Mihin on teiltä ihmisiltä

Voitteko te uskovaiset sitten kumota tämän "Niin pysyvät ne kolme; usko, toivo ja rakkaus, joista suurin on rakkaus."? Voitteko todella väittää, ettei rakkaus ole tärkeintä (että usko nousis rakkauden edelle)?

 

Mä lähen nyt vaihteeksi rakentamaan, ja toivon että kun illalla tuun tänne, ni olis taas juttua lisää tässä ketjussa. Tää on kiva ketju, ei oo liikaa tappelua. Eikä tätä oo vielä suljettu.

 

Mä lähen nyt vaihteeksi rakentamaan, ja toivon että kun illalla tuun tänne, ni olis taas juttua lisää tässä ketjussa. Tää on kiva ketju, ei oo liikaa tappelua. Eikä tätä oo vielä suljettu.

eikö ookkin kiva jutella minustakin on ; ) ja todella olen katsellu että iso ketju alkaa jo olemaan. grace sinä olet mukava minusta myös, no worries! palaan myöhemmin ketjuun kun kullanmurut on untenmailla : ) hei myös petralle : )

 

Luulenpa, Grace, että tuollainen öö...välinpitämättömyys ja ylemmyydentunto vie juurikin pohjaa OMILTA pyrkimyksiltänne eli halultanne levittää Jumalansanaa. Eikö? Ihan ystävällisesti näin.

Siis mitä ihmettä!!??
Mun pitää siis olla tietoinen kaikista uskonnoista jotta olen hyväksytty vastailemaan tähän ketjuun joka käsitteli ihan jotain muuta kuin Idän uskontoja?!!

Siis no mitä kummaa :O Millä perusteella olet valinnut oman uskontosi (ainoaksi oikeaksi), jos et muista edes TIEDÄ. Näetkö epäloogisuutta, etkö?

Sen tietää, kun on uskossa, että tämä SE on. Enää ei tarvitse etsiä. Muissa uskonnoissa painotus on ihmisten teoilla. Kristinuskossa, niinkuin varmasti tiedätte, painotus on yksin ARMOSSA. Ja se saattaa olla vieras käsite. Tarvittiin Jumala sovittamaan meidät. Täällä palstalla harmiskeni huomaan, että uskovien tulisi olla jotain vastausautomaatteja ja kiinnostuneita kaikista asioista, sillä "muuten he eivät voi tietää, onko heidän uskonsa oikea" Se ei ole näin. Uskoon tullessamme Jumala antaa meille Pyhän Hengen sinetin siitä todistukseksi, että olemme Hänen lapsiaan. Ja siitä uskoon tulosta, olen monesti kertonut, miten se mulla kävi. Mutta kun tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen ja uskoo, että Hän on synnit sovittanut, saa uskoa olevansa Jumalan lapsi. Ja tämä usko annetaan ylhäältä. Mietin erään nimimerkin kokemusta siitä, että ei Jumala vastannut hänelle kun oli rukoillut Jeesusta. Jokaisella on varmasti yksilöllinen tapa, miten kohtaa Jeesuksen ensimmäisen kerran. Ja Jumala vastaa monin eri tavoin. Mutta Raamatussa luvataan, että kun etsimme Jumalaa, Hän antaa itsensä "löytyä". Aina se ei ole kokemuksen asia, vaikka niitäkin varmasti tulee. Jumalan edessä kuitenkin on hyvä olla nöyrällä ja vilpittömällä mielellä, ja Hän kyllä antaa armonsa kohdata sinuakin.

Musta jonkun voi uskoa todeksi ja oikeaksi vasta sitten, kun on tutkinut vaihtoehtoja. Muuten sitä tosiaan uskoo sokeasti.

