Miettikääpä ite, lasten joululahja-asiaa ja painavaa sellaista.

Kun täällä nyt kovasti puhutaan taas materialismista ja siitä kuinka lapsi on varmasti tyytyväinen joulun lämpöä henkivään tunnelmaan ja siihen että pukinkontista löytyy joku tiimarin alelelu kun lapsi onkin toivonut vaikkapa muotinukkea taikka uutta peliä konsolilleen. Niin miltä tuntui itsestänne lapsena kun ei saanut juuri sitä yhtä hartaasti toivottua lahjaa vaan jotakin ihan muuta, halpaa ja helposti hajoavaa sekä yleensä vielä sellaista jolla ei tullut leikittyä? Miltä tuntui kun laverit sai just sen mitä itse halusi? Mua ainakin harmitti ja rankasti, vieläkin muistan ne toiveet joita en koskaan saanut ja kaikenlaista halpiskrääsää kyllä tuli, mutta ei sitä mitä halusin. En vaan tajua miten se lapsi menee pilalle ja tulee materialistiksi jos täyttää hänen lahjatoiveensa? Jos ei ole varaa täyttää niitä tuosta vaan niin sitten säästää rahaa.En tarkoita että mitään tyyliin oma hevonen pitäisi ostaa vaan täyttä edes yksi lapsen lahjatoiveista.
Ei kannata aliarvioida lasta ja hänen toiveitaan, kun ei se pelkkä joulun tunnelma korvaa ihan kaikkea.
PSlen kuullut samaa muiltakin aikuisilta, että muistavat mitä ei lahjaksi koskaan tullut ja se ketuttaa.
T:ilmeisen materialistinen aapee

 

meillä ainakin 4v saa kaikki mitä on toivonut, itse ei osteta lahjan lahjaa, mutta isovanhemmat, kummit ja sukulaiset ostavat toiveiden mukaan. saa laadukkaita leluja jotka kestää.

 

Kun täällä nyt kovasti puhutaan taas materialismista ja siitä kuinka lapsi on varmasti tyytyväinen joulun lämpöä henkivään tunnelmaan ja siihen että pukinkontista löytyy joku tiimarin alelelu kun lapsi onkin toivonut vaikkapa muotinukkea taikka uutta peliä konsolilleen. Niin miltä tuntui itsestänne lapsena kun ei saanut juuri sitä yhtä hartaasti toivottua lahjaa vaan jotakin ihan muuta, halpaa ja helposti hajoavaa sekä yleensä vielä sellaista jolla ei tullut leikittyä? Miltä tuntui kun laverit sai just sen mitä itse halusi? Mua ainakin harmitti ja rankasti, vieläkin muistan ne toiveet joita en koskaan saanut ja kaikenlaista halpiskrääsää kyllä tuli, mutta ei sitä mitä halusin. En vaan tajua miten se lapsi menee pilalle ja tulee materialistiksi jos täyttää hänen lahjatoiveensa? Jos ei ole varaa täyttää niitä tuosta vaan niin sitten säästää rahaa.En tarkoita että mitään tyyliin oma hevonen pitäisi ostaa vaan täyttä edes yksi lapsen lahjatoiveista.
Ei kannata aliarvioida lasta ja hänen toiveitaan, kun ei se pelkkä joulun tunnelma korvaa ihan kaikkea.
PSlen kuullut samaa muiltakin aikuisilta, että muistavat mitä ei lahjaksi koskaan tullut ja se ketuttaa.
T:ilmeisen materialistinen aapee

Miten Tiimarin halpakrääsän ostaminen liittyy materialismin välttämiseen? Materiaahan se on sekin. Jos jotain ostaa niin silloin tietty laatua eikä mitään halpakrääsää. En usko, että ne, joiden mielestä joulu voisi olla lahjaton (kuten minä) ajattelevat, että se tarkoittaa halpakrääsän ostamista. Ainakin minulla on tässä mukana myös ekologinen näkökulma. En osta halpakrääsää arkenakaan, niin miksi sitten juhlana?

