Mietin mitä kaikkea pahaa olen lapsena kohdannut ja kuinka vääristynyt maailmani täytyy olla.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jep
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jep

Vieras
Olen tiennyt sukulaisteni välisestä seksistä ihan pienenä jo, melkein nähnytkin oikeastaan.

Ukkini oli meidän tyttöpuolisten lastenlasten rinnoissa kiinni ennenkuin ne alkoivat edes kasvaa kunnolla.

Ukki on myös yrittänyt raiskata tms. yhden lapsenlapsensa ensin juotettuaan humalaan.

Äitini oli kaikkien polkema juoppo eli mistä lie moraaliset käsitykset meille tulleet en tiedä??

Äitini miesystävä hiplasi minua alapäästä kun olin nukkumassa noin 13-vuotiaana ja sanoi, että melkein hyppäsi "pukille".

Luotettavaa aikuista meillä ei ollut, ei ensimmäistäkään kun olimme lapsia.

Opimme pelkäämään niin pirusti jo pienenä, kun kaikki oli mahdollista, kaikki paha siis.


Arvatkaa vaan miten pahoinvoiva aikuinen olen, ilman itsetuntoa koko ajan hyväksyntää hakeva ja en pidä itseäni oikein minään :(

Kaikkea muutakin olen varmaan joutunut elämässä näkemään, mutta kaikkea ei muista enää...

Kyllä oikeasti saa ihmetellä miksi kaikkien ihmisten pitää edes saada lapsia, kuten äitinikin, josta ei ole äidiksi ollut kenellekään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jimida:
Oletko harkinnut terapiaa? Saisit työstettyä noita asioita ja ymmärtäisit, että sinussa ei ole mitään vikaa. Mikään tuosta pahasta ei ole sinun syysi. :hug:

Olen miettinyt, mutta mistä ja miten?? Yksityinen on kallista, joten mistä alkaa kerää avaamaan??
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jimida:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Jimida:
Oletko harkinnut terapiaa? Saisit työstettyä noita asioita ja ymmärtäisit, että sinussa ei ole mitään vikaa. Mikään tuosta pahasta ei ole sinun syysi. :hug:

Olen miettinyt, mutta mistä ja miten?? Yksityinen on kallista, joten mistä alkaa kerää avaamaan??

Omalta lääkäriltä lähete psykiatriselle?

Kuinka leimavaa se olisi?? Vaikuttaako jotenkin jossain, vaikka omien lasten kohdalla negatiivisesti jossain - vaikka neuvolassa tms??
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kuinka leimavaa se olisi?? Vaikuttaako jotenkin jossain, vaikka omien lasten kohdalla negatiivisesti jossain - vaikka neuvolassa tms??

No ei tietenkään. Sehän olisi vain hienoa, että jaksat hakea apua. Eikä kannata miettiä mitä muut ajattelevat, sinunhan (ja lastesi) elämästä tässä on kyse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jimida:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Jimida:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Jimida:
Oletko harkinnut terapiaa? Saisit työstettyä noita asioita ja ymmärtäisit, että sinussa ei ole mitään vikaa. Mikään tuosta pahasta ei ole sinun syysi. :hug:

Olen miettinyt, mutta mistä ja miten?? Yksityinen on kallista, joten mistä alkaa kerää avaamaan??

Omalta lääkäriltä lähete psykiatriselle?

Kuinka leimavaa se olisi?? Vaikuttaako jotenkin jossain, vaikka omien lasten kohdalla negatiivisesti jossain - vaikka neuvolassa tms??

No ei tietenkään. Sehän olisi vain hienoa, että jaksat hakea apua. Eikä kannata miettiä mitä muut ajattelevat, sinunhan (ja lastesi) elämästä tässä on kyse.

No, mietin taas asiaa ja yritän tehdä jotain asialle, kun aihetta kyllä olisi.
 
Halaus Sinulle-olen pahoillani, mitä olet joutunut lapsena kokemaan ja näkemään...

Mutta muista, Sinä et ole syyllinen mihinkään. Vaan ne aikuiset, jotka olivat ympärilläsi silloin, eivätkä osanneet antaa lapsille sitä, mitä lapset tarvitsevat-turvallista aikuisuutta.