 

Sen tietää, kun on uskossa, että tämä SE on. Enää ei tarvitse etsiä. Muissa uskonnoissa painotus on ihmisten teoilla. Kristinuskossa, niinkuin varmasti tiedätte, painotus on yksin ARMOSSA. Ja se saattaa olla vieras käsite. Tarvittiin Jumala sovittamaan meidät. Täällä palstalla harmiskeni huomaan, että uskovien tulisi olla jotain vastausautomaatteja ja kiinnostuneita kaikista asioista, sillä "muuten he eivät voi tietää, onko heidän uskonsa oikea" Se ei ole näin. Uskoon tullessamme Jumala antaa meille Pyhän Hengen sinetin siitä todistukseksi, että olemme Hänen lapsiaan. Ja siitä uskoon tulosta, olen monesti kertonut, miten se mulla kävi. Mutta kun tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen ja uskoo, että Hän on synnit sovittanut, saa uskoa olevansa Jumalan lapsi. Ja tämä usko annetaan ylhäältä. Mietin erään nimimerkin kokemusta siitä, että ei Jumala vastannut hänelle kun oli rukoillut Jeesusta. Jokaisella on varmasti yksilöllinen tapa, miten kohtaa Jeesuksen ensimmäisen kerran. Ja Jumala vastaa monin eri tavoin. Mutta Raamatussa luvataan, että kun etsimme Jumalaa, Hän antaa itsensä "löytyä". Aina se ei ole kokemuksen asia, vaikka niitäkin varmasti tulee. Jumalan edessä kuitenkin on hyvä olla nöyrällä ja vilpittömällä mielellä, ja Hän kyllä antaa armonsa kohdata sinuakin.

Minäkin olen tässä saanut tuntea, että tämä minun tapani on SE. =) Paljon on kuitenkin matkaa (koko elämä ), etsin Jumalaa (tai oikammin Jumalan osaa minusta itsestäni), mutta tiedän, että olen oikealla tiellä. Minä tunnen sen, aivan niin kuin sinäkin tunnet olevasi oikealla tiellä. Sinun ja minun tavassa uskoa on ehkä kaikista isoin ero se, että sinä et usko, että muut uskot voisivat olla aivan yhtä oikeita.

viimeiseen lauseeseen sen verran, että yhtälö on mahdoton. Jos Jeesus sanoo olevansa Tie, Totuus ja Elämä, silloin se sulkee muut pois.

"Minä olen minä, ja sinä joku muu. Ja muina ihmisinä meiltä luonnistuu se, minkä tekijäksi sovi ei kukaan muu. Silloin löytynyt on Tie, ja tietä kulkiessa muut tiet unohtuu." (Benjamin Hoff: Nalle Puh ja Tao)

 

Mä lähen nyt vaihteeksi rakentamaan, ja toivon että kun illalla tuun tänne, ni olis taas juttua lisää tässä ketjussa. Tää on kiva ketju, ei oo liikaa tappelua. Eikä tätä oo vielä suljettu.

eikö ookkin kiva jutella minustakin on ; ) ja todella olen katsellu että iso ketju alkaa jo olemaan. grace sinä olet mukava minusta myös, no worries! palaan myöhemmin ketjuun kun kullanmurut on untenmailla : ) hei myös petralle : )

Anteeksi mutta tää on melko naurettavaa: uskikset lähettelee siukkuja ja suukkoja ja ties mitä toisilleen, ja muita he eivät noteeraa mitenkään. Paitsi silloin, kun pitää osoittaa oma paremmuus. Sitten otetaan Raamattu esiin ja heitetään joku sopiva sitaatti sieltä. Aika väsynyt meininki teillä hei.

 

Tulipas tänne hiljaista

 

Anteeksi mutta tää on melko naurettavaa: uskikset lähettelee siukkuja ja suukkoja ja ties mitä toisilleen, ja muita he eivät noteeraa mitenkään. Paitsi silloin, kun pitää osoittaa oma paremmuus. Sitten otetaan Raamattu esiin ja heitetään joku sopiva sitaatti sieltä. Aika väsynyt meininki teillä hei.

Kyllä noteeraavat. Ainakin mitä minä olen huomannut. Itse olen ateisti.

