Miettikääpä ite, lasten joululahja-asiaa ja painavaa sellaista.

Mulla on lasten myötä tullut sellainen periaate, että kaikkea ei osteta mitä osataan pyytää, vaan jo pienestä asti opetellaan sitä miettimistä, mitä lapsi oikeasti haluaa, mikä on ihan oikeasti se kiinnostava juttu, mille tulee käyttöä pidemmäksikin aikaa. Meille ei osteta tänä jouluna koko lelukirjaa tai kaikkia autoja mitä lapsi haluaa, vaan ostan sellaisen lahjan, josta tiedän lasten pitävän, eivät vaan osaa vielä oikeen mitään kunnollista toivoa. Mummolta tulee lapsille lego-paketti, jossa on "piipaa-auto", se on paitsi kestävä, myös monikäyttöinen. Kunhan lapset kasvavat, heiltä yritetään saada esille se yksi harras toive, joka sitten toteutetaan, eikä niitä montaa kymmentä, joista n. 95% joutaa roskiin kuukauden kuluttua joulusta.

 

Mulla on lasten myötä tullut sellainen periaate, että kaikkea ei osteta mitä osataan pyytää, vaan jo pienestä asti opetellaan sitä miettimistä, mitä lapsi oikeasti haluaa, mikä on ihan oikeasti se kiinnostava juttu, mille tulee käyttöä pidemmäksikin aikaa. Meille ei osteta tänä jouluna koko lelukirjaa tai kaikkia autoja mitä lapsi haluaa, vaan ostan sellaisen lahjan, josta tiedän lasten pitävän, eivät vaan osaa vielä oikeen mitään kunnollista toivoa. Mummolta tulee lapsille lego-paketti, jossa on "piipaa-auto", se on paitsi kestävä, myös monikäyttöinen. Kunhan lapset kasvavat, heiltä yritetään saada esille se yksi harras toive, joka sitten toteutetaan, eikä niitä montaa kymmentä, joista n. 95% joutaa roskiin kuukauden kuluttua joulusta.

Juuri näin. Mun ei kirjoituksillani ole ollut tarkoitus sanoa, että lapselle ei saisi ostaa lahjaa, jota lapsi on osoittanut toivovansa. Mutta toivomisella ja "toivomisella" on eroa. Lapsi voi tosiaan "toivoa" jotain, mikä on nyt kauheen pop, mutta ei enää parin kuukauden päästä. Jotain, millä ei parin kuukauden päästä enää tee mitään. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän mainosten uhri. Vanhemmat usein tuntevat lapsensa sen verran hyvin, että tietävät, mistä lapselle on oikeasti iloa. Pieni lapsi vaan ei välttämättä osaa sanoa, että toivoisi joululahjaksi juuri sellaisen.

 

Juuri näin. Mun ei kirjoituksillani ole ollut tarkoitus sanoa, että lapselle ei saisi ostaa lahjaa, jota lapsi on osoittanut toivovansa. Mutta toivomisella ja "toivomisella" on eroa. Lapsi voi tosiaan "toivoa" jotain, mikä on nyt kauheen pop, mutta ei enää parin kuukauden päästä. Jotain, millä ei parin kuukauden päästä enää tee mitään. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän mainosten uhri. Vanhemmat usein tuntevat lapsensa sen verran hyvin, että tietävät, mistä lapselle on oikeasti iloa. Pieni lapsi vaan ei välttämättä osaa sanoa, että toivoisi joululahjaksi juuri sellaisen.

Vanhemmalla lapsella oli just synttärit, toiveet oli taaskin niistä lelukirjoista, tätä, tota ja tuota. Lapsi sai ison muovisen paloauton, palapelin ja yöpaidan yms. Paloautolla ollaan leikitty yhden kerran, tällä hetkellä se taitaa lojua sängyn alla, yöpaitaa taas ei sais pestä koskaan ja palapeliä pitäis olla tekemässä jatkuvasti. Eli se toivelahja (lelukirjan perusteella) olikin se huonoin lahja ja ne toivomattomat lahjat, joista äiti kuitenkin tiesi, että lapsi tykkää, olikin ne parhaimmat.

 

Älä turhaan tunne syyllisyyttä, te teette niin kuin teidän perheelle sopii.