 

[QUOTE="vieras";25221486]Miten Tiimarin halpakrääsän ostaminen liittyy materialismin välttämiseen? Materiaahan se on sekin. Jos jotain ostaa niin silloin tietty laatua eikä mitään halpakrääsää. En usko, että ne, joiden mielestä joulu voisi olla lahjaton (kuten minä) ajattelevat, että se tarkoittaa halpakrääsän ostamista. Ainakin minulla on tässä mukana myös ekologinen näkökulma. En osta halpakrääsää arkenakaan, niin miksi sitten juhlana?[/QUOTE]


Lässyn lää, eka lässyttäjä ilmaantui.Luetunymmärtäminen 10?

 

Riippuu vähän siitä minkä hintaisia ne lahjatoiveet on ja mitkä ovat perheen tulot ja menot.

Mä en näe järkevänä sitä että pienituloinen perhe syö kaurapuuroa kuukauden jotta saadaan ostettua jokin kallis lelu.

Olen keskituloinen ja meillä halutaan rahaa käyttää enemmän matkustamiseen ja harrastuksiin. Emme siis osta kovin kalliita joululahjoja, mutta just suunnitellaan matkaa perheen kesken Pariisiin.

Kysymys on siitä mihin haluaa rahansa käyttää. Ajattelen että meillä lapset saavat niillä rahoilla yhteistä vapaa-aikaa ja elämyksiä, kuin konkreettisia tavaroita.

 

Mä oon vakaasti sitä mieltä että lapsen ei tarvi todellakaan saada KAIKKEA mitä se haluaa mutta lapsen pitää saada JOTAIN niistä mitä se haluaa. Meillä ainakin lasten pitää toiveiden joukosta valita se kaikkein tärkein toive joka toteutetaan jouluna. Näin ne oppii laittamaan haluamiaan asioita tärkeysjärjestykseen ja osaavat ehkä isonakin käyttää samaa menetelmää, koska harva aikuinen voi mennä ostamaan kaikkea mitä haluaa. Mäkin haluaisin hirveesti ostaa tuon naapurin hirsitalon tosta tien toiselta puolelta, siis se on just mun unelmien täyttymys ja just tässä oikeella paikalla (halutaan talo tästä samalta alueelta missä nyt asutaan kerrostalossa) mutta ei tuo pirulainen myy sitä

 

Mun 5v toivoo hartaasti kaikkien lukemiensa lelulehtien sisällön. Pitäisköhän sitte kuitenki ostaa hänen hartaat toiveensa?

 

Valitettavasti vain välillä sillä lapsella ei ole järkevää toivetta, tai ne toiveet vaihtuvat niin tiheästi että ei pysy perässä. Meilläkin saatiin juuri omasta halusta synttärilahjaksi haukkuva ja kävelevä koira 30e ja nyt pitäisi saada se 80e koira, joka myös haukkuu ja kävelee, en ole vielä keksinyt syytä miksi saisi uuden koiran, joka on aivan järjettömän hintainen.

 

voi, mä en edes muista lapsuudesta niitä juttuja joita en saanut ( ja uskokaa pois, niitä oli kyllä ) . mieleen on jäänyt paljon paremmin ne ihanat jutut jotka sain. esim. sen paljon toivomani tähtisädebarbien :heart: voi sitä ilo ja riemua

 

Tai jos lapsen hartain toive on saada lahjaksi oikea elävä koira?

Ei tule meille lemmikkieläimiä osittain allergioiden takia ja osittain siksi että en halua itse asua koiran kanssa. Voi ottaa lemmikin sitten kun on aikuinen ja pystyy siitä itse huolehtimaan. Tämä on kuitenkin minunkin kotini, ja mun pitäisi se lemmikin ruoka + eläinlääkärit + vakuutukset jne maksaa.

 

Toki on järjen käyttö sallittua, mutta edes jouluaikaan voisi lapsen ikiomia toiveita edes yrittää toteuttaa. Aikuisen kannalta on toki järkevää sulloa ne rahat koko perheen Pariisinmatkaan, mutta viesti lapselle on että hänen toiveensa ovat vähemmän tärkeitä. Eikä ne lahjat usein lentolipun hinnoissa kulje.

Meillä pyritään toteuttamaan lapsen toiveet, aikuisten kesken on sovittu ettei tarvitse sitä tavaraa hommailla.