 

Joo tuli, nyt katos kaikki joiden elämän pelastus on Jeesuksessa. Ei voinut vastata kysymyksiin mitä esitin toisessa ketjussa ihan heitä varten kun eivät täällä vastanneet.

 

Luulenpa, Grace, että tuollainen öö...välinpitämättömyys ja ylemmyydentunto vie juurikin pohjaa OMILTA pyrkimyksiltänne eli halultanne levittää Jumalansanaa. Eikö? Ihan ystävällisesti näin.

Siis mitä ihmettä!!??
Mun pitää siis olla tietoinen kaikista uskonnoista jotta olen hyväksytty vastailemaan tähän ketjuun joka käsitteli ihan jotain muuta kuin Idän uskontoja?!!

Siis no mitä kummaa :O Millä perusteella olet valinnut oman uskontosi (ainoaksi oikeaksi), jos et muista edes TIEDÄ. Näetkö epäloogisuutta, etkö?

Sen tietää, kun on uskossa, että tämä SE on. Enää ei tarvitse etsiä. Muissa uskonnoissa painotus on ihmisten teoilla. Kristinuskossa, niinkuin varmasti tiedätte, painotus on yksin ARMOSSA. Ja se saattaa olla vieras käsite. Tarvittiin Jumala sovittamaan meidät. Täällä palstalla harmiskeni huomaan, että uskovien tulisi olla jotain vastausautomaatteja ja kiinnostuneita kaikista asioista, sillä "muuten he eivät voi tietää, onko heidän uskonsa oikea" Se ei ole näin. Uskoon tullessamme Jumala antaa meille Pyhän Hengen sinetin siitä todistukseksi, että olemme Hänen lapsiaan. Ja siitä uskoon tulosta, olen monesti kertonut, miten se mulla kävi. Mutta kun tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen ja uskoo, että Hän on synnit sovittanut, saa uskoa olevansa Jumalan lapsi. Ja tämä usko annetaan ylhäältä. Mietin erään nimimerkin kokemusta siitä, että ei Jumala vastannut hänelle kun oli rukoillut Jeesusta. Jokaisella on varmasti yksilöllinen tapa, miten kohtaa Jeesuksen ensimmäisen kerran. Ja Jumala vastaa monin eri tavoin. Mutta Raamatussa luvataan, että kun etsimme Jumalaa, Hän antaa itsensä "löytyä". Aina se ei ole kokemuksen asia, vaikka niitäkin varmasti tulee. Jumalan edessä kuitenkin on hyvä olla nöyrällä ja vilpittömällä mielellä, ja Hän kyllä antaa armonsa kohdata sinuakin.

Musta jonkun voi uskoa todeksi ja oikeaksi vasta sitten, kun on tutkinut vaihtoehtoja. Muuten sitä tosiaan uskoo sokeasti.

no tervehdys taas! Tässä olen kans osittain sun kans samaa mieltä. Oman elämän osalta siis. Olen tutkinut erilaisia vaihtoja kyllä, ennen uskoon tuloani. Mun top tenissä ei silloin ollut Jeesus-jutut lainkaan, mutta niin se Jumala minunkin elämääni vain tuli .

 

Joo tuli, nyt katos kaikki joiden elämän pelastus on Jeesuksessa. Ei voinut vastata kysymyksiin mitä esitin toisessa ketjussa ihan heitä varten kun eivät täällä vastanneet.

mitähän olet esittänyt? voisitko toistaa? Tääläkin palstalla on hyvä kaikkien muistaa että ihmisillä on elämää irl myös...aina ei ajankohdat stemmaa omien kanssa.

 

Anteeksi mutta tää on melko naurettavaa: uskikset lähettelee siukkuja ja suukkoja ja ties mitä toisilleen, ja muita he eivät noteeraa mitenkään. Paitsi silloin, kun pitää osoittaa oma paremmuus. Sitten otetaan Raamattu esiin ja heitetään joku sopiva sitaatti sieltä. Aika väsynyt meininki teillä hei.

Kyllä noteeraavat. Ainakin mitä minä olen huomannut. Itse olen ateisti.

koitetaan kohdella kaikki kyllä tasapuolisesti! kun teille ei-uskoville niitä siukkuja lähetetään, ne lentää aina bumerangina takas :/.. mutta teille kummallekin suukkoja, haleja ja siukkuja !!!

 

saanko kysyä petra,mitä tapahtui että tulit uskoon?
tiedän yhden mun kaverin siis entisen kaverin joka vain yks päivä kertoi minulle että hän on nyt uskossa eikä voi enää olla mun kans kaveri koska en uskonut jumalaan,enkä silloin oikein mihinkään muuhunkaan,koskaan en päässyt selville et mikä sai hänet tarttumaan uskoon niin lujasti

 

Voitteko te uskovaiset sitten kumota tämän "Niin pysyvät ne kolme; usko, toivo ja rakkaus, joista suurin on rakkaus."? Voitteko todella väittää, ettei rakkaus ole tärkeintä (että usko nousis rakkauden edelle)?

Rakkaus on suurin koska Jumala on rakkaus!
Eli Jumala on suurin minä olen välikappale =)

 

saanko kysyä petra,mitä tapahtui että tulit uskoon?
tiedän yhden mun kaverin siis entisen kaverin joka vain yks päivä kertoi minulle että hän on nyt uskossa eikä voi enää olla mun kans kaveri koska en uskonut jumalaan,enkä silloin oikein mihinkään muuhunkaan,koskaan en päässyt selville et mikä sai hänet tarttumaan uskoon niin lujasti

voi että. Harmi, jos ystävyys siihen loppuu . Mulle tapahtui...ehkä mulla oli sitten se kuuluisa "etsikkoaika". Etsin onnea ja rauhaa ennustajilta, luontaishoidoista, horoskoopesita, numerologiasta, paranormaaleiista ilmiöistä, ufoista...lista on pitkä ja en jaksa kaikea alkaa käymään läpi. Mutta siten luin erään kirjan, jonak sain kirjastosta käteeni. Se oli Maurice Rawlingsin "Kuoleman tuolla puolen", ja se pysäytti. Näin myös silloin sellaisen näyn, jossa oli tien risteys, ja tiesin, etä nyt minun on valittava jatkanko vanhaa elämääni vai lähdenkö uudelle. Rukoilin mielessäni, että jos Jeesus olet olemassa, tule minun elämääni ja ota se. En siis vielä silloin uskonut, mutta olin valmis muutokseen ja ajattelin että jos Jumala on ja elää, Hän kyllä ilmaisee itsensä niin, että minä voin uskoa. Koska mussa sitä uskoa ei ollut ja tiesin sen hyvin ja luonteeltani olen ja olin skeptinen. Eli en olisi uskonut jos ei mitään olisi tapahtunut...

 

Voitteko te uskovaiset sitten kumota tämän "Niin pysyvät ne kolme; usko, toivo ja rakkaus, joista suurin on rakkaus."? Voitteko todella väittää, ettei rakkaus ole tärkeintä (että usko nousis rakkauden edelle)?

Rakkaus on suurin koska Jumala on rakkaus!
Eli Jumala on suurin minä olen välikappale =)

"joista suurin on rakkaus..."Korinttolaiskirje 13...

 

Voitteko te uskovaiset sitten kumota tämän "Niin pysyvät ne kolme; usko, toivo ja rakkaus, joista suurin on rakkaus."? Voitteko todella väittää, ettei rakkaus ole tärkeintä (että usko nousis rakkauden edelle)?

Rakkaus on suurin koska Jumala on rakkaus!
Eli Jumala on suurin minä olen välikappale =)

"joista suurin on rakkaus..."Korinttolaiskirje 13...

Näin juuri kiitos Petra =)

 

saanko kysyä petra,mitä tapahtui että tulit uskoon?
tiedän yhden mun kaverin siis entisen kaverin joka vain yks päivä kertoi minulle että hän on nyt uskossa eikä voi enää olla mun kans kaveri koska en uskonut jumalaan,enkä silloin oikein mihinkään muuhunkaan,koskaan en päässyt selville et mikä sai hänet tarttumaan uskoon niin lujasti

voi että. Harmi, jos ystävyys siihen loppuu . Mulle tapahtui...ehkä mulla oli sitten se kuuluisa "etsikkoaika". Etsin onnea ja rauhaa ennustajilta, luontaishoidoista, horoskoopesita, numerologiasta, paranormaaleiista ilmiöistä, ufoista...lista on pitkä ja en jaksa kaikea alkaa käymään läpi. Mutta siten luin erään kirjan, jonak sain kirjastosta käteeni. Se oli Maurice Rawlingsin "Kuoleman tuolla puolen", ja se pysäytti. Näin myös silloin sellaisen näyn, jossa oli tien risteys, ja tiesin, etä nyt minun on valittava jatkanko vanhaa elämääni vai lähdenkö uudelle. Rukoilin mielessäni, että jos Jeesus olet olemassa, tule minun elämääni ja ota se. En siis vielä silloin uskonut, mutta olin valmis muutokseen ja ajattelin että jos Jumala on ja elää, Hän kyllä ilmaisee itsensä niin, että minä voin uskoa. Koska mussa sitä uskoa ei ollut ja tiesin sen hyvin ja luonteeltani olen ja olin skeptinen. Eli en olisi uskonut jos ei mitään olisi tapahtunut...

Minä kävin saman polun, mutta päädyin ateismiin. Pienestä se on kiinni.

 

saanko kysyä petra,mitä tapahtui että tulit uskoon?
tiedän yhden mun kaverin siis entisen kaverin joka vain yks päivä kertoi minulle että hän on nyt uskossa eikä voi enää olla mun kans kaveri koska en uskonut jumalaan,enkä silloin oikein mihinkään muuhunkaan,koskaan en päässyt selville et mikä sai hänet tarttumaan uskoon niin lujasti

voi että. Harmi, jos ystävyys siihen loppuu . Mulle tapahtui...ehkä mulla oli sitten se kuuluisa "etsikkoaika". Etsin onnea ja rauhaa ennustajilta, luontaishoidoista, horoskoopesita, numerologiasta, paranormaaleiista ilmiöistä, ufoista...lista on pitkä ja en jaksa kaikea alkaa käymään läpi. Mutta siten luin erään kirjan, jonak sain kirjastosta käteeni. Se oli Maurice Rawlingsin "Kuoleman tuolla puolen", ja se pysäytti. Näin myös silloin sellaisen näyn, jossa oli tien risteys, ja tiesin, etä nyt minun on valittava jatkanko vanhaa elämääni vai lähdenkö uudelle. Rukoilin mielessäni, että jos Jeesus olet olemassa, tule minun elämääni ja ota se. En siis vielä silloin uskonut, mutta olin valmis muutokseen ja ajattelin että jos Jumala on ja elää, Hän kyllä ilmaisee itsensä niin, että minä voin uskoa. Koska mussa sitä uskoa ei ollut ja tiesin sen hyvin ja luonteeltani olen ja olin skeptinen. Eli en olisi uskonut jos ei mitään olisi tapahtunut...

onko jossain uskossa niin kovat säännöt että ei-uskovaisen kanssa ei voi olla kaveri vai onko se vain jokaisen oma valinta?ihmettelee......ja vaikka en uskossa ollutkaan silloin niin ei mun moraali ja teot mielestäni olleet semmosia että kaveri jotenkin tunsi mut huonommaksi tai ehkä just siksi "hylkäsi" ystävyyden,ei tiedä ei

 

Sen tietää, kun on uskossa, että tämä SE on. Enää ei tarvitse etsiä. Muissa uskonnoissa painotus on ihmisten teoilla. Kristinuskossa, niinkuin varmasti tiedätte, painotus on yksin ARMOSSA. Ja se saattaa olla vieras käsite. Tarvittiin Jumala sovittamaan meidät. Täällä palstalla harmiskeni huomaan, että uskovien tulisi olla jotain vastausautomaatteja ja kiinnostuneita kaikista asioista, sillä "muuten he eivät voi tietää, onko heidän uskonsa oikea" Se ei ole näin. Uskoon tullessamme Jumala antaa meille Pyhän Hengen sinetin siitä todistukseksi, että olemme Hänen lapsiaan. Ja siitä uskoon tulosta, olen monesti kertonut, miten se mulla kävi. Mutta kun tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen ja uskoo, että Hän on synnit sovittanut, saa uskoa olevansa Jumalan lapsi. Ja tämä usko annetaan ylhäältä. Mietin erään nimimerkin kokemusta siitä, että ei Jumala vastannut hänelle kun oli rukoillut Jeesusta. Jokaisella on varmasti yksilöllinen tapa, miten kohtaa Jeesuksen ensimmäisen kerran. Ja Jumala vastaa monin eri tavoin. Mutta Raamatussa luvataan, että kun etsimme Jumalaa, Hän antaa itsensä "löytyä". Aina se ei ole kokemuksen asia, vaikka niitäkin varmasti tulee. Jumalan edessä kuitenkin on hyvä olla nöyrällä ja vilpittömällä mielellä, ja Hän kyllä antaa armonsa kohdata sinuakin.

Minäkin olen tässä saanut tuntea, että tämä minun tapani on SE. =) Paljon on kuitenkin matkaa (koko elämä ), etsin Jumalaa (tai oikammin Jumalan osaa minusta itsestäni), mutta tiedän, että olen oikealla tiellä. Minä tunnen sen, aivan niin kuin sinäkin tunnet olevasi oikealla tiellä. Sinun ja minun tavassa uskoa on ehkä kaikista isoin ero se, että sinä et usko, että muut uskot voisivat olla aivan yhtä oikeita.

viimeiseen lauseeseen sen verran, että yhtälö on mahdoton. Jos Jeesus sanoo olevansa Tie, Totuus ja Elämä, silloin se sulkee muut pois.

"Minä olen minä, ja sinä joku muu. Ja muina ihmisinä meiltä luonnistuu se, minkä tekijäksi sovi ei kukaan muu. Silloin löytynyt on Tie, ja tietä kulkiessa muut tiet unohtuu." (Benjamin Hoff: Nalle Puh ja Tao)

:attn: (Ihan sama ajatus kuin kristinuskosta löytyy myös taolaisuudesta... sillä erotuksella, että toisin kuin luterilainen hapatus taolaisuus ei käske kaikkia uskomaan samalla tavalla.)

 

onko jossain uskossa niin kovat säännöt että ei-uskovaisen kanssa ei voi olla kaveri vai onko se vain jokaisen oma valinta?ihmettelee......ja vaikka en uskossa ollutkaan silloin niin ei mun moraali ja teot mielestäni olleet semmosia että kaveri jotenkin tunsi mut huonommaksi tai ehkä just siksi "hylkäsi" ystävyyden,ei tiedä ei

Ainakaan Jehovan Todistajilla ei ole.

 

onko jossain uskossa niin kovat säännöt että ei-uskovaisen kanssa ei voi olla kaveri vai onko se vain jokaisen oma valinta?ihmettelee......ja vaikka en uskossa ollutkaan silloin niin ei mun moraali ja teot mielestäni olleet semmosia että kaveri jotenkin tunsi mut huonommaksi tai ehkä just siksi "hylkäsi" ystävyyden,ei tiedä ei

Ainakaan Jehovan Todistajilla ei ole.

siihen uskoon ex kaveri juuri "siirtyi",jotenka se ei sitten vain muuten halunnut mun ystävyyttä

 

saanko kysyä petra,mitä tapahtui että tulit uskoon?
tiedän yhden mun kaverin siis entisen kaverin joka vain yks päivä kertoi minulle että hän on nyt uskossa eikä voi enää olla mun kans kaveri koska en uskonut jumalaan,enkä silloin oikein mihinkään muuhunkaan,koskaan en päässyt selville et mikä sai hänet tarttumaan uskoon niin lujasti

voi että. Harmi, jos ystävyys siihen loppuu . Mulle tapahtui...ehkä mulla oli sitten se kuuluisa "etsikkoaika". Etsin onnea ja rauhaa ennustajilta, luontaishoidoista, horoskoopesita, numerologiasta, paranormaaleiista ilmiöistä, ufoista...lista on pitkä ja en jaksa kaikea alkaa käymään läpi. Mutta siten luin erään kirjan, jonak sain kirjastosta käteeni. Se oli Maurice Rawlingsin "Kuoleman tuolla puolen", ja se pysäytti. Näin myös silloin sellaisen näyn, jossa oli tien risteys, ja tiesin, etä nyt minun on valittava jatkanko vanhaa elämääni vai lähdenkö uudelle. Rukoilin mielessäni, että jos Jeesus olet olemassa, tule minun elämääni ja ota se. En siis vielä silloin uskonut, mutta olin valmis muutokseen ja ajattelin että jos Jumala on ja elää, Hän kyllä ilmaisee itsensä niin, että minä voin uskoa. Koska mussa sitä uskoa ei ollut ja tiesin sen hyvin ja luonteeltani olen ja olin skeptinen. Eli en olisi uskonut jos ei mitään olisi tapahtunut...

onko jossain uskossa niin kovat säännöt että ei-uskovaisen kanssa ei voi olla kaveri vai onko se vain jokaisen oma valinta?ihmettelee......ja vaikka en uskossa ollutkaan silloin niin ei mun moraali ja teot mielestäni olleet semmosia että kaveri jotenkin tunsi mut huonommaksi tai ehkä just siksi "hylkäsi" ystävyyden,ei tiedä ei

Kun kysyt, niin Raamattu kyllä puhuu, että "älä istu samassa pöydässä pilkkaajien kanssa", ja varoittaa uskovia epäuskoisten (liiallisesta?) seurasta. Kokiko ystäväsi itsensä jotenkin heikoksi sinun kanssasi? Mulla kyllä on samat ystävät pysyneet kuin ennen uskoon tuloakin. He ovat mulle rakkaita ja koen että Jumala voi käyttää minua myös heidän kanssaan. Tavallaan Raamattu kyllä varoittaa siinä mielessä uskovaa olematta liiaksi tekemissä uskomattomien ihmisten kanssa, etteivät uskossaan taas menisi takaisin entiseen. En tiedä, valaisiko asiaa? Mutta olen surullinen jos ystävyytenne tähän kaatui, tuntuu aika julmalta... Ystäväsikö tuli siis uskoon kristityksi? Uskoisin kyllä että hän sua kantaa rukouskin, vaikkette olisikaan nyt tekemisissä...

 

onko jossain uskossa niin kovat säännöt että ei-uskovaisen kanssa ei voi olla kaveri vai onko se vain jokaisen oma valinta?ihmettelee......ja vaikka en uskossa ollutkaan silloin niin ei mun moraali ja teot mielestäni olleet semmosia että kaveri jotenkin tunsi mut huonommaksi tai ehkä just siksi "hylkäsi" ystävyyden,ei tiedä ei

Ainakaan Jehovan Todistajilla ei ole.

siihen uskoon ex kaveri juuri "siirtyi",jotenka se ei sitten vain muuten halunnut mun ystävyyttä

kyllähän JT:lla o aika tarkka kuri esim. Raamatun luvun kanssa jne...Juttelin juuri viikko sitten JT:en kanssa ja selvisi etteivät he todellakaan ole kristittyjä .

 

jaa, no mulla kyllä tuli nämä jehovan todistajat ensimmäisenä mieleen.Hyvä ystäväni on ollut Jt:ssa ja kun hän lähti sieltä hänet hylättiin totaalisesti.
Kristillisissä seurakunnissa tällaista ei kyllä ole.Minulla on enempi ystäviä jotka ei uskossa joten on aivan naurettavaa hylätä sen vuoksi.