Miesystävän kaverit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Jkh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"Jkh"

Vieras
Heip!

Mitä tässä pitäisi tehdä vai tehdäkö mitään..
Tilanne on että olemme miehen kanssa seurustelleet nyt puoli vuotta ja hänen ystävänsä eivät pidä minusta, eli emme vietä porukalla aikaa lainkaan.
Tuntuu kurjalta että heti kun emme ole yhdessä he sopivat illan viettoa tai muuta tekemistä. Minua ei edes kysytä mukaan.
Olemme kerran tavanneet ja se oli jäätävä tilanne. Heiltä ei onnistunut minkään sortin small talk ja minäkin olen vähän ujo aloittamaan, vauhtiin kun pääsee niin rentoudun, toki yleiset hyvät tavat osaan ja niitä noudatan.
Toista kertaa ei ole yritetty edes.
Olen hyvin tietoinen että ovat ihmetelleet miksi olemme yhdessä kun en ilmeisesti ole riittävän hyvä miehelle. Tätä mies siis ei suoraan ole minulle kertonut mutta oli viesti puhelimeen jäänyt siihen näkyville eli ei ollut minun silmille tarkoitettu niin en viitsi asiasta edes mainita.
Tuntuu pahalta etteivät edes halua tutustua ja puhuvat noin selkäni takana :(
Mitenhän tämä menee jos joskus yhteen muutamme :(
Muilla samoja kokemuksia?
 
Meillä oli aikoinaan niin, että yksi miehen kavereista jotenkin "mollasi" mua, ja antoi ymmärtää, etten ole tarpeeksi hyvä/kaunis hänen kaverilleen. Meidät sittemmin mieheni kanssa vihittiin, ja tämä kaveri puolisoineen pyysi meidät toisen lapsensa kummiksikin. Joskus kännipäissään tuo tyyppi oli tosi v-mainen mua kohtaan, ja sitten vain päätin, etten anna sen häiritä..En noteerannut tyyppiä sen kummemmin missään illanistujaisissa jne..ja johan häntä alkoi kiinnostaa, kuinka voin olla häntä erikseen tervehtimättä yms.yms. Tuli sekin pvä, että hän parinkymmenen vuoden jälkeen pyysi multa käytöstään anteeksi!! Toki annoin anteeksi, muttei meidän välit ikinä olleet semmoset luontevat kuin muiden mieheni kavereiden kanssa. Ja kun tää tyyppi sitten kuoli muutama vuosi sitten, niin ihan rehellisesti voin sanoa, ettei mua edes yhtään surettanut. Mulkero se oli mua kohtaan jotenkin aina (omassa päässäni ainakin)kun se alku oli niin inhottavaa.. Mutta neuvoisin vain, että älä anna sen häiritä sen enempää! Jos te miehesi kanssa pysytte yhdessä, niin eipä siinä kolmatta tarvita! Ystävät on ystäviä, mutta parisuhde on kuitenkin pääosin se kahden taival.
 
Sen siitä saa kun lähtee yrittämään parisuhdetta tietokonenörtin kanssa. Niillä on "oma genre", jossa ne ovat pelanneet yhdessä tai koodanneet (mitä lie) jo jostain ala-asteen vikoista luokista lähtien. Siihen porukkaan ei ole koskaan tytöt kuuluneet, koska he eivät ole niissä "tyttöpiireissä" koskaan pyörineet. Kun joku porukasta sitten löytää tyttöystävän, muodostuu kaveriporukassa kaksi kateuden muotoa. Ensimmäinen katauden muoto on se, että he tietävät sinun vievän miehen pois noista läpi yön kestävistä pelisessioista ja assemblyiltä. Toinen kateuden muoto on se, että he ovat itse jo pitkään halunneet tyttöystävää ja nyt sitten hyvä kaveri sai.. he muut eivät.