Mä taisin edellisellä sivulla todeta, että ostamme lapsillemme jouluisin aina heidän toivomansa lahjat (toiveita siis yleensä se yksi tai kaksi). Tarkemmin ajateltuna kuitenkin täytyy ottaa huomioon se, että lapsemme ovat kaikki poikia ja kautta aikain heidän toiveensa ovat olleet lähes aina Legoja. Sellaiset toiveethan on helppo toteuttaa, sillä kyseiset lelut ovat hyvin pitkäikäisiä ja niillä leikitään eri muodoissaan ties kuinka pitkään. Jos lapsemme toivoisivat jotain "pilipalijuttuja" (oli kuinka hittijuttu tahansa, itse asiassa me tai lapsetkaan emme ole niistä selvillä), joiden voisi kuvitella hajoavan helposti, niin kyllä mä "ohjaisin" lapsen toivetta toiseen suuntaan. Mun ei vain ole tähän asti tarvinnut tehdä tuollaista, voi olla, että sekin aika joskus tulee. Lapsemme eivät myöskään tähän asti ole toivoneet koskaan mitään älyttömän kalliita lahjoja, eli siihenkään ei ole tarvinnut puuttua.

Meillä lapset ovat ns. oman tiensä kulkijoita, esikoiselle esimerkiksi ne jokin aikaa sitten huudossa olleet kalliit "pottalippikset" olivat syvä huvituksen aihe. Hän ei kuulemma sellaista pistäisi päähänsä mistään hinnasta, vaikka lähes kaikilla pojilla koulussa oli sellaiset.

Meillä ihan sama! En vaan ole tullut ajatelleeksi asiaa noin syvältä.

 

kyselin tutulta 7v lapselta mitä oli toivonut joulupukilta (kirje oli siis kirjoitettu). Muisti toivoneensa paljon leluja (luultavasti n.10kpl), joista kaksi muisti.. Minusta lapsen toiveiden toteuttaminen on ihan ok, mutta ei niitä lahjoja tarvitse silti kasapäin olla. Oma 2v ei vielä osaa toiveitaan ilmaista, joten annan jotain käytännöllistä ja tarpeellista, mistä tiedän kuitenkin ilahtuvan.

 

Eivät nämä asiat ole toistensa vastakohtia, saati että sulkisivat toisensa pois. Kyllä lapselle voi antaa lahjoja ja samalla viettää "enemmän yhteistä aikaa tai jotakin muuta". Meillä ainakin toimivat molemmat puolet, lapset nauttivat jouluna lahjoistaan ja lisäksi vietämme koko perhe ihana joululomaa yhdessä mm. ulkoillen ja pelaillen.

En minä niin väittänytkään että ne olisivat vastakohtia tai sulkisivat toisensa pois.
Välittämisen/rakkauden kieli eri ihmisillä on vähän erilainen esim. Gary Chapman puhuu viidestä rakkauden kielestä; myönteiset sanat, (kahdenkeskinen)aika, rakkauden lahjat, lempeät palvelukset, fyysinen kosketus. Ihmisen ensisijaisen rakkaudenkielen, kielen jota ihminen parhaiten ymmärtää voi tunnistaa jo melko pieneltäkin lapselta.

 

Mikä siinä on niin kauheeta ja pahaa myöntää että ne lahjatkin on lapselle aika tärkeitä jouluna? Kenenkään penskat ei kiilto silmissä oottele pelkästään niitä leluja tai jos joku ei usko,niin voi sanoo että tänä vuonna ei sitten tule kuusta eikä kinkkua kun saatte pelkät lahjat vaan ja kattoo reaktiot.

Miksi ihmeessä järjestetään jotain joulupuu-keräyksiä ja hyvän mielen joululahjaketjuja jos niillä lahjoilla ei oo MITÄÄN väliä? Hössötetään ja kerätään hirveellä kiireellä lahjoja vieraille lapsille ettei kukaan vaan jäis ilman ja sit heti perään todetaan että me ei kyllä lahjoista piitata,kyllä joulu tulee ilman lahjojakin. Pidättekö itteenne jotenkin rikkaampina ja ylevämpinä viettämään sitä joulua ilman lahjoja,kun ilmeisesti köyhän lapset taas itkis ittensä uneen ilman lahjapakettia?

Mut sittenhän vähävaraisten perheiden lapset on maailman onnekkaimpia,kun ne saa niin paljon aikaa ja haleja ja rakkautta,kun nämähän oli toisensa poissulkevia asioita vai mitä? Lopettakaa se kitinä ja kokeilkaa hetkeksi asettua lapsen asemaan,ei kaiken tartte aina olla niin helvetin kasvatuksellista ja periaatteellista.