Hae vain apua itsellesi, se maksaa itsensä tulevaisuudessa takaisin, ihan varmasti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja jep:
Olen tiennyt sukulaisteni välisestä seksistä ihan pienenä jo, melkein nähnytkin oikeastaan.

Ukkini oli meidän tyttöpuolisten lastenlasten rinnoissa kiinni ennenkuin ne alkoivat edes kasvaa kunnolla.

Ukki on myös yrittänyt raiskata tms. yhden lapsenlapsensa ensin juotettuaan humalaan.

Äitini oli kaikkien polkema juoppo eli mistä lie moraaliset käsitykset meille tulleet en tiedä??

Äitini miesystävä hiplasi minua alapäästä kun olin nukkumassa noin 13-vuotiaana ja sanoi, että melkein hyppäsi "pukille".

Luotettavaa aikuista meillä ei ollut, ei ensimmäistäkään kun olimme lapsia.

Opimme pelkäämään niin pirusti jo pienenä, kun kaikki oli mahdollista, kaikki paha siis.


Arvatkaa vaan miten pahoinvoiva aikuinen olen, ilman itsetuntoa koko ajan hyväksyntää hakeva ja en pidä itseäni oikein minään :(

Kaikkea muutakin olen varmaan joutunut elämässä näkemään, mutta kaikkea ei muista enää...

Kyllä oikeasti saa ihmetellä miksi kaikkien ihmisten pitää edes saada lapsia, kuten äitinikin, josta ei ole äidiksi ollut kenellekään.

itselläni melkein sama tilanne..tosin ei onneksi mitään hiplailuja keltään aikuiselta. mutta ilman ainuttakaan turwallista aikuista ..
 
Muistathan sen, ettei kokemillasi asioilla ole merkitystä sen suhteen oletko hyvä äiti. Vaan sinun teoillasi. Asiat jotka ovat tapahtuneet, eivät ole johtuneet sinusta, vaan moraalittomista aikuisista, jotka eivät ole halunneet ottaa vastuuta teistä lapsista.
Haluan ihan ulkopuolisena sanoa etteivät mitkään asiat lapsuudessasi ole johtuneet sinusta tai ettet sinä ole tehnyt mitään sellaista, että asioiden olisi pitänyt johtaa niinkin pitkälle kuin isäpuolen kähmintään.
Käy asiat läpi terapiassa ja usko, että olet hyvä ihminen, huolimatta huonosta lapsuudestasi.
 
Kannattaa hakeutua juttelemaan asioista. Itse olen alkoholistiperheestä ja kävin aikanaan nuorempana juttelemassa asioista koulun terveydenhoitajan kautta ja se helpotti kummasti vaikka ei äidin sairautta parantanutkaan.. Muista aina että mikään tapahtuneista ei ole ollut sinun syytäsi vaan niiden aikuisten jotka eivät osanneet tarjota sinulle sitä mitä olisit lapsena tarvinnut! :hug:
 
Itse myös olen joutunut pappani hyväksikäytettäväksi lapsena, hyväksikäyttöä jatkui monta vuotta. Ja vielä tänäkään päivänä asiasta ei tiedä edes äitini. Miehelle oli pakko kertoa muutama vuosi sitten kun ongelmat tuolla "sänkykamarin" puolella alkoivat tulla liian suuriksi. Eli kyllä se jättää ison haavan sisimpään ... edelleen ... vaikka tapahtumista on jo yli 20 vuotta.

Tuntuu että näitä insesti ja pedofiilijuttuja on nykyään lehdissä ihan päivittäin ja totuustahan on että vain "jäävuoren huippu" näistä tapauksista tulee julki. Suurin osa tapauksista jää pimentoon, joko hyväksikäyttäjät pelottelevät lapsen hiljaiseksi tai sitten lapsi ei uskalla / kehtaa kertoa koska pitää itseään jollain tavalla osasyyllisenä. En minäkään kertonut kenellekkään koska ajattelin ettei kukaan kuitenkaan usko. Tuskinpa kukaan läheiseni olisi uskonut mitä pappani minulle teki.

Lisäksi nämä hyväksikäyttäjät saavat aivan naurettavia tuomioita - yleensä ehdollisia eli periaatteessa pääsevät kuin koira veräjästä. Hyväksikäytetty lapsi kantaa sitten särkynyttä minuuttaan koko elämänsä :(

 

Yhteistyössä