Miten kateudesta eroon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ???
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

???

Vieras
Mä olen todella kateellinen tuttavapariskunnalle joka saa syksyllä vauvan.

Meillä on mieheni kanssa tilanne että pääsemme itsekin jättämään varmaan nyt puolen vuoden sisällä ehkäisyn pois. Eli olemme tilanteessa jota olen odottanut jo vuosia. Tilanne, että viimein saisimme mahdollisuuden vauvaan. Syy miksi emme ole aiemmin voineet edes yrittää on sairauteni. Olemme jo kolmekymppisiä ja vauvakuume on kytenyt jo pitkään.

Tiedän tämän olevan tyhmää kun olen kateellinen tälle pariskunnalle joka saa vauvan ennen meitä vaikka ovat olleet vuosia vähemmän yhdessä kun me..

Miksi ihmisen mieli on näin typerä? Vuosien taistelun ja parantumisen jälkeen olemme viimein tilanteessa jossa ehkäisyn poisjättäminen alkaa olla ajankohtaista ja olenkin siitä hyvin onnellinen. Siksi tuntuukin typerältä olla katkera toisille vaikka toki olenkin onnellinen heidän puolestaan. Ei heidän vauvansa ole meiltä pois.

Tekeekö järisyttävä vauvakuume nyt vaan mun mielelleni kepposen? Onko tällainen normaalia vai pitääkö mun huolestua mun mielenterveydestä?
 
[QUOTE="kkk";26083771]Normaalia kai se on. Toivottavasti voit silti iloitakin ystäväsi puolesta.[/QUOTE]

Kyllä olen :) Ja odotan jo itsekin että pääsen näkemään sen pienen. Sillä onkin sekavat fiilikset kun järki ja tunteet ei kohtaa mulla tässä asiassa.
 
Hormonit vie niin kovaa että järjellä sitä on hyvin vaikea hallita. Itse kun kuitenkin ymmärrät ettei se ole teiltä pois ja kateus on sinänsä ihan turhaa, olet jo voiton puolella, toiset kun osaavat olla todella sokeita tuolle ;)

Se kateus todennäköisesti lähtee kokonaisuudessaan vasta kun teillä tärppää, jos silloinkaan. Siihen saakka yrität vain järkeilyllä pitää sen kurissa ettei se ala kuristaa sua :)
 
Mun täytyy myöntää että jos olisit minun vaimoni niin se olisi vakavan kriisin paikka, yhtä vähän kuin katselisin juoppoa vaimoa niin tuollaista toisten ilosta kateellista vaimoa
 
Voin kertoa että kun olet raskaani niin kaikki nuo tunteet katoaa kuin tuhka tuuleen. Että ole vaan hiljaa ja odottele sitä omaa onneas :) sen jälkeen voit nauraa koko jutulle.
 
Mun täytyy myöntää että jos olisit minun vaimoni niin se olisi vakavan kriisin paikka, yhtä vähän kuin katselisin juoppoa vaimoa niin tuollaista toisten ilosta kateellista vaimoa

mun mieheni on onneksi ymmärtäväinen :) Ei ole tuominnut minua tunteistani. Samalla hän lohduttaa, että vaikka elämä on minua pyöritellyt sairauksieni vuoksi vuosia, on viimein käsillä se aika mitä ollaan odotettu.

Kateellisuudesta olen kertonut vain miehelleni. En koe tarvetta näyttää sitä kenellekään ja pilata toisten vauvaonnea sillä.

Tiedän tämän kuulostavan hölmöltä sellaisen korviin joka ei ole vastaavaa joutunut kokemaan.
 

Yhteistyössä