 

voi, mä en edes muista lapsuudesta niitä juttuja joita en saanut ( ja uskokaa pois, niitä oli kyllä ) . mieleen on jäänyt paljon paremmin ne ihanat jutut jotka sain. esim. sen paljon toivomani tähtisädebarbien :heart: voi sitä ilo ja riemua

Muistan myös sen riemun kun sain pocahontas barbin ja nyt sillä leikkii oma tytär (tosin hiukset on menny ja pätkässy 0_O )

 

meillä on omat ja kummien ostamat lahjat tänävuonna tasan sitä mitä on toivottu, paitsi isoin ei saa ds:sää kun ei ny ihan kaikkeen raha riitä, katsotaan sitten ensivuonna. kimppalahjoina on ostettu isoimmat ja mieluisimmat.

 

Lässyn lää, eka lässyttäjä ilmaantui.Luetunymmärtäminen 10?

Ja mikähän kommentissani oli lässytystä? Aloittajan logiikassa on hieman parantamisen varaa, ja niin taitaa olla sinullakin.

 

Lässyn lää, eka lässyttäjä ilmaantui.Luetunymmärtäminen 10?

Se on muuten "luetunymmärtäminen 101". Ei ehkä kannata käyttää ilmaisuja, joiden alkuperää ei selvästikään tunne, koska silloin voi tietämättään tehdä itsestään naurettavan.

 

Toki on järjen käyttö sallittua, mutta edes jouluaikaan voisi lapsen ikiomia toiveita edes yrittää toteuttaa. Aikuisen kannalta on toki järkevää sulloa ne rahat koko perheen Pariisinmatkaan, mutta viesti lapselle on että hänen toiveensa ovat vähemmän tärkeitä. Eikä ne lahjat usein lentolipun hinnoissa kulje.

Meillä pyritään toteuttamaan lapsen toiveet, aikuisten kesken on sovittu ettei tarvitse sitä tavaraa hommailla.

Täysin samaa mieltä. Se on vain vanhempien omaa itsekkyyttä että sullovat rahansa mieluummin matkailuun kuin lapsen omiin toiveisiin. Ainakin osan lapsen toiveista kuuluu toteuttaa, tietenkin jos ne ovat järjen rajoissa. Lapselle ovat tärkeitä lelut jne. vaikkei vanhemmille olisikaan. Ja joulu on kuitenkin kerran vuodessa ja jokainen tietää sen 25.12 että joulu on taas vuoden päästä, niin varmasti jokainen pystyy sen verran säästöön laittamaan että saa lapsille tärkeitä asioita. Kuka käskee ostamaan kaikki lahjat vasta joulukuussa ja näin perhe joutuisi muka kaurapuuroa syömään kuukauden? Ei kukaan. Tai sitten se on omaa tyhmyyttään

 

Minun lapseni saa ainakin juuri sen mitä on toivonut, ja pääsääntönä on että 5 lahjaa saa toivoa, muuten ostetaan mitä vanhemmat näkee tarpeelliseksi. Muuten ei vuodessa osteta kuin tarpeellista mutta todella jouluna sitten saa, ja näin on hyvä. Lapsen toiveet pitää kyllä siinä vaiheessa kyseenalaistaa kun alkaa tulemaan kissaa/koiraa/hevosta jne =)

 

Täysin samaa mieltä. Se on vain vanhempien omaa itsekkyyttä että sullovat rahansa mieluummin matkailuun kuin lapsen omiin toiveisiin. Ainakin osan lapsen toiveista kuuluu toteuttaa, tietenkin jos ne ovat järjen rajoissa. Lapselle ovat tärkeitä lelut jne. vaikkei vanhemmille olisikaan. Ja joulu on kuitenkin kerran vuodessa ja jokainen tietää sen 25.12 että joulu on taas vuoden päästä, niin varmasti jokainen pystyy sen verran säästöön laittamaan että saa lapsille tärkeitä asioita. Kuka käskee ostamaan kaikki lahjat vasta joulukuussa ja näin perhe joutuisi muka kaurapuuroa syömään kuukauden? Ei kukaan. Tai sitten se on omaa tyhmyyttään

No mä oon kans vähän tätä mieltä vaikka olen kyllä myös sitä mieltä että ei lapsia tarvi hukuttaa lelujen keskelle joulunakaan. Mutta kyllä lapsen pitää jotain saada kuitenkin. Tuli vaan tästä kommentista mieleen oma ystäväni joka teki tässä syksyllä miehensä kanssa kahdestaan ulkomaanmatkan johon upposi 2500euroa. Nyt se itkee että kun ei ole varaa ostaa lapsille joululahjoja ja on jo lapsilleen sanonu että jouluna eivät oikein mitään tänä jouluna saa kun ei ole varaa. Kalliiseen matkaan oli kuítenkin varaa. Että sellaista.

 

Tästäkin ketjusta näkee miten nykyään on ipanat nostettu jalustalle. "Voi kun lapsen pitää saada mieluisa lahja. Jos aikuinen ei osta, on se itsekkyyttä." Ei ihme, että pennut hyppii silmille kun heille opetetaan, että he ovat arvokkaampia kuin aikuiset. Ennen se oli toisinpäin, ja niin pitäisi olla vieläkin. Nykyajan pennut eivät tiedä paikkaansa.

 

Mun mielestä lapsen ei pidä saada kaikkea, mitä hän haluaa. Kyllä lapsen pitää tottua pettymyksiinkin ja oppia käsittelemään niitä. Jos lapsena annetaan kaikki ja suojellaan pettymyksiltä, ei hän selviä pettymysten kanssa aikuisenakaan...

 

En edelleenkään aio nähdä vaivaa siitä, mitä muut ajattelevat just mun joulustani tai mun lasteni joulusta.

 

Ketjun otsikko sai mut sieluni silmin näkemään pienen taaperon avaamassa pakettia, jossa oli ihan jummetun isot ja painavat käsipunnukset Juu, outo on huumorintaju.

 

[QUOTE="minttu";25221620]Mun mielestä lapsen ei pidä saada kaikkea, mitä hän haluaa. Kyllä lapsen pitää tottua pettymyksiinkin ja oppia käsittelemään niitä. Jos lapsena annetaan kaikki ja suojellaan pettymyksiltä, ei hän selviä pettymysten kanssa aikuisenakaan...[/QUOTE]



miten tämä kommentti revitään joka keskusteluun missä lapsi toivoo jotain.

Lapsen ei tarvitse saada kaikkea mitä haluaa. Mutta joskus lapsenkin on saatava mitä haluaa ja tehdä päätöksiä.
Miksi lapsen pitää oppia kestämään pettymyksiä juuri jouluna ja synttäreillä? Eikö edes silloin voisi toteuttaa lapsen toiveen ( jos se nyt vain on järjen ja kohtuuden rajoissa)

Näitä pettymyksiä tulee varmasti vastaan ja voi oppia kestämään monena monea muunakin päivänä.

Yksikään lapsi ei varmasti mene loppuiäkseen piloille jos edes yksi hänen lahjatoiveistaan toteuteaan jouluna.


Ja jos lapsella on 20 eri toivetta niin luulisi oman vanhemman tuntevan lapsensa sen verran hyvin että osaa poimia sieltä sen oikean toiveen. Mistä tietää lapsen pitävän ja leikkivät.










Mutta ei, ainakun keskustellaan tälläisistä asioista joku neropatti tuo esiin tuon saman kommeintin. Lapsen pitää oppia kestämään pettymyksiä.
Pitää, muttei myöskään aina tarvitse pettyä.

Hahhaa, toivoit lahjaksi leikkiautoa ja valomiekkaa mutta äiskäpä ostikin itselleen 200 euron käsilaukun ja sinulle villasukat jotta opit kestämään pettymyksiä.
Tulet kiittämään sitten aikuisena.

 

voi, mä en edes muista lapsuudesta niitä juttuja joita en saanut ( ja uskokaa pois, niitä oli kyllä ) . mieleen on jäänyt paljon paremmin ne ihanat jutut jotka sain. esim. sen paljon toivomani tähtisädebarbien :heart: voi sitä ilo ja riemua

voi mäkin olen saanut sen :heart: on muuten edelleen tallessa ja nyt oman tytön leikeissä

 

Minä en usko, että vaikka ostaisi joka ikisen lelun markkinoilta, niin se suojaisi lasta pettymyksiltä. Sori.