Vahvasti nimimerkillä "kokemusta on" - älä ala suhteeseen 150% nörtin kanssa. Sen ystävät voittaa aina lopulta. Jos ei muuten, niin parin vuoden kuluttua se viettää vapaa-ajastaan 95% netissä (kavereiden kanssa) ja vain 5% sinun kanssasi.
 
Sen siitä saa kun lähtee yrittämään parisuhdetta tietokonenörtin kanssa. Niillä on "oma genre", jossa ne ovat pelanneet yhdessä tai koodanneet (mitä lie) jo jostain ala-asteen vikoista luokista lähtien. Siihen porukkaan ei ole koskaan tytöt kuuluneet, koska he eivät ole niissä "tyttöpiireissä" koskaan pyörineet. Kun joku porukasta sitten löytää tyttöystävän, muodostuu kaveriporukassa kaksi kateuden muotoa. Ensimmäinen katauden muoto on se, että he tietävät sinun vievän miehen pois noista läpi yön kestävistä pelisessioista ja assemblyiltä. Toinen kateuden muoto on se, että he ovat itse jo pitkään halunneet tyttöystävää ja nyt sitten hyvä kaveri sai.. he muut eivät.

Vahvasti nimimerkillä "kokemusta on" - älä ala suhteeseen 150% nörtin kanssa. Sen ystävät voittaa aina lopulta. Jos ei muuten, niin parin vuoden kuluttua se viettää vapaa-ajastaan 95% netissä (kavereiden kanssa) ja vain 5% sinun kanssasi.


okei... No minulla ei ole kyse tuosta ryhmästä :)
 
Joillakin on siinä mielessä sisäänpäin lämpiävä ja "kummallinen" kaveripiiri, ettei siihen oikein ulkopuoliset mahdu. Itse seurustelin muutama vuosi sitten reilun vuoden miehen kanssa, jolla oli iso, mutta tiivis, sekä miehistä että naisista koostuva kaveriporukka. Suurin osa oli ilmeisesti sinkkuja. Kertaakaan mua ei pyydetty mukaan mihinkään illanistujaisiin tai reissuille, ja jos sattumalta esim. jossain baarissa törmättiin, muhun suhtauduttiin todella nuivasti. Mies itse tarjosi joskus selitykseksi, että kaverit voi häiriintyä, jos joukossa on seurusteleva pari mukana :O Mielestäni todella lapsellista ja kypsymätöntä käytöstä. Itse olen aina hyväksynyt lähipiirin uudet kumppanit sellaisina kuin he ovat ja aina on uudet tyypit olleet tervetulleita mukaan porukkaan. Osalla ei homma ikävä kyllä noin toimi.
 
Joillakin on siinä mielessä sisäänpäin lämpiävä ja "kummallinen" kaveripiiri, ettei siihen oikein ulkopuoliset mahdu. Itse seurustelin muutama vuosi sitten reilun vuoden miehen kanssa, jolla oli iso, mutta tiivis, sekä miehistä että naisista koostuva kaveriporukka. Suurin osa oli ilmeisesti sinkkuja. Kertaakaan mua ei pyydetty mukaan mihinkään illanistujaisiin tai reissuille, ja jos sattumalta esim. jossain baarissa törmättiin, muhun suhtauduttiin todella nuivasti. Mies itse tarjosi joskus selitykseksi, että kaverit voi häiriintyä, jos joukossa on seurusteleva pari mukana :O Mielestäni todella lapsellista ja kypsymätöntä käytöstä. Itse olen aina hyväksynyt lähipiirin uudet kumppanit sellaisina kuin he ovat ja aina on uudet tyypit olleet tervetulleita mukaan porukkaan. Osalla ei homma ikävä kyllä noin toimi.

Niin kai se sitten vain on :(
En tiedä pitäisikö, ja jos pitäisi niin miten, ottaa asia puheeksi miehen kanssa, kun tuntuu hänkin asiaa välttelevän :/
 

Yhteistyössä