihminen elää läheisessä yhteydessä Jumalaansa ja saa tehdä niitä tekoja mitä Jumala on tarkoittanutkin. Saa elää sitä elämää, mitä Luoja on Hänelle tarkoittanut. Luoja on luonut meistä jokaisen, mutta me saatamme hylätä ne Jumalan suunnitelmat. Psalmi kertoo syvästä kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan ja psalmin kirjoittaja näkee, kuinka hänet (ja meistä jokainen) on punottu jo idulla Jumalan suunnitelmien mukaan omiksi persooniksemme.

 

Sen tietää, kun on uskossa, että tämä SE on. Enää ei tarvitse etsiä. Muissa uskonnoissa painotus on ihmisten teoilla. Kristinuskossa, niinkuin varmasti tiedätte, painotus on yksin ARMOSSA. Ja se saattaa olla vieras käsite. Tarvittiin Jumala sovittamaan meidät. Täällä palstalla harmiskeni huomaan, että uskovien tulisi olla jotain vastausautomaatteja ja kiinnostuneita kaikista asioista, sillä "muuten he eivät voi tietää, onko heidän uskonsa oikea" Se ei ole näin. Uskoon tullessamme Jumala antaa meille Pyhän Hengen sinetin siitä todistukseksi, että olemme Hänen lapsiaan. Ja siitä uskoon tulosta, olen monesti kertonut, miten se mulla kävi. Mutta kun tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen ja uskoo, että Hän on synnit sovittanut, saa uskoa olevansa Jumalan lapsi. Ja tämä usko annetaan ylhäältä. Mietin erään nimimerkin kokemusta siitä, että ei Jumala vastannut hänelle kun oli rukoillut Jeesusta. Jokaisella on varmasti yksilöllinen tapa, miten kohtaa Jeesuksen ensimmäisen kerran. Ja Jumala vastaa monin eri tavoin. Mutta Raamatussa luvataan, että kun etsimme Jumalaa, Hän antaa itsensä "löytyä". Aina se ei ole kokemuksen asia, vaikka niitäkin varmasti tulee. Jumalan edessä kuitenkin on hyvä olla nöyrällä ja vilpittömällä mielellä, ja Hän kyllä antaa armonsa kohdata sinuakin.

Minäkin olen tässä saanut tuntea, että tämä minun tapani on SE. =) Paljon on kuitenkin matkaa (koko elämä ), etsin Jumalaa (tai oikammin Jumalan osaa minusta itsestäni), mutta tiedän, että olen oikealla tiellä. Minä tunnen sen, aivan niin kuin sinäkin tunnet olevasi oikealla tiellä. Sinun ja minun tavassa uskoa on ehkä kaikista isoin ero se, että sinä et usko, että muut uskot voisivat olla aivan yhtä oikeita.

 

Hei vaan äitee :wave:

Niin Keittiönoita.
Se että tulen tähän ketjuun nikilläni jolla olen tuolla muuallakin jutuissa on yksi esimerkki että en kaipaa täällä ihqupisteitä.
Niitä ei todellakaan ropise sanomalla mielipiteensä etenkin uskovaisena, mutta se vähän niin kuin kuuluu tähän uskovaisena olemiseen.
Nykyään on niin upeeta ja muodikasta edustaa wiccalaisuutta tai buddhalaisuutta noin nuo esimerkiksi tähän mainitakseni.
Jeesukseen uskovat ei ole koskaan olleet IN eikä tule olemaankaan.

Minusta taas Jeesukseen uskovat ovat nimenomaan IN, ainakin länsimaissa. Yhdysvalloissa melkein kaikkia muita vainotaan eikä presidentiksi pääse, jos ei osoita uskovansa Jeesukseen. Ateistit taitavat olla heikoimmassa asemassa, mutta onneksi Suomessa on suvaitsevainen ilmapiiri.

uskovat IN??? No ei ainaskaan tällä palstalla, jos kirjoituksiin on uskominen

 

Minä oon huomannu, että uskovaisten on todella vaikeaa myöntää, ettei tiedä vastausta johonkin.

 

Pitääpä varmaan rueta lukemaan tuota raamattua, sieltähän näkyy tulevan ihan minunkin "uskooni" täysin sopivia asioita. Tosin siinä muodossa, kuin ne silloin muinoin kannatti kansalle opettaa.

 

Sen tietää, kun on uskossa, että tämä SE on. Enää ei tarvitse etsiä. Muissa uskonnoissa painotus on ihmisten teoilla. Kristinuskossa, niinkuin varmasti tiedätte, painotus on yksin ARMOSSA. Ja se saattaa olla vieras käsite. Tarvittiin Jumala sovittamaan meidät. Täällä palstalla harmiskeni huomaan, että uskovien tulisi olla jotain vastausautomaatteja ja kiinnostuneita kaikista asioista, sillä "muuten he eivät voi tietää, onko heidän uskonsa oikea" Se ei ole näin. Uskoon tullessamme Jumala antaa meille Pyhän Hengen sinetin siitä todistukseksi, että olemme Hänen lapsiaan. Ja siitä uskoon tulosta, olen monesti kertonut, miten se mulla kävi. Mutta kun tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen ja uskoo, että Hän on synnit sovittanut, saa uskoa olevansa Jumalan lapsi. Ja tämä usko annetaan ylhäältä. Mietin erään nimimerkin kokemusta siitä, että ei Jumala vastannut hänelle kun oli rukoillut Jeesusta. Jokaisella on varmasti yksilöllinen tapa, miten kohtaa Jeesuksen ensimmäisen kerran. Ja Jumala vastaa monin eri tavoin. Mutta Raamatussa luvataan, että kun etsimme Jumalaa, Hän antaa itsensä "löytyä". Aina se ei ole kokemuksen asia, vaikka niitäkin varmasti tulee. Jumalan edessä kuitenkin on hyvä olla nöyrällä ja vilpittömällä mielellä, ja Hän kyllä antaa armonsa kohdata sinuakin.

Minäkin olen tässä saanut tuntea, että tämä minun tapani on SE. =) Paljon on kuitenkin matkaa (koko elämä ), etsin Jumalaa (tai oikammin Jumalan osaa minusta itsestäni), mutta tiedän, että olen oikealla tiellä. Minä tunnen sen, aivan niin kuin sinäkin tunnet olevasi oikealla tiellä. Sinun ja minun tavassa uskoa on ehkä kaikista isoin ero se, että sinä et usko, että muut uskot voisivat olla aivan yhtä oikeita.

viimeiseen lauseeseen sen verran, että yhtälö on mahdoton. Jos Jeesus sanoo olevansa Tie, Totuus ja Elämä, silloin se sulkee muut pois.

 

Pitääpä varmaan rueta lukemaan tuota raamattua, sieltähän näkyy tulevan ihan minunkin "uskooni" täysin sopivia asioita. Tosin siinä muodossa, kuin ne silloin muinoin kannatti kansalle opettaa.

joo, kannattaa lukea. lukeminen avartaa